Tuli tässä mieleeni kun lueskelin näitä juttuja,
kuinka jotkut sijaisvanhemmiksi haluavat ovat HALUNNEET vauvaikäisen.
Josta he ovat kertoneet asiasta sossuun että he HALUAVAT vauvaikäisen.
Eivätkö nämä sijaisvanhemmiksi haluavat koskaan mieti sitä,
että mistä ja millä keinoin nämä sossutantat sitten hankkivat heille tämän vauvaikäisen?
Eivätkö he ajattele, että se pieni vauva joka heillä on on voitu ottaa
täysin väärin perustein pois biologisilta vanhemmilta koska sijaisvanhemmat ovat HALUNNEET juuri vauvaikäisen. Niin sossu etsii sopivan uhrin jolta riistä vauva pois.
Useimmiten sellaiselta ihmiseltä
joka ei puolustaudu tai kykene puolustautumaan mitenkään.
Eivätkö he koskaan ajattele biologisten vanhempien tunteita?
Eivät ainakaan nämä sossutantat jotka vievät pienen lapsen tuosta vaan,
sen takia että joku sijaisvanhemmaksi haluaa sellaisen.
Tuntuu siltä että sossu on joku vauvapankki josta voi vaan käydä
kysymässä vauvaikästä lasta ja sitten sen saakin yhtäkkiä jossain vaiheessa.
En syytä sijaisvanhempia mistään, mutta eivätkö he tosiaan ajattele asiaa sen pitemmälle,
mistä ja miten sossu sen lapsen loppujenlopuksi ottaa.
kuinka jotkut sijaisvanhemmiksi haluavat ovat HALUNNEET vauvaikäisen.
Josta he ovat kertoneet asiasta sossuun että he HALUAVAT vauvaikäisen.
Eivätkö nämä sijaisvanhemmiksi haluavat koskaan mieti sitä,
että mistä ja millä keinoin nämä sossutantat sitten hankkivat heille tämän vauvaikäisen?
Eivätkö he ajattele, että se pieni vauva joka heillä on on voitu ottaa
täysin väärin perustein pois biologisilta vanhemmilta koska sijaisvanhemmat ovat HALUNNEET juuri vauvaikäisen. Niin sossu etsii sopivan uhrin jolta riistä vauva pois.
Useimmiten sellaiselta ihmiseltä
joka ei puolustaudu tai kykene puolustautumaan mitenkään.
Eivätkö he koskaan ajattele biologisten vanhempien tunteita?
Eivät ainakaan nämä sossutantat jotka vievät pienen lapsen tuosta vaan,
sen takia että joku sijaisvanhemmaksi haluaa sellaisen.
Tuntuu siltä että sossu on joku vauvapankki josta voi vaan käydä
kysymässä vauvaikästä lasta ja sitten sen saakin yhtäkkiä jossain vaiheessa.
En syytä sijaisvanhempia mistään, mutta eivätkö he tosiaan ajattele asiaa sen pitemmälle,
mistä ja miten sossu sen lapsen loppujenlopuksi ottaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
en tiedä onko se väärin perustein jos lapsi otetaan pois spurguilta, mielisairailta, pedofiileilta, alkoholisteilta, pahoinpitelijöiltä, murhaajilta.
Mielestäni ihan asialliset perusteet.
kuin edellinen kirjoittaja. Jospa vaan meidänkin (sijais)tytön tilanne olisi nähty jo vauvaikäisenä, olisi lapsi säästynyt monelta ongelmalta. Onneksi elämä näyttää kantavan 4-vuotiasta ja parempaan päin ollaan menossa. Sitäpaitsi, suotuisin ennuste tulevasta elämästä on juuri vauvaikäisillä huostaanotetuilla, miksihän?
6 vuotiaasta jonka elämä on ehditty pilata vanhempiensa taholta jo aikaa sitten ja nyt on siis vaikea tilanne lapsen elämässä.
Painajaisunia joka yö
Keskittymiskyvyn puute
Sosiaaliset taidot puuttuu
Kiukkuinen
Pissii housuihinsa
Varastelee
Lyö
Haistattelee
Ym. ym.
