Nyt kesän helteillä istuskelen paljon pihapiirissä, jossa on jokapuolella jokin varjonpaikka. On pihakeinuja, seurusteluryhmiä, pienoisgolfia, pallopelejä, joten tarjontaa riittää.
Olen kiinnitänyt huomiota puheripulisiin naisiin, puhetta tulee tuutin täydelä isävainaasta nuorimmaiseen lapsenlapseen, ikä 2,5v, vahinko vain he kertovat omasta itsestään. On mahdotonta saada puhetta kääntymään ajankohtaisiin asioihin esim matkoihin. Eittämättä kerronnat kääntyvät 20 30v takaisiin matkareissuihin.
Onko nyt niin että paatoksellinen puhe on oire alkavasta neurologisesta sairaudesta, näin sitä ajattelen. Voihan olla että minullakin on hidas kieli ja kankea puhe kuin muinaisella Mooseksella, sentään vielä mieli tekee keskustella ajankohtaisista yleisistä asioista. Olenko asennoitunut puheripulisten 30min yksinpuheluihin kriittisesti lähtemällä välillä "happihypylle" kuten tekevät jotkut muutkin. Sitten valitetaan yksinäisyyttä kun muut eivät kuuntele.
Tulee mieleen Abbedissan rukos,jonka muistaminen on minulle tarpeellista.
"http://www.dlc.fi/~frank/huumori/abbed.htm
Voudatukseni on hellesään aiheuttamaa turinaa vaikka juon aqua runsaasti päivisin. Ei auta muu kun pakata reppu ja lähteä rannalle etsimään yksinäistä varjopaikkaa, korvalappustereot ja romsku tietty mukaan.
Olen kiinnitänyt huomiota puheripulisiin naisiin, puhetta tulee tuutin täydelä isävainaasta nuorimmaiseen lapsenlapseen, ikä 2,5v, vahinko vain he kertovat omasta itsestään. On mahdotonta saada puhetta kääntymään ajankohtaisiin asioihin esim matkoihin. Eittämättä kerronnat kääntyvät 20 30v takaisiin matkareissuihin.
Onko nyt niin että paatoksellinen puhe on oire alkavasta neurologisesta sairaudesta, näin sitä ajattelen. Voihan olla että minullakin on hidas kieli ja kankea puhe kuin muinaisella Mooseksella, sentään vielä mieli tekee keskustella ajankohtaisista yleisistä asioista. Olenko asennoitunut puheripulisten 30min yksinpuheluihin kriittisesti lähtemällä välillä "happihypylle" kuten tekevät jotkut muutkin. Sitten valitetaan yksinäisyyttä kun muut eivät kuuntele.
Tulee mieleen Abbedissan rukos,jonka muistaminen on minulle tarpeellista.
"http://www.dlc.fi/~frank/huumori/abbed.htm
Voudatukseni on hellesään aiheuttamaa turinaa vaikka juon aqua runsaasti päivisin. Ei auta muu kun pakata reppu ja lähteä rannalle etsimään yksinäistä varjopaikkaa, korvalappustereot ja romsku tietty mukaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Linkitys epäonnistui, katso kuukelista hakusanalla Abbedissan rukos. Tekee hyvää mielelle se aikankin kertaalleen lukea.
oma olo on tärkein vanhalla.
Niinpä ihmisten pitäisi ottaa sinun ajatuksesi, jokainen meistä on erilainen ja se on ihanaaa!
Nuoriso ei osaa luonnossakaan kulkea ilman noita kammotuksia, vaarallisetkin kun eivät liikenteessä kuule nuuta kuin musansa. Mutta että jo vanhat mummotkin. Eikö nyt rannalla olisi vaikka vesilintujen ääniä kuunneltavaks tai laineen liplatusta, tuulen suhinaa ja lasten ilakointia ?
ikääntyneitten naisten puhetulvaa. Jotkut ovat yksineläjiä ja silloin ymmärtää, että he kaipaavat kuulijaa välillä, mutta kun ainakin minun tuttuni eivät varsinaisesti ole yksinäisiä - he ovat itse asiassa jatkuvasti kontaktissa toisten kanssa.
Ilmiö saa ymmälle, turhautumaankin joskus, senkin vuoksi, että nämä henkilöt näyttävät puhuvan melkein kuin itsekseen: raportoivat yksityiskohtaisesti pienimmätkin arjen tapahtumat eivätkä näytä noteeraavan kuulijoita lainkaan, puhumattakaan siitä, että huomaisivat kiinnostaako näitä. Mitään patologista en osaa epäillä, koska ainakin omat tuttuni ovat ystävällisiä ja aktiivisia henkilöitä. Joskus on kyllä uuvuttavaa olla yleisönä - kai sitä vastavuoroisuutta aina odottaa.
Ja sitten sanotaan, että suomalainen vaikenee kahdella kielellä. Tarkoitanee sitten vain miestä, jonka kännykkä on jäänyt kotiin.
tuleehan sitä itsekin välillä puhuttua, mutta uskon huomaavani, koska kuulija on pudonnut kontaktista.
Sekin on aika yleistä - ehkä kiinnostuskin on hiipuva luonnonvara.
Otin selkoa mitä puheliaisuus on englanniksi ja on se kyllä hieno sana, - talkativenes.
Piippolassa oli kirjailija jonka novellissa "Puheliaisuus" isäntä lähti metsästä etsimään uunin lämmitys puita kun emännällä oli leipomus päivä. Kului koko päivä ja oli jo pimeä kun isäntä palasi kotiin ilman puita, hän oli koko päivän puhunut naapurissa.
Ikävä on sellainenkin ihminen joka puhuu vain kun joku jotain kysyy, sittenkin mahdollisimman lyhytsanaisesti.
Tunnen erään sellaisen ja yritän välttää jo kadulla vastaan tulevana, on mahdottoman vaikeaa odotella onko asiaa vain ei, ja tuleeko kysymykseen vastaus ja milloin.
Aviossa ollut nyt leski, mutta puheet on kortilla.
Leskeksi jäätyään kyselin vointia ja jottain tavallista asiaa, sain vastukseksi ...no siinähän se, ei ollut tarvetta jatkaa 'seurustelua'.