Minua kiusattiin koko ala-aste ajan, ja vielä ylä-asteellakin. Nyt pääsin peruskoulusta, ja olen jatkamassa ammattikouluun. Kuvittelin että kaikki olisi ohi, enää ei tarvitsisi nähdä sitä minua kiusannutta nuortaherraa, mutta eipä tietenkään, eihän minulla niin hyvä tuuri voisi käydä. Joudumme nimittäin matkustamaan aamuisin samalla bussilla, koska opiskelemme samassa koulussa, onneksi eri linjalla. Sen lisäksi, näen häntä usein kaupungilla, ja joka kerta hän mulkaisee minua, jolloin häpeän itseäni ja ulkonäköäni. Tulee sellainen olo, että minun pitäisi ikäänkuin keksiä syy olemassaololleni, muutoin en ole hänen kanssaan tasavertainen. Sanoinkuvaamattoman paha olo. Iltaisin haluan vain unohtaa hänet, ja ne kaikki pahat sanat. Itsetuntoni on hänen vuokseen murskana. Joskus tuntuu että olisi vain helpompi lähteä... Ja kuitenkaan sitä tyydytystä en hänelle aio suoda. Luovuin monista minulle rakkaista asioista, hänen takiaan. Tai no, pitäisi oikeastaan sanoa, että menetin monia asioita, hyviä tilaisuuksia ja ystävyyssuhteita itsetuntoni mukana, kaikki siksi, etten ollut tarpeeksi vahva häntä vastustamaan.
9 vuoden piina ja vielä jatkuu...
TittaVain
1363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos on todellisia ongelmia jonkun kanssa niin keskustele ihmeessa vaikka koulun henkilokunnan kanssa asiasta. Kylla siihen nyt varmaankin pitaisi loytya toimiva ratkaisu. http://mattiviikate.newsvine.com/