Hieman korni
on kysymyksesi tänään,
Suomi24?
”Oletko uusi Tabermann?”
Kun runoilijaksi mainittu ,
jo kukon laulun aikaan,
aikanaan,
virkeä ja hyvin tuottelias kirjoittaja,
rakkaudenlähettiläs,
sairastui vakavasti,
runojenkin kirjoittamiseen
tarvittavat voimat
murenivat,
sanat katosivat –
ja sinunkin kaksi runopalstaasi
ovat pikkuhiljaa hiljenneet...
Sivuilla esitetty
laskelmoitu draama
kuivui vähä vähältä kasaan –
nyt sinä olet
kuivuuttasi halkeileva autiomaa.
Kukaan kirjoittajista
ei ole uusi Tabermann –
eikä enää edes vanha.
Iätön, ajaton runous?
Entä ne Kukkivat runosuonet -
suonikohjuja vain?
on kysymyksesi tänään,
Suomi24?
”Oletko uusi Tabermann?”
Kun runoilijaksi mainittu ,
jo kukon laulun aikaan,
aikanaan,
virkeä ja hyvin tuottelias kirjoittaja,
rakkaudenlähettiläs,
sairastui vakavasti,
runojenkin kirjoittamiseen
tarvittavat voimat
murenivat,
sanat katosivat –
ja sinunkin kaksi runopalstaasi
ovat pikkuhiljaa hiljenneet...
Sivuilla esitetty
laskelmoitu draama
kuivui vähä vähältä kasaan –
nyt sinä olet
kuivuuttasi halkeileva autiomaa.
Kukaan kirjoittajista
ei ole uusi Tabermann –
eikä enää edes vanha.
Iätön, ajaton runous?
Entä ne Kukkivat runosuonet -
suonikohjuja vain?
Vastaukset 31
Vanhimmat
elämää suuremmista asioista,
kehoitat, Suomi24, yyber aller.
Siitä seiska sanaa:
Elämää väkevämpi
on vain kuolema,
siitä kirjoitin.
Seiska sanaa,
sanoja yyber aller.
Niitä ei ulkoiluteta tarpeeksi,
mutta tänään se unohtui
pyörätuoliin sidottuna -
niin sanotun ruokailun jälkeen –
päiväsalin viereiselle,
silloin vielä
varjoisalle parvekkeelle
kiireimmän ajaksi.
Tänään -
ilman putoamisista
puhjenneita sarvia –
ja tosiaan,
ilman hampaita.
Ne oli takavarikoitu -
eipähän yrittäisi
enää edes purra.
Ihan ilman sarvia ja hampaita -
rypistyi entisestään siihen,
yhä elämänjanoinen
ja taivas,
miten se olikaan
juuri tänään
niin häikäisevän kirkas.
vaan me pienet menot.
- Älä kimitä, sille sanottiin,
kun se halusi päästä
edes vessaan -
kunhan oli ensin soittanut
kerran, kaksi, taukoamatta.
- Myöhäistä on,
kun löysät on jo housuissa,
sille opetettiin, kun ehdittiin.
Lopulta sen suu
jäi siitä kaikesta
kammottavasti auki
kuin nälkäisen linnunpojan,
joka yritti
piipiittää hädissään
tuttua saalistajaa
palaamaan
metsästysretkeltään -
niitä kotkan poikii.
Tätä hoidokkia nyt laulattaa,
kun hoitaja ottaa kaulasta
ja kohentaa hikisen tyynyn -
hieman kovakouraisin ottein tosin -
ja vaikka hymylläin sitä kosin,
on jo menossa pois.
Ei muuta kuin säkeet rimmaamaan:
Voi kun vielä
koti mulla ois!
Vaan täältä pääse en pois...
Mutt onhan puhtaat taas vaipat,
ja vaikka kirposi käsistäin
hiomalaipat -
kun työn halvaus vei -
niin hip ja hei,
sainpas paikan hoitolasta!
Ja vaikka mulla on kolme lasta,
ketään niistä ei täällä näy.
Ei hoitureiksi oo niistä,
ei kukaan niistä nenääni niistä.
Eikä kukaan niistä niistä,
kun tuskin koskaan luonani käy.
Syyttää heitä en saata,
ennen aikojaan avuton taata,
täytyy hiljaa vain maata,
ne tätä maata
taas uusiksi rakentaa.
Mun täytyy tarkentaa,
miks en koskaan
se pyöreä lisänolla
voi vain olla
myös siellä vammaishuollonkin
budjetissa -
niin ikään salvetussa.
On tullut musta vain
takkuinen kujakissa...
