Muita 2-vuotiaita jotka eivät puhu eikä sano mitään?

huolestunut äiti

Meillä poika on jo 2v ja melkein 3kk päälle, eikä sano mitään sanoja, ei puhu mitään. Olemme saaneet lähetteen puheterapiaan, jonne menemme kun poika on 2,5-vuotias. Tutustumiskäynnillä olemme jo käyneet. Terapeutti ehdotti mm. viittomien käyttöä. Pojalla on ollut syntyessään erittäin kireä kielijänne, eikä imetyskään onnistunut sen vuoksi. Nykyisin hän kuitenkin saa jo kielensä ulos suusta. Korviakin on tutkittu jonkin verran, noin 4kk sitten alkoivat korvatulehdukset, nyt menossa neljäs. Liimakorvaa ei ainakaan silloin 4kk sitten ollut. Hän ymmärtää kaiken, mitä hänelle sanoo tai pyytää tekemään. Osaa myös itse tehdä johtopäätöksiä ja päätellä asioita.
Liikkumaan hän alkoi varhain, kääntyi selältä mahalleen alle 3kk, ryömi 6kk, konttasi 7kk, käveli tukea vasten 8kk ja kävelemään alkoi hieman ennen 11kk. Voiko tämä vaikuttaa puheen kehitykseen?

Onko muita samassa tilanteessa olevia? Huolestuttaa, että onko jotain vialla ja että alkaako poika ollenkaan puhumaan...

145

13809

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kohta isoisoäiti

      Tyttäreni pojan kielijänne vaurioitui 1 vuotiaana. Hän puhui kyllä jo silloin, joitain sanoja. R ja s kirjaimet eivät sitten enää onnistuneet. 6 vuotiaana jänne leikattiin ja poika pääsi Savonlinnaan puheopetukseen (kesti melkein vuoden) tilanne korjaantui. Saunan lauteilla aina opettelimme "dädätyksiä" ja muita "läksyjä". Poika pystyi taas sanomaan r ja s kirjaimet ja puhe selkiytyi. Joka puolella suomea ei ole kaikki yhtä ongelmatonta, mutta varmasti tilanteenne korjautuu. Kai lapsenne sentään ääntelee jotain äännteitä. Suhinaa (kiukaan), auton purinaa ynnä muita sellaisia. Onko lapsi oppinut saamaan tarvitsemansa puhumatta koska te ymmärrätte häntä. Ei lapsen aikainen liikuminen vaikuta puheen oppimiseen. Että puhe jäisi jalkojan alle. Elämme nykyaikaa.

      • aurinkokuutaivas

        Tärkein asia tässä tilanteessanne on se, että ymmärtääkö lapsi puhetta. Kun ymmärtää ikätasonsa mukaisesti, niin sillä jo poissuljetaan joitakin asioita. Kun kerta ymmärtää puhetta, voi olla epätodennäköistä, ettei kuulisi kunnolla. Teidät kuitenkin luultavasti laitetaan varmuuden vuoksi laajahkoihin tutkimuksiin, johon kuuluu myös pissa ja verinäytteiden ottoa. Joissakin tapauksissa kuvataan aivosähkökäyräkin. Tutkitaan puheen ymmärtämisen taso, eli pyydetään tekemään tiettyjä asioita ja katsotaan ymmärtääkö. Jos sijoittuu "käyrille", niin tilanne siltä osin ok.

        Puheterapiassa saatte paljon mukaan puhetta tukevia asioita. Esim. juuri nuo viittomat. Kireä kielijänne voi vaikuttaa puheenmuodostukseen suussa. Saatte mukaan myös suun jumppaohjeita. Viittomat ja jummppaohjeet voivat kuulostaa hölynpölyltä, mutta niistä on oikeasti apua. Laulutaulut on myös hyviä. Voit itsekin tehdä niitä. Piirrät A4-paperille muutamat kuvat, mistä lauletaan. Kun etenet laulussa, osoitat aina ko. kuvaa. Esim. Pienen Pieni Veturi - laulu. Piirrät veturin, auringon, silmät, savun, yskivän ihmisen. Sitten laulat samalla osoittaen kuvia. "Pienen pieni veturi aamulla kerran hieroi hyvin savuisia silmiään. Sitten se puhisi ja köhisi ja yski tsuuh tsuuh tsuuh, lähdetään"

        Suun jumppaharjoituksiin kuuluu mm. saippuakuplien puhaltelua, peilin edessä ilveilyä, liikutellaan kieltä joka puolelle leikin varjolla, pidetään pillipäivä jossa kaikki juodaan pillillä jne. Näitä jummppia on montakymmentä.

        Varhainen liikkuminen voi olla yhteydessä harvinaiseen speedy baby - oireyhtymään.

        Meillä oli myös puhumaton poika, joka yllämainitut läpikäytyään vain alkoi yhtäkkiä puhua täytettyään 3 vuotta. Hyvä, että teillä on asia jo hoidossa, tai ainakin alkamassa.


      • ei huolia

        en kuulemma puhunut 2v asti - vaan tarkkailin, kerroin elekielellä jne - sittemmin puhetta onkin ollut riittämiin. mutta toki hyvä kun nykyisin 2000 luvulla on käytettävissä laaja valikoima vaihtoehtoja tarkistaakseen tilanne ja syyt.


      • >>>>

        Olemme aina eläneet ´´nykyaikaa´´.
        Keskiajan ihmiset varmasti tunsivat elävänsä ´´nykyaikaa´´.
        Samoin pronssikauden ihmiset.
        ´´Nykyaika´´ in your ass.


    • k

      Meidän 3v 4kk ikäinen poika ei ole osannut puhua, mutta en ole ollut kovin huolissani ja nyt poika onkin sitten alkanut yhtäkkiä sanomaan useita eri sanoja muutaman viikon sisään.Viittomista ei ole ollut apua, ei liioin kuva-avuista.
      Aikalailla poika kuitenkin on ymmärtäny koko ajan mitä tarkoitetaan kun hälle puhutaan, ja 2v en olisi vielä huolissani.

      • ammattilainen

        Pitäisi olla aina huolestunut, mikäli lapsi ei ole oppinut puhumaan silloin, kun normaali lapsi alkaa. Vika pitäisi selvittää. Kyse voi olla esim. dysfasiasta.


      • Joshuash

        Jospa sillä ei ole ollut mitään asiaa?


      • ^^^^^^
        ammattilainen kirjoitti:

        Pitäisi olla aina huolestunut, mikäli lapsi ei ole oppinut puhumaan silloin, kun normaali lapsi alkaa. Vika pitäisi selvittää. Kyse voi olla esim. dysfasiasta.

        Voi hyvä ihme minkälaisia ongelmia. Eikö aloittelijalla ole kokemusta "tuttujen" lapsista.
        Ei kaikki puhu, mutta kehittyy normaalisti. Eniten hämmästytti "ammattilaisen " kirjoitus, joka todellakaan ei ole ammattilainen, jos ei tiedä kuinka erillailla lapset kehittyvät. Oikeen pelästyin minkälaisia "ammattilaisia".
        Jos äiti oli ihan oikeasti huolissaan???? otappa selvää !!!!
        Olen nähnyt ihania lapsia jotka eivät puhuneet... muuten kyllä kehitys normaali, jopa potalla aloitettiin 1 v. Siivosi puolitoistavuotiaana, eli "ymmärsi" kaikki asiat... joka oli niin hauskaa katottavaa. No, 3v. alkoi puhumaan ja sitä onkin sitten riittänyt.
        Eikä ole ainoa lapsi sellainen.
        Ja "aurinkokuutaivaan" kirjoituksen saa jättää heti ajatuksista pois, se vain nauratti.
        Eli jos lapsi on muuten normaali, ei tarvitse olla yhtään huolissaan.


      • Joshuash kirjoitti:

        Jospa sillä ei ole ollut mitään asiaa?

        Niin se on, ei ole asiaa. Meillä on poika nyt jo 30v. Seurasi ympäristöään ja touhusi kaikenlaista, mutta ei puhunut ymmärsi kyllä ja toimitteli asioita pyyntöjen mukaan. Oli reilusti yli kolmen vuoden kun rupesi suoraan puhumaan. Järjessäkään ei pitäisi olla vikaa, nyt insinöörimies ja kunnallispolitikko.


      • äiti 78

        Poika saman ikäinen ja samallaiset kokemukset : ))


      • entinen_naapuri
        Joshuash kirjoitti:

        Jospa sillä ei ole ollut mitään asiaa?

        Naapurissa asui mies, joka lapsena ihmetytti kaikkia, kun ei puhunut mitään, mutta täytettyään 5 vuotta, alkoikin yllättäen puhumaan selkeitä lauseita kuin kuka tahansa ikäisensä. Ja niin pojalta kysyttiin, miksi ihmeessä hän ei puhunut aikaisemmin mitään, niin hän toden totta vastasi: " ei ollut mitään asiaa". Aikuisena hänestä tuli tavallista puheliaampi kaiken lisäksi!


      • honoker
        Joshuash kirjoitti:

        Jospa sillä ei ole ollut mitään asiaa?

        Mutta jaloillani pysyn ja kädetkin tuottavat.Hmm,puhdasta kultaa


      • vfijtes
        smaamies kirjoitti:

        Niin se on, ei ole asiaa. Meillä on poika nyt jo 30v. Seurasi ympäristöään ja touhusi kaikenlaista, mutta ei puhunut ymmärsi kyllä ja toimitteli asioita pyyntöjen mukaan. Oli reilusti yli kolmen vuoden kun rupesi suoraan puhumaan. Järjessäkään ei pitäisi olla vikaa, nyt insinöörimies ja kunnallispolitikko.

        no paskaa se on ainakin oppinut puhumaan,jos on oikein kunnallispolitikko


      • dysfasia
        ammattilainen kirjoitti:

        Pitäisi olla aina huolestunut, mikäli lapsi ei ole oppinut puhumaan silloin, kun normaali lapsi alkaa. Vika pitäisi selvittää. Kyse voi olla esim. dysfasiasta.

        En ikinä tahdo kuulla enää dysfasiasta ollenkaan! Jos en olisi koskaan kuullut asian Reetta-nimisestä henkilöstä, olisin voinut elää normaalisti! Ei siis ihme, miksi jouduin lapsena herkästi koulukiusaamisen uhrina! Minä syytän tätä henkilöä siitä mainitsemisesta! Minulla ei ole vielä diagnoosi ollenkaan, mutta siitä huolimatta minä en mene ottamaan testiä ollenkaan! JA SE ON SILLÄ SELVÄ! PISTE!


      • :D
        vfijtes kirjoitti:

        no paskaa se on ainakin oppinut puhumaan,jos on oikein kunnallispolitikko

        :DD


    • jopasss

      Poikani alkoi puhumaan juuri ennen kolmeavuotta. Ei ollut mitään vikaa missään. Hän oli ison veljen kanssa ulkona kun siellä tapahtui jotain veljen kaverin kanssa. Poika juoksi sisään selittäin tapahtumaa. Sain selville pienen pelottelu jutun, joka oli hänestä omituista. Mieheni tuumi ettei pojalla ollut ennen asiaa. Puhetta riitti siitä lähtien.

      • aurinkokuutaivas

        Lapsilla esiintyy runsaasti tuntemattomasta syystä johtuvia puheen ja kielenkehityksen ongelmia, jotka ovat hyvin erityyppisiä ja eri iässä erilaisina ilmeneviä. Toistaiseksi on kuitenkin kiinnitetty hyvin vähän huomiota lapsiin, joilla puhehäiriöön liittyy tavallista varhaisempi kävelemään oppiminen. Näillä lapsilla voi olla Speedy baby -oireyhtymä.

        Foniatrian dosentti Marja-Leena Haapanen HYKS:n korvaklinikan foniatrian yksiköstä on tieteellisesti tutkinut ja kuvannut tällaisia lapsia ja havainnut erityistä yhdenmukaisuutta heidän käyttäytymiseen liittyvässä ilmiasussaan eli fenotyypissään. Lapsia on tutkittu moniammatillisessa työryhmässä, ja heitä on seurattu pitkään.

