Labradorinnoutaja

lapukat on vaativampia kuin toiset, eli riippuu myös koirayksilöstä. Kolmesta käyttölinjaisesta kokemusta 3 vuoden sisältä, jokainen ihan omanlaisensa luonteeltaan. Vilkkain on kyllä varsin vaativa, ääripäitä lienee joka rodussa.

sdw kirjoitti:

lapukat on vaativampia kuin toiset, eli riippuu myös koirayksilöstä. Kolmesta käyttölinjaisesta kokemusta 3 vuoden sisältä, jokainen ihan omanlaisensa luonteeltaan. Vilkkain on kyllä varsin vaativa, ääripäitä lienee joka rodussa.

Lue lisää

Erehdyin hankkimaan koiran jossa on labbista sakemannin lisäksi ja voin sanoa, että ensimmäinen ja viimeinen koira minulle missä tuota rotua on. Koira on suuresta ulkoilumäärästä aivan sekopäisen vilkas ja energinen. Ei osaa rauhoittua ja tuhoaa aivan kaiken. Mitään ei perille saa menemään järkyttävän jatkuvan sättäämisen takia vaikka olisi 2 tunnin lenkki takana. Hermorakenne koiralla täyttä paskaa. Kyllä oli aikaisemmat kaksi sakemanni-norjanharmaamixiä kuin unelmia tuohon verrattuna. Piikille joutais koko paska.

Vitutus jatkuva kirjoitti:

Erehdyin hankkimaan koiran jossa on labbista sakemannin lisäksi ja voin sanoa, että ensimmäinen ja viimeinen koira minulle missä tuota rotua on. Koira on suuresta ulkoilumäärästä aivan sekopäisen vilkas ja energinen. Ei osaa rauhoittua ja tuhoaa aivan kaiken. Mitään ei perille saa menemään järkyttävän jatkuvan sättäämisen takia vaikka olisi 2 tunnin lenkki takana. Hermorakenne koiralla täyttä paskaa. Kyllä oli aikaisemmat kaksi sakemanni-norjanharmaamixiä kuin unelmia tuohon verrattuna. Piikille joutais koko paska.

Lue lisää

Itsellä puolikas labbis, jota sai kieltämättä "nuoruusaikana" juoksuttaa pitkin maita ja mantuja, tehdä temppuratoja ja mitä milloinkin, että kaveri olis hetken tyytyväinen saamansa aktiviteetin määrään. Kuitenkin kun koiralle on alusta asti pitänyt säännöt selvinä, että kuka talossa määrää tahdin ja touhunnut paljon koiran kanssa, kulkenut metsissä ym., niin osaa kyllä rauhoittuakin ja on todella rautahermoinen, sopeutuvainen, vähän jästipää mutta kuitenkin oppivainen koska kaipaa niin kovasti "aivotyöskentelyä", kaikille ystävällinen (vieraista koirista ihmisiin ja pikkulapset saavat roikkua kaulassa kun kaiffari vaan istuskelee tyynenrauhallisena). Uskollinen ja aina hyväntuulinen koira, jonka lojaalius saa usein tipan linssiin!
Juuri ollaan itseasiassa tulossa metsäreissulta, koira käveli koko matkan perässäni nokanpää polvitaipeessa kiinni ja istuskeli tuntikausia joenpientareella jalkojeni juuressa kun olin onkimassa.
Toisten seurassa olemisen lisäksi labbis rakastaa yli kaiken RUOKAA, ja minusta labbiksen kanssa on erittäin tärkeää "pysyä lujana" juuri ruokailun suhteen: ei mitään erityisiä herkkupaloja (paitsi nyt koulutustilanteessa... joka onkin Todella Hyvä motivointikeino kun toinen seisois vaikka päällään että sais sen makupalan!), koiralle ei pääsyä keittiöön, ei sallia koiran kerjäämistä, koiralle ruoka vain tiettynä ruoka-aikana ja mielellään kun isäntäväki on syönyt ensin.
Kun näin alkuperäisen viestin otsikon, niin tulin tänne kirjottamaan, että lapsiperheeseen sopivampaa rotua saa hakea! Olinkin sitten kovin hämmentynyt tänne tulleista vastauksista.
Tsemppiä mieluisan rodun etsintään!

Tiuhtiainen kirjoitti:

Itsellä puolikas labbis, jota sai kieltämättä "nuoruusaikana" juoksuttaa pitkin maita ja mantuja, tehdä temppuratoja ja mitä milloinkin, että kaveri olis hetken tyytyväinen saamansa aktiviteetin määrään. Kuitenkin kun koiralle on alusta asti pitänyt säännöt selvinä, että kuka talossa määrää tahdin ja touhunnut paljon koiran kanssa, kulkenut metsissä ym., niin osaa kyllä rauhoittuakin ja on todella rautahermoinen, sopeutuvainen, vähän jästipää mutta kuitenkin oppivainen koska kaipaa niin kovasti "aivotyöskentelyä", kaikille ystävällinen (vieraista koirista ihmisiin ja pikkulapset saavat roikkua kaulassa kun kaiffari vaan istuskelee tyynenrauhallisena). Uskollinen ja aina hyväntuulinen koira, jonka lojaalius saa usein tipan linssiin!
Juuri ollaan itseasiassa tulossa metsäreissulta, koira käveli koko matkan perässäni nokanpää polvitaipeessa kiinni ja istuskeli tuntikausia joenpientareella jalkojeni juuressa kun olin onkimassa.
Toisten seurassa olemisen lisäksi labbis rakastaa yli kaiken RUOKAA, ja minusta labbiksen kanssa on erittäin tärkeää "pysyä lujana" juuri ruokailun suhteen: ei mitään erityisiä herkkupaloja (paitsi nyt koulutustilanteessa... joka onkin Todella Hyvä motivointikeino kun toinen seisois vaikka päällään että sais sen makupalan!), koiralle ei pääsyä keittiöön, ei sallia koiran kerjäämistä, koiralle ruoka vain tiettynä ruoka-aikana ja mielellään kun isäntäväki on syönyt ensin.
Kun näin alkuperäisen viestin otsikon, niin tulin tänne kirjottamaan, että lapsiperheeseen sopivampaa rotua saa hakea! Olinkin sitten kovin hämmentynyt tänne tulleista vastauksista.
Tsemppiä mieluisan rodun etsintään!

Lue lisää

Korjataan vähän jos joku ymmärsi väärin, labbista hienompaa koiraa ei varmaan ole olemassakaan, myös lapsiperheisiin. Aivan uskomattoman uskollinen/omistajaansa palvova, ehkä joskus jopa rasittavuuteen asti. Mut ei todellakaan helppo, vaatii äärettömän paljon. Ja hermot menee noin kuusi kertaa päivässä, mut on se sen arvoista. Niitä harhaluuloja vaan halusin oikaista, että se olisi rauhallinen ja helppo koira, EI OO.