Et varmaan voi olla ihan tosissasi...jos me nyt vaikka HALUTTAIS vauvaikäinen, niin sitten saatais odottaa vaikka maailman tappiin ilman vauvaa, jos ei olis niin kurjia vanhempia joilta lapsi/lapset on huostaanotettava.
Mutta tarkoitit varmaan jotain muuta, ei KUKAAN voi olla niin yksinkertainen että ajattelee noin kun kirjoitit..
huoh...
olla provo, ei kait kukaan tuolla tavoin ajattele..
Aloitus kuvaa todellisuutta.
Autistiselle lapselle saattaa olla valmis laitospaikka jossain, siispä sosiaalityöntekijät ryhtyvät etsimään tuolle laitospaikalle sopivanikäistä autistia. Autistista kun maksetaan varmaan ihan kivasti esimerkiksi perhekodille. Ainakin perhekodilla on kanttia laskuttaa sellaisesta lapsesta enemmän kuin lapsesta, jolla neurologista häiriötä ei ole.
(Miksi muuten ylipäätään autistisia lapsia sijoitetaan laitoksiin, kuten perhekoteihin, melun ja älämölön keskelle?)
Vauvaikäinen on ehdottomasti maailman kätevin sijaislapsi. Monessa mielessä.
Eräältä tutultani huostaanotettiin juuri tällainen pieni lapsi, ei ehkä vauva enää, mutta kovin nuori lapsi vielä on. Keski-Suomen Ensi- ja turvakoti Kuokkalassa "tutki" äitiä muistaakseni muutaman kuukauden (!), jonka ajan äiti virui lapsensa kanssa laitospaikalla tuossa laitoksessa. Äidistä ei löydetty sen kummemmin vikaa, mutta huostaanottoa Ensi- ja turvakoti ryhtyi vaatimaan. Sosiaalityöntekikjät kun olivat "huolissaan" isän vaikutuksesta perheeseen. Heh, vanhemmat eivät ole asuneet pitkään aikaan yhdessä.
Ja fyysinen suojaaminen kuuluu poliisille, ei lastensuojelulle. Näin oli poliisi itsekin todennut kyseiselle äidille.
Ensi- ja turvakoti antoi muuten isän vierailla laitosessa äitiä ja lasta tapaamassa. Todella kaksinaamaista touhua.
Söpö pieni tyttö lähti kiireellisesti huostaan.
Kyllä pienillä on paljon paremmat markkinat kaupassa kuin isommilla lapsilla!
Jos joku kiusaantuu tällaisesta asiasta mikä pitää paikkansa,
niin sellainen ihminen ei tiedä todellisuudesta mitään.
On tietysti sellaisia joille on hyvä mennä sijoitukseen,
kun on alkoholismia ym ym,
mutta näitäkin voidaan pistää vääriksi perusteiksi vanhemmille
joilta otetaan pieni lapsi pois.
En muuten olisi tällaista kirjoittanut,
mutta yhdelle tutulleni kävi näin.
Siis otettiin lapsi huostaan väärin perustein.
Miettikääpä sitä.
Väärin perustein ei varmasti oteta huostaan kuin yksi lapsi korkeintaan tuhannesta (kyllä; villi arvaus). Ystäväni on sossu, ja huom, ei mikään tantta. Sukulaisperheellä on kuusi sijaislasta, omat lapset jo isoja. Tämä viimeinen huomio siksi, ettei taas tule kirjoituksia rahastuksesta yms. Molemmat vanhemmat ovat kotona, ja tekevät kaikkensa lasten eteen.
Yksikään noista lapsistakaan ei ole turhaan huostaanotettu, vanhempia on alkoholisteja, narkkareita, linnassa istuvia jne jne jne. Hyvin harva vanhempi tapaa KOSKAAN sijoitettua lastaan, ainakaan tässä perheessä. Käsittämätöntä!!!! Sen sijaan vanhempien sukulaiset, kuten isovanhemmat tai sisarukset tapaavat silloin tällöin. Tässä sakissa on useampi lapsi, joiden äidiltä on otettu useita lapsia huostaan, lähes heti syntymän jälkeen.