        Puheen ymmärtäminen on näillä lapsilla yleensä hyvää, mutta puheen tuotto on hyvin epäselvää, vaikka se voi alkaa varhain ja olla vuolasta.
        Joillakin puheen tuotto viivästyy ja on niukkaa. Puheessa on myös epäselvyyttä, mikä korostuu puhunnosten pidentyessä. Puheen tekee epäselväksi eri kerroilla eri tavoin virheellisesti tuotetut sanat ja lauseet ja toisaalta pitkäaikaiset yksittäisten äänteiden virheet. Lapsi voi sanoa eräällä kerralla pammukakku ja toisella mannupakku (pannukakku). Sekä ingeniavoita että ingene avoita tarkoittavat liikennevaloja.

        Pysyvät äännevirheet liittyvät kielen liikkeiden kömpelyyteen ja ilmenevät ns. kielenkärkiäänteissä, niin että esimerkiksi L ääntyy U:n, V:n tai W:n kaltaisina, jolloin pallosta tulee pauo, kellosta keuo.

        Näiden lasten liikunnallinen karkeamotorinen kehitys on nopeata, usein he kävelevät tuetta jo 10 kuukauden iässä. He ovat myös kovia juoksemaan, kiipeilemään, hyppimään ja pomppimaan sekä usein muutoinkin liikunnallisesti ketteriä ja vilkkaita. He ovat tavallisesti myös muutoin varsin terveitä eivätkä toistuvat hengitystietulehdukset, korvatulehduskierteet ja allergiat ole heille tyypillisiä.

        Heidän älyllinen kykyrakenteensa on tavallisesti jakautunut siten, että näönvaraiset suoritukset ovat ikään nähden vahvoja ja kielellisiä suorituksia parempia. Speedy baby -lapsia on Haapasen arvion mukaan noin 1-2 prosenttia lapsista.

        - Näiden lasten fenotyypissä yhdistyy kolme piirrettä: liikunnallinen aktiivisuus, puheen epäselvyys ja kielen liikkeiden poikkeavuus. Nämä piirteet tuntuvat ryhmittyvän yhteen niin usein, että voidaan puhua oireyhtymästä, jolle on annettu suomenkielinen nimi Vauhtiveikot ja englanniksi Speedy baby, Haapanen kertoo.

        Speedy-termi viittaa sekä liikunnalliseen nopeuteen että puheen kehityksen ongelmiin (SPEE - speech ja DY - kehityksellinen verbaalinen dyspraxia, dysfasia, kielen liikkeiden toimintahäiriö eli dysfunktio).

        Haapasen mukaan liikunnallinen vilkkaus ja puheen epäselvyys voivat aiheuttaa runsaasti psykososiaalista haittaa ja jättää varjoonsa lasten taidot.

        - Näiden lasten liikunnallinen kyvykkyys ja aktiivisuus sekä älyllisen kehityksen vahvuudet eivät ehkä saa ansaitsemaansa arvostusta, vaan ongelmat korostuvat ja aiheuttavat vaivaa ja mielipahaa. Olisi tärkeätä tunnistaa nämä lapset ajoissa, jotta vanhemmat ja muut heitä hoitavat saavat riittävästi tietoa ja jotta lapsille tarvittaessa voidaan järjestää kuntoutusta, hän sanoo.


        http://ww.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=2163:speedy-babies-uusi-oireyhtymae&Itemid=8


      • elsina

        Tyttäreni ei puhunut vielä 2 1/2 vuotiaana. Terve tyttö muuten, ei vaikuttanut mitenkään kehitysvammaiselta, älykkään oloinen ja hoksaava. Tutkittiin maan suurimmassa ja kauneimmassa sairaalassa. Puhui kaukua. 5-vuotiaana tuli murskadiagnoosi: autismia. Tiesin jo silloin mitä on edessä. Päällepäin ei näkynyt mitään erityistä. Se oli vain alkua loputtomille vastoinkäymisten sarjalle, väghitellen tuhoituu elämässä kaikki. Pahinta kaikista vammoista on autismi, yhdistettynä muihin lievepiirteisiin,kuten murrosiässä puhkeaviin psykooseihin tai epilepsiaan. Mitä muuta tahansa, mutta tätä vammaa en olisi lapselleni halunnut.


    • ke5uy

      Teidän lapsen tulisi leikkiä mahdollisimman paljon kavereiden kanssa joka kannustaa ja rohkaisee häntä puhumaan. Eihän se kukkokaan käskien laula. Voit myös puheterapiaan liittää paltsemisen joka kannustaa myös osaltaan puhumaan tai ainakin yrittämään. Puheopetus myös muiden lasten kanssa ryhmäopstuksena on hyvä koska kanssa kaverit ääntävät ja samalla opettavat puhumaan tai sanomaan kirjaimia. On elämässäni tullut yksi ihminen vastaan joka ei oppinut puhumaan vaan kommunikoi käsillään huotoen ja hokien aina kokokoko koko koko kokokoko. Ei sitä kyllä ymmärtänyt koskaan mitä se sanoi.

      Kokeile puheterapiaa kahdestaan lapsen kanssa ja myös muiden lasten ollessa mukana opettelemassa kirjaimia ja ääntämistä. Kun on kivaa niin varmasti lapsesikin sen tulee huomaamaan että ainakin yrittäminen on palkitsevaa.

    • Matti Viikate

      Jotkut alkavat ihan luonnostaankin puhumaan myohemmin, mutta siihenkaan ei kannata liikaa luottaa. Jos jollekin hoidolle on tarvetta kotona tai muualla, niin kannattaa aloittaa ajoissa. Tama siksi etta lapsi kehittyy nopeasti tuossa iassa, sen vuoksi aika on merkityksellista. http://mattiviikate.newsvine.com/

      • Riittää jo Matti

        Ei millään pahalla, mutta onko sinun, Matti Viikate, aina ihan pakko tulla joka ainoaan keskusteluun kirjoittamaan mitäänsanomattomia itsestäänselvyyksiä?


      • Matti Viikate
        Riittää jo Matti kirjoitti:

        Ei millään pahalla, mutta onko sinun, Matti Viikate, aina ihan pakko tulla joka ainoaan keskusteluun kirjoittamaan mitäänsanomattomia itsestäänselvyyksiä?

        aika harvaan asiaan voimitaan muuta sanoa, taallahan kysellaan useimmiten juuri sellaisia kysymyksia. Toisekseen, sanooko joku muu sitten jotain muuta kuin niita, jos sitakaan. Lisaksi olen hyvinkin usein kertonut taallakin asioita, joita ei muuten tiedeta. http://mattiviikate.newsvine.com/


    • äiti-86

      Meillä poika 2v 2kk ja joitain satunnaisia sanoja nyt vasta tullut. toiset vaan oppii nopeammin, meillä isommat oppivat puhumaan alle 2v, ja vanhin poika puhua pulputti jo 1,5v aivan täydellisesti! ei hätää, kyllä se siitä :)

    • kohta kuuluu

      Tervehdys. Kokemusta on samanlaisesta poikalapsesta, nyt 33v. Olihan meillä iso huoli puhumattomasta pojasta, mutta yht´ äkkiä rupesi juttelemaan täysillä. Toivotan teille rauhallista puheenodotusta.
      j.

      • jennykkä

        meidän poika ei vielä puhunut 2 v iässä, osasi näyttää omin merkein mitä halusi ja me tietysti ymmärsimme. Silloisessa hoitopaikassa asia otettiin esille ja siitä tehtiin mielestäni liian iso ongelma. Silloinen hoitaja vaati poikaani puhumaan ja ääntelemään hänen sanomiaan sanoja perässä. Kun minun työt loppuivat ja en tarvinnut enää hotopaikkaa niin muutaman päivän kotona ollessani lapseni alkoi puhua pulputtamaan...mietin heti että olisiko liiallinen painostus hoitopaikassa lyönyt hänet lukkoon. Eli painostus ei hyvä, odottakaa vielä ja rakastakaa lastenne sellaisena kuin hän on!! Poikani on nyt 13v ja todella lahjakas...vaikka itse kehunkin niin ikätasoista lahjakkaampi..olemme mieheni kanssa ajatelleet että poika on tavallista hitaammin syttyvä..mutta kun se oivallus tulee niin se tulee kunnolla. Luonteeltani poikani on erittäin tarkka ja kunnianhimoinen. Ei suostunut koulussakaan kirjoittamaan kaunokirjoitusta ennenkuin oli itse tyytyväinen käsialaansa...


    • Misce

      Meillä pojalla aikoinaan myös ihmeteltiin reilun kahden vuoden iässä kun poika ei puhu. Terveydenhoitaja laittoi lääkärille ja lääkäri sanoi että kun noin aikaisin on lähtenyt kävelemään (10 kk) ja vaipatkin saatiin heittää jo alle kaksi vuotiaana, niin eihän kaikkea liian aikaisin. Hymyillen lähdimme maalaisjärjellä ajattelevan lääkärin luota. Totta puhui, koska muutama kk sen jälkeen poika aloitti puhumaan ja suoraan lauseilla. Eikä muuten ole ollut hiljainen siitä lähtien (on jo 12v.). Tsemppiä sinne, seurailkaa vielä ja kyllä te vanhemmat tiedätte jos jotain oikeasti on vialla ja silloin tietysti tutkimuksiin.

    • kaikki aikanaan

      Meidän kahdella lapsella viidestä on diagnosoitu dysfasia. Molemmat oppivat aikanaan puhumaan yli neljä vuotiaina. Ei kaikkien tarvitse oppia yhtä nopeasti, mutta apua ja tukea lapsi tarvitsee aina, kun jokin asia on ongelmallinen. Lapset kävivät pienenä puheterapeutilla ja koulun erityisluokalla. Molemmat suorittivat ammattiopinnot hyvin arvosanoin (jotain ammattikoulunkokeitakin he saivat suorittaa suullisesti, kun sanallinen tuottaminen on heille vaikeampaa paperille). Ei he, sen jäkeen kun puhumaan oppivat, erottuneet mitenkään toisista lapsista.

      Pahinta on, jos vanhemmat häpeävät lasta, eivätkä siksi hae apua. Sillä ilman apua, dysfaatikon on vaikea selviytyä koulusta ja siten aiheuttaa kovin paljon haittaa lapselleen aikuisiälekin. Dysfaattinen nuori saa esimerkiksi suorittaa ajokortin teoriakokeen suullisesti ja ylioppilaskirjoituksissa kolmen koeyrityksen rajaa ei ole. Ehdottomasti on lapsen ja hänestä kasvavan nuoren ja aikuisen etu, että puheongelma tutkitaan lapsena ja hän saa siitä lääkärinlausunnon, sillä siitä on paljon hyötyä nuoren elämässä jatkossa, jos törmää sanallisen tuottamisen vaikeuteen.

      Älä huoli, lapsesi oppii aikanaan vaikka viittomien kautta, mutta yritä saada hänelle kaikki tuki, mikä suinkin mahdollista. Meidän lapset esimerkiksi saivat aikoinaan ilmaisen puolihoitopaikan erityispäiväkodissa, aivan terapeuttisessa mielessä, vaikka olin kotiäiti. Se auttoi paljon lasten puheen kehityksessä pienenä.

    • Lasten äiti

      Eräs puheterapeutti sanoi, että jos tuntuu, ettei lapsi ymmärrä vielä kaksivuotiaanakaan käytännössä mitään puhetta, silloin ilmeisesti on jotain vialla. Muussa tapauksessa ei kannata suuremmin huolestua, kaikki on normaalia.

      Itse tunnen useamman, jotka ovat sanoneet ensimmäiset sanansa vasta kolmen vuoden kieppeillä ja alkoivatkin sitten puhua melko pian kunnolla. Ette siis ole vielä mikään ainutkertaisuus ja kaikella on mahdollisuus olla normaalisti ja hyvin. Onnea tutkimuksiin.

    • Ylpeä äiti

      Mitään hätäähän ei ole, mutta on hieno juttu, että olette jo puheterapiajonossa.
      Meillä nyt 14-vuotias miehenalku, jolle puheen tuottaminen oli myös hankalaa. Puheterapiaan pääsimme hänen ollessaan 2,5 vuotias. Tukiviittomat otettiin aktiiviseen käyttöön melkeinpä heti. Meillä kävi viittomaopetaja kotona koko perhettä opettamassa. Poika ymmärsi puhetta hyvin, mutta viittomilla selvitimme hänenkin aivoituksensa paremmin. Viittomien käyttö vaatii vanhemmilta 100% aktiivisuutta - vanhempien puheeseen täytyy viittomat saada aktiivisiksi, jotta lapselle niistä olisi hyötyä. Minä ja siskonsa osaamme viittoa edelleen - poika unohti viittomat saman tien kun tulivat tarpeettomiksi.

