Minkään muun sukupolven aikana ei ole tekniikka ja kehitys edennyt niin huimaa vauhtia, kuin meidän aikanamme. Minunkin lapsuudessa risukarhilla vielä peltoja karhittiin ja toisessa ääripäässä alkoivat kuukävelyt.
Ainut kulkupeli oli meidänkin kylällä hevonen, sukset, polkupyörä ja maitoauto, jossa kuljettiin kaupunkiin.
Sitten tulivat mopot. Minunkin veli sai rippilahjaksi mopon, mut sen tarkoutus oli palvella koko perhettä, että sillä ajoivat kaikki. Kylällä oli yksi moottoripyörä. Autoja ei ainuttakaan.
Lapsuudessani vielä lääketiede oli hyvin kehittymätöntä. Yksi kunnan lääkäri. Kun sairastuin reumakuumeeseen ja reumaan, kunnanlääkärin hoito oli "juo hunajavettä"! Ja lapsena en pystynyt portaita nousemaan, kun olin niin kipeä, niin ainoa, mitä lääkäriltä sai irti, oli että juo HUNAJAVETTÄ. Myöhemmin paljastui, että juuri hunajaveden juonti oli taudissani pahinta myrkkyä. Se se vasta aktivoikin tautia.
Nyt tehdään uusia niveliä, ja ne onnistuvat niin loistavasti, että ovat täydellisiä. Ei minäänlaista ongelmaa, eikä hämminkiä ole olltu sen kanssa.
Vaihdetaan sydämiä, keuhkoja, munuaisia, maksoja ja sarveiskalvoja menestyksekkäästi.
Tuntuu käsittämättömälle, että on näitä vastarannan kiiskejäkin, jotka näkevät vain piruja kehityksessä.
Miten itse kehityksen asioita katselet?
Ainut kulkupeli oli meidänkin kylällä hevonen, sukset, polkupyörä ja maitoauto, jossa kuljettiin kaupunkiin.
Sitten tulivat mopot. Minunkin veli sai rippilahjaksi mopon, mut sen tarkoutus oli palvella koko perhettä, että sillä ajoivat kaikki. Kylällä oli yksi moottoripyörä. Autoja ei ainuttakaan.
Lapsuudessani vielä lääketiede oli hyvin kehittymätöntä. Yksi kunnan lääkäri. Kun sairastuin reumakuumeeseen ja reumaan, kunnanlääkärin hoito oli "juo hunajavettä"! Ja lapsena en pystynyt portaita nousemaan, kun olin niin kipeä, niin ainoa, mitä lääkäriltä sai irti, oli että juo HUNAJAVETTÄ. Myöhemmin paljastui, että juuri hunajaveden juonti oli taudissani pahinta myrkkyä. Se se vasta aktivoikin tautia.
Nyt tehdään uusia niveliä, ja ne onnistuvat niin loistavasti, että ovat täydellisiä. Ei minäänlaista ongelmaa, eikä hämminkiä ole olltu sen kanssa.
Vaihdetaan sydämiä, keuhkoja, munuaisia, maksoja ja sarveiskalvoja menestyksekkäästi.
Tuntuu käsittämättömälle, että on näitä vastarannan kiiskejäkin, jotka näkevät vain piruja kehityksessä.
Miten itse kehityksen asioita katselet?
Vastaukset 38
Vanhimmat
ei tunne meidän elämäämme, sitä mennään katsomaan museoon. Minulle tuotti jo vaikeuksia, kun olin tyttäreni luona ja ajattelin valmistaa ruokaa uunissa. Hellan päällä oli kohtia, joita olisi pitänyt painella ja lisäksi säätää pari nappia oikeaan asentoon. Jäi ne uuniruuat tekemättä yllätykseksi. kun tyttö tuli kotiin, olin päätynyt kylmiin salaatteihin, josta sain tytöltä huomautuksen: Mamma, sinähän olet alkanut laittaa terveellistä ruokaa.
Kaikki tulee muuttumaan, ainakin kaupungeissa.
Halusi välttämättä uuteen taloonsa puulieden.
