Tulit luokseni kuin aamuaurinko niin hellästi.
Sain tuntea, että joku välittää oikeasti.
Koin jotain, jota en ollut aiemmin kokenut.
En ole yksin, olet vierelläni, pidät minusta huolta.
Teit minusta ehjän.
Veit sydämeni.
Minä torjuin.
Torjuin sinut.
En ollut tarpeeksi vahva.
En ollut tarpeeksi rohkea.
En uskaltanut.
Lähdit luotain.
Olet lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Tavoitettavissa.
Jäljelle jäi muistot, kosketus, ajatukset, sanat.
Muistan sanasi kuin eilisen.
Muistan eleesi kuin tämän päivän.
Muistan ilmeesi kuin eilisen.
Jätit palan sydämeeni.
Palan toivoa.
Jäljelle jäi kaipuu, ikävä, suru, kyynel, katumus, se on jotain.
Jotain suurta.
Mutta kuitenkin niin pientä tässä suuressa maailmassa.
Sain tuntea, että joku välittää oikeasti.
Koin jotain, jota en ollut aiemmin kokenut.
En ole yksin, olet vierelläni, pidät minusta huolta.
Teit minusta ehjän.
Veit sydämeni.
Minä torjuin.
Torjuin sinut.
En ollut tarpeeksi vahva.
En ollut tarpeeksi rohkea.
En uskaltanut.
Lähdit luotain.
Olet lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Tavoitettavissa.
Jäljelle jäi muistot, kosketus, ajatukset, sanat.
Muistan sanasi kuin eilisen.
Muistan eleesi kuin tämän päivän.
Muistan ilmeesi kuin eilisen.
Jätit palan sydämeeni.
Palan toivoa.
Jäljelle jäi kaipuu, ikävä, suru, kyynel, katumus, se on jotain.
Jotain suurta.
Mutta kuitenkin niin pientä tässä suuressa maailmassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kovin oli koskettava, lämmin ihana, kuin omasta elämästä, sillä erolla ettei ole mitään katumista elämässäni ,,,,
vaikka runohan tämä kai vain oli, kuten useimmat sanainsiivut näillä palstoilla. Minut torjuttiin kerran, en unohda sitä koskaan. Se sai aikaan liikaa sanomattomia sanoja ja vieraannutti minut teoreettisesta mahdollisuudesta ottaa aihetta puheeksi uudestaan. En anna tilannetta anteeksi, aikanaan tunteen ääneen sanominen oli jo kova koetus - ei minulla ollut kokemusta sellaisesta, eikä toivottavasti enää koskaan tulekaan. Itkin pitkään ja katkerasti ymmärtäessäni totuuden. Kaikki olikin pelkkää leikkiä hänen suunnaltaan. Hän - joka minut torjui - on nyt jo löytänyt uuden ihmisen kanssaan elonpolkua jakamaan, ilmeisesti siis löytänyt sen, joka toivomani sanat todella ansaitsee. Ja minä jatkan toisaalla rippeistä nauttien - toisaalta arvostan sitä torjuntaa - en tullut tehneeksi koskaan mitään moraalisesti arveluttavaa. Elämä vain on sellaista. Yritetään jaksaa. Minä olen selviytyjätyyppiä. (Joskus.) Runosi toi muistot mieleen.. Enkä tiedä pitäisikö kiittää.
Runon voi ymmärtää monella tavalla. Hienoa, jos se tuo joitakin ajatuksia, sillä se kai on tarkotuskin näillä palstoilla.
Hämäränneito, koita jaksaa! Voimia sinne siis ja jaksamisia.