      Puhe aukeni vasta 4-5 vuoden iässä. Puheessa oli paljon kirjainpuutteita ja s & r aukenivat vasta eskari-iässä. Puheen myötä viittomat jätettiin pikkuhjaa pois. Hyvän terapian avulla koulu aloitettiin normaaliluokalla ja ongelmia ei ole ollut. Puheopetus päättyi 1.luokalla.

      Poika on urheilija ja pienenäkin jo melkomoinen vipeltäjä.

    • isojen lasten äiti

      Ei kannata huolestua vielä: veljenpoikani puhuu nyt vasta vaikka täyttää kohta 4 v. Hän on ymmärtänyt puhetta ja osaa toimia ohjeiden mukaan mutta puhe on viivästynyt. Kyllä lapsi oppii puhumaan ajan kanssa; ehkä hänelle on tullut ns. paineita jos häntä on "pakotettu" puhumaan. Ja jos on jotain puheenviivästymisongelmaa muuten niin kyllä se selviää. Omat lapseni ovat oppineet puhumaan myös myöhemmin.

    • ...

      ei ole vaan mitään asiaa? Puhuu sitten, kun kokee sen tarpeelliseksi. Yksi näkökulma tämäkin.

      • äiti myös

        itse olen jo 29v aloin puhua vasta 3-4 vanhana. neuvolassa vouhotettiin asiasta kun en puhunut. äitini sanoikin että kyllä tuo likka ehtii puhua vielä liikaakin :) tuntuu nykyaikana että lasten pitäisi osata puhua heti, turhaa vouhotusta neuvoloissa,,,


      • mokö

        Eiköhän kaikilla ole asiaa, toiset eivät vain osaa sitä kertoa...


      • ...
        mokö kirjoitti:

        Eiköhän kaikilla ole asiaa, toiset eivät vain osaa sitä kertoa...

        sanoa aloittajalle vain sitä, ettei syytä maksimaaliseen huoleen kenties kuitenkaan ole :). Kaikella on aina aikansa, kelle ennemmin, kellä myöhemmin.


    • Hengessä mukana

      Olen tällainen jo eläkkellä oleva mummi, mutta vastaan silti Sinulle Huolestunut äiti. Minulla syntyi vuonna 1975 poikalapsi, joka kärsi voimakkaasta hapen puutteesta, koska raskaus päästettiin erinnäisten syiden vuoksi runsaasti yliaikaiseksi. Synnytyksen kesto oli vain 1 tunti 25 min., mutta istukka kirjattiin lähes toimintakyvykkömäksi. Pojalla epäiltiin afasiaa ym. ym. , mutta mitkään tutkimukset eivät antaneet näille diagnooseille tukea. Kun sitten pojan oli pitänyt alkaa oppia puhumaan, puhetta ei kuulunut. Alkoi pitkä tutkimusrumpa, joka ei antanut mitään vastausta, mistä puhumattomuus johtuu. Kuljetimme häntä puheterapiassa kaksi vuotta ja sekään ei tuonut mitään selvää apua. Foniatrian erikoislääkäri piti TÄRKEÄNÄ sitä, että poika ymmärsi hyvin puheen ja osasi toimia annettujen ohjeiden mukaisesti eli ymmärrys toimi. Näin meni useita vuosia, kunnes laitoimme pojan alle kouluikäisten päiväkerhoon, siihen asti hän oli ollut pelkästään kotihoidossa. Päiväkerhossa, ollessaanmuiden TERVEIDEN lasten joukossa, puhe aukesi kahdessa viikossa. Myös Foniatrisella laitoksella ihmeteltiin, miten tämä on mahdollista. Selitykseksi kerrottiin vain, että joskus lapsi alkaa puhumaan vasta jopa 5 vuotiaana, kuten meidän lapsemme, ilman että hänestä löydetään mitään fyysistä syytä tähän.
      Hyvä Huolestunut äiti, painotan vielä, että koska lapsesi ymmärtää puhetta, suurta huolta ei ole. Puhu lapsellesi paljon ihan normaaalien kotitehtävien lomassa, lue hänelle kirjoja ja vie häntä toisten lasten seuraan, uskon ja toivon, että pian lapsesi alkaa puhumaan.
      Olen koulutukseltani päivähoidon ammattilainen. Vielä lopuksi haluan kertoa Sinulle, että ns. ikänormien mukaan, jos 3 vuotiaalta löytyy 8 edes jotenkin ymmärrettävää sanaa, joita hän osaa myös käyttää, niin hänen puheenkehityksensä on normaali. Lapsesi on vasta vähän päälle kaksi vuotias, joten odottele rauhassa vielä. Kaikkea hyvää lapsellesi, Sinulle ja koko perheellesi.

    • Hengessä mukana

      Vastasin tuossa jo Sinulle, mimä olen se Hengessä mukana. Jäi vielä mainitsematta, että oletteko tietoisia että voitte saada pojallenne ns. sairaan lapsen hoitotukea. Sitä maksaa Kela ja on tarkoitettu tueksi ja avuksi sairaan lapsen vanhemmille. Kun menette lääkärin vastaanotolle, kysykää lääkäriltä voisitteko hakea sitä.

      • puhumatta paras

        Kaikki lapset eivät ole samasta puusta veistettyjä. Puhumisessa on hyvin paljon yksilöllisiä eroja, eikä vielä kolmevuotiaankaan puhumattomuudesta kannata huolestua ellei lapsessa ole muita elimellisiä tms poikkeavuuksia ja kehittyy muutoin normaalisti.
        Tunnen muutamia lapsia, osa nyt jo aikuisia, joissa ei ole todettu mitään fyysistä vikaa, vaikka puhe onkin viivästynyt, mutta kun ovat alkaneet puhua puhetta onkin sitten riittänyt, ihan kyllästymiseen asti.
        Lapsi puhuu sitten kun sen aika on, eli silloin kun hänellä alkaa olla asiaa.


    • e.n.j

      Meillä ei vielä 3.vuotis synttäreillä osannut puhua, siitä sitten pari kuukautta meni ja rupesi puhumaan pikkuhiljaa omasta toimestaan. Liikkumaan myös lähti varhain että jotkut sanoo että sillä on asiaan vaikutusta jotkut ovat erimieltä, en sitten tiedä. Tästä nyt ei varmaan ollut sen ihmeempää apua, mutta kerroin meidän kokemuksen. Nyt poika täyttää 5 vuotta syksyllä ja joittenki sanojen taivutus oikeaan muotoon tuottaa vaikeuksia. Puheterapiaa missään vaiheessa ei tosin neuvolasta suositelleet.

    • arsa1

      Älä heitä vielä kirvestä kaivoon. Minun nuorin poikani ei puhunut ennen kuin täytti kolme vuotta. Käytiin puheterapialla ja siellä todettiin ettei mitään vikaa löydetä. Hänellä on kaksi iso veljeä, joten esimerkistä ei ollut puutetta. Kun alkoi vihdoin puhumaan, niin eipä enää sitten ollutkaan kenelläkkään muulla suun vuoroa. Puhe alkoi pitkillä lauselilla ja sitä on yhä jatkunut:)

    • 17+2

      Jotkut lapset vain oppivat myöhemmin. TÄrkeää on se, että kommunikointinne toimii.

      Tutustu Doreen Virtuen Kristallilapset -kirjaan (ja netistähän tietoa löytyy myös vaikka kuinka), josko olisi tuttua...
      Kaikkea hyvää teille!

    • dfghjmjnhbvc

      Nähty...
      Voi olla myöhemmin kova pälättäjä.

      • Mun nuorempi, täytti juuri 3v. alkoi tuossa huhtikuussa puhumaan. Yks päivä vaan alko höpöttää ja nyt höpöttää kuin moottoriturpa, ei hetken hiljaisuutta...siis lauseita ihan...
        Isosisko selitti hänen puolestaan aiemmin eikä vaan suostunut puhumaan...sitten sanoin että ei voi mennä iltapäiväkerhoon, jos ei puhu, oisko se sit ollut kimmoke aloittaa?!


    • Ei hätää

      Sisareni lapsenlapsi täyttää juuri 3 vuotta eikä sano kun muutaman sanan.

      • .malla

        Tyttäreni (nyt 9) puhui täysiä lauseita 3,5 vuotiaana. Siihen asti kuulin yhdeltä sun toiselta, kuinka
        jonkun lapsi oli oppinut puhumaan suunnilleen puolivuotiaana jne.
        Kaikki aikanaan. Neuvolassa pitäisi olla asiantuntevaa henkilökuntaa.


      • Mummeli.
        .malla kirjoitti:

        Tyttäreni (nyt 9) puhui täysiä lauseita 3,5 vuotiaana. Siihen asti kuulin yhdeltä sun toiselta, kuinka
        jonkun lapsi oli oppinut puhumaan suunnilleen puolivuotiaana jne.
        Kaikki aikanaan. Neuvolassa pitäisi olla asiantuntevaa henkilökuntaa.

        Sanos muuta Malla.. Pitäisi olla asiantuntevia ihmisiä neuvolassa ym. ym. tänäpäivänä..
        mutta kun ei.
        Pannaan lapsi puheterapiaan ym. kun ei parivuotiaana puhu.
        Herra Jeesus... en paremmin sano.
        ANTAKAA LAPSEN KEHITTYÄ OMAA TAHTIA!!!!!!
        Omat lapseni puhuivat jo kaksivuotiaina, mutta lapsenlapseni eivät. kehittyivät muuten nopeasti.
        Eihän kaikkea yhtäaikaa.
        Eri asia on jos huomaa muuta vajavaisuutta lapsessa.


    • ...

      Kannattaisiko nyt vihdoin jo miettiä ja kysyä lääkäriltä - mistä niitä korvatulehduksia tulee myös jatkuvasti. Altistuuko vedolle tai kylmälle talvisin tms. Onko korvat puhtaat ym.

      • kuuromykkä :|

        No se on mykkä


      • Ihme vihjailua

        Toisille pikkulapsille tulee korvatulehduskierteitä rakenteellisista syistä. Tartunta saadaan yleensä muilta lapsilta. Ei sillä ole kylmän tai korvien likaisuuden kanssa mitään tekemistä..


      • ....
        Ihme vihjailua kirjoitti:

        Toisille pikkulapsille tulee korvatulehduskierteitä rakenteellisista syistä. Tartunta saadaan yleensä muilta lapsilta. Ei sillä ole kylmän tai korvien likaisuuden kanssa mitään tekemistä..

        Onko se sitten pakko olla 2 -vuotiaana muiden lasten kanssa jatkuvasti jos saa kaikki tulehdukset. Ei ole kivaa jos porataan ja ronkitaan korvia jatkuvasti.


    • vika

      siinä

    • isosisk0

      Mun pikkuveli alkoi puhumaan vasta noin kolmen vuoden ikäisenä. Minä olin huolissani, kun hän oli kaksi vuotta eikä puhunut, mutta äiti, samoin kuin neuvolatäti olivat sitä mieltä, että kyllä se vielä oppii. Pojat kuulemma oppii yleensäkin myöhemmin puhumaan kun tytöt... Nyt pikkuveli on kuusi vuotta ja puhuu hyvin:)

    • Kualeppi-53v

      itse suunapäänä kokoajan? vittu mulla on neljä lasta, ja niillä on ikäeroa noin 30v. asiaan, ekat lapset kaks poikaa ja tyttö, työkaveri kyseli, että miten saa poikansa puhumaan, kun ei pukahda sanaakaan..sanoin että tuun käymään, jätä meidät kahden, 15min riittää mainiosti... ok, kävin, ja juttelin kaverin kanssa, hän oli tosin melko hiljainen, mutta pari viikkoa tästä kaveri kysyy, millä sen saa olemaan hiljaa..kun höpöttää ja kyselee kokoajan.. jaa mitäkö pojalle kerroin, sanoin että sen vanhemmat on kuuroja:))

    • välittävä..

      siis kiireesti spesialistin tykö! minun tätini poika oli myös melkein 3 vuotias 20 v sitten ja sillä huomattiin ns piilevä korvatulehdus, ja kaikki lapset tutkittiin saman tien! onneksi poika oppi vielä puhumaan!
      Toivottavasti minusta oli apua..
      Voin kertoa lähemminkin jos haluatte.
      [email protected].