Noet näkyvät vieläkin katossa.
Itse ihmettelin seuraavan sukupolven työkaverini halukkuutta mennä metsämuseonn, Lustoon.
Palattuaan kaveri kertoili innoissaan merkillisistä vekottimista.
Justeereista, pokasahoista, längistä yms.
Tarttee vaan ymmärtää!
Kotona olen minäkin vielä syntynyt kuten ennenvanhaan tapana oli synnyttää kotona. Itse tässä on elänyt kuppauksen ajoista avaruusaikaan. Lapsuuteni aikana hierojat kiertelivät talosta taloon, kuppasivat ja hieroivat määräajoin ihmiset läpeensä. Oli yötä taloissa. Sai ruuan myös taloista. Nyt mennään fysikaaliseen hoitolaitokseen, eli juuri päinvastoin.
Museoissa mulle ei oo paljookaan mitään uutta ihmettelemistä. Kaikki nuo justeerit on ihan tuttuja, pokasat sun muut väkkyrät. Isä niitä teki, oli puusepppä, veneen veistäjä, suutari, muttei räätäli kuiteskaan. Teki niitä ihania lapikkaita vanhoista huopatöppösistä, joissa oli kiukkara kärki, haitarilla olevat nahkavarret. Minäkin tyttönä niitä pidin nuoruudessani. http://www.rummukainen.fi/images/lapikkaat20x25.jpg
Mut mun lapikkaisa oli kärkiosa huopaa, vanhoista huopikkaista tehty, ja varret nahkaa, vähän haitarilla tuosta nilkasta. Myös varret käytetystä nahasta. Sodan jälkeen mitään uutta saanut, tehtiin vanhasta uutta.
Mutta kyllä oli hyvä lapikkaat, suksen mäystimetkin pysyivät hyvin noissa kikkurakärkien takana.
Niin, lapsuudessani vilja korjattiin sirpillä leikaten, laittaen vilja lyhteelle ja sitten kuhilaille.
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/11620/Kuhilaan_teko_1a.jpg
Kun ne olivat kuivuneet, ajettiin hevosella lyhteet riiheen,
http://www.lassehurme.com/images/Riihi.jpg
ja varsoitlla puitiin, http://www.nba.fi/puukausi/tptalo/kuvat/k5puint.jpg
eli tähkästä irrotettiin jyvät hakkaamalla tuon linkin osoittamalla puisella työkalulla tähkiä vasten riihen lattiaa.
Tarvittiin paljon työvoimaa, että pieni perstilkku peltoa saatiin kuhiloille sidottua ja puitua. Nyt leikkuupuimuri hujauttaa sen muutamassa minuutissa. Kuivuri kuivattaa mielettömät määrät kerralla viljaa.
Lehmät laidunnettiin metsissä, ja käyhtiin siellä lypsyllä. Sinne kärrättiin eläinten suurusaineet ja maitotonkat, kun lypsettiin siellä. Sitten raijattiin maitotonkat maitokärryillä kotiin.
http://www.finnraiva.fi/maitokarry.htm
Yllä kehittymeenpi versio, joka meille tuli joskus -50 luvun loppupuolella.
Hakattiin jääkasalta jäitä, ja maitotonkat jäähdytettiin vesisammioissa, joihin laitettiin jäitä. Jäät oli nostettu talvella, ja viety meilläkin vanhan navetan kiviraunion nurkkaan sahanpurujen sekaan, jossa ne säilyvitä syksyyn saakka. Sieltä kirveen kanssa kävin lapsena aina hakkaamassa jääpaloja maidonjähdytysveteen. Jäät piti vielä pestä sahanpuruista, etteivät tonkat ole ihan sahanpuruissa.
Nyt lehmät nousevat lypsyasemalle, jossa robotti lypsää ne, ja maito menee itsestään tilatankkiin ja jäähtyy siinä samalla.
