Sä aikaa vasten vain
kamppailet
On aika
Sä ajatuksiani luet, et
niistä kiinni saa
On vain aika, tämä
aika
Tämä meidät johonkin
tuntemattomaan,
johdattaa
On vain aika
Tätä vasten kaiken aikaa
taistellaan, sen edessä
voidaan myös
nujertaa
Mutta aika jää, eikä
meistä kukaan
kuitenkaan
Aikaa unhoittaa saa
kamppailet
On aika
Sä ajatuksiani luet, et
niistä kiinni saa
On vain aika, tämä
aika
Tämä meidät johonkin
tuntemattomaan,
johdattaa
On vain aika
Tätä vasten kaiken aikaa
taistellaan, sen edessä
voidaan myös
nujertaa
Mutta aika jää, eikä
meistä kukaan
kuitenkaan
Aikaa unhoittaa saa
Vastaukset 11
Vanhimmat
minä ja sinä
siinä matkassa
oasasia suurempaa
toisiamme rakastaa
Runosi oli mietettä herättävä! Ja helteen siivittämänä:
Ei ikuisuus ole tietoa,
ei tätä tohinaa
Jota tämä maa tulvillaan, yli
äyräidensä edustaa
Ikuisuus vaatii
Ett' edes' kaks' pientä
ihmistä tämän
maan
Ensin
Vastapeluriaan kykenee
rakastamaan
Hänen
Kokemusmaailmaansa
saavuttamaan
Ja jälkeensä tämän myös
sen oman maailmansa
jakamaan
Tämän jälkeen
Me vast' kaikk' tahollamme
kykenemme myös
tosiamme
Rakastamaan?
Ei ole tietoa niin
vaan tietoisuutta
pienuutta tietämätöntä
ymmärtämisentekoa
on rakastaa
niin helppoa yksinkertaista
jakaa sen oman
tässä ja nyt
se oikein on
kysyn
elänkö niin
syvälle perille sydämeesi-ni menit : )
taidamme tietää tietämättä mitään...
mitään, joo! Niin kauniisti oivalsit sen mitä hain, mitä tarkoitin. (Sorry tämä viimeinen säkeeni......siis tässä kyhäelmässäni)
Niin,
on helppoa, niin yksinkertaista
sanoista lauseita rakentaa
Niin,
on vaikeata tätä kuitenkin
unelmiaan toteuttaa
Siis,
liekö kaikki, vain pelkkää teoriaa
Jospa,
vähempi lauseita lausuttaisiin,
vain hiljaa istuttaisiin
Jospa,
me näin maailma parempi
rakennettaisiin
Yksinkertaisesti vain,
palaset uudelleen
kasattaisiin
Mä uskon tähän unelmaan,
yhtälailla kuin myös
jumalaan
Niin,
ei sanoja jaksais millään enää
Siis,
hiljaa istutaan
palaset kootaan
olenhan paloja koonnut alkuunkin
muistelen
kokemus on usko
(viimeistä säettäsi en tuomita voi
ei siis anteeksiannettavaa
mitä sillä ikinä tarkoitatkaan)
uskon parempaan maailmaan
sinä siihen aina kuuluva oot
tehdään niin
Niin, hiljaa istutaan
Silti joskus vielä
Pinnan alla kuohahtaa
Sanojaan, on pakko
luovuttaa
Sanoista noista voi
Voi, vain lauseita
Kauniimpia, pehmeämpiä
rakentaa
Ei aina hiljaa olla voi
Ei saa, on pakko
Heikompaansa puolustaa
On pakko uurastaa
Mä ja sä, niin hiljaa
istutaan
Palasia paikoillensa
napsautetaan
Uurastus tuo, se
palkitaan
Mä ja sä, uskotaan
Maailmaan, parempaan
Vain pakko on joskus
Vain joskus, huudahtaa
Me yhdessä niin hiljaa
Niin hiljaa, istutaan
Odotetaan ja katsellaan
Maailmaa, parempaa
Istutaan ja katsellaan
vielä toisiamme
sillä elän
Me eletään
Sanat, voimat vähenee
Aatos syvenee
Hiljaa istutaan
Aatos syvenee
niin kummasti hiljenee
liikkumatta hiljaa aivan
kirjaimetkin katoaa
hiljaa toimimaton
minne istutaan ?
rohkenenko enää runoa kirjoittaa
Kasvojas koskettaa
Ilman itseironiaa
Mutt' hiljaa vain istutaan,
kuunnellaan
Maailman pauhantaa,
on rauhaisaa
En osaa runoa kirjoittaa,
vain paikan tiedän
mihin istahtaa
Ja matka jatkuu!
http://www.youtube.com/watch?v=XCaYPuWE30Y&feature=related
Riittää paikka
mihin istahtaa.