    • RenKoRn

      Mun yhdessä tuttavaperheessä oli samanlainen tapaus. Alkoi puhumaan vasta noin kymmenen vuotiaana, eikä puheessa ollut edes virheellisyyttä. Näin voi näköjään käydä...

    • PaulRichter

      "Onko muita samassa tilanteessa olevia? Huolestuttaa, että onko jotain vialla ja että alkaako poika ollenkaan puhumaan... "

      On olemassa monia caseja joissa lapsi on alkanut puhua vasta viisivuotiaana selvittyään halvauksesta tai muusta fyysisestä esteestä. Koska lapsi on kehittynyt muuten täysin normaalisti, ja tuntuisi oppivan normaalilla tavalla, tilanne ei näytä todellakaan toivottomalta.

    • HEI !
      Sisareni nuorimmainen...on nyt kakskymppinen oli puhumatta muistaakseni melkein 4 v....
      siinä tuli kanssa tämä viittomakehoitus...mutta sisareni kävi esirukous-palvelussa, ja siitä oli
      APUA ! Tyttö alkoi melkein heti puhumaan...hänellä on kuitenkin kehityksessä ollut puutteita,
      erityiskoulu ja vastaavaa...kiltti tyttö oli kyllä ! Olen koulukyydityksen yhteydessä, joka on ammattini...
      nähnyt monenlaisia puutteita lasten puhumisessa...on kolmekkin kirjainta kateissa, ja sitä puhetta ei
      vieras enää ymmärrä ! Tämäkin 7 vuotias poika löyti kaikki kirjaimet, kun kävivät silloin Jalovaaran ja
      Juntusen rukoiltavana paikallisessa kirkossa...nämä esimerkit eivät ole ainoita minullakaan , saati sitten
      muilla...JOTEN MENKÄÄ RUKOILTAVAKSI, TE JA LAPSENNE ! HERRA VOI AUTTAA ! Hätää ei ole, mutta
      mitä pikemmin , sen parempi, ettei kehitys jäisi jälkeen ! Muistamme rukouksin !

    • papaupata

      puhutko pojan puolesta. Jos kaikki puhutaan valmiiksi, ei tarvitse vastata.

    • tiinuli.71

      lueppas autismista ym..

    • mie vaan

      Meillä Pojalla ollut tiukka kielijänne. Siskon lapsella tuli tiukan kielijänteen takia kuolukiusausta ja syrjäytymistä yms. En jäänyt odottelemaan kyseisiä ongelmia vaan leikkautin yksityisesti nukutuksessa 1,7 vuotiaana. Kunnallinen olisi leikannut vasta 4 vuotiaana. Leikkauksesta meni vielä reilu puoli vuotta niin johan puhui. Puhumisen opettelu alkoi heti leikkauksen jälkeen vauvalle tyypillisellä jokeltelulla, ja ääntelyllä. Lääkäri oli sitä mieltä että leikkausta ei tarvita ja puhe tulee (sitten joskus) ilman leikkaustakin. Mutta KUKAAN ei ollut tarkistanut nouseeko kieli suun pohjasta ylös! Ei noussut! Vaikka tulee ulos suusta ei vielä voi puhua, vaan kielen täytyy pystyä nousemaan suun pohjasta! Meidän pojalla oli ihan sydämmen mallinen kieli (oli niin tiukka) muoto oikeni leikkauksella ja koska poika tosiaan ymmärsi kaiken mitä hälle puhui ja teki mitä pyydettiin, en suostunut uskomaan että muuta vikaa kuin tiukka kielijänne olisi. Pienen lapsen suusta löysytettiin 3 cm kieltä ja se on PALJON noin pienessä suussa. Olen todella tyytyväinen että leikkautin niin nuorena vastoin kaikkia lääkäreiden suositelmia. Nyt myöhemmin puheterapeutit ja erityilastentarhan opettajat kiittelevät ripeää leikkaukseen menemistä ja sitä että pidin pääni ja leikkautin vaikka edes lääkäri ei suositellut. Nyt olisi isommat ongelmat kuin r:n puuttuminen. Vaikka maksoi 900 euroa oli sen väärti leikkaus. Pelasti kyllä monelta ikävältä ja turhalta kiusaamiselta ja puheterapeutilla laukkaamiselta lapsen kannalta. Meillä ei vielä tule r kirjain ja luulen että vaatii vielä uusinta leikkauksen myöhemmin. Nyt poika on 4 vuotias ajattelin 7 vuotiaana leikkauttaa uudestään jos ei vielä r:ää osaa silloin.

      • jaba daba duuu

        jospa vaikka sillä ei oo teille/muille asiaa !!!!!!!!!!!!!!!!!


    • Kokemuksesta sanon että yksi syy voi olla dysfasia eli puheen ja kielenkehityksen erityisvaikeus.Tällainen lapsi voi ymmärtää kaiken ja näyttää käsin niinkuin minun oma poika teki(jos hän halus jääkaapista jotain hän näytti jääkaappia ja sitte sormella omaan kouraansa!)Tällainen lapsi oppii muut asiat ihan ok mutta kielenkehitys viivästyy.Sitä on monenasteista.Minun pojalla meni kolmeen vuoteen eikä alkanut sanoja tulla niin sitte alettiin huolestumaan että mikä on.Minun poika sanoi jonkun sanan pienempänä mutta sitte se loppu niin kuin kanan lento.
      Sitte hän kävi Yliopistollisen sairaalan foniatrian osastolla ja siellä selvis että hänellä on puhumaan oppimisen vaikeus.Lisäksi hän oli tosi arka ja pelkäs varsinkin kaikkea uutta.Peseminen oli tosi hankalaa kun hän rimpuili vastaan koko ajan.Kaikki uudet paikat oli hänelle kauhistus.Tämän jakson jälkeen alettiin käymään puheterapiassa ja samalla käytiin erikoisterapeutin luona joka kitki pois arkuutta kohtaamalla tiettyjä tilanteita.Minun pojalle kerittiin jo opettaa jo viittomakieltä kunnes eräs kaunis kerta hän oli alkanut tavoittelemaan sanoja,voi sitä ihmetystä.Ei kukaan tiedä mille se sielun syövereissä tuntui kun hän alkoi puhumaan!Siinä kyllä palkittiin sitkeys millä pojan asioita joutui välillä hoitamaan.Kuka näitä muu hoitaa jos ei omat vanhemmat?Mikään ei tule niinkuin Manulle illallinen,se on aina muka kustannuskysymys,höpö höp sanoisin.Sijoitus lapseen ja moneen muuhunkin voi tulla moninkertaisena takaisin niinkuin minun pojan kohdalla on käynyt.Vaan mie olen ite joutunu ajamaan omia asioitani läpi elämän niin siinä oppii sitkeäksi,ei pidä koskaan antaa periksi on minun mottoni.Valitattavasti vaan tiedän näistä dysfasiapiireistä sellaisia vanhempia jotka eivät myönnä että heidän lapsessaan olis mitään!Se on uskomatonta mutta totta vaan siinähän tekee lasta kohtaan hirveän väärin jos asialle jotain vois tehdä.He ei antanut lapsen papereita edes päiväkotiin missä minunki poikaa hoidettiin.Miten voi olla niin itsekäs tänä päivänä?
      Minun poika on nyt 19v. eikä kukaan näe ulospäin että hänellä olis dysfasia diagnoosi.Ihan normaalit koulut käyny.Kaikilla ei tieten käy näin hyvin mutta tsemppiä jos ei se sitä oliskaan parhaassa tapauksessa.Näille on hyviä leiritapaamisia Kelan järjestämänä,ovat tosi antoisia sanon omasta kokemuksesta.Siellä tapaa muita samassa asemassa olevia.Mutta toivotaan ettei se olis sitä!!!!
      HYVÄÄ KESÄÄ JA JAKSAMISTA!Voit kirjoittaa [email protected] jos tarve vaatii,autan mielelläni jos voin!Olis kiva tietää loppupeleissä oliko se dysfasiaa vai ei.

    • Taas on kaiken näköset ammattilaiset ja ne jotka pitäisi olla myös ammattilaisia antanut lausuntoja mikä voi
      lasta vaivaa.Taas tulee yksi meidän tyttöö vaivas sama tapaus käytiin vaikka missä ja milloin vaan oltiin melkein
      joka viikko eri ammatti,ihmisen syynissä aina tuli eri lausunto sit tuli viisas vanaha herras mies ja sano eikö
      nää että tytöllä on lapsuus ajan autismi voi parantua kokonaan tai mennä huonoon suuntaan meillä kävi
      oneksi hyvin tytölle tuli hyvä matikka pää ja on muisti että muistaa almanakan ulkoo.Tyttö on nyt 23v kävi
      ammattikoulun ajo ajokortin on myös työelämässä asuu omassa taloudessa.Joten älkää uskoko kaikee mitä
      nää ammattilaiset sanoo pitäkää hyvät ihmiset puolenne tässä asiassa muuten ne juoksuttaa teitä loppu-
      elämän kaiken näkösten kallokutistajen luonna.

    • vuvuzelasso

      Ehkä tilanne onkin lapsen kannalta se, että hän saa kaiken haluamansa ja tarvitsemansa muilla keinoilla kuin puhumalla? Mitäs jos kokeilisit ymmärtämättömäksi heittäytymistä eli kun lapsi seuraavan kerran haluaa jotain, niin esität, ettet ymmärrä. Jotenkinhan lapsesi kuitenkin osaa ilmaista sen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Tähän asti on tämä ilmaisu riittänyt hänelle ilmeisen hyvin eikä hänellä ole tarvetta ruveta puhumaan.

    • tiedä asiastanne mitään, mutta pitäisi löytyä joku Patch Adams -elokuvassa esiteltyjä menetelmiä osaava lapsiystävällinen asiantuntija.. Tuli vain mieleeni.

    • äiti vaan

      kehitys on persoonakohtainen asia. Itselläni on poika, joka alkoi puhumaan 1 vuotiaana ja tytär, joka alkoi puhumaan 4 vuotiaana. Kaikki asiat eivät ole epänormaaleja, vaikka ne eivät sijoitu suoraan neuvolan käyrille ja viivoille. Monasti ohjataan tutkimuksiin, joista ei sitten ole suurtakaan apua. Mikäli jokin elimellinen vika on puhumisen esteenä, se löytyy varmasti, muussa tapauksessa on parempi odotella rauhassa.

    • 6ruyfjh

      Moi,
      mun ystävien tyttö alkoi puhumaan 4-vuotiaana. Siihen saakka ei juuri puhua pukahtanut, ymmärsi kyllä kaiken. Jostain syystä ei vaan itse puhunut, mutta kun puhumaan alkoi, niin puhui ihan normaalisti. Hän ei ollut huolissaan asiasta, lapsi oli terve ja ymmärsi hyvin, kommunikoi vaan pienenä eri tavalla kuin suurin osa muista.
      Ehkä hänellä ei ole mitään vialla, ehkä hän on vaan omanlaisensa tyyppi? :)

      • 24

        Tärkeintä ei ole puhe, vaan se, että lapsella on jokin keino, jolla kommunikoida ympäröivän maailman kanssa. Kieli (oli se sitten kuvat, viittomat, puhe tjm.) on ajattelun väline ja siksi on tärkeää, että lapselle luodaan mahdollisuus kommunikoida. Pelkkä odottaminen ei kannata.


    • teija1+1

      Hei!
      Meillä esikoinen (poika) alkoi puhumaan juuri ennenkuin täytti 3 vuotta. Siihen asti "pärjäsi" hyvin ns. omalla viittomakielellä! Älkää hätääntykö, jotenkin itse olen sitä mieltä etteivät kaikki lapset vaan mahdu niihin käyriin mitä neuvolassa esimerkiksi mittaillaan! Jokainen on oma yksilö, toinen kasvaa hitaammin kuin toinen ja toinen kehittyy hitaammin kuin toinen jne. Tsemppiä!! :)

    • 2010vv

      heippa. Meidän nuorimmainen aloitti puhumisen vähän ennen kuin täytti 3 vuotta. Kyselyyn miksi ei ollut puhunut ennen. Hän vastasi EI OLLUT ASIAA. Älkää siis olko huolissanne.

