Meikän tarina

Vahvenpi kuin ennen kirjoitti:

Päätin kertoa oman kiusaamis tarinani tänne. Olin ihan iloinen lapsi, lihava kuitenkin. Tämä huomattiin tullessani ensimmäiselle luokalle, ja kiusaaminen alkoi. Se oli nimittelyä, ja muuta henkistä kidutusta. Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta sitten se loppui, ja kiusaaja vaihtoi taktiikkaa. Juntteja oli näkyvissä, kirosanoja kumpusi, ja ollessani neljos luokalla, hän heitteli lumipalloja itseeni koulumatkalla (pahaksi onneksi, hän asuu aikahko lähellä meitä) ja vielä sellaiseta, joihin koira oli tehnyt ulosteensa. Oli kiva sitten tulla kotiin, kun joka paikka oli lumessa, ja koska olin herkkä, niin itkien. Lopulta ollessani viitosluokalla puhuin terkkarini kanssa synkästä mielestä, sekä itsemurha ajatuskista. Lopulta pääsin perheneuvolaan, jossa äitini hiukan "heräsi". Sen jälkeen pääsin psykologille, ja lopulta jonkin aika sitten kerrottiin, että minussa on paljon dissosiaation merkkejä. Onneksi kiusaaminen on nyt viimeinkin ottanut hiukan hellemäksi, ja nykyään olen paljon vahvempi. Harjoittelen mielelläni isäni kanssa itsepuolustusta (johon on hyvä, että olen jo syntymästä vahva) ja en enää ole mikään nukeilla leikkiä (eräs kaverini tekee tätä varmaan vieläkin..) ja olen siis henkisesti vahvempi, samoin fyysisesti. Vaikka tämä kiusaaminen tosin veroitti mielen mustumisen ja vakavuuden, olen silti tyytyväinen itseeni. Ja kiusatut, koittakaa jaksaa! On aina se valo tunnelinpäässä mikäli vain jaksaa taistella.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä