Hei sinä tumma Sara

maan yhtä aktiivinen toimija kuin mies ja siksi ilmaisee asian näín.

Noniin eikö olekin harvinaisen selvä juttu.

ihmiset ovat aika huonoja ilmaisemaan itseään ellei saa käyttää laulunsanoja, hymiöitä, tai jonkun muun ajatuksia. Päässä se soi kauniisti kun sanoo että haluaa rakastella sinua, mutta ajatushan siinä jää köykäiseksi. Luulen että se johtuu ihan siitä että asiaa ei ajatella oikeastaan kovinkaan loppuun.
Jos itse haluaisi ehdottaa jotain noinkin henkilökohtaista asiaa laittaisin siihen kyllä enemmän ajatusta ja tunnetta. Joskus kun koittaa sanoa nätisti luulee että kun sen laittaa muuhun muotoon kuin Anna mä nusasen sua, se on automaattisesti ihanan ja romanttisen kuuloista.

Kaiken a ja o on kuitenkin itsensä ilmaiseminen, oli tilanne mikä tahansa, jos ei ole tietoinen mitä tekee tai miten sen tekee saattaapi jäädä jostain paitsi jo senkin takia ja uskoisin että varmasti jääkin.

Ei se paljoa vaadi edes koittaa joskus jaksaa ajatella asia vähän pidemmälle kuin normisti tekee. Se saattaa jopa aukaista uusia ajatuksia ja tekoja ja tunteita. Minä tiedän että tämä on tietysti sitä pilkun viilaamista mukamas vaikka ei ole, aloitus on vain esimerkki siitä mihin ollaan liusumassa koko aika pahemmin. On ihmisiä jotka osaavat tuoda itseään ymmärrettävästi esille ja sitten niitä jotka luovuttavat kun se on niin vaikeeta äh. Yksi sana toisessa muodossa voi tehdä asian joko ihanaksi tai viedä siitä sen vähäisenkin lumon.

En minä sano että tässäkään asiassa on täydellisiä tai sellaisia oltava mutta joskus toivoisi että huomaisi että ihmiset näkisivät enemmän vaivaa tieyttyihin asioihin, ei sen kummallisempaa. Tekosyitä on tietenkin miljoonia kaikkeen mikä vaati sen extra ponnistuksen.

Mutta ihmettelen minä että kun ihmiselle on annettu kyky kommunikoida aivan uniikilla tavalla, niin monimuotoisesti ja vivahteikkaisesti, niin me eletään maailmassa jossa ajatus leikataan puoliksi ja tehdään se lyhyeksi että itse jaksaa sen tehdä ja toinen jaksaa kiinnostua.

Sara, jokainen hetki kanssasi saa työpäiväni tuntumaan lomalle. Nämä helteetkin tuntuvat vain viileiltä henkäyksiltä sen poltteen rinnalla minkä sinä sytytät ihollani. Olet kauneinta mitä tiedän maailmassa, en voi lopettaa hymyilemistä kun sinä katsot minuun, tunnen että kaikki on mahdollista ja pystyn ihan mihin vain. Siksi minä uskallaudun sanomaan sinulle tämän kaiken ja pyydän sinua kanssani ulos. Haluan antaa takaisin sinulle sitä iloa takaisin mitä sinä jaat ympärillesi joka päivä.

Niin tai ehkä minä olen väärässä , Anna mä sara nusasen sua ku oot niin helvetin hottis että mä en saa tehtyy ees mitää tiiäks. Mä vaan oon että wooow mikä mimmi ja kelaan ihan jotai muuta ku duunii. Ois snadin jees jos mennää panee meille tai sunki luo jos sul on puhtaammat lakanat. Mennääks me ny vai duunin jälkee?- toimii joissain tilanteessa. Mutta pointti on että yhdellä lauseella ei ole paljoa merkitystä ellei se ole Minä rakastan sinua.

somesaypotato kirjoitti:

ihmiset ovat aika huonoja ilmaisemaan itseään ellei saa käyttää laulunsanoja, hymiöitä, tai jonkun muun ajatuksia. Päässä se soi kauniisti kun sanoo että haluaa rakastella sinua, mutta ajatushan siinä jää köykäiseksi. Luulen että se johtuu ihan siitä että asiaa ei ajatella oikeastaan kovinkaan loppuun.
Jos itse haluaisi ehdottaa jotain noinkin henkilökohtaista asiaa laittaisin siihen kyllä enemmän ajatusta ja tunnetta. Joskus kun koittaa sanoa nätisti luulee että kun sen laittaa muuhun muotoon kuin Anna mä nusasen sua, se on automaattisesti ihanan ja romanttisen kuuloista.

Kaiken a ja o on kuitenkin itsensä ilmaiseminen, oli tilanne mikä tahansa, jos ei ole tietoinen mitä tekee tai miten sen tekee saattaapi jäädä jostain paitsi jo senkin takia ja uskoisin että varmasti jääkin.

Ei se paljoa vaadi edes koittaa joskus jaksaa ajatella asia vähän pidemmälle kuin normisti tekee. Se saattaa jopa aukaista uusia ajatuksia ja tekoja ja tunteita. Minä tiedän että tämä on tietysti sitä pilkun viilaamista mukamas vaikka ei ole, aloitus on vain esimerkki siitä mihin ollaan liusumassa koko aika pahemmin. On ihmisiä jotka osaavat tuoda itseään ymmärrettävästi esille ja sitten niitä jotka luovuttavat kun se on niin vaikeeta äh. Yksi sana toisessa muodossa voi tehdä asian joko ihanaksi tai viedä siitä sen vähäisenkin lumon.

En minä sano että tässäkään asiassa on täydellisiä tai sellaisia oltava mutta joskus toivoisi että huomaisi että ihmiset näkisivät enemmän vaivaa tieyttyihin asioihin, ei sen kummallisempaa. Tekosyitä on tietenkin miljoonia kaikkeen mikä vaati sen extra ponnistuksen.

Mutta ihmettelen minä että kun ihmiselle on annettu kyky kommunikoida aivan uniikilla tavalla, niin monimuotoisesti ja vivahteikkaisesti, niin me eletään maailmassa jossa ajatus leikataan puoliksi ja tehdään se lyhyeksi että itse jaksaa sen tehdä ja toinen jaksaa kiinnostua.

Sara, jokainen hetki kanssasi saa työpäiväni tuntumaan lomalle. Nämä helteetkin tuntuvat vain viileiltä henkäyksiltä sen poltteen rinnalla minkä sinä sytytät ihollani. Olet kauneinta mitä tiedän maailmassa, en voi lopettaa hymyilemistä kun sinä katsot minuun, tunnen että kaikki on mahdollista ja pystyn ihan mihin vain. Siksi minä uskallaudun sanomaan sinulle tämän kaiken ja pyydän sinua kanssani ulos. Haluan antaa takaisin sinulle sitä iloa takaisin mitä sinä jaat ympärillesi joka päivä.

Niin tai ehkä minä olen väärässä , Anna mä sara nusasen sua ku oot niin helvetin hottis että mä en saa tehtyy ees mitää tiiäks. Mä vaan oon että wooow mikä mimmi ja kelaan ihan jotai muuta ku duunii. Ois snadin jees jos mennää panee meille tai sunki luo jos sul on puhtaammat lakanat. Mennääks me ny vai duunin jälkee?- toimii joissain tilanteessa. Mutta pointti on että yhdellä lauseella ei ole paljoa merkitystä ellei se ole Minä rakastan sinua.

kuulla hieman enemmän kuin *Minä rakastan sinua*.
Olisipa hienoa kuulla samassa lausessa miksi.... *Minä rakastan sinua, koska....*

somesaypotato kirjoitti:

ihmiset ovat aika huonoja ilmaisemaan itseään ellei saa käyttää laulunsanoja, hymiöitä, tai jonkun muun ajatuksia. Päässä se soi kauniisti kun sanoo että haluaa rakastella sinua, mutta ajatushan siinä jää köykäiseksi. Luulen että se johtuu ihan siitä että asiaa ei ajatella oikeastaan kovinkaan loppuun.
Jos itse haluaisi ehdottaa jotain noinkin henkilökohtaista asiaa laittaisin siihen kyllä enemmän ajatusta ja tunnetta. Joskus kun koittaa sanoa nätisti luulee että kun sen laittaa muuhun muotoon kuin Anna mä nusasen sua, se on automaattisesti ihanan ja romanttisen kuuloista.

Kaiken a ja o on kuitenkin itsensä ilmaiseminen, oli tilanne mikä tahansa, jos ei ole tietoinen mitä tekee tai miten sen tekee saattaapi jäädä jostain paitsi jo senkin takia ja uskoisin että varmasti jääkin.

Ei se paljoa vaadi edes koittaa joskus jaksaa ajatella asia vähän pidemmälle kuin normisti tekee. Se saattaa jopa aukaista uusia ajatuksia ja tekoja ja tunteita. Minä tiedän että tämä on tietysti sitä pilkun viilaamista mukamas vaikka ei ole, aloitus on vain esimerkki siitä mihin ollaan liusumassa koko aika pahemmin. On ihmisiä jotka osaavat tuoda itseään ymmärrettävästi esille ja sitten niitä jotka luovuttavat kun se on niin vaikeeta äh. Yksi sana toisessa muodossa voi tehdä asian joko ihanaksi tai viedä siitä sen vähäisenkin lumon.

En minä sano että tässäkään asiassa on täydellisiä tai sellaisia oltava mutta joskus toivoisi että huomaisi että ihmiset näkisivät enemmän vaivaa tieyttyihin asioihin, ei sen kummallisempaa. Tekosyitä on tietenkin miljoonia kaikkeen mikä vaati sen extra ponnistuksen.

Mutta ihmettelen minä että kun ihmiselle on annettu kyky kommunikoida aivan uniikilla tavalla, niin monimuotoisesti ja vivahteikkaisesti, niin me eletään maailmassa jossa ajatus leikataan puoliksi ja tehdään se lyhyeksi että itse jaksaa sen tehdä ja toinen jaksaa kiinnostua.

Sara, jokainen hetki kanssasi saa työpäiväni tuntumaan lomalle. Nämä helteetkin tuntuvat vain viileiltä henkäyksiltä sen poltteen rinnalla minkä sinä sytytät ihollani. Olet kauneinta mitä tiedän maailmassa, en voi lopettaa hymyilemistä kun sinä katsot minuun, tunnen että kaikki on mahdollista ja pystyn ihan mihin vain. Siksi minä uskallaudun sanomaan sinulle tämän kaiken ja pyydän sinua kanssani ulos. Haluan antaa takaisin sinulle sitä iloa takaisin mitä sinä jaat ympärillesi joka päivä.

Niin tai ehkä minä olen väärässä , Anna mä sara nusasen sua ku oot niin helvetin hottis että mä en saa tehtyy ees mitää tiiäks. Mä vaan oon että wooow mikä mimmi ja kelaan ihan jotai muuta ku duunii. Ois snadin jees jos mennää panee meille tai sunki luo jos sul on puhtaammat lakanat. Mennääks me ny vai duunin jälkee?- toimii joissain tilanteessa. Mutta pointti on että yhdellä lauseella ei ole paljoa merkitystä ellei se ole Minä rakastan sinua.

toiseksi viimeisin kappale. Tuollaisiin sanoihin itsekin lankesin, ja se mitä sen seurauksena koin, oli ehkä kauneinta mitä koskaan tulen kokemaan.
Ja minä rakastin häntä.

sitäsaamitätilaa? kirjoitti:

kuulla hieman enemmän kuin *Minä rakastan sinua*.
Olisipa hienoa kuulla samassa lausessa miksi.... *Minä rakastan sinua, koska....*

sanottava että minä koen että jos kuulisin joka kerta kun rakkaani sanoo minulle minä rakastan sinua, luettelon siitä miksi hän minua rakastaa alkaisin tuntemaan moninaisia asioita joista hämmennys olisi ihan ensimmäinen. Minusta on ihanaa kun hän sanoo että rakastan huumoriasi, rakastan pisamiasi yms. Mutta se kun sanotaan rakastan sinua sillä kaikella merkityksellä mitä ei tarvitse selittää vaan kummatkin ne asiat tietää, on minusta yhtenä lauseena se maailman kaunein. Minulle siinä on koko meidän historia ja koko meidän tulevaisuus, kaikki miljoonat puhutut ja kirjoitetut lauseet ja syyt ja sanat, jokainen kosketus ja itku ja nauru. Millään selityksellä ei voi kaunistaa minusta siis sanoja minä rakastan sinua.