pakko tänne kirjoittaa ja kysyä muiden mielipiteitä/neuvoja..
poikamme on 1,7kk ja on todella väkivaltainen,lempi puuhia ovat pureminen,lyöminen,nipistäminen,tavaroiden heittely ja kaikin puolin muiden satuttaminen.emme enään tiedä puolisomme kanssa mikä avuksi.kyseessä siis esikoinen.
kotona eikä missään muuallakaan käytetä väkivaltaa,ei huudeta.ei minkään näköistä muutakaan mistä olisi voinut oppia.olemme neuvolassakin ottaneet asian puheeksi mutta he vain voivottelevat että on ihan normaalia tuossa iässä. EI OLE,KUN SE ALKAA HETI AAMUSTA JA JATKUU MYÖHÄÄN ILTAAN ASTI.olemme kummatkin ihan mustelmilla koko ajan.
olemme kokeilleet kaikki järkeviltä kuulostavat koti keinot,jäähyistä lelujen pois ottamiseen,olemme aina kiletäneet ja kertoneet että se sattuu kun tekee niin..sokeriakaan poika ei saa suuria määriä.aluksi luulimme että voijohtua siitä mutta nyt herkut ja muut ovat olleet poissa useamman kuukauden,ruoka-ajat ovat aina olleet säännölliset.emme voi lähteä mihinkään kyläilemään tai kauppaan kun suoraan sanottua yhtä helvettiä.
jos jollain kokemusta vastaavasta ongelmasta niin kertokaa ihmeessä mikä avuksi.alkaa omat keinot loppumaan,ja vaikka ei olisikaan niin kertokaa tekin joilla on mahdollisesti vinkkejä miten asia saadaan kuntoon.
poikamme on 1,7kk ja on todella väkivaltainen,lempi puuhia ovat pureminen,lyöminen,nipistäminen,tavaroiden heittely ja kaikin puolin muiden satuttaminen.emme enään tiedä puolisomme kanssa mikä avuksi.kyseessä siis esikoinen.
kotona eikä missään muuallakaan käytetä väkivaltaa,ei huudeta.ei minkään näköistä muutakaan mistä olisi voinut oppia.olemme neuvolassakin ottaneet asian puheeksi mutta he vain voivottelevat että on ihan normaalia tuossa iässä. EI OLE,KUN SE ALKAA HETI AAMUSTA JA JATKUU MYÖHÄÄN ILTAAN ASTI.olemme kummatkin ihan mustelmilla koko ajan.
olemme kokeilleet kaikki järkeviltä kuulostavat koti keinot,jäähyistä lelujen pois ottamiseen,olemme aina kiletäneet ja kertoneet että se sattuu kun tekee niin..sokeriakaan poika ei saa suuria määriä.aluksi luulimme että voijohtua siitä mutta nyt herkut ja muut ovat olleet poissa useamman kuukauden,ruoka-ajat ovat aina olleet säännölliset.emme voi lähteä mihinkään kyläilemään tai kauppaan kun suoraan sanottua yhtä helvettiä.
jos jollain kokemusta vastaavasta ongelmasta niin kertokaa ihmeessä mikä avuksi.alkaa omat keinot loppumaan,ja vaikka ei olisikaan niin kertokaa tekin joilla on mahdollisesti vinkkejä miten asia saadaan kuntoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
omakohtaista kokemusta vielä, muutenkuin tv:n ja tuttavien kautta, mutta tuli mieleeni, että voisiko kyse olla huomion hakemisesta? Oletteko kokeilleet kieltää napakasti ja lähtemällä pois tilanteesta? Siis jollain tapaa jättää huono käyttäytyminen huomioimatta liiaksi? Jäähyjä tuon ikäinen ei vielä kovin tehokkaasti taida ymmärtää. Tai no siitäkään ei vielä omaa kokemusta, olen vain kuullut sitä käytettävän n. 3 vuotiaille :)
Meillä on myös temperamenttinen taapero joka puree tukistaa heittelee tavaroita ja mesoaa millon mitäkin. On sellainen ylilevoton kakara jonka kanssa palaa hermo kun ei hetkeksikään pysähdy, ei kuuntele eikä opi niin millään että pureminen sattuu ja lelujen heittely on kiellettyä jne.. ja sohvalle kiipeäminen ja siinä riehuminen on oikeasti vaarallista.