      • alkuper.

        "Kohta isoisoäiti"
        ------- Puheterapeutti sanoi, että poika ääntelee hyvin vähän. Eli ei mitään suhinoita, ehkä kaksi kertaa on "päristellyt" autojensa kanssa.

        "aurinkokuutaivas"
        ------- Kiitos viestistäsi! Poika ymmärtää kyllä myös kaikki monimutkaiset käskyt ja kehotukset ja tekee monesti asioita omien johtopäätöksiensä mukaan. Olemme ottaneet joitakin viittomia mukaan ja tehneet muitakin mainitsemiasi harjoituksia. Viestistäni jäi vielä puuttumaan se, että anoppini, sekä anopin veljen kaksi lasta ovat alkaneet puhumaan vasta 3 vuotta täytettyään.

        "^^^^^^"
        ---- Ei ole muuta kokemusta tuttujen lapsista kuin se, että ovat kaikki alkaneet "ajallaan" puhumaan. Ja kyllä, tämä tosiaankin on ongelma ja olemme huolestuneet sen vuoksi, ettemme tiedä onko taustalla jokin ihan oikea ongelma. Jos tietäisimme, että ei ole, voisimme odottaa aivan rauhassa vielä vuodenkin puheen tulemista. Eikö sinulla itsellä ole lapsia, kun tunnut vain vähättelevän toisten ihmisten huolta?

        "Misce"
        ------ Kiitos viestistäsi.

        "mie vaan"
        -------- Meillä myös pojalla sydämen muotoinen kieli.


    • Äiti 40v.

      En vielä tuossa vaiheessa olisi kovin huolissani. Ensimmäinen lapsemme oppi puhumaan reilun vuoden ikäisenä. Toinen poika vasta lähempänä kahta vuotta. Kolmannen poikamme ollessa n. 2.5-vuotias, saimme neuvolasta lähetteen puheterapiaan ja kuulokokeeseen. Ei erityistä vikaa missään. Itse en ollut kovinkaan huolissani (jos kyseessä olisi ollut esikoinen, olisin varmasti ollut paniikissa), vaikkei tullut edes äiti-sanaa. Hän myöskin ymmärsi, ja tuntui muutenkin ihan fiksulta. Vaikealta tuntui kuitenkin, kun ei voinut kommunikoida, enkä itse aina saanut selvää, mitä hän "ulinallaan" tarkoitti. Isoilla veljillä oli tapana "tulkata" pikkuveljeä, eikä tämän tarvinnut itse nähdä vaivaa puhumisen oppimisessa. Olin kolme vuotta hoitovapaalla tämän kuopuksemme kanssa. Olen itse melko kova puhumaan, ja perheessämme riitti aina jonkinlaista meteliä. Saimme puolen vuoden päähän kontrolliajan puheterapiaan. Tuolloin poika olisi kolmevuotias. Työelämään palattuani, pojan oltua viikon päiväkodissa, alkoi sanoja muodostua, ja jo muutaman viikon kuluttua hän puhui jo lähes ikäistensä tavoin! Päiväkodissa ei kukaan ollut tulkkaamassa, ja jos jotain halusi, oli paras opetella puhumaan saadakseen haluamansa :-) Sanavarastoa oli kertynyt hyvin hänen oltuaan pitkään vain kuuntelevana osapuolena. Nyt meillä on ihan reipas ja fiksu, välillä kovastikin höpöttelevä 8-vuotias. Sanoisin siis, ettei syytä paniikkiin. Kaikki me olemme erilaisia.

    • Pipa41

      Sisareni kaksi lasta oppi puhumaan vasta 4 vuotiaana ja sen jälkeen on puhetta tullut riittämiin. Nuorempi täyttää tänä vuonna 43 v. Tietysti on hyvä ottaa selvää mistä johtuu ja mahdollisesti saada apua siihen. Mikäli lapsi ymmärtää mitä puheellanne tarkoitatte ja sekä te mitä hän haluaa niin hän ei ehkä pidä kiirettä puhumisella.

    • oli myöskin poika joka ei inahtanut sanaakaan vaikka oli jo 3v lasissa, ellen ihan väärin muista.. sitten vaan eräänä päivänä alkoi sujuvasti puhua. mitään vikaa ei pojassa ollut, ei kai vaa halunnu puhua ennen kuin tunsi sen osaavansa :)

    • Annelia...

      nähtävästi. meillä opittiin heti kun mentiin hoitoon puhumaan.

      Ei ollut tarvis kotona lapsen jutella kun vanhemmat ymmärsi ilman puhettakin.

    • Mummeli 61

      Minä olin samassa tilanteessa toisen poikani kanssa. Hän ei puhunut ennen kuin oli melkein kolmevuotias. Ei niin sanaakaan. Minua lohduteltiin sillä, että kyllä hän puhumaan oppii kun pakkopaikka tulee niin opin kuulemma minäkin. Puheen tullessa se onkin sitten melko täydellistä ei mitään vauvajuttua. Minusta sinun on parasta ottaa asia ihan rauhallisesti ja nauttia lapsesta, mikäli hän ymmärtää kaikki ja kuulo on normaali, niin kyllä se puhekin sieltä sitten tulee. Olen yli kuudenkymmenen ja ehdottomasti sitä mieltä, ettei tuohon ominaisuuteen kannata kiinnittää liikaa huomiota. Odota siis rauhassa.
      Mummeli

    • Hei! meillä oli kolmivuotiaaksi asti puhumatta ja sitten puhe alkoi ja myöhemmin selvisi dysfasiaa. Ole aktiivinen vanhempi ja menkää sitten sinne puheterapiaan..... en kannata yöunia menettää. Nyt poikani on 18 ja edelleen dysfasiaa ja kaikki on lähes hyvin.

      • Primrose

        Omassa tuttavapiirissäni ongelma on ollut se, että lapsen ei ole tarvinnut puhua saadakseen mitä tahtoo. Kun osoittaa sormella, äiti ja isi antaa. Suomeksi: liika lelliminen.

        Kun lapsi sitten pakotettiin puhumaan niin, että äiti ja isi heittäytyi tyhmäksi (mitä tahdot, sano? en ymmärrä?), niin johan alkoi puhetta tulla eikä meinaa hiljentyä ollenkaan.

        Miehelläni on myös ollut lapsena kireä kielijänne eikä hän osannut sanoa useita kirjaimia. Puhe oli käytännöllisesti katsoen yhtä siansaksaa, harva sai selvää. Silti se ei estänyt häntä puhumasta melkein 24/7. Leikkauksella alkoi r:t, s:t, d:t, g:t, h:t ja muut kirjaimet tipahdella.


    • vaari oikeassa

      meidän poika nyökytty myönteiset vastaukset,kielteiset pyöritti päätään.mutta ei mitään vastauksia puhumalla. oli noin 4 neljä vuotias kun alkoi puhumaan täydellisesti eikä yhtäkään sanaa lapsenkielellä vaan täydellistä puhetta. paappa oli ainut joka ei uskonut että pojassa olisi vikaa, sanoi vain että kyllä hän puhuu kun asiaa tulee,ja niin tuli ja poika puhuu.

    • --tätskä--

      Sukulais poikani oli melkein 3 vuotias,kun vasta alkoi puhumaan. Hänkään ei aikeisemmin sanoja sanonut ollenkaan vaan näytti "käsimerkeillä" mitä tahtoi tai tarkoitti. Mutta siinä ehkä oli yksi syy,miksi ei alkanut puhumaan, koska kaikki läheiset ymmärsi hänen elekielensä,niin ei hänen tarvinnut osatakaan mitään sanoa. Kun hän viimein alkoi puhumaan, se ei ollut yksi sana sieltä,toinen täältä, niinkuin yleensä puhumaan opettelevat. Vaan hän puhui sujuvasti ja lauseitakin.
      Olen sitä mieltä,että kyllä ne oppivat aikanaan. Jos lähemmäks 4 vuotta alkaa menemään,niin sitten kannattaa jo alkaa tutkimaan missä vika.
      Tsemppiä teille!! =)

    • en huolissani

      meillä tyttö jo 6v. sanoi vain muutamia sanoja 3vuotiaana ja 3v kävi sairaalassa neurologilla puheterapeutilla ym. tutkimuksissa. ei koskaan otettu verinäytteitä tai sellaista. kaikki oli muuten ok,mutta oouhunut ei. oppi sanomaan lauseita ja ilmaisemaan itseään n4-5v. hoitona oli puheterapiakäynnit ja kotiin harjoituksia puheterapeutilta ja päivähoitoon pääsi ilmaisella puheen takia. nyt osaa puhua ikätasollaan hyvin ja menee normaaliin kouluun syksyllä. oppi puhumaan niin että toisetkin ymmärsi (enkä vaan minä) noin 5v.
      nyt meillä 2v3kk poika joka sanoo vain muutaman sanan (niistäkin saa selvän vain perheenjäsenensä). 3v menee hänkin puheterapiaan jos ei puhumaan ala. (mä en ikävä kyllä ottanut puheterapeutin neuvoi vastaan. Kyllä lapset silloin oppii puhumaan kun sen aika on. meillä suvussa puheenviivästymää eli non 5v puhuvat.

    • räpätäti nyt

      vasta kun oli korvat putkitettu, ei tulehdusten vaan alipaineen takia. kuulo tutkittiin korvaklinikalla ja todettiin alipainekorvat.
      tyttö oli n.3 kun alkoi suoraan puhumaan. vika oli kuulossa, ymmärsi silti kaikki mitä sanottiin ja ei vain puhunut.

    • Tri K

      Viekää pilttinne pikaisesti lastenneurologin arvioon. Jos ettette saa lähetettä keskussairaalaan, niin sitten yksityisesti. Puhumattomuuden taustalla olevat mahdolliset syyt on selvitettävä. voi olla jopa jotain hoidettavaa. Myös kuntoutus jne. tulee tätä kautta järjestettyä asianmukaisesti.

    • Onnellinen isä

      Poikani oli yli 3 vuotias ennen kuin rupesi tulemaan yksittäisiä sanoja, vaikka olimme käyneet puheterapiassa jo jonkin aikaa. Hän rupesi sanomaan lauseita vajaa 4 vuotiaana. Nyt hän on neljä ja puoli v ja puhetta tulee niin paljon, että välillä tuntuu että hetken hiljaisuus olisi ihan tervetullut vaihtoehto. Älkää olko huolissanne, kyllä puhetta tulee vielä ihan riittävästi :-)

    • yhden pojan äiti

      Meillä on samanlaisen terveyshistorian omaava poika, nyt 2v 7kk. Pojalla oli syntyessä kireä kielijänne, joka leikattiin synnytyssairaalassa ennen kotiinpääsyä. Poika kääntyi selälleen 1kk iässä, mahalleen 2kk, ryömi ja seisoi 6kk ja viimein lähti kävelemään ilman tukia 10kk vanhana.

      Pojalla oli ensimmäinen korvatulehdus 6kk iässä ja 1,5-vuoden iässä alkoi kierre. Puolenvuoden sisällä oli 6-7 korvatulehdusta ja 2-vuotiaana laitettiin putket. Putkien laittamisen yhteydessä lääkäri sanoi, että toiseen korvaan oli jo muodostumassa liimakorva. Putkien jälkeen ei korvatulehduksia enää ole tullut.

      Mikään näistä ei kuitenkaan ole vaikuttanut lapsen puheen kehitykseen. Tai jos on, niin hyvin vähän. Ensimmäisen sanansa poika sanoi 9kk iässä ja sanoi muutamia sanoja alle vuosikkaana. Sitten loppui puhuminen puoleksi vuodeksi kokonaan ja hän unohti jo osaamansa sanat. En tiedä, mikä asiaan vaikutti, mutta 1,5-vuotiaana aloitti puhumisen uudestaan ja sanoja tuli vauhdilla. Parin sanan lauseita ei koskaan tullut vaan hän siirtyi suoraan pitkiin lauseisiin.