Sijaisperheet tekevät niin arvokasta työtä, että toivosin heille maksettavan enemmän, jotta kunnollisia vanhempia löytyisi lisää. Nyt näistä aijaisperheistä on pulaa, mm. siksi, koska korvaukset ovat pieniä.
Suomi on sairas maa, lapset kärsivät itsekkäiden vanhempien ongelmista, joista he eivät edes pyristele irti, itsekkäitä kun ovat. Mikä siinä on, että huumeet ja alko menevät oman lapsen edelle?
Tsemmpiä kaikille sossuille ja sijaisperheille, ja myös niille bioille, jotka hakevat apua ongelmiinsa, eivätkä vain syyllistä syyttömiä omantunnon tuskissaan.
Jos vaikka hieman valaisen tätä asiaa. Millä lailla väärin perustein.
Lapsen äiti vähät välitti hoitaa omaa lastaan synnärillä,
mutta isä yritti sentään tehdä kaikkensa lapsensa hyväksi.
Muttä eihän se sossulle riittänyt,
vaan piti kirjoittaa molemmista samantyyppiset lausunnot papereihin.
jotta lapsi saatais varmasti huostaanotettua.
Kyllä minä sen ymmärrän että lapsi huostaanotetaan äidin takia,
mutta miksi isän täytyy kärsiä äidin törttöilystä,
jos äiti ei edes viitsi hoitaa lastaan, mutta isä sentään yrittää?
Mutta olen sitä mieltä että
on se sijaisperhe parempipaikka kuin joku laitos.
isän sisko,sisko-puoli....tiedät kaiken perheen tilanteesta....et ole nähnyt, vaan kuullut mitä veljesi on sepostanut..ja sinulla ja suvullasi ei ole osaa eikä arpaa äidin silloiseen jaksamattomuuteen?
Olen yli 20 vuotta tehnyt töitä sijais-tuki- ja kesääitinä! En ole koskaan asettanut ehtoja meille tulevista lapsista. Minulta on kyllä kysytty, onko lapsien suhteen jotain rajoituksia esim. minkälaisia lapsia en voi ottaa. Onko lapsi sitten vauva tai murkkuikäinen ei ole ollut väliä. Molempia on perheeseemme tullutkin. 2 lasta tuli 5 h varoajalla, vaan hetkeksi telakalle, että heidän asiansa saadaan järjesteltyä ovat nyt olleet 11 vuotta. Yksi lapsi harjoitteli meillä muutaman kuukauden viikonloppuisin. Yhden lapsen sopimksen tekemiseen meni koko kesä. Eli kaikenlaisia tapauksia. Kuitenkaan koskaan en ole asettanut vaatimuksia meille tulevista lapsista, niin kuin aloittaja väittää! Uskonkin sijoittajan ammattitaitoon, että ottavat sijaisvanhempien iän huomioon valitessaan paikkaa vauvalle. Itse olin vähän liian "vanha" ja muutaman välivuoden jälkeen piti vähän "opetella" vauvojen hoitoa. Ja nyt taas opetellaan olemaan "murkkuikäisten" kanssa! Sitä se on RIKASTA ELÄMÄÄ!
ei me sijaisvanhemmiksi aikovat kaikki vauvoja haluta. Itse olen neljä biolasta hoitanut, kyllä vauvanhoito saa riittää. En kaipaa jatkuvaa yö heräilyä, syöttämistä, pukemista ja vaipanvaihtoa. En ymmärrä, miksi luullaan että vauvan kanssa pääsisi helponmalla, tai ettei hänellä olisi jo ikäviä kokemuksia painolastinaan.... Kyllä vauvatkin kokevat hylkäämisen ja laiminlyönnit, muusta puhumattakaan ja osaavat reagoida.