Mutta, meillä on sellainen piirre hommassa että tätä tapahtuu ainoastaan kun äiti on läsnä ja vain äitiä purraan.
Kun minä komennan on ihan sama mitä sanon ja miten, poistanko tilanteesta vai mitä teen. Mikään ei auta. Isällä, mummulla, vaareilla, minun sisaruksilla, kummeilla jne on auktoriteetti joka pitää. Heitä lapsi uskoo ja lopettaa toimintansa napakalla komentamisella.
Oletan siis että kysessä on huomion haku. Meilläkin jos vaan jaksan kaiken pakollisen rumban pyörittämisen ohella keskittyä leikittämään lasta ja vaihtamaan leikkiä heti kun lapsi kyllästyy yhteen (eli kokoajan) lapsi tosiaan leikkii ja käyttäytyy ja on kiltisti. Heti jos alan esim tiskata alkaa tavarat lennellä, äidin pureminen lahkeessa roikkuminen ja sellainen yleinen marina jne.. Ei osaa leikkiä lainkaan itsekseen. Mummolassa esim istuu nätisti omassa nojatuolissaan ja katsoo pikkukakkosta, kotona ei tule kuuloonkaan. Kauppareissut vielä sujuu mutta sielläkin hermostuu ja pistää shown pystyyn jos ei äiti ole riittävän nopea asioidessaan tai jaksa huomioida lasta kokoajan siinä samalla. Yleensä riittää kun saa osoitella tavaroita ja äiti jaksaa lirkuttaa että joo onpas kivoja hedelmiä tahtooko poika niitä joo onpas kivoja leipäpusseja otetaanko tuollainen jne.. jos jään lukemaan etikettejä, alkaa mesominen :D
Nämä on niitä nk. tahtolapsia, se vaan on lapsen temperamentissa ja luonteessa että pitää saada huomiota kokoajan ja kun sitä vanhempi tottuu antamaan kokoajan siitä tulee loputon kierre ja lapsi osaa jo sitten sitä vaatiakin.
Jäähyt ei 1-vuotiaalla vielä toimi vaikka niistä sanotaankin että minuutti per ikävuosi ja voi alkaa pitää kun lapsella alkaa se uhmis puskea päälle. Meillä ei käytetä kun ei meidän vintiö takuulla niistä vielä mitään opi. Ehkä myöhemmin ellei ala joku keino tehota pikkuhiljaa. Se on tuntunut auttavan että heti kun alkaa esim. lelujen viskominen niin kaapataan lapsi kainaloon ja esim. joku rakennuspalikka sarja ja siinä ikään kuin lennossa vaihdetaan aihetta. Kun vanhempi keskittyy tekemään ja selostamaan lapselle esim. sitten palikoiden rakentamista se riekkuminen laantuu ja unohtuu.. tosin vaan alkaakseen uudelleen heti kun lasta yritetään jättää niillä leikkimään itsekseen. Äiti kun ei voi olla leikkitäti kokoajan kun on niitä kotihommiakin. En minäkään tiedä miten näitä hirmuisia laannutetaan mutta liekö se lähtee siitä että etsitään se auktoriteetti takaisin ja annetaan sellaista huomiota jolla lapsen hirmukäyttäytyminen saadaan laantumaan.
Aiomme myös kokeilla sitä että äiti on toisinaan kokonaan pois ja iskä hoitaa esim iltoja. Miten tilanne alkaa vai alkaako muuttua. Selvästi kuitenkin minun läsnäolosta on kyse.
Myös väsynyt lapsi voi olla ylivirittynyt, onko lapsenne yöunien tai päikkäreiden jälkeen erityisen räjähdysherkkä vai päinvastoin parhaimmillaan? Ja olen kuullut että sellainen yliaktivointi että on esim. telkkari kokoajan auki ja paaljon leluja kokoajan esillä voi yliaktivoida lapsen toimintaa. Lapsi ei siis osaa keskittyä leikkimään koska vilkuilee samalla televisiota tai ei keskity koska ei oikein itsekään tiedä millä keskittyisi leikkimään jos esillä on paljon kaikkea.
Yhteenvedän siis että huomion hakua tai ylivirittyineisyyttä joka purkautuu sitten varsin energisellä tavalla.