      Ajattelin itse, että poika oppi puhumaan myöhään (kun tuttavien tytöt puhuivat vielä nuorempina), mutta tarhassa olen huomannut poikani puhuvan huomattavasti paremmin ja monipuolisemmin kuin vuotta vanhemmat. Samassa ryhmässä on 3,5-vuotias poika, joka osaa sanoa heihei ja sitten jokeltamiselta kuulostavaa puhetta. En usko, että tuossakaan pojassa mitään "vikaa" on :) hän vain kehittyy erilailla kuin muut. Lukiossa aikoinaan psykan tunneilla puhuttiin näistä asioista ja muistan selvästi, että useampi poika kertoi oppineensa puhumaan vasta 3-vuotiaana (minä puhuin lauseita jo 1-vuotiaana, mutta se ei tehnyt minusta ryhmän priimusta). Yksi poika kertoi, ettei ollut sanonut yhtään mitään, kunnes sitten parikolmevuotiaana oli huutanut äitiä. Äiti oli ollut ihmeissään, kuka huutelee, kun ei ollut koskaan ennen kuullut lapsensa ääntä. Ja hyvin tosiaan lukioiässä jo puhui ;)

    • 3v.pojan äiti

      Meillä 3v.4kk oleva poika joka ei sano vielä muuta kuin ei. Olemme käyneet puheterapiassa, neurologilla ym... ja mitään syytä puhumattomuuteen ei ole vielä todettu. Poika ymmärtää kuitenkin puhetta ihan normaalisti ja kuulee hyvin. Diagnoosina on puheen viivastymä. Nyt vaan harjoitellaan tukiviittomia ja odotellaan jospa poika rupeaisi puhumaan. puheterapeutilla käynnit jatkuvat.

      • SysteriOo

        Minun pikkuveljeni oppi kävelemään varhain 6-7kk ja puhe tuli vasta yli 3-vuotiaana. Ensimmäisen sana oli lause "minä poika täällä vain leikin".


    • L0malla

      Mummi oli minusta huolissaan ku minä en puhunu sanaakaan 2vuotiaana enkä 3vuotiaana. Äiti sentää siitä moksiskaan ollu etten minä puhunu 4vuotiaaksi asti meni että aloin puhumaan. 2-4 Ymmärsin kyllä kaiken mitä minulle puhuttiin mutta en vastannut siihe mitään. Normaalia tuo on tai tästäkin voi vetää monet johtopäätökset MIKÄ ON NORMAALIA?

      Minusta ei kannata liikaa huolehtia ettei toinen puhu mitään. Kuitenkin lapsi ymmärtää mitä hänelle sanotaan?

    • ÄITI 47V

      Minun poikani ei puhunut myöskään oikeastaan mitään 3v ikäisenäkään. opeteltiin viittomia (ihan turhaan) otettiin kokeita ja tehtiin testejä ,ei mitään vikaa löytynyt...ei minkään asteen dysfasiaa,,,diagnoosi oli puheenviive. Kuljetin 2-3v puheteterapeutilla jasit alkoi pikkuhiljaa tulee sanoja.....kirjaimia oli hukassa esim. r ja s. Sit vein pojan erityisopettajalle joka opetti kirjaimet ja se tapahtui tosi nopeeta,kävin ehkä 5-6krtaa... poika meni kouluun ja oppi ennen joulua lukemaan ilman tavuja...eikä ole tarvinnut yhtään tukiopetusta..pärjännyt koulussa todella hyvin...nyt menee jo 8:lle luokalle ja puhuu niin paljon ,et tekis mieli joskus sanoo ,et ole nyt hetki hiljaa ;DDD

      • kokemus...

        Meillä siskon lapsi oppi puhumaan melko myöhään. Parivuotiaana puhui muutamia yksittäisiä sanoja, kuten äiti ja täti. Ei muuta.

        Kun lapsi meni päiväkotiin, siellä alettiin painostaa puhumisen suhteen. Päiväkodin mielestä jotain oli vinossa, kun lapsi lähestyi kolmea vuotta, mutta ei puhunut. Päiväkodista painostettiin äitia ja tivattiin kerta toisensa jälkeen, osoitetaanko ja nimetäänkö lapselle asioita ja luetaanko hänelle. Heidän mielestään oli ongelmallista, kun lapsi oli tottunut herättämään muiden huomion koskettamalla. Muut lapset kuulemma luulivat lapsen lyövän, kun hän tuli lähelle ja kosketti olkapäähän. Neuvolassa kerrottiin mahdollisuudesta mennä puheterapiaan.

        Emme olleet huolestuneita lapsesta, koska hän oli pienestä saakka hyvin vilkas ja liikunnallinen sekä motorisesti huomattavasti edellä ikäisiään. Vilkkauden yhteydestä puhumisen viivästymiseen on olemassa useita tutkimuksia. Pitkään ajateltiin, että vilkas lapsi oppii usein puhumaan muita hitaammin. Muutama vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan tämä yhtälö ei olisi niin selkeä. Valitettavasti en muista yhdenkään tutkimuksen tekijän nimeä.

        Itse pidimme vilkkauden syytä puheen hitaaseen oppimiseen melko itsestäänselvänä. Miksipä lapsi olisi pysähtynyt puhumaan, kun ei muutoinkaan malttanut pysyä juuri koskaan paikoillaan? Osasyynsä voi tietenkin olla silläkin, että lapsen läheiset ymmärsivät häntä aina ilman puhettakin. Emme painostaneet lasta puhumaan. Emme myöskään olleet huolestuneita hitaasta oppimisesta, kun lapsi oli selkeästi hyvin pienestä saakka kuullut ja ymmärtänyt kaiken, mitä hänelle sanottiin. Korvatulehduksiakaan ei ollut ollut. Lasta ei viety puheterapiaan. Ajattelimme, että jos puhe viivästyy huomattavan pitkäksi aikaa, lapsi viedään myöhemmin tarkempiin tutkimuksiin.

        Sisareni hermostui päiväkodin painostukseen, ja vaihtoi lapsen toiseen, yksityiseen päiväkotiin. Oltuaan uudessa päiväkodissa pari kuukautta lapsi alkoi puhua solkenaan. Voi olla, että aikaisemman päiväkodin henkilökunta painosti päiväkodissa lasta puhumaan, jolla saattoi olla myös vaikutuksensa puhumattomuuteen. Uudessa päiväkodissa henkilökunta ei koskaan painostanut sisartani lapsen puhumattomuuteen liittyen, eikä se ollut heille mikään ongelma.

        Aluksi lapsen puhe oli joiltain osin hiukan vaikeasti ymmärrettävää. Lapsi puhui nopeasti, ja jotkut sanat tulivat selkeästi, toisen vähemmän selkeästi. Vielä nelivuotiaana jouduimme usein tulkkaamaan lapsen puhetta ulkopuolisille. Puhelimessa puhuessa puheesta oli usein hiukan vaikea saada selvää.

        Lapsi täytti vähän aikaa sitten kuusi vuotta ja puhuu nykyään hyvin. Nopeasti puhuessaan hän saattaa joskus hiukan änkyttää, ja r-kirjain tulee välillä epäpuhtaasti. Siitä emme ole huolestuneita, itsekin opin r-kirjaimen vasta esikoulussa. Lapsi menee esikouluun vasta syksyllä. Lapsen sanavarasto on laaja ja hän osaa käyttää erilaisia kielikuvia ja ilmaisuja "Kyllä minulla oli naurussa pidättelemistä siinä tilanteessa". Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että olen hyvin onnellinen siitä, että emme lähteneet aikoinaan hätiköimään asiassa ja erityisesti päiväkodin vaihdos osoittautui kaikin puolin onnistuneeksi ratkaisuksi.

        Sinua en lähtisi kuitenkaan neuvomaan omien kokemusten pohjalta, sillä mahdollisuuksi on kaksi: joko lapsellasi on puheen kehittymiseen liittyviä ongelmia, tai sitten ei. Ulkopuolisen on sitä vaikea tietää. Mikäli lapsella on oikea ongelma, on tietenkin ensiarvoisen tärkeää puuttua asiaan. Ei siksi, etteikö maailmaan mahtuisi kaikenlaisia ihmisiä, vaan siksi, että ongelmat saattavat aiheuttaa esimerkiksi kiusaamista ja itsetunnon alenemista, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia tulevaisuuteen. Kaksivuotias on kuitenkin vielä hyvin pieni, enkä olisi huolissani lapsen iän vuoksi.

        Mielestäni sinun kannattaisi myös kuunnella omaa intuitiotasi: tuntuuko sinusta siltä, että sinun tulisi olla oikeasti huolestunut, vaiko ei? Meillä oli sisareni pojan suhteen kaiken aikaa voimakas tunne siitä, ettei mikään ole vialla. Ympäristön hoputus "normaaliuteen" ärsytti.


    • Isä, huono isä

      Kaikki puhuvat ajallaan.

      Asiantuntijathan seuraavat jo asiaa.

      Muistakaa puhua lapselle kuin ihmiselle. Älkää lässyttäkö.

      Sitten kun aika tulee, lapsi alkaa puhua. Tähän asiaan ei ole kikkoja, kerrankin asia jossa jutteleminen auttaa ja vain se.

      Ja vielä: Lapsen kanssa ei keskustella kysymällä. Lapsi ei tarvitse vaihtoehtoja vaan tien. Vaihtoehdon ne perhanat vaativat ihan itse. Monta kertaa. Ei tarvitse tarjota.

      • iskä42

        Kyllä se vielä oppii puhua kalkattamaan ja sitten toivot ettei se puhuis niin paljon :)
        tv. kolmen pojan iskä


    • kokenu

      kysy lääkäriltä, onko kitarisat tai niulurisat syynä??? jos kitarisat ne estää puheen tulon ja nuin!! kummi lapsel oli sama tilanne paraqntu ku huomattii lääkäris sillä kitarisat ja ne leikattii, oppi puhumaan, opi kyselemään lääkäriltä jos on jtn, ei pidä olla noin avuton!!!!!!
      tai joputuu jkl:llään kuurojen kouluun!!

    • puhumattoman 4v äiti

      Kuullostaa hyvin tutulle tarinalle. Meillä poika täyttää 2kk päästä 4v. Puhuu nyt jo vähän. Mutta ikätasosta 2v jäljessä. Ekat oikeat sanat taisi tulla 2,5v tienoilla. Vieraat harvemmin ymmärtävät mitä poikani sanoo. Ei puhetta muutenkaan vieraiden kuullen paljoa käytä. Viittomat otettiin käyttöön 3v paikkeilla. Apua on niistä ollut.
      Meillä on taustalla vilkkautta, aistiyliherkkyyttä ja keskoisuus. Onko poikasi muuten vilkas touhuaja? Monesti puhe unohtuu kaiken touhuamisen keskellä. Puheen ymmärtäminen on kuitenkin se tärkein asia. Puhua lapset kerkeävät kyllä ihan yllinkyllin kun on sen aika.

    • mahakotre

      Itselläni on nyt pian 6v dysfaattinen poika.
      Pienenä hänellä oli korvatulehduksia putkitukseen saakka. Putkitus auttoi ja tulehduksia ei ole sen jälkeen ollut.

      Pari vuotiaana hänellä oli muutama sana ja liuta omia sanoja, eleitä ym millä kommunikoida, kuitenkin minusta tuntui, että kaikki ei ole kunnossa ja pyysin neuvolasta lähetettä puheterapeutilla tämän jälkeen sairaalaan tutkimuksiin ja 3 v 3kk iässä hän sai ensimmäisen diagnoosin: puheen tuoton erityisvaikeus.
      Nykyisin diagnoosian on vaikea-asteinen puheen tuoton vaikeus sekä muita neurologisia vaikeuksia.

      Poika ymmärtää täysin kaiken kuulemansa ja on erittäin fiksu, myös sairaalan tutkimuksien perusteella. Osaa aikakäsitteet toissapäivänä, eilen, huomenna, ylihuomenna. Matemaattisesti on erittäin lahjakas...laskee kerto ja jakolaskuja... suurin ongelma on puheen epäselvyys. Hänellä on myös tästä puheesta johtuen kirjoitettu jo pidennettyoppivalvollisuus lausunto, vaikka muuten ei ko lausuntoa tarvitsisikaan ja pärjäisi normaalissa luokassa. Puheen takia suunnitteilla on erityiskoulu.