Jotenkin tää vaan rimmaa ei.
Hei! Heiiii! ...
Taas muut kiireet senkin vei!
Se tehdään jo pesulassa.
Useimmissa paikoissa
kissatkin kielletty.
Käytävät kiilloitetaan
kyllä kilpien lailla.
Käytävät kuuluvat
edustustiloihin;
ne edustavat suljettuja
potilashuoneiden ovia.
Se kovaäänisin,
joka jaksoi vielä vaatia,
siirrettiin
siltä itseltään
mitään kysymättä
pitkän hohtavan käytävän
viimeiseen
kahden hengen huoneeseen
olemaan yksin,
olemaan häiritsemättä.
Siellä se saa olla rauhassa
sen toisen näkymättömän hengen kanssa
kenenkään häiritsemättä,
itsekin näkymättömissä
tuntikausia.
Sillä sellaisen päätä ei silitetä -
se eristetään.
Jos vaikka sen
nöyrä henkisyys kasvaisi
laipiota tuijotellen.
Missä on katto?
se sanoi,
kesken kaiken sen muun,
mitä yritti
sekavuustilassaan sanoa.
”Se käy täällä öisin.”
Se kuului niihin
liikalääkityksellä
vaiennettaviin,
niin sanottuihin levottomiin.
Ei se enää olisi muuten
uskaltanutkaan nukkua
siellä enää,
tai olisi saanut unta.
Sen jalkoihin oli ilmestynyt
tummanpuhuvia mustelmia,
niille main,
mistä raiskaajakin tarttuisi uhriinsa
levittääkseen halvaantuneen
alaruumiin tarpeilleen.
"Se vain kuvittelee",
sanottiin.
"Kuvittelee, niin kuin kaiken muunkin;
että olisi nähnyt enkeleitä,
että sen rahat oli varastettu,
että tunsi itsensä murjotuksi,
että sen jaloissa olisi muka mustelmia
(omaiset panivat kaiken merkille)
ja jos olisikin ollut,
vanhat naiset vain ovat sellaisia,
herkästi kolhiintuvia.
Kun yrittävät sitkeästi
vastustaa kaikkea mahdollista.
Niin kuin nyt sitä
mieshoitajaakin."
Niin, siellä pitkän käytävän päässä,
eristettynä suljetun oven taakse,
mistä avunhuudot eivät...
odotetusti ja visusti,
kierrät ongelmaksesi kokemasi
kaukaa kuin kissa kuuman puuron?
Sinä koet olevasi oikea runoilija.
Oikeat runoilijat nousevat
barrikadeille
vain ainoaksi ja oikeaksi
katsomansa runouden vuoksi -
ja mikä pahinta,
saavuttaakseen suosiota
kirjoituksilleen
ja hyväksyntää itselleen
kirjoittamalla
diipa-daapaa rakkaudesta?
Moni vanhus ei ole tosiaan
pyöreä nolla missään budjetissa.
Hän on yksi niistä
linnunluisiksi kuihtuneista,
suu pysyvästi auki hämmentyneistä
kärsivistä ihmisistä,
aikoinaan pohjan Suomen hyvinvoinnille
rakentaneista sisukkaista -
siksi hän jaksaa vielä olla elossa,
luopumatta taistelustaan
jonkin laitoksen uumenissa –
toivoo yhä parempaa päivää,
tai jo kaiken tarpeellisen
ja tarpeettoman kokeneena kuolemaa,
jota hänelle ei voida laillisesti suoda.
Olet oikeassa.
Se ei ole kovin runollista,
vaan suorasanaista faktoihin
perustuvaa proosaa.
Ei pitäisi kirjoittaa mitään
niin kutsutuksi runoksi
vain sen vuoksi,
että saisi riiminsä rimmaamaan...
totta: se on hiomalaikka.
Mutta se ei rimmannut vaippaan.
Ja siinä, että minulla oli
näitä tekstejä kirjoittaessani
vain pirut mielessä –
tietyt priorisoijat,
valtion kermakakun
laskelmoivat annostelijat.
VÄÄRIN..
Elämä ON
tulee OLEMAAN
väkevämpi kuin
KUOLEMA
kaikessa
yksinkertaisuudessaan..
lentävä lause?
Ihmisen kuolemako
yksinkertainen?
Tosin joku kliinisesti jo
kuolleeksi kerran määritelty,
saattaa kuolla toisenkin kerran -
ja silloin lopullisesti.
Niin on yksinkertainen
ihmisen elämäksikin mainittu
ajanjakso syntymän ja kuoleman välillä;
elää vain kerran, jos sitäkään.