Joo, meille kävi juuri noin. Me halusimme vauvan, ruskeasilmäisen, vaaleahiuksisen ja kiltin. Ei allergioita, nukkuu hyvin ja pitkään,fiksu, syö kaikkea ja on kaikinpuolin kiltti. No, sossu sitten lähti etsimään meille sopivaa vauvaa ja aikansa ovelta ovelle kierreltyään löysi kuin köysikin hänet! Biologiset vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja akateemisissa viroissa työskenteleviä, juuri ensimmäisen lapsensa saaneita ja elivät onnellista elämää tämän pienokaisensa kanssa omassa omakotitalossaan.
Mutta koska me sijarit halusimme juuri tämän hyvin ja rakkaudella hoidetun vauvan itsellemme,sossu kaikessa kieroudessaan keksi kyllä hyvät syyt jolla saimme lapsen pitkäaikaiseen sijoitukseen itsellemme! Nyt sitten vanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta vaan me määritämme koska he voivat soittaa lyhyen puhelun lapselle joka kutsuu meitä äidikseen ja isäkseen. Soitto tapahtuu kerran puolessa vuodessa koska muuten lapsen elämä ja etenkin meidän elämämme häiriintyy.
Sossu kysyi millaisen palkkion lapsesta haluisimme ja saimme päättää sopivaksi katsomamme summan. Se on 2800 euroa/kk ja lapselle päiväkotipaikka. Itse olen kotona ja aikani kuluu kynsiä lakatessa ja jutellessa muiden sijareiden kanssa puhelimessa siitä kuinka huonoja kaikki biologiset vanhemmat ovat.
On ihanaa ollaa rikas sijari! Suosittelen kaikille lämpimästi!
Olen työskennellyt sossuna yli kaksikymmentä vuotta, ja joka kerta on ensin tullut tarve huostaanottaa lapsi ja vasta sitten on alkanut sijaisperheen etsintä. Joskus on ollut tiedossa perhe, joka on ilmoittanut olevansa kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta, useimmiten ei. Joten perheille ei etsitä lasta vaan lapselle perhettä. Sijaisperheena toimiminen vaatii niin paljon, että minä en ainakaan ikinä sellaiseen rupea.
alaa?
Aika kauan oot länkytellyt biopuolella. Miten vakavasti-otettava sossari viitsii plarailla näitä keskusteluja vapaa-ajallaan? Tää on järkky aihe jo muutenkin. Ei sun leimoja netissä kukaan ihastele tiedätkös:(
Mut hei: Pääasia ettet rupeakaan sijariksi:D
Tosin ei ihan vauva ikää mutta sij.perhe oli halunut poikia niin ei kauankaan kun hyvä käytöksiset terveet lapseni 3 poikaa sossu huostaanotti ilman mitään selkeää huostaanotto syytä ja jos joku ihmettelee mistä tiesin asian että sij.perhe halusi poikia niin sain tietää sen siinä vaiheessa kun lapset jo huostattu ja sain mennä sij.perheeseen tapaamaan lapsiani niin sij.äiti oikein hehkuhti asialla kuinka hän aina halusi sij.lapsikseen poikia...
Todistaako se, että sijaisperhe iloitsi saadessaan poikia sen, että lapsesi huostaanotettiin vain että po. perhe saisi heidät ?
Olisiko mitään mahdollisuutta, että koska perheessäsi ilmeni huostaanoton tarve, niin pojillesi etsittiin sijaisperhe, joka oli esittänyt toiveen saada sijoitukseen poikalapsia ?
Minä olen miettinyt ihan samaa. En voi ymmärtää kuinka sijaisperheitä hehkutetaan ja puhutaan ammatillisuudesta, vaikka totuus voi olla täysin päinvastainen. Kun saa tarpeeksi valtaa, tulee lisää ahneutta. Kun lapsi on huostaanotettu, alkaa kiusanteko muita ihmisiä kohtaan. Jos lapsen kasvatti vanhemmat päättää että lapsi vieraannutetaan hänelle tärkeistä ihmisistä he myös tekevät sen "lapsen edun nimissä." Aina löytyy syitä miksei lapsi voi pitää yhteyttä tai tavata tuntemiaan ihmisiä. Sellainen on surullista ja karmeaa katsottavaa koska lapsi ei välttämättä opi koskaan tuntemaan omia vanhempiaan tai oma sukuaan ja koko psyyke on pilalla. On kyllä uusia "mummuja" "ukkia" ja "kummia" mutta se ei ole ikinä sama asia eikä korvaa yhteisiä menetettyjä vuosia.