Käsinlypsy sekin taito on, ettei maito mene hihaan ja lypsäjän kenkään. Aloittelijalla se niin tekikin.
niinkin voi sanoa, eli on eletty öljylampusta pled -valojen aikaan :), sekä lehmisavuista, tosiaan robottinavetta aikaan, ja paljon paljon muuta "edistystä" on tapahtunut...
täytyy ilmoittautua "vastarannan kiiskeksi", koska en näe kaikkea kehitystä hyvänä. Tälläkin hetkellä me elämme aika pitkälle tulevien sukupolvien piikkiin: kulutamme liikaa, lisäännymme liikaa...
Vaikka ilmastomuutosta ja luonnonkatastrofeja ei täysin yksimielisesti katsota ihmisen toiminnan aiheuttamiksi, en silti kannata sokeaa "kehitysuskoa" sitä, että jatkuva taloudellinen kasvu olisi hyväksi meille, enkä näe, että VAIN SE takaa hyvinvointimme jatkuvuuden. Onhan ajassa paljonkin esimerkkejä siitä, että joidenkin osalta hyvinvointi on jo muuttunut pahoinvoinniksi: toisessa ketjussa puhuttiin eriarvoisuuden lisääntymisestä ja siitä mitä se aiheuttaa meille.
Aloittajan esimerkki lääketieteen kehityksen siunauksellisuudesta on tietenkin vastaansanomaton ja sitä pitää ilolla tervehtiä. Toisaalta meillä on esimerkkejä siitä, miten lääketieteen avulla pitkitetty elämä voikin kääntyä kärsimykseksi.
nuo prikut tuossa edistystä -sanassa, eli vähempikin olisi riittänyt, mutta rahanahneus ja -valta vie ihmiskunnan vielä tuhoon..
P.s. mutta silti pesen mieluummin pyykit koneella kuin jyystän niitä rystyset verillä vasten pesulautaa ja huuhtelen pyykit jääkylmässä vedessä..:(
Jääkaappi ja pakastin on toiset vempaimet joita en antaisi enää pois..muu joutas..
kodinkoneet kelpaavat. Pyrin ostamaan laadukasta ja kestävää ja tietenkin käytän niitä harkiten.
Kasvuhuuma ja siihen liittyvä kiire eivät sovi yhteen harkinnan ja vastuullisen elämän kanssa - vaikka kuinka puhuttaisiin kohtuullistamisesta... Suren myös sitä tunneilmastoa, minkä hektinen
elämä "tarjoaa" lapsille. Ei tavarapaljous ja harrastusten kirjo korvaa aikuisten aikaa ja läsnäoloa.
kovinkaan kaukana aika, jolloin me takapenkkiläisetkin katsomme nopeusmittaria ja vaadimme vauhtisokeaa kuskia jarruttamaan, sen sijaan että jatkamme yllyttämistä tai tyhmänä, turvavyöt auki möllöttämistä, nauttien hienoista kajareista tulevasta musasta ja muusta tyylikkäästä viihteestä.
Ilmeisesti ainakin kyllästymme, vaikkemme enää kriittisyyteen pystyisikään.
Luulen kuitenkin, että jonakin päivänä meitä hävettää tosissaan, enkä usko siihen kovin kauan menevän.
surettaa tosissaan, - jaksaako vanhemmat raskaan työpäivän jälkeen vielä huomioida lapsensa, ja ehkä vanhempi joka on jäänyt yksinhuoltajaksi, miten he jaksavat - en ymmärrä...
P.s. tuosta tavallisesta olosta lasten kanssa olen samaa mieltä, - tietenkin joku harrastuskin on ihan hyväkin olemassa, mutta lapsen ehdoilla, ei tuputtaen väkisin..
riittäisi työmaata jonkinlaisen vastakulttuurin luomisessa - nyt kun kuitenkin on jo perspektiiviä ja toivon mukaan viisauttakin vaihtoehtojen tarjoamiseen. Tuo maailman imu vaan tahtoo viedä lapset mukanaan, mun kokemuksen mukaan viimeistään esikouluiässä aletaan mitata muita "maailman mitoilla", merkkivaatteilla, tavaramäärällä, pärjäämisellä.
