Mikä siinä on, että olet löytänyt sen "helmen", ihmisen kenen kanssa haluat olla ja sit siitä tuleekin ex.
Mitä tapahtui?
Ja miksi sitä jää kaipaamaan, unohtuuko se kaikki paska mitä päälle kaadettiin kun aikaa on kulunut esim.vuosi?
Pettämiset yms. annetaan anteeksi kun aikaa hieman kuluu ja luritellaan kauniita sanoja.
Ja ihmetellään, miksi jätin? Tai miksi jätettiin? Itsekkin joskus kaipaan entistä, mutta olen varma siitä,
etten sitä kuitenkaan takaisin halua. En ikinä. Minun on parempi näin, mutta kuitenkin joskus...
joskus mietin...
Mitä tapahtui?
Ja miksi sitä jää kaipaamaan, unohtuuko se kaikki paska mitä päälle kaadettiin kun aikaa on kulunut esim.vuosi?
Pettämiset yms. annetaan anteeksi kun aikaa hieman kuluu ja luritellaan kauniita sanoja.
Ja ihmetellään, miksi jätin? Tai miksi jätettiin? Itsekkin joskus kaipaan entistä, mutta olen varma siitä,
etten sitä kuitenkaan takaisin halua. En ikinä. Minun on parempi näin, mutta kuitenkin joskus...
joskus mietin...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eipä sitten ihmekään että olet ex.
Ikävä, ikävä on.
Hyvät muistot voimistuu ja pahat haalistuu.Näin minulla;(
Menisinkö takaisin yhteen?Hyvä kysymys.En pysty vastaamaan yhtään ennen sellaista tilannetta.Tuleeko sellaista tilannetta?Tuskin.
Jos saat exäsi takaisin se on joku luuseri jota kukaan muu ei huoli tai joka ei osaa elää elämäänsä eteenpäin. Jos haluat exäsi takaisin olet itsekin luuseri tai huora, joka haluaa tänään yhtä ja huomenna toista.
Mennyt on mennyttä ja tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo. Joskus hyvää ja kaunista, joskus pelkkää menetystä ja tuskaa.
ei hoideta kunnolla loppuun, saada pistettä asialle niin se jättää paljon juurikin tuollaiseen tilaa. Monikaan edes aikuinen ei osaa erota oikein, ero koetaan usein itsekkäästi tai sillä tehdään samalla karhunpalvelus itselle ettei käydä asioita läpi.
Jos sulla on ajatuksia eksääsi kohtaan Mitä jos- mielellä niin se ei vältttämättä ole tervein pohja sun nykyiselle suhteellesi.
Helmiä on nauhassa useita, ehkä tämäkin on uhrattavissa kun toinen helmi tulee kohdalle.
Elämä kannattaa elää siten että perusta on hyvä, siihen vaaditaan rehellisyyttä, avoimuutta ja toisen ihmisen kunnioitusta. Kun katselee mitä tilannetta vain ja näkee että nuo asiat on kohdallaan ei ole huolen häivää. Elämässä on energiaa ja se kuluu ihan väärään jos pitää miettiä turhia asioita koko aika. Kun vapauttaa itsensä kaikista jossitteluista ja salailuista ja epävarmuuksista, tapahtuu ihmeitä.
Mutta jos ehkä, ne ovat aina vähän epämiellyttäviä sanoja samassa lauseessa missä kuvailee nykyistä suhdettaan. Perusta elämälle siis kuntoon ja huomaat että jossittelut jää pois ja varmuus ja eteenpäin suuntautuneisuus tulee tilalle.
Ettei tyttis jää puutteeseen, vaan värisyttävä orkku tulee loppuviimeksi. Kuinka raukea olo onkaan sitten kun saa kaulakkain ihanan kumppaninsa kanssa vaipua unten maille. "Saaneena" naisena.
tulee kuumottava halu "antaa" hänelle.
kovin hyvät muistot ex:tä jäänyt ja ei todellakaan "vanhasuola" janota!
ei heti tulis mieleen mennä sen huoran kanssa sänkyyn, ei kertakaikkiaan ota eteen. Joku muu saa hoidella sen jatkossa mulla on hiukan muuta mielessä kuin vanha luuttu :-D
kirjoittamaan näin rumasti jälkikäteen?