Tuntuu kovin ihmeelliseltä sekin jos lapsi on lähtenyt perheestä esim.äidin masennuksen takia niin juutuutaan siihen. Ajatellaan ettei äiti voi koskaan parantua ja sen vuoksi soittoja, tapaamisia harvennetaan. Ei anneta edes mahdollisuutta lapselle eikä äidille, mutta sijaisperheitä tai laitoksia tuetaan. Hehän vaan tekevät tätä "arvokasta" työtä. Onko sellaisilla ihmisillä lainkaan inhimillisyyttä? Ymmärretäänkö ihmisten erilaisuutta ja ihmisoikeuksia?
Lapsella on toki oikeus ottaa 18-vuotiaana yhteys niihin ihmisiin jotka on ollut hänen elämästään pois mutta onko se enää mahdollista ja edes realistista, jos minkäänlaista tunnesidetta ei ole koskaan syntynyt.
Minusta on outoa miksi nykyisin tehdään enemmän sijaisperhe tai laitos sijoituksia verrattuna sukulais sijoituksiin. En usko että jokaisen lapsen kohdalla olisi niin ikävästi asiat, etteikö kukaan lapsen suvusta tai lähipiiristä voisi ottaa lasta. Siinäkin asiassa on menty kummallisuuksiin. Etsitään syitä hakemalla miksei joku lapsen läheinen voi hoitaa ja kasvattaa lasta. Jos ei ole koulutusta, voidaan vedota siihen tai suositellaan käytäväksi Bride-valmennus. Tavallisissa perheissä kuitenkin vanhemmat kasvattaa normaalisti lapsiaan niillä taidoilla jotka heillä on olemassa (ilman koulutusta) ja kyllä minusta tavallisella maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle. Teoriaa voi aina lukea ja ihminen sivistää itseään, mutta pelkkä hieno titteli ei kerro ihmisen oikeasta luonteesta yhtään mitään.
Joskus on ollut tapana, että sukulaisten lapsista oli huolehdittava : ainoastaan ne, joille ei sukulaispaikkaa löytynyt joutuivat huutolaisiksi. Ei se sukulaissijoitus mikään onnen tae ollut : monesti jo pienikin lapsi laitettiin kovaan työhön, kuria riitti, mutta kaikesta muusta oli pulaa.
Nykyaikana eletään toisenlaisessa yhteiskunnassa, perheissä molemmat vanhemmat ovat yleensä työssä ja asunnot ovat pieniä, myös egoisimi kukoistaa : ei niitä sukulaissijoituspaikkoja ole läheskään kaikille tarjolla. Pride-koulutusta on turha mollata, koskaan ei tietoa ole liikaa ja kaikissa tuntemissani sukulaissijoitusperheissä on tullut esiin sama asia : vaikka lapselle on hyvä asua sukulaisissa ja samalla yhteys omaan sukuun (ainakin toiseen niistä) säilyy, niin nämä sukulaiset myös tahtovat osallistua liikaakiin lapsen kasvatukseen, jopa häiriöksi asti.
Meille sijoitettujen lasten osalta sukulaissijoitusta harkittiin yhdelle, mutta se kaatui lapsen biologisen äidin väkivaltaisuuteen, jonka pelättiin kohdistuvan liian läheiseen perheeseen.
Toisilla lapsilla ei ole sellaisia sukulaisia, jotka kykenisivät huolehtimaan edes itsestään, päinvastoin, joiltakin on myös lapset huostaanotettu.