Vaikka "maailma" veisi mennessään, tahtoisin uskoa, että jos tarjoaa lapselle jotakin kestävää, se jää hänelle talteen ja voi olla hänelle vahvistukseksi joskus myöhemmin ellei heti.
kuin lasten kasvattamista pidän meidän vanhempien herättämistä. Paljon peruuttamatonta vahinkoa ehtii tapahtua, jos odotamme nykyisten esikouluikäisten (meiltä perityllä:)) viisaudellaan korjaavan asiat.
Lasten kasvattaminen yleensäkään ei ole mitään vaikeaa ja vaativaa työtä, joka vaatisi kasvatustieteisiin perehtymistä ja alan ammattilaisten jatkuvaa tukea plus jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Se on itse asiassa hyvin yksinkertaista ja helppoa, tai siis olisi, ellemme olisi sallineet omalla ja päättäjiemme ahneudella ja tyhmyydellä rakentaa aika kovaa ja sairastakin maailmaa ympärillemme.
Onko tarpeeksi meitä, jotka haluamme puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa emmekä vain markkinataloutta?
Köyhät, odotuksissaan pettyneet, syrjäytyneet ym. eivät enää äänestä, joten muutoksen saaminen tuntuu aika toivottomalta, jaksan siihen kuitenkin uskoa.
Turhaanko meidän vanhempamme ja isovanhempamme tekivät työnsä ja uhrauksensa lastensa ja maansa takia, emmekö todellakaan enää arvosta heidän työtään?
Ajan aallot ankarasti lyövät
ja ryske kaikkialla käy,
maan suuret pienempiä syövät
ja heikon lohdutust ei näy.
Väkivalta toivon sammuttaapi
ja villit voimat raivoaapi
oi ihmisyys, oi oikeus,
miss onkaan teidän pelastus?
Tää kansa joka sielustansa
jo muinoin suuret laulut loi,
ei sorru miehuusvuosinansa,
kun lasnakin se kestää voi.
Työase sillä heiluu vyössä,
sen voima varttuu päivän työssä,
ja pohjasta sen sydämen
soi laulu uuden huomenen.
J.H. Erkko
Laitoinpa nyt tämänkin tähän, mä olen nyt vähän tällä päällä. :)
eilen.., vai oliko se lauantaina kesäkirppiksen telkusta, ja minustakun näyttää että nuoret ovat jo tiedostavampia mitä älyttömään kuluttamiseen tulee, - he ostavat kirppareilta vaatteita, leluja, jms. , sekä tuunaavat vanhasta uutta, ei tässä vielä kaikki toivo mennyt..
asetan, että on niitä, jotka osaavat/jaksavat kulkea vastavirtaan ja vaikka heitä olisi vähän, uskomattomasti tulevaisuudenuskoa he voivat ympärilleen levittää.
J H Erkon runo oli mahtava, ajaton, kiitos siitä. En tuntenutkaan.
Tuosta lasten kasvatuksesta olen samaa mieltä: sen ei pitäisi olla kovin vaikeata tänäkään päivänä, mutta kun aika on pirstaleinen ja houkutukset monet, lasten suojeleminen tuntuu ylivoimaiselta. On näköjään ihan tavallista, että myös nk. hyvissä perheissä, lapset saadat seurata TV ohjelmia ilman aikuista, netin ja muun median tarjonnasta puhumattakaan. Ja kuitenkin lapsi on sillä tavalla suojaton, että liian isojen asioitten kohtaaminen liian aikaisin, ei varmasti ole heille hyväksi - mihin se sitten johtaa, sitä voimme vain aavistella.
Lapsen harteille ei myöskään tulisi sälyttää liian suuria taakkoja. On hyvä puhua
luonnonsuojelusta, mutta jos aikuinen elää niinkuin elää, valistus on pelkkää hurskastelua.
