Jaa-ha

Seisot siinä edessäni auringonsäteitä heijastavine silminesi. Tukkasi on aamukasteesta märkä ja lähestyt minua hitaasti askel askeleelta. Pakkasen kovettama kanervikko rapisee kenkiesi alla ja kuurainen luonto hohkaa eloa. Vilkaisen selkäni taakse ja metsä tuntuu jatkuvan loputtomiin. Vain puita toisensa jälkeen.

Tarraat minua lantiosta kiinni ja painat minut tiiviisti kuusen runkoa vasten. Neulaset varisevat hennosti päällemme ja suutelemme kiihkeästi. Teerten soidin kuuluu vaimeana horisontista ja eläimelliset vaistomme heräävät. Kaadan sinut takanasi olevalle puolukkamättäälle ja popsimme muutaman jäisen marjan. Pujotan housusi pois päältäsi ja lämpimät reitesi sulattavat routaa allasi. Kierit innostuksesta ja aloitamme luontoäidin meille määräämän pyhän tehtävän. Muuten on aivan hiljaista. Vain me, ja luonto joka katsoo ja kuulee jokaisen liikkeemme.

Ensimmäiset lumipisarat putoilevat taivaalta höyhenenkevyesti kastellen entisestään kosteaa vartaloasi. Jään tuijottamaan kaivonsyviin silmiisi ja painaudun tiukaasti syleilyysi. Talvi on tullut.