Ja uskon, että
mitä yksinkertaisempana se pysyisi,
sitä vähemmän tarvitsisi
kenenkään kohdistaa
riistoa telluksen kanssaihmisiin.
Toisen elämä väkevämpi kuin toisen,
ja kuolema lienee itse asiassa
hitaasti kuolemaa lähestyvälle,
esim. vanhukselle tai
vakavasti sairaalle
tosiasiallisesti melkoisen voimia vaativa
ja monimutkainen prosessi...
Mutta on ihmisiä,
jotka elävät ikuisen elämän,
kuolemattomuuden toivossa.
Runoilijoiksikin mainittuja.
Hekin saattavat sulkea silmänsä
tietyiltä asioilta jo nyt,
tai jonakin muuna päivänä,
kun heidän elinkaarensa
väistämättä päättyy,
niin kuin on päättymässä
koko ihmislajinkin elinkaari.
Mutta jokainen eläköön uskossaan
tai uskomattomuudessaan -
omien valintojensa seurausten kera -
juuri niin kauan hän saa nähdä,
jos kykenee katsomaan,
kuinka kuolemaa kylvetään
ja kuolema niittää.
Ehkä jonakin päivänä
joku kykenee
tieteellisestikin todistamaan,
että kuolemattomuus on
mahdollista yksilöllisesti
jollekin elämänmuodolle.
Ja jos niin käy,
luulen, että hänestä
siinä vaiheessa tehdään
markkinoille taas uusi jumala.
Hyvää päivänjatkoa Sinulle, onijana kirjoittanut.
http://www.hs.fi/juttusarja/sipila/artikkeli/Stressitön kuolema/1135258660247/?cmp=tm_etu
En ole taaberman
olen mummi taapero
sanan joskus kirjoitan
rakkaudesta tuskasta
elämän myrsyistä
arkussani sana on
käytän sanaa varoen
sana on väkevä miekka
sana raksataa rakentaa
kaiken hajottaa
sana on varallinen
käytä sanaa varoen.
sana rakastaa
sanaa yksinkertaista
rakastaa
rakastan
kuuluu joka
ainoaan
päivääni
eikä tule.
Jokaista meistä
on vain
se minä.
aktiivisesta osallistumisestasi aidon runouden kriteerit täyttävän palstakirjoittelun puolesta.:)
Hyvää päivänjatkoa Sinulle, onijana kirjoittanut.
parempi olla vain hiljaa?
kommenttiini runoilija-sanan käytöstä väärässä yhteydessä Suomi24-rakkausrunopuolella (ja rakkausrunot.fi:ssä, jossa kenestä tahansa tulee automaattisesti runoilija vain sivustolle sisään kirjoittautumalla.)
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9205915/45009517
Luulen, että parempi ratkaisu olisi opetella kirjoittamaan runo- ja rakkausrunopalstoille niitä runon kriteerit täyttäviä tekstejä asiallisen ja kehittävän kritiikin myötä, jos runoilijaksi itseään nimitettävän joku tahtoo ja kehittyvänsä kirjoittajaksi, joka ansaitsee runoilija-nimityksen.
Eikö?
Otin kantaa myös Tommy Tabermannin nimen käyttöön yhä sivun yläosiossa. Hän oli hän ja muut muita.
No, Tommy Tabermannin nimi on myynyt paljon ja myynee erityisen paljon juuri nyt.
Mikäpä media olisi jättänyt ratsastamatta jälleen erään laajalti tunnetun traagisella kuolemalla?
Tuntemattomat, laitoksissa puutteellisesta hoidosta kärsivät vanhukset ja muut vakavasti sairaat ovat asia erikseen?
raapustelen tälle/
tolle palstalle..
ei se minusta
runoilijaa tee.
Ei isoa
ei pientäkään.
Kunhan SAAN
ajatukseni ilmoille.
Eikä niitä
ole kenenkään
pakko edes lukea.
Päivänjatkot kuin myös!
minustakaan.:)
jos saan kantani
tuohon vanhus/laitoksissa oleviin oman näkemykseni
antaa. Pikkusiskoni yli kaksi vuotta, veljen vaimo yli
vuoden.ovat ja tulevat olemaan hamaan tulevaisuuteen?
Tiedän mitä se `hoito`on, enpä syyllistä koska jollakin
tapaa (mielestäni) jokainen asia toiseen liittyy siihen
toiseen. Ei erotteluja.
siis EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA
hyväksy /en tule hyväksymään aika lailla
karmivaa kuvaamaasi ´hoitotapaa´..
vaan kuuluuko tämä `runoilu´/keskustelu
tälle palstalle lainkaan..?