      Jos tunnet itsesi huolestuneeksi, niin kannattaa viedä lapsi tutkimuksiin, sillä vaikka meillä kaikki oli sitä mieltä, että mitään vikaa lapsessa ei ollut, niin minulla oli tunne, että kaikki ei ollut kohdallaan. Pojallamme on kaksi vanhempaa sisarusta, ja heidän kohdallaan ei koskaa ole ollut vastaava tunnetta. Jo vauvana minusta tuntui, että tämä lapsi on jotenkin erilainen.

      Onko lapsellanne jotain outoa käyttäytymistä, jota et ehkä ole ajatellut muuta kuin hänen persoonallisuutenaan? Onko hänellä erityisiä kiinnostuksen kohteita (junia, koneita, traktoreita, automerkkejä, liikennemerkkejä... kohtaan?) Jos ulkoa/tv:stä kuuluu ääntä esim. kun olette syömässä, niin häiritseekö se ääni keskittymistä syömiseen? Inhoaako hän käsien likaantumista/pesemistä/muovailuvahalla muovaamista/leipomista...? Onko hampaidenpesun kanssa ongelmia? Inhoaako hän sukkien pitämistä jaloissa? Häiritseekö paitojen niskalaput häntä? Onko saunassa tai suihkussa oleminen inhottavaa? Onko uimahallissa/hississä pelottavaa? Haluaako hän kovia aistikokemuksia... kovia vauhteja keinussa, hyppiä kiviltä/rappusista...? Reagoiko lapsesi poikkeavasti joihinkin ääniin, hajuihin, makuihin? tms. Nämä kaikki on sellaisia asioita, joita ei välttämättä osaa ajatella kuin lapsen persoonallisuutena, mutta jotka kuuluvat neurologisiin ongelmiin (dysfasia, adha, autismi, asperger, add, tourette) .

      Neurologiset ongelmat ovat hyvin limittäin ja lomittain olevia ongelmia ja niillä on yhteisiä piirteitä. Mitä löytyy toiselta lapselta, ei välttämättä löydy toiselta, vaikka heillä olisi sama diagnoosi. Noista edeltä esitellytistä jutuistakaan ei tarvitse löytyä kuin joku asia, tai kenties meileesi tulee tässä jokin aivan muu, mikä on teillä ehkä toisin kuin kaverin lapsella, jokin "outo" rituaali... Jos lapseltasi löytyy jokin "poikkeava" juttu joko edellä esitelty tai jokin aivan muu, niin menisin jo kovaa kyytiä esittämään huoleni lääkärille. Sillä mitä aikaisemmin aloitetaan kuntoutus, niin sen paremmat tulokset saavutetaan.

      Toivottavasti tästä oli jotain apua ja tarvittaessa huolenne otetaan vakavasti ja saatte apua. En myöskään halunnut huolestuttaa enempää, mutta toivon, että mietit teidän normaalia arkea kokonaisvaltaisesti. Itse en osannut yhdistää noista oman lapseni "poikkeavia" juttuja dysfasiaan tms, mutta mitä enemmän olen asioista ottanut selvää, jutellut muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa ja ollut erilaisilla luennoilla, niin sitä enemmän ymmärrän meidän dysfaattista lastamme ja hänen ongelmiaan. Osaan yhdistää eri asioita johtuvaksi neurologisista ongelista enkä menetä hermojani siitä, että joudun raahautumaan kahdeksanteen kerrokseen rappusia tai siitä, että lapseni hyppii joka toinen askel, eikä kävele nätisti kuten muut lapset yms. Hyvää kesän jatkoa teille!

      • mahakotre

        Niin vielä kerrottakoon, että meillä käytössä tukiviittomat, kuvat ja puhe.
        Lisäksi poika käy edelleen nykyisin 2 x viikossa puheterapiassa ja 1 x viikossa toimintaterapiassa. Terapiat alkoivat hänellä 2v10kk iässä ja jatkuu edelleen.


    • sos suhteet

      En ole äiti mutta lastenhoitaja ja pidän tärkeänä lapsen sosiaalisuhteita, onko lapsenne vain ja ainoastaan teidän kanssanne? Nuo ikätoverien seura auttaa paljon kehityksessä, niin kuin puheessa sun muissa asioissa....

    • puhhuri

      Itse aloin puhumaan vasta n. 2,5 vuotiaana. Neuvolassa sun muualla epäiltiin että jotakin on vikana, mutta äitini ei uskonut vaan oli varma että en vain yksinkertaisesti halunnut puhua. Ymmärsin myös kaiken ja olin toiminnoiltani aivan normaali tuon ikäinen, paitsi en puhunut sanaakaan. Sitten eräänä päivänä aloin puhumaan ja sitä juttua tulikin yllättävän sujuvasti samantien.

    • Rrrrrss

      Kummipoikani oli yli 3v, ennen kuin sanoi sanaakaan.Tutkittiin korvia ja kieltä, mutta yllättäen rupesi puhumaan ihan hyvin.Tuttavapiiristäni löytyy poikalapsi, joka alkoi puhumaan vasta 4 vuotiaana ja eräs tyttö oli miltei 5v, ennen kuin puhe alkoi sujua.Pääasia, että lapsi ymmärtää puheen ja reagoi siihen.Nämä kaikki lapset osasivat reagoida hyvin, ja tuolle 4v pojalle ehdotettiin jo viittomakielen taitoa, mutta sitä ei koskaan tarvittu.Kyllä se puhe sieltä monesti löytyy ennemmin tai myöhemmin, kunhan kuulossa ei ole vikaa, eikä kielessä.

    • pikkumyy 83

      Moikka!

      Ajattelin lohduttaa että on paljon samassa tilanteessa olevia. Onko teidän poika hoidossa jossain päiväkodissa, siellä helposti oppii puhumaan.
      Itselläni ei ole lapsia, mutta minulla on 3 vuotias kummipoika joka ei oikeestaan juurikaan puhu.Kyllä tietysti jonkin verran sanoja esim: ankka, rekka, liha,kala, kiikka...jota kuinkin noin 20 sanaa mutta ei sano isä eikä äiti jotka yleensä tulee ekana.Ymmärtää kans kaiken mitä sanotaan ja käsketään tehdä. Mutta ilmeisesti jonkin verran ujostelee sanomistaan. On myös menossa puheterapeutille mikäli ei hoidossa opi puhumaan menee nyt vasta elokuussa ryhmikseen. Tosi paljon kannattaa lukea lapselle ja jutella. Myös piirretyt ovat osaksi hyviä.
      Ja yhden tutun poika osasi puhua jonkin verran oli kans 3-v mutta oli perhepäivähoidossa ja siellä kuitenkin aika paljon yksin hoitajan kanssa niin poika lakkasi puhumasta kotonaan. Että on aika yleinen ongelma.

      Oikein paljon Tsemppiä ja jaksamista koko perheelle! odotus palkitaan kyllä :)

    • kummitäti...........

      Enpä tiedä noista asioista kovin paljoa, mutta kerronpa kummipojastani. Hän oli täysin hiljainen ensimmäiset 4 vuotta, osoitteli ja honotti jotain, mutta ei sanoja. Joskus ajattelin, että poika kyllä osaa kommunikoida vanhempiensa kanssa hyvin, vanhemmat ymmärsivät ehkä liiankin hyvin. Häntä kuljetettiin lääkärillä ja muuta. Olipa suuri hämmästys kun hän noin viisivuotiaani rupesi puhumaan ja sitä puhetta on sen jälkeen riittänyt paljon :) Hän vain yhtäkkiä puhui täysin selvää suomea, kaikki kirjaimetkin tulivat oikein. Ja voin kertoa, että on todellakin verbaalinen ihminen nykyisin, aikuisena. En tiedä mikä se juttu oli, mutta käsittääkseni koulukin on sujunut ihan hyvin, pojalla on hyvä ammatti ja töitä ja puolisokin.
      Joten jos kuulossa ei ole vikaa ja jos lapsi selvästi ymmärtää, voi olla, että tilanne korjaantuu.

      • jos näyttää

        ettei ehkä kuule, kuuntelee pää kierossa, vois ajatellaa kuuroutta tai huonokuuloisuutta!

        aikanaan toinen poikani käveli jo alle 9kk ja puhui sanoja, naapuri ihmetteli kun poika kävellee, sanoi, että puhe viivästyy sitten..ei voi yhtaikaa kävellä ja puhua???
        sanoin, että puhuu erittäin paljon sanoja, ihmetteli, ei oikein uskonut, mutta kuuli sanoja, kun samassa pihapiirissä asuttiin....v. 1976 tapahtuma jo...

        ei ne kulje käsikädessä aina puhe ja kävely...


    • 148 leikki-ikäistä

      .. äläkä anna neuvolankaan hötkyillä :)
      jos lapsesi ääntelee ja vaihtelee vokaleita, ymmärtää jonkun verran selkeitä pyyntöjä : annapa, laitappa otappa, jne niin pari vuotta voit odotella ihan rauhassa.
      Ihmettelen isosti puheterapia touhotusta, se on normisti joskus neljän ikävuoden paikkeilla kun asiaa aletaan käsitellä.
      Omani ovat alkaneet puhua jo vuoden ikäisinä, mutta olivat kyllä motorisesti hiukka myöhässä, Hoitolapset keikuneet siinä 1-5 v haarukassa ( 5v-tarvitsi jonkun nenä/kitalaki leikkauksen jonka jälkeen onnistui muutkin kuin vokaalit, sanavarasto oli mahtava ja kaiken oli oppinut vaikkei ulkopuoliset aina ennen leikkausta puhettaan ymmärtäneet )

    • Mun 5½v poika on alkanut puhuman muutamia sanoja. Kaksi vuotiaat tytöt myös. :-)

    • *mummeli*

      Poikani joka on nyt jo 56v. Oli vaan niin ujo ehkä jollakin lailla, alkoi kanssa puhumaan noin 2,5 vuotiaana silloin jo selviä lauseita tuli. Aikasemmin kyllä yhtä sanaa käytti "äiti" en osannut huolestua suuremmin ja hyvinhän siinä kävi. Toivon samaa Sinunkin pojallesi!

    • Sinnis

      Minun poikani rupesi puhumaan vasta 2v 8kk. Olin käyttänyt häntä jo lääkärissä ja puheterapiassa. Poika kuulu ja ymmärsi kaiken, mutta ei vaan puhunut. Hän nousi seisomaan jo 5 kk vanhana ja käveli tukea vasten, kävelemään hän lähti 9 kk. Oli muutenkin hurjan aktiivinen ja kiinnsotunut kaikesta. Sitten kun rupesi puhumaan puhui heti kunnon lauseita ja sanoi kaikki kirjaimet. Kaikki on yksilöitä ja kehityyvät omassa tahdissaan. Jos ei ole mitään todettua vikaa, niin ei varmaan mitään suurempaa huolta.

    • samanlainen olin

      Poikashan on justiin niinkuin minä lapsena, ite sanoin ensimmäisen sanani vasta 3,5v, olen kotona sanonut aina että ei ollut vaan asiaa. ja eräs tuttavani poika ei puhunnu mitään vaikka oli 5 v, tästäkin on jo 5 vai 6v ja nykyään tulee puhetta yhtälailla ku muiltaki

      • nyt 45 mies

        itse olen alkanut puhumaan vasta n.5 vuotiaana,minun äitivainaa kertoi aikoinaan että minä olin puhunut kun se oli salakuunnellut, mutta en ollut alkanut puhumaan muiden kuullen.Alussa minulla on ollut ärrävika joka on korjautunut itsekseen ei silloin maaseudulla mihinkään terapeutille viety jos niitä olikaan, nykyisin puhun muiden mielestä liikaakin.Joten en olisi hirveän huolissani vielä kun lapsi on noin nuori.


    • saman kokenut äiti

      Jos lapsellasi on ollut niin tiukka kielijänne että ei voinut edes imeä rintaa niin mielestäni vastaus tuli jo sinulta itseltäsi! Tosi helppo, nopea yksinkertainen ratkaisu on leikata kielijännettä pidemmäksi. Todellakin sitä vain löysätään kielen alta vie alle minuutin! Isommalta lapselta vain puudutuksen voimalla, ei nukutusta ellei kyse ole pienestä lapsesta. Tällä tosi yksinkertaisella teolla ratkaiset kaikki kyseessä olevat ongelmat. Tarkistuta todellakin myös se että lapsen kieli pääsee nousemaan suusta ylös. Jos lapsellasi todella on sydämmen mallinen kieli se on siis kiriytynyt siitä keskeltä ja se on se kielijänne joka siellä kiristää ja paksuntaa kieltä. Yritä itse puhua 5 kertaa liian paksulla kielellä, lapsi ei pysty mitenkään opettelemaan ääntämistä jos kieli ei yksinkertaisesti jaksa nousta suun pohjasta. Tsemppiä! Meillä vaati päättäväisyyttä että saatiin leikkaukseen aika. Säästät itseä ja lasta monelta turhalta! TÄSSÄ ON PIENESTÄ KIINNI ISO ASIA!