Tuo aikaisempien sukupolvien kunnioitus, jonka nyt väitetään hävinneen, on varmasti yksi ajan juurettomuuden syistä. Meidän sukupolven tehtäväksi onkin joskus määritelty "perinteen siirtäminen seuraaville sukupolville" ja itse olen ainakin huomannut, että lapset kuuntelevat mielellään tarinoita siitä "millaista oli silloin kun mummi oli lapsi".
tiedostavampia kuluttamisen ja ympäristöasioiden ja monien muidenkin asioiden suhteen, ja se kyllä antaa toivoa. Mutta meiltä he kuitenkin ottavat mallinsa monissa asioissa, se hieman huolestuttaa. Ja joissakin asioissa ei mallia ole edes antaa, päästimme jotain katoamaan. Sitten on se suuri kyydistä pudonneiden (tönäistyjen) ja jo täysin syrjäytyneiden määrä. Heistä suuri osa pystyy antamaan mallit vain passiivisuuteen tai että se vähäinen aktiivisuus suuntautuu siihen, että yritetään nousta itseäkin heikompia polkien.
Kyllä meidän varttuneempien pitäisi toimia viivyttelemättä. Selkeä viesti olisi annettava heti seuraavissa vaaleissa. Yleensäkin voisimme edes yrittää korjata omat jälkemme. Kuinka paljon lie niitä hyvinvointiamme rakentaneita ihmisiä, joiden ulottuvilla ei ole enää edes välttämättömät terveys- ym. palvelut, ihmetellen että miten tässä näin kävi.
Se äänestäminen on monille nuorille samantekevää, olen huomannut. Toki osa politiikastakin kiinnostunut.
Ei sekään että on esimerkkiä antanut, kaikille omillenikaan ole tehonnut.
Olen puolenyön aikaan noussut ylös, mailla vierahilla, ja raahannut väsyneen nuoren kanssani bussiin, päästäkseni äänestämään, ja hän myös, suomenlähetystöön. Kyseenalaisti jo sillon, koko homman. Armeian kävi, kun maksoin viikottain, siitä. Nyt palauttanut sotilaspassinsa, ei arvosta koko laitosta, eikä kotimaataan.
Toinen kävi mielellään, ihan pidemmän kaavan mukaan. Käy myös äänestämässä. Sama kasvatus, sama koti, ja vanhemmat. Niin, et opeta siinä sitten ;)
Kirppis ihmisiä olemme aina olleet, myös olen virkkauksen ja kutomisen opettanut. Samoin osaavat ommella koneella. Tv,tä eivät katsele, kuten en itsekään. Saivat lapsena tunnin seurata päivässä. Nyt heilläkään ei ole edes telkkaria.
Lapsenlapsi ei edes käynyt armeijaa, sivariksi vain.
En kyllä aio itselleni ottaa syitä päälleni, ihmiset vain ovat erilaisia, huomaahan se palstallakin hyvin.
Meillä oli auto 50luvulla. Oman ensimmäisen hankin -64, sitä ennen vespa. Motskareita ja autoja oli paljonkin, kaupungeissa. Ei kaikki asuneet sentään maalla.
Jääkaappi tuli joskus 50-luv,imuri 52 olumpiavuonna.
Bussi ja junat, ratikat kulkivat ja leffaankin pääsi
Ei ollut muuta kuin köyhyyttä. Koulut ja armeijan käytyäni oli aina työpaikka ja autokin, mutta en tahtonut "kuningashäitä" ja jätin suomen.
Paljon on muuttunut maailma. Peräpeili on aina jotenkin matkassa.
minun ikänäni, ovat olleet ilmeisemmin sähkön kantaverkko joka mahdollisti sähkön siirron 1000 km matkan, sekä puhelimen automatisointi kampipuhelimisesta kännyksi.
Työajan muuttuminen 6 päiväisestä työviikosta 5 päiväiseen, sekä työajan lyheneminen 48 viikkotunnista 37,15 tuntiin.
Omilta lapsiltani sain viettää äitiyslomaa 6 viikkoa ja kuopukselta jo 3 kk palkallisena..
Ensimmäinen kokonaan ansaitsemani kesäloma on 30 päivää...
Vaikka jäin itse ilman etuja, rakennettiin sosiaaliturva verkko niin lapsiperheille kuin eläketurvaksi. Eläkettä alkoi kertyä 23v. ja palkat olivat niin pieniä ettei eläkkeeksi maksatukseen kertynyt silloinkaan. Vaikka oli palkkatyössä 14 v. alkoi nyt maksettava eläketurvani kertyä vasta ollessani 27 vuotias.