MIksi naiset eivät osaa kommunikoida ajoissa ja suhteen kuluessa odotuksiaan? - Aina ne odotukset eivät kohtaa, jolloin voi olla ihan pakko myöntää, ettei yhteistä tietä ole. Joskus polut on tarkoitettu vain risteämään.
Kaikki eivät myöskään halua monogaamista parisuhdetta, eli tuollainen huorittelu on ihan tarpeetonta, suhteen muodosta voi ihan hyvin keskustella avoimesti sen toisen kanssa.
Siis jälkikäteen katkerana kyllä tällä palstalla avaudutaan, joskus enemmän kuin tyttikselle aikoinaan koskaan? Mikä teitä/meitä vaivaa?
, että turhautuneet äijät ja koulupojat tänne kirjottelee.
Osa on todella vierasta , jos kuvittelee naisen sanomaksi.
aika nopeastikin, itkin eksäni perään pitkään. kaikki se paska oli kuin hetkessä pois pyyhitty - kun oli niin ikävä. enkä muistanut, että suhteen arkipäivää oli oharit; se, että tunsin itseni vain ajanvietteeksi; alkoholiongelma; niin kiivas temperamentti, ettei asioista voinut juurikaan keskustella.
hän oli lokeroinut elämänsä, naisia oli joka lähtöön, eikä hän koskaan esitellyt minua yhdellekään kaverilleen. Mun tehtävä oli olla sänkykaveri, silloin kun ei ollut muuta menoa. Jätin hänet siinä vaiheessa kun kylpyhuoneesta alkoi löytyä piilolinssinesteiden pakkauksia (hän ei käytä piilolinssejä).
Hänen mielestään olin ihan kamala, kun jätin hänet noin kolme kertaa tekstiviestillä, ja laitoin stopin yökännisoitoille uhkaamalla soittaa hänen äidilleen tilanteessa, jossa hän oli juomassa itsensä hengiltä.
Mun mielestä oli parempi näin, koska olisin halunnut oikean parisuhteen. Joku päivä tuo asioiden käsittelemättömyys ja valheiden verkko olisi kostautunut ja mä olisin tervehtinyt häntä - hänen ohareidensa jälkeen - lautassarjalla. Mullakin on temperamenttia, siksi siitä valittaminen, että erot tapahtuivat tekstiviestitse oli ihan kosmeettista! Kyllä mä olisin istunut vaikka vuorokauden keskustelemassa hänen kanssaan, jos hän olisi siihen kyennyt.
Silti hän oli aivan hellyttävän ihana, ja tosiaan kaipaan häntä joskus... mutta en halua takaisin sitä samaa.. En, en.
Kun se exä tulee mieleen niin ajattelen, ett miten ihmeessä mä oon tuollekin joskus antanu ja myös häneltä saanu!
Nyt ajattelee, ettei tulis enää mieleenkään mennä sen alle tai päälle!
Ei, ei, ei, missään tapauksessa tämä tyttö enää lähde vanhoja paskoja haistelemaan!
peppitossu tuoretta lihaa kehiin ja sillä se lähtee millä on tulluki!
erilaisia,että mahdotonta vastata miksi... Mitä syitä saattoi olla, eri elämäntilanteet, jotakin muuta? Jotenkin ihminen pikkuhiljaa vaan "unohtaa" miinus-puolet jos plussaa on kuitenkin enemmän... Ja jotkut ovat yksinkertaisesti sellaisia persoonia ettei toista voi saada millään mielestään! Tai kuvitella vain täysin kaverillisesti, se voi olla niin hankalaa.
Ihmetellä täytyy,jos ja kun ei ole saanut toinen tai molemmat selvittää mitä mieleen on jäänyt, juuri liittyen eroon tai ehkä mikä siihen on johtanut. Ja että olisiko asiat voinut korjata vielä,sitä varmasti moni miettii! Kuten ap. itsekin monesti huomaan jonkin asian yhteydessä miettiväni eksääni.. siitä alkaa olemaan vajaa vuosi näinä hetkinä kun se loppui... Ikinä ei pidä sanoa ei ikinä,se olen huomannut. Tulevaisuudesta ei voi tietää,ja itsehän siihen voi vaikuttaa,jos uskaltaa..!