Kerroin viikko takaperin vanhemmille olevani rakastunut!
He olivat hymyillen että *Aha, kyllä se on pistetty merkille susta!*
Sitten kerroin että oon rakastunut naiseen.No ne meni vähän hiljaiseksi, mutta sitten äiti sanoi isän kompatessa taustalla, että *Pääasia on se että olet onnellinen.* :DD
Vähän pelotti kertoa, kun en yhtään tiennyt miten ne suhtautuu.Mutta aattelin, et menee "syteen tai saveen", ni haluun kertoa niille.
Mites teillä muilla kotiväki on suhtautunut, kun ootte kertoneet olevanne lesboja?
He olivat hymyillen että *Aha, kyllä se on pistetty merkille susta!*
Sitten kerroin että oon rakastunut naiseen.No ne meni vähän hiljaiseksi, mutta sitten äiti sanoi isän kompatessa taustalla, että *Pääasia on se että olet onnellinen.* :DD
Vähän pelotti kertoa, kun en yhtään tiennyt miten ne suhtautuu.Mutta aattelin, et menee "syteen tai saveen", ni haluun kertoa niille.
Mites teillä muilla kotiväki on suhtautunut, kun ootte kertoneet olevanne lesboja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä kummiskin on helpompi kertoo vanhemmille mut miten kerrot omalle lapselle??
ole sinut itsensä kanssa niin kaikki asiat tulee monimutkaisiksi. Sun kuuluisi kasvattaa lapsista hyviä ihmisiä, ja sitten sulla on ongelmana se miten kerrot että seurustelet naisen kanssa? Lapsen ikä tietysti ratkaisee miten paljon infoa he tarvitsevat asiasta, mutta ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja kerro. Mikä siinä on se vaikeus, ettet tiedä sanoja vai uskalla vai mikä?
Ei homoseksuaalisuus ole mörkö, ole avoin ja rehellinen äläkkä häpeä itseäsi. Siitä on hyvä alkaa ihan jo roolimallinakin oleminen.
Ollut.Pohdin pitkään,että miten perheeni suhtautuu asiastani.Ajattelin,että etten voinut enää salassa joten pakko kertoa ennen tai myöhemmin.Siskojani sai tietää kyllä olevani lesbo,mutta siskot suhtautuivat ihan ok ja veljeni tietää myös kun ei veli sanonut mitään kuin ihan ok.Äitini aluksi kyllä kysyä,että enkö tykännyt pojista *pohtii*..sanoin äidilleni,että kyllä pidän pojista muuten rakastua poikiin.Äitini ymmärsi kyllä asiasta,että rakastuin naiseen näin ja seurustelen.Ei äitini pakottaa minua mitään kuin keskusteltiin asioita normaalisti.Voi ollakin isäni myös vaikka vanhempiani jo eronneet kun isäni ei kysy tai sano mitään.Tunnen isää,koska isäni ei puuttua minun elämästä koskaan:).On se tärkeää,että joku on onnellinen kuten sinulle.Joskus vanhemmilla mennä jäykistyä asiasta,mutta ei aina.Minusta se hyvä juttu kertomaan mitä on tai mikä on.Huomasin kauan sitten,että äitini ei tunne sanaa lesboa joten hän ei ymmärtänyt mitä se tarkoitti.Selitin äidilleni mitä lesbo todella tarkoittanut.Nyt äitini tajunnut asiasta koska äitini ei koskaan kuullut sana lesboa lähes koko ikänsä siitä.Nyt kaikki on kunnossa ja toivottavasti sinulla myös hyvää elämässä.Nauti uudesta tyttöystävästäsi ja vietä hänen kanssa onnellisesti;D.
Isäni kuoli kun olin tosi nuori. Äidille kerroin vähän yli parikymppisenä. Äidille asia oli aivan ok. Lapsikin on ja hän luonnollisesti tietää. Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että minut on aina otettu lämpimästi vastaan sellaisena kuin olen.
Itse kerroin vanhemmilleni kolme vuotta sitten olevani kiinnostunut naisista ja aluksi heidän oli selvästi hieman vaikea suhtautua asiaan... Kyllä he ovat sen ilmeisesti hyväksyneet, mutta eivät ota lesbouttani itse koskaan puheeksi. Ja joskus vieläkin he yrittävät kieltää koko asian, esim: "Et voi olla mitenkään niin varma, että pidät vain naisista" tai "Olet vielä liian nuori" (hmm, kohta 20) jne...
Mutta olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, sillä he olisivat saattaneet reagoida paljon voimakkaammin.
Ja Pricillabi: tietysti voi tuntua vaikealta kertoa totuutta omille lapsilleen, mutta jos näitä asioita aina vain salaillaan ja häpeillään, niin ihmisten suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin tuskin koskaan muuttuu..
Itseäni ei pelottanut yhtään kertoa. Kerroin kylläkin viittauksilla, että en ole kiinnostunut pojista vaan tytöistä.
Ihan hyvin perheeni on ottanut koko asian, paitsi isäni ei tiedä mitään, koska vanhemmat ovat eronneet. Veljeni ja heidän tyttöystävänsä eivät paljoa välitä siitä alanko seurustelemaan toisen tytön kanssa. Ei se haittaa äitiäkään, mutta vaikka hän sanookin niin ni luulen silti, että hän toivoo minun olevan hetero. Miksi muuten hän yrittäisi puhua joskus asioista, että saan joskus lapsen? Ja siihen tarvitaan mies!
Nykyisin kun joku yrittääkin puhua minulle pojista/miehistä, niin tavallaan ärsyynnyn siitä, kun aina joudun korjaamaan, etten ole kiinnostunut mistään pojista/miehistä. Eniten korjaan äitiäni. Äidin ystäviä en ole viittiny korjailla... antaa heidän nähdä vaikka minut kadulla jonkun tytön kanssa.
En minä poikia/miehiä inhoa, mutta seurustelemaan en pysty muuta kuin toisen tytön kanssa. Pojat ovat hyviä kavereita ja suostun poikien kavereiksi, mutta tässä iässä he eivät paljoa välitä.
Kaksi bestistäni tietävät minun olevan lesbo ja he kylläkin hämmästyivät, mutta tottuivat ajatukseen nopeasti. Muille en ole kertonut mitään vielä, antaa heidän mielummin itse selvittää asia. Paitsi minun kyllä pitäisi kertoa yhdelle uudelle kaverilleni, millainen olen, koska en halua näytellä heteroa. Se vain on hieman hankalaa, koska olen ihastunut häneen. Pelkään, että hän ei enää halua olla kaverini. En halua menettää häntä.