Mielestäni on ryöstöä, se ettei eläkettä ensin edes kertynyt, sitten muodostui niin pieni ettei tarvinnut jonkun lain mukaan maksaa, nyt yritetään pakottaa jollain porkkanalla jatkamaan työssä käyntiä yli työaikana osana palkkaa neuvoteltujen ikärajojen.
oli paras juttu ja se n. 1950-luvulla.
Ilman sähköä olemassa olleet sähkö laitteet eivät yleistyneet.
Silitysrauta 1880
Sähköhella 1889
Pyykkikone 1912
Sukupolvi ei ole sama kuin ajanjakso, jolta ihmisellä on muistikuvia. Sukupolvi on noin 40 vuotta. Tällä palstalla kirjoittavilla on takanaan yli 60 vuotta, jopa minullakin se tuli viime vuonna täyteen. Siten en voi sanoa muistavani paljon mitään 50-luvulta, ja kun en kuulu suuriin ikäluokkiin, en voi retostella 60-luvusta.
Kehitystä voisi kuvata logaritmisella asteikolla. Siitä huomaisi, miten alhaalta on lähdetty, miten vähän oli viime vuosisadan puolivälissä edistytty 100 vuodessa, miten vinhasti nyt on menty eteenpäin ja ennusteet seuraavan 20 vuoden ajalta ovat niin huimaavia, että suurten ikäluokkien kokema muutos on sittenkin aika mitätön verrattuna tämän päivän lapsia odottavaan muutokseen.
Olen 63v toivon, että partikkeli kokeet onnistuvat, haluaisin tietää onko ulottuvaisuuksia enemmin ja kuinka monta. Myös avaruuden salaisuudet olisi hyvä vielä nähdä, sillä elämme ajassa siis meidän.
Mitä tavallinen tekniikka tuo esiin ei paljon kiinnosta, tai kylläkin miksi kirjoitellaan miksi ei puhuta, jokaisella voisi olla kuvaruudussa oma pieni elävä osa, jossa voitaisiin "johtajan" avulla keskustella, vaikka tietokilpailu , voisi olla monia toimintoja (sinkut,harrastukset jne.)
tavallinen kuva ruutu on jo tänään 50 tuumaa, joka voisi olla jaettu eri mielen kiintoisuus osiin, jota voisi piennelläkin ruudulla katsoa kaikkia osia siirtämällä.
Ei kyllä tekniikka on tässäkin vielä aivan lapsenkengissä.
Hyvä kun rahaa voi tehdä näin kotona ja helposti, mutta mitä iloa siitä oikeastaan on?
aika-- mikä on se luku kun ei ole aikaa.
jälkipolvet muistele meidän sukupolveamme ja aikaansaannoksiamme - siis tätä meidän sukupolvemme aktiiviaikaa - kovinkaan ihailevasti ja kunnioittavasti.
Kehitystä on tietenkin tapahtunut, sehän on jo luonnonlaki. Samoin se, että kaikilla asioilla on kääntöpuolensa.
Mainitsemasi lääketieteen huima kehitys tuntuu äkkiseltään ajateltuna yksiselitteisesti hyvältä asialta, ja tietysti onkin sitä yksilötasolla ja ainakin jos puhutaan sairauksista ja niiden hoidosta (niiden kohdalla, jotka sitä saavat). On toki maailmanlaajuisestikin tapahtunut hyvääkin kehitystä.
Kehitys on kuitenkin kulkenut siihen suuntaan, että itse perustyöhön, parantamiseen, käytetään kohta
huomattavasti vähemmän resursseja kuin ylisuuriksi kasvaneiden, tehottomien (ja yhä useammin myös ahneiden) systeemien kehittelyyn ja tukemiseen.
Puhumattakaan monien muiden alojen kehityksestä.
Minulle ainakin tulee aika hämmentynyt olo esim. sellaisesta kehityksestä, että pankit myyvät tuotteita, joista saatavat voitot perustuvat siihen, että jotkut eivät pysty maksamaan lainojaan.
