Olis

se toki noinki, mut joskus se olis vaan niin paljo helpompaa kääntää tunteet pois off-nappulasta.. Mulle vois toi tasapaksuus sopia tällä hetkellä.
Onhan ihastuminen hieno asia, siinä jos missä huomaa ainakin olevan elossa, mut tuntuu vain, että sillon ku mulla kolahtaa kunnolla, siis todella kunnolla niin se kohde on saavuttamaton.:/
Vedän ehkä pääni täyteen...tai sit meen vain nukkumaan

{+}__{+} kirjoitti:

se toki noinki, mut joskus se olis vaan niin paljo helpompaa kääntää tunteet pois off-nappulasta.. Mulle vois toi tasapaksuus sopia tällä hetkellä.
Onhan ihastuminen hieno asia, siinä jos missä huomaa ainakin olevan elossa, mut tuntuu vain, että sillon ku mulla kolahtaa kunnolla, siis todella kunnolla niin se kohde on saavuttamaton.:/
Vedän ehkä pääni täyteen...tai sit meen vain nukkumaan

Minustakin tuntuu täsmälleen samalta. Eikä auta, että tietää toisen olevan saavuttamaton. Se kiusaa siltikin jossain mielen sopukoissa. Olisi ihanaa todellakin kyetä olemaan ihastumatta. Hassua sinänsä, sillä en ole mikään sarjaihastuja. Minua viehättäviä naisia ilmeisesti on vain tehty rajallinen määrä, joten en osaa päästää irti, kun yhden sellaisen huomaan. Nyt on kuitenkin pakko. Joko saan hänet tai unohdan hänet. Näin olen päättänyt. Ja kun nyt menen tästä nukkumaan ja painan pääni tyynyyn, alan välittömästi haaveilla, että hän olisi vierelläni. Se siitä päätöksestä. Typerää uikutustahan tämä on, mutta oikeasti, kun yksinäisyyttä on jatkunut riittävän pitkään, alkaa typeryys menettää merkitystään.

{+}__{+} kirjoitti:

se toki noinki, mut joskus se olis vaan niin paljo helpompaa kääntää tunteet pois off-nappulasta.. Mulle vois toi tasapaksuus sopia tällä hetkellä.
Onhan ihastuminen hieno asia, siinä jos missä huomaa ainakin olevan elossa, mut tuntuu vain, että sillon ku mulla kolahtaa kunnolla, siis todella kunnolla niin se kohde on saavuttamaton.:/
Vedän ehkä pääni täyteen...tai sit meen vain nukkumaan

ei kandee,ei se ihastus siitä mihkään katoo,ku sun pää selvijää niin naisen kasvot sun verkkokalvolla ku metrin halko päähäs löis.ei oo of nappulaa,pahenee vaan jos pois yrität ajatuksista ssada.

klidooris kirjoitti:

ei kandee,ei se ihastus siitä mihkään katoo,ku sun pää selvijää niin naisen kasvot sun verkkokalvolla ku metrin halko päähäs löis.ei oo of nappulaa,pahenee vaan jos pois yrität ajatuksista ssada.

lärvejä vetää. sanon ton kokemuksesta. eka keralla vedin sellasen kaatokännin etten muista sit oikeestaan yhtään mitään ja kauhee oli olo seuraavana päivänä. ja toisella kerralla olin typeryyksissäni vähällä kertoo ihastukselle asian laidan. no, nyt joku sanoo että miten niin typeryyksissäni... siks että yhtälö on mahdoton. oon jokseenkin satavarma että kohde on 100% hetero. ja ihan tosi... se ihastus ei katoo minnekään vaikka kuinka yrittäis.

ei kandee kirjoitti:

lärvejä vetää. sanon ton kokemuksesta. eka keralla vedin sellasen kaatokännin etten muista sit oikeestaan yhtään mitään ja kauhee oli olo seuraavana päivänä. ja toisella kerralla olin typeryyksissäni vähällä kertoo ihastukselle asian laidan. no, nyt joku sanoo että miten niin typeryyksissäni... siks että yhtälö on mahdoton. oon jokseenkin satavarma että kohde on 100% hetero. ja ihan tosi... se ihastus ei katoo minnekään vaikka kuinka yrittäis.

ei kannata ei, tulee krapula-aamuna toinen vain kahta kauheammin mieleen, ne kasvot tosiaan verkkokalvolla ku metrin halko päähän löis.:/
Tänään olikin sitten yhtä tuskaa vain töissä...
*hakkaa päätään seinään*

{+}__{+} kirjoitti:

ei kannata ei, tulee krapula-aamuna toinen vain kahta kauheammin mieleen, ne kasvot tosiaan verkkokalvolla ku metrin halko päähän löis.:/
Tänään olikin sitten yhtä tuskaa vain töissä...
*hakkaa päätään seinään*

Vetäkään vaan päänne täyteen ja takokaa sitä sitten seinään. Kyllä se tunteettomuus sieltä varmaan pikkuhiljaa jonnekin karisee.

Itse en tuollaista huolisi.

*X* kirjoitti:

Vetäkään vaan päänne täyteen ja takokaa sitä sitten seinään. Kyllä se tunteettomuus sieltä varmaan pikkuhiljaa jonnekin karisee.

Itse en tuollaista huolisi.

kukaan tollasta nipottajaa itelleen haluiskaan

8 kirjoitti:

Minustakin tuntuu täsmälleen samalta. Eikä auta, että tietää toisen olevan saavuttamaton. Se kiusaa siltikin jossain mielen sopukoissa. Olisi ihanaa todellakin kyetä olemaan ihastumatta. Hassua sinänsä, sillä en ole mikään sarjaihastuja. Minua viehättäviä naisia ilmeisesti on vain tehty rajallinen määrä, joten en osaa päästää irti, kun yhden sellaisen huomaan. Nyt on kuitenkin pakko. Joko saan hänet tai unohdan hänet. Näin olen päättänyt. Ja kun nyt menen tästä nukkumaan ja painan pääni tyynyyn, alan välittömästi haaveilla, että hän olisi vierelläni. Se siitä päätöksestä. Typerää uikutustahan tämä on, mutta oikeasti, kun yksinäisyyttä on jatkunut riittävän pitkään, alkaa typeryys menettää merkitystään.

Mulla aivan sama ongelma, että ihastuttavia naisia vain rajallinen määrä, ja tälläkin hetkellä yksi kaverina, joka suoraan sanonut, että haluaisi harrastaa kanssani seksiä, muttei sen enempää. Olisin jopa siihen voinut suostua(vaikka tiedän sen olevan seuraavan aamuna vaikeaa hyväksyä tosi asioita), mutta tällä hetkellä hän on rakastunut mieheen. eli se siitä. On kamalaa olla korviaan myöten ihastunut kaveriinsa, tietäen ettei siitä ikinä tule mitään. Mutta monillahan asia on juurikin näin. Täytyy vain kestää ja yrittää unohtaa.

*X* kirjoitti:

Vetäkään vaan päänne täyteen ja takokaa sitä sitten seinään. Kyllä se tunteettomuus sieltä varmaan pikkuhiljaa jonnekin karisee.

Itse en tuollaista huolisi.

miten niin tunteettomuus karisee jonnekin pikkuhiljaa?
mun mielestä tässä kyse nimenomaan siitä että ON tunteita joita ei haluis olevan koska se on vaikeeta kun ei saa vastakaikuu. ja eikös tässä oo todettu että pään täyteen vetaminen EI auta asiaa yhtään koska toinen on sit loppujen lopuks viel enemmän mielessä.