Oma suku on silti kultaakin kalliimpi ja kyllä lapsen läheiset tietää ihan itse mikä on lapselle parhaaksi. Lehdistä saa lukea toisinaan surullisia tarinoita kuinka esim. traagisten perhe surmien jälkeen sosiaaliviranomaiset ottavat lapset huostaan mutta hyvin harvoin mainitaan suvusta mitään tai sukulaissijoituksesta. On totta että yhteiskunta on muuttunut mutta me ihmiset rakennamme sitä yhdessä ja jokainen voi vaikuttaa siihen millaisen työn itselleen valitsee. En näe mitään syytä miksi lapsi pitäisi erottaa omasta suvustaankin perheen lisäksi pysyvästi vuosiksi vieraaseen kotiin.
..lienee se, että halutaan varmistaa ettei lapsi ajaudu takaisin kotiin.
Eli varmuuden vuoksi. pois pois ja saa mennä kauaskin jos ei ole paikkoja lähellä; tunteiden kanssa on turhaa pelata, lapsen etu loppuu kun lapsi on myyty.
Huostaanoton syitä voivat olla esimerkiksi vanhempien alkoholin/huumeiden käyttö, väkivalta, kaltoinkohtelu, turvattomuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, mielenterveysongelmat, kuolema.
Ei pidä vähätellä sitä, kuinka paljon tällaiset tapahtumat vaikuttavat sukulaisiin. Varsinkin kuolemantapauksissa sukulaiset joutuvat itsekin käsittelemään traumaa eivätkä ole psyykkisesti sellaisessa tilanteessa, että voisivat ottaa lapset hoitoonsa. Jos on vuosia seurannut tyttärensä taistelua päihteitä vastaan, siinä väsyy itsekin. Vaikka halua ja rakkautta riittää, niin riittääkö voimat? Mitä lähempänä tilanteita joutuu katsomaan, sitä enemmän niihin uppoaa mukaan. Toisaalta tuntuu kamalalta lähettää lapsi muualle, toisaalta ei halua pitää lasta "rikospaikalla". Lapsen eheytymiselle ei välttämättä tee hyvää asua talossa, jossa läheinen on tehnyt itsemurhan.
"Traumaattinen tapahtuma: Tapahtuma, johon liittyy todellinen tai uhattu kuolema tai vakava loukkaantuminen tai muut uhat fyysiselle koskemattomuudelle; tai todistettu jonkun toisen kuolema, loukkaantuminen tai uhka fyysiselle koskemattomuudelle; tai jonkun perheenjäsenen tai muuten läheisen ihmisen odottamattomasta tai väkivaltaisesta kuolemasta, vakavasta haitasta tai kuoleman tai vahingoittumisen uhasta saatu tieto. (Muuttujat: Trauman tyyppi, taso ja kesto, ikä, aikaisemman toimintakyvyn taso, tuki, aikaisempi traumahistoria)."
Traumaattisille tapahtumille altistuneet:
1) Tekijä
2) Kokija
3) Näkijä
4) Kuulija
5) Tuntematon (maanjäristykset, liikenneonnettomuudet, terrori-iskut omassa maassa)
En ole psykologi/psykiatri vaan huostaanotettu. Isäni teki itsemurhan kotonamme ja suku oli aivan shokissa. Eräs sukulaiseni olisi halunnut minut luokseen (1km kodistamme), mutta sosiaalityöntekijät tekivät havainnon, että sukulaiseni tarvitsee itsekin aikaa, lepoa ja tukea. Pääsin perheeseen viereiselle paikkakunnalle. Myöhemmin tämä sukulainen on kertonut sijaisvanhemmilleni, että oli hienoa, että pääsin heille.
Minusta ihmisten ei pitäisi liaksi takertua siihen kuka on VIRALLISESTI lapsen sijaisvanhempi, kuka biologinen äiti vaan keskittyä siihen kenen kanssa lapsi viihtyy, kenen kanssa on hyvä olla ja johon lapsi voi luottaa. Yhteistyö pelaisi paljon paremmin kun kaikki pelaisi rehellistä peliä ja ihmiset ottaisi huomioon myös lapsen edun, oikeudet myös käytännön arkeen.