Mutta takaisin asiaan. Mielestäni meitä suuremman murrosten ja muutosten ja kehityksen ajan elivät meidän vanhempamme. Vai johtuuko ehkä kaupunkilaisuudestani, etten ole omassa elämässäni huomannut kovin suuria muutoksia. Kun ajattelen omia vanhempiani, etenkin 10-luvulla syntynyttä ja 2000 luvulla kuollutta äitiäni (isäni kuoli huomattavasti aiemmin), niin miten paljon ja miten suuria, traagisiakin asioita heidän elämässään tapahtuikaan.
Mielestäni meitä edeltävät sukupolvet todella syntyivät aivan eri maailmaan kuin missä kuolivat, pystyivät niissä haasteissa vielä kantamaan huolta tulevaisuudestakin (meistä), vanhoina he tyynesti, arvokkaasti ja ymmärryksellä sopeutuivat maailmaan ympärillään, he elivät/elävät kaiken kunnioituksemme ja arvostuksemme ja rakkautemme ansaiten.
puhujaan. Kovin keinotekoiseksi ja ohueksi on tämä aika muuttunut. Nollatyötä (tai suorastaan tuhoisaa) työtä on yhä enemmän, kun teollisuutta siirretään halvan työvoiman maihin ja alkutuotanto, maatalous, on muuttunut tehotuotannoksi, jossa pärjäävät vain ylisuuret tilat.
Itse olen syntynyt ja kasvanut maalla ja minulla on edelleen vahvat yhteydet synnyinseutuun, joten olen pystynyt etäältä seuraamaan agraaarikulttuurin "rakennemuutosta". Pienet tilat ovat hävinneet, nuoret ovat kouluttautuneet ammatteihin ja lähteneet työn perässä "maailmalle". Jotakin pienteollisuutta on kehitetty, mutta juuri kuulin, että iso työllistäjä ajaa parhaillaan alas tuotantoaan. Ankeaa ja näköalatonta on elämä siellä. Kohta ainoat työllistäjät ovat vanhukset...
Minäkin annan suuren arvon edellisen sukupolven elämäntyölle. Luulen, että ainakin ne, joilla on "silmää nähdä" ymmärtävät sen merkityksen, mutta miten sitten vaalia tuota perinnettä, onkin sitten toinen kysymys. Yhteishenki, perhekeskeisyys, toiveikkuuden ylläpitäminen ja mitä kaikkea pitäisi löytää ja
viljellä, ettei edellisten sukupolvien työ ja uhraukset tulisi hukkaan heitetyksi.
Et näe mikä on tarkoitus, olet maallinen nolla. Täytyisi olla vähän järkeä mihin vastaa... nollia riittää.
Tiedätkö mikä on "aika". Apinoilla on aika tänään ei ihmisillä. Da millä niivolla kukin on.
Sinun olisi aika alkaa hakea apua tuon itsetuntosi korjaamiseen. Se kun näyttää olevan joka palstalla nolla 0.
Tunto ,olen miljonääri. Apua kuka tarvitsee olet sinä, olet nolla niinkuin moni täällä, mutta kiitos on vielä selvä järkisiä.
Olet Suomen nolla.
minulla on pitkä vieteri mutta ei heille joilla ei ole mitään aivoissa, onko se suomalaisuus?
jos vain haluaa alentaa toisten ihmisarvoa.
Kuka meistä on yli-ihminen, jolla siihen on oikeutus?
En ole suomalainen nykyään, enkä asu suomessa.
venäläisiä voi aina haukkua, vaikka ylipäälikkö oli "venäläinen" ei ainakaan suomalainen.
Suomalainen on nuolia-- itään ja länteen. Miksi????
Vanha äitini sanoi, että suomalaiset ovat muuttuneet ja se näkyy, aivoissa on paljon vikaa tänään.
ja palsta 60 plus... siis vika on syvällä, hyvin syvällä.
hyvä kun tulee esille se oikea suomalaisuus se tulee täällä....
sanon vielä sivistyneillä ihmisillä ei ole ongelmaa siinä mikä on lämpö ulkona.