Tiedän että tämä varmaan kuuluisi paremmin bi-osastolle, koska olen itse BI, mutta ajattelin kuitenkin tämän postata tänne, anteeksi jos olen väärällä palstalla, mutta jotenkin tuo BIpalsta ei vain tunnu luontevalta paikalta kirjoittaa.
Eli tilanteeni on nyt tämä. En ole koskaan kertonut seksuaalisesta suuntautumisestani vanhemmilleni koska en ole koskaan kokenut sen olevan heidän asiansa, joten tietenkin he ovat aina olettaneet että olen hetero ja että esittelen joskus poikaystäväni heille, mutta.. Seurustelen tällä hetkellä vakavasti naisen kanssa ja kun sanon vakavasti, niin todella tarkoitan vakavasti. Olemme olleet nyt yhdessä reilu vuoden ja rakastan naistani, olemme onnellisia ja tunnen että olen löytänyt sen niinsanotun sielunkumppanini, vaikka en sellaiseen ole koskaan uskonutkaan. Nyt olemme miettineet kumppanini kanssa yhteenmuuttoa joka sijoittuisi sinne joulukuulle ja sen kanssa on minulle tullut ajatus, että mitä kertoa vanhemmilleni? En halua salata asiaa, naiseni on lesbo ja tietää kyllä tilanteeni ja on onneksi ymmärtää minua, mutta olen itse jotenkin... hukassa.
Pitäisikö minun sanoa vain vanhemmilleni, että olen lesbo, vaikka en sitä ole? Pelkään että jos sanon olevani biseksuaali, mitä olen, että he kuvittelevat että tämä on vain jokin vaihe tai kokeilu ja että se menisi ohitse ja että lopulta päätyisin miehen kanssa yhteen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vaihe minulla, puhumatta siitä että olemme jo lähelle kolmekymppisiä, eli emme mitään nuoria enää, joten tiedän mitä haluan elämältäni ja se on olla tyttöystäväni kanssa.
Kumppanini on aivan ihana siinä mielessä, että hän sanoi että ei häntä haittaa vaikka kertoisin hänen olevan vain kämppis minulle, mutta en minä halua valehdella, puhumatta siitä että varmasti herättäisi epäilystä kun ei asunnossa ole kuin yksi sänky.
Mietin siis, että oletteko itse tai tiedättekö ketään joka olisi ollut tälläisessä tilanteessa? Tai olisiko teillä vinkkejä miten pitäisi menetellä. Minulle tämä ei ole niin helppoa kun sukuni ei ole kovinkaan... no suvaitsevainen homoseksuaaleja kohtaan, joten kaapista ulostuleminen tuntuu muutenkin vähän vaikealta. Mutta olen onnellisessa suhteessa ja voin vain kiittää tyttöystävääni siitä, että hän on ollut niin ymmärtäväinen asian suhteen ja tukenut minua tämän asian kanssa.
Hyvää kesää kaikille :)
Eli tilanteeni on nyt tämä. En ole koskaan kertonut seksuaalisesta suuntautumisestani vanhemmilleni koska en ole koskaan kokenut sen olevan heidän asiansa, joten tietenkin he ovat aina olettaneet että olen hetero ja että esittelen joskus poikaystäväni heille, mutta.. Seurustelen tällä hetkellä vakavasti naisen kanssa ja kun sanon vakavasti, niin todella tarkoitan vakavasti. Olemme olleet nyt yhdessä reilu vuoden ja rakastan naistani, olemme onnellisia ja tunnen että olen löytänyt sen niinsanotun sielunkumppanini, vaikka en sellaiseen ole koskaan uskonutkaan. Nyt olemme miettineet kumppanini kanssa yhteenmuuttoa joka sijoittuisi sinne joulukuulle ja sen kanssa on minulle tullut ajatus, että mitä kertoa vanhemmilleni? En halua salata asiaa, naiseni on lesbo ja tietää kyllä tilanteeni ja on onneksi ymmärtää minua, mutta olen itse jotenkin... hukassa.
Pitäisikö minun sanoa vain vanhemmilleni, että olen lesbo, vaikka en sitä ole? Pelkään että jos sanon olevani biseksuaali, mitä olen, että he kuvittelevat että tämä on vain jokin vaihe tai kokeilu ja että se menisi ohitse ja että lopulta päätyisin miehen kanssa yhteen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vaihe minulla, puhumatta siitä että olemme jo lähelle kolmekymppisiä, eli emme mitään nuoria enää, joten tiedän mitä haluan elämältäni ja se on olla tyttöystäväni kanssa.
Kumppanini on aivan ihana siinä mielessä, että hän sanoi että ei häntä haittaa vaikka kertoisin hänen olevan vain kämppis minulle, mutta en minä halua valehdella, puhumatta siitä että varmasti herättäisi epäilystä kun ei asunnossa ole kuin yksi sänky.
Mietin siis, että oletteko itse tai tiedättekö ketään joka olisi ollut tälläisessä tilanteessa? Tai olisiko teillä vinkkejä miten pitäisi menetellä. Minulle tämä ei ole niin helppoa kun sukuni ei ole kovinkaan... no suvaitsevainen homoseksuaaleja kohtaan, joten kaapista ulostuleminen tuntuu muutenkin vähän vaikealta. Mutta olen onnellisessa suhteessa ja voin vain kiittää tyttöystävääni siitä, että hän on ollut niin ymmärtäväinen asian suhteen ja tukenut minua tämän asian kanssa.
Hyvää kesää kaikille :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Entä jos ottaisit sellaisen asenteen että et ikään kuin tekisi asiasta sen suurempaa numeroa vanhemmillesi kertomisen suhteen? Tarkoitan että onko sinun pakko välttämättä niin tarkkaan kertoa heille olevasi sitä tai tätä? Jos vain kertoisitkin että sinulla on tyttöystävä ja olet muuttamassa hänen kanssaan yhteen? Sillä mitä vanhempasi asiasta ajattelevat, ei kuitenkaan saisi olla vaikutusta elämääsi, vaikka totta kai sitä varmasti aina miettii. En itse ole seurustellut vielä koskaan (olen kohta 26), enkä edes tiedä tykkäänkö molemmista, vai nykyään vain naisista, enkä tiedä myöskään mahtavatko vanhempani koskaan miettiä asiaa, mutta luulen että itse toimisin tilanteessasi tällä tavalla. Jos minulla olisi ihana tyttöystävä vierelläni, uskon että olisin vain niin onnellinen etten enää siinä vaiheessa välittäisi tippaakaan mitä muut ajattelevat! :)