Vielä Tähtis 98.lle..EI tarvi olla hiljaa!
se sananvapaus on edelleenkin voimassa!
Vai/tai levitä kaikille mahdollisille runoilufoorumeille valtion- ja kuntien päättäjät mukaan lukien?
Mutta totta toinen puoli. Kantaaottavia tekstejä siihen tai tähän epäkohdaksi havaittuun ei kaikilla foorumeilla sallita.:)
Tämänkin aloituksen tiimoiltahan voi tietenkin vapaasti kuka tahansa myös painaa sitä asiaton viesti -näppylää, jos jotakuta liikaa alkaa mikä tahansa tässä ketjussa riepoa.:)
ymmärrä: ""Luulen, että parempi ratkaisu olisi opetella kirjoittamaan runo- ja rakkausrunopalstoille niitä runon kriteerit täyttäviä tekstejä asiallisen ja kehittävän kritiikin myötä, jos runoilijaksi itseään nimitettävän joku tahtoo ja kehittyvänsä kirjoittajaksi, joka ansaitsee runoilija-nimityksen.""
Siis opetella kirjoittamaan... ja vielä runon kriteerit täyttäviä tekstejä..?
Voiko runojen kirjoittamista opetella? Ja mitkä nämä kriteerit sitten ovat?
Itse raapustelen tavallaan vain tuntemuksiani ulos, eikä ne täten todellakaan täyttäne runon kriteereitä (mitä ne sitten ovatkin?). Enkä minä ainakaan haluaisikaan mitää 'runoilija -titteliä', siitäkään huolimatta että pidän runoista.
Ja kyllä tälläkin palstalla on useita runonkirjoittajia, jotka saavat joko iloiselle päälle tai sitten vaihtoehtoisesti hiven 'kapinalliselle -mielelle'.
Ja koska kukaan ei runoilussa, kuten ei missään muussakaan asiassa, voi korvata toista/astua tämän saappaisiin, niin porskutellaan vain näillä omilla tyyleillämme! Runo on pieni, mutta usein täydempi kuin paksuinkaan romaani tai muu teos?!
Hups, taitaa tulla taas hikinen päivä! Mutta ei se haittaa, hikoillaan rennosti!
kaupunkien ym päättäjille jopa KUULUISI
lukea tätä palstaa tm. vastaavia.
Virasta pois ne jotka eivät siihen suostu!
No. kukin taaplaa tyylillänsä..eteenpäin
on jokaisen mentävä.
Oikeassa olet noista sallimuksista..paljon asioita , joissa on sitä jotain..
poistetaan/ei sallita.
Kiitän!
Se me tahdään..hikoillaan rennosti!
Kuten sanottua tuli jo aikasemmin..
pistän pihalle(palstalle)
mieltä painavia juttuja..
En sanoisi runoja missään muodossa
jospa ajatelmat/filosofoinnit vois paremmin
kuvata..
Tuo oli minusta hyvin oivallettu ´runo on pieni, mutta usein täydempi kuin paksuinkaan romaani`
Kiitän Täh..
ja virkavalat - silkkaa runoilua, mittavat foorumit.:)
ja itseironiaakin paikallaan, ei pahitteeksi?:)
ymmärrä ajatuksesi pointtia?
Itsekritiikkihän on aika tärkeää asiassa kuin asiassa, siitäkin huolimatta että tämä kritiikki hoksataan hiven jälkijunassa. Eli tulipahan jo sanottua tai tulipahan jo lausuttua.
Mutta sitten tuo itseironia. Se vasta taitoa vaatiikin. Itse koen sen vähän 'vaarallisena' ilmaisukeinona, ainakin jos sitä liian tiuhaan viljelee. Toisaalta en sitten tiedä tarkoitako tällä sitä, että sillä itseironistisella ilmaisullaan haluaakin viestittää jotakin tyystin päinvastaista?
Eli en ymmärrä!?
totta kaikessa julmuudessaan. Eihän sitä aina kestä katsoa, mutta on myös toinen puoli.
Ja taistelussa tuntuu aina käyvän niin, että ihmisten edessä häviää, mutta omassa itsessään voittaa.
Liekö sitten kaiken tarkoituskin. Ymmärrät varmaan.
Rakkaudella, siltikin.
usein kissa- ja hiiri -leikiksi kirjoittajien ja kirjoittajafoorumeiden välillä, itse asia asiattomuuksiksi.
Eikä mikään, kukaan muutu?:)
Ei runoilijaksi