    • pulputipulputi

      Luetteko lapsellenne?Meillä on luettu paljon jo kun lapset olivat ihan pieniä ja puhe on lähtenyt sitä myötä alkuun,pienin sai kunnon hepuleita kun ei kyennyt sanomaan mitä kulloinkin halusi,kun sitten lopulta osasi puhua,niin se puhetulva ei varmaankaan lopu koskaan :)Hän aloitti puhumisen "vasta"n.3-vuotiaana.En olis vielä kovin huolissani.

    • 1509

      Poikani oli myös melko vähäsanainen tuossa iässä. Tuntui ymmärtävän kaiken normaalisti, mutta ei juuri tuottanut omaa puhetta. Hänellä oli ongelmia myös fyysisellä puolella ja mm. kireä kielijänne mutta ei niin kireä kuin sinun lapsellasi. Mielestäni ei pitäisi jäädä odottamaan että josko kehittyisi kuitenkin normaalisti. Terapia on tiettyjä leikkejä ja hassuttelujakin. Siitä ei ole mitään haittaa, vaikka lapsi olisikin normaali mutta jos ei olisi, ei tarvitsisi katua, ettei ole ajoissa alkanut kuntouttaa. Terapian vuoksi saattaa käydä niin, että on lapsen kanssa enemmän kuin muutoin olisi. Kun terapialeikkeihin ei suhtaudu pakkopullana, voi niistä tulla oikeasti hauskaa ja niihin voi osallistua myös sisarukset.

      Jo pikkuvauvasta lähtien puhua pulputin lapselle jatkuvasti mitä tehdään tai mitä nähdään, esimerkiksi pukiessa näytin paitaa ja sanoin että pannaan paita päälle, näytin sukkaa ja sanoin nyt sukka jalkaan, lunta sataa ulkona... Minulla oli hyvin vähän muuta seuraa kuin lapsi ja puheliaana ihmisenä juttelin paljon hänelle. Vaikka hän tuntui ymmärtävän paljon, mietin miten hyvin hän erottaa eri äänet. Ostin kauniisti ja selkeästi kuvitetun aapisen ja ryhdyin jo ennen kaksivuotispäivää opettamaan hänelle kirjaimia. S ei ollut äs vaan ss ja R ei ollut ärrä vaan rr eli vähän niin kuin koulussa opetetaan. Voi kuinka häntä nauratti erilaiset äänet! Pienillä sormillaan hän selasi kirjaa ja tökkäsi sormensa osoittamaan tarkoitettua kirjainta. Huojensi paljon, kun huomasi että m ja n eivät sekoitu, vaan niistäkin hän suoriutuu. Hänen tätinsä tokaisi kerran, että kyllä lapsi puhuu sitten, kun saa minulta suunvuoron. Ja alkoi puhuakin. Alussa edistys oli hidasta mutta äkkiä puhetta alkoi tulla niin, että toivoi että olisi jo hetken hiljaa. Kehityksessä oli koko ajan joillakin osa-alueilla ongelmia, joten hän kävi melko perusteellisessa koulukypsyystestissä. Siinä todettiin, että hänellä on melkein yhdeksänvuotiaan sanavarasto.

      Tärkeintä on, että rakastat lastasi. Kannustat, luot terveen itsetunnon ja sinnikkyyttä. Minun lapseni ennustettiin olevan alisuoriutuja, sellainen kutosen koululainen mutta alakoulu päättyi tasan ysin keskiarvoon. Ei hän sitä ilmaiseksi saanut mutta juuri sinnikkyydellä on puursi ja puurtaa edelleen enemmän kuin tarvitsisi. Kertaakaan hän ei ole päässyt/tarvinnut tukiopetusta koulussa. Kodin tuki on tärkeä ja lapseni on loistava esimerkki siitä, kun ongelmiin puututaan ajoissa, mitään ongelmaa ei ole. On vain iloinen, tasapainoinen lapsi, joka on tarvinnut ja saanut sen avun, jota on tarvinnut. Ne vuodet, jotka vaativat normaalia enemmän, tuottavat nyt korkoa koron päälle, kun lapsesta on kasvanut itsenäisesti asioistaan selviävä, järkevä yläkoululainen.

      Tuli tosiaan myötätunnon tippa silmään lukiessani kirjoitustasi, kun nousi mieleen omat muistot, kun mietin onko ainokaisellani miten paljon ongelmia ja miten hän tulee pysymään mukana muiden lasten kanssa ja elämässä yleensäkin. Kun olet iloisella mielellä tehnyt kaiken voitavasi, lapsesi tulee yllättämään sinut. Tseppiä sylikaupalla!

    • Elvi-63

      Hei, huolestunut äiti!
      Olen kolmen pojan äiti, huolestunut olin milloin kävelemään oppimisesta, milloin pottailusta, milloin puhumisesta. Liikkuvaiset pojat alkavat puhumaan yleensä huomattavasti myöhemmin kuin samanikäiset työt. Keskimmäinen poikamme ei sanonut 2-vuotistarkastuksessa mitään, neuvolatäti kyseli, etteikö tavallisimpia "anna" tai "äiti" - sanojakaan, johon vastasin, että ainoastaan "älä". Isoveli puhui ilmeisesti hänen puolestaan niin paljon, ettei pojan itse tarvinnut. Älä ole kovin huolissasi, koska huomaat, että poikasi ymmärtää asiat, vaikkei vastaa. Kaikki ottaa aikansa. Tukitoimet ja tutkimukset on ihan jees, mutta jokainen on yksilö. Meillä kyseinen poika puhui 3-vuotiaana täydellisiä lauseita, ja puhetta on piisannut välillä rasitukseen asti!
      Tuntuu, että kaikkea odotetaan lapsilta yhä aikaisemmin, anna poikasi kehittyä rakastavassa ilmapiirissä omaa tahtiaan, omanlaisekseen. Serkullani on terävä-älyinen, ihana 2-vuotias poika, joka ymmärtää kaiken ja puuhailee kuin isommatkin, mutta puhelee hyvin vähän. Hän menee kielijänneleikkaukseen.
      Aurinkoista kesää sinulle ja pikkumiehellesi!

    • muori menninkäinen

      Olen jo isoäiti ja poikani on jo 24-vuotias. Hän ei myöskään puhunut vielä kaksivuotiaana mitään. Olin tosi huolissani silloin, koska tyttöni joka on kaksi vuotta vanhempi aloitteli puhetta jo vuoden vanhana! Pojan puhe oli tosi huonoa kouluikaään asti. Puuttui h, k , p, t, ja l. Kävi puheterapiassa R-kirjaimen takia 4-vuotiaasta. Vihdoin eräs neuvolalääkäri, sijainen sanoi, että kireä kielijänne kannattaa katkaista. Toimenpide oli tosi helppo ja lähes kivuton. Parani nopeasti ja puhe löytyi kuin taikaiskusta! Ole huoleti, poikasi on varmastikin ihan normaali, puhe vain hiukan myöhässä, kyllä varmaan ehdit vielä odottaa, että hän olisi hetken höpöttämättäkin! Puhu ja lue lapselle paljon ja unohda ainakin tässä vaiheessa ne viittomat!
      Sanavarasto karttuu kun lapselle puhutaan paljon selkeällä äidinkielellä, eikä mennä mukaan lapsen virheellisiin "sanoihin" kun niitä alkaa putkahdella.
      Hyvää kesää perheellenne!

    • nimi72

      Tiedän vastaavan tapauksen, poika hänkin. Tuo poika alkoi puhua vasta lähes kolme vuotiaana kun syntyi pikkuveli, sitä ennen ei sanaakaan, mutta ymmärsi kaiken niin kuin sen ikäinen ymmärtää.

    • äiti 26

      Minun vanhemmilleni sanottiin, etten ehkä koskaan opi puhumaan, kun en puhunut vielä neljävuotiaanakaan. Sitten joskus reilu neljävuotiaana rupesin puhumaan ja äiti on aina sanonut, että olen kyllä ottanut hyvin kiinni sen neljän vuoden puhumattomuuden, eli en ole enää ollenkaan hiljaa ollut sen jälkeen. Kielijänne voidaan leikata, mutta pelkästä puhumattomuudesta en huolestuisi. Itse tiedän ainakin, jos nyt 11 kuukautinen poikani ei opi heti puhumaan, niin ei tarvitse huolestua.

    • Kuukkeli--

      ettei pojalla ole asiaa.

    • kesäope

      Heippa!

      Voi, minä tunnen monta lasta, jotka eivät ole puhuneet tuon ikäisinä ja heistä on tullut jatkossa varsinaisia puhekoneita. Olen ollut kauan erityisopettajana ja keskustellut kummeniä, satoja kertoja puheterapeutti ystäväni kanssa ja hän aina sanoo, Sitten, jos lapsi ei yli kolme vuotiaana puhu mitään, on syytä huolestua.
      Nauti kesästä ja lapsestasi. Voihan olla, että kielijänne kiristää, mutta sitäkin voi pienellä harjoittelulla parantaa tai jopa suorittaa jatkossa pieni operaatio.

      Aurinkoisia päiviä ja monia ilonhetkiä kullanmurusi kanssa. terveisin kesäope

    • No ei kai se puhu jos ei ole mittään asiaa! :D

      • asdadwada

        sellassii me suomalaiset ollaa, hiljasia


    • äitee hämeestä

      Hei..
      älä ole vielä huolissasi.. siskollani poika "suostui" puhumaan vasta yli 3-vuotiaana. Se ei ole niinkään ihmeellistä, kun tosiaan hänkin oli oppinut kävelemään aiemmin kuin muut. Ja kyllä se puhe sieltä tulee.. ne lapset on puhuneet neljään ikävuoteen mennessä kaikki saman verran..joten hän kyllä ottaa ajan kiinni, kun aloittaa. Huolehdi vasta myöhemmin ja anna hänen mennä omaa kehityskaartaan vielä :)) Ei kaikki lapset ihan samassa vauhdissa tee näitä.

      Oman lapseni lääkärin kehotuksesta vein esim. polille, kun otti painoa aika rajusti ennen kävelemäänoppimista. Polin lääkäri sanoi, että kyllä se lapsi ihan normaalilta vaikuttaa. Odotellaan kävelyä ja juoksentelua.. oppi myöhemmin kävelemään kuin sinun lapsesi.. Nyt on ihan normaalivartaloinen ja pituuttakin venähti hyvin.

      Mieti siis noita juttuja vähän myöhemmin.. ja uskon ja toivon, että se on vain erilainen kehityskaari .

      Voimia ja oikein mukavaa kesää "ipanan" kanssa :))))

      • kukaca

        Anna pojalle aikaa. Siskonlapsenikaan ei oppinut puhumaan, kuin jossakin 2v 4kk iässä ihan kunnolla. Hän taas oli kova menemään, jatkuvasti juoksi yms. Puhe tulikin sitten jälkeenpäin, mutta nyt poika on jo 3v, ja puhetta tulee ihan tavallisin merkein.


    • mmmma

      pikkusiskoni oppi puhhumaan vasta 5 vuotiaana puheopettajan avustuksella. Muistan kuinka vanhemmat olivat meillä huolissaan siskoni puhumaan oppimisesta. Ja jossain kohtaa huomattiin siskoni olevan puoliksi kuuro.

    • täti

      Hei minulla on sukulaistyttö joka ei puhunut sanaakaan 2,5 vuotiaana. No puheterapiaakin jo harkittiin mutta vanhemmat kiinnittivät huomiota siihen että tyttö törmäili usein päin jotakin ja tavaroihin tarttuessaan koppasi usein hutin. Selvisi, että tytön näkö on tosi huono, hän sai silmälasit ja nyt 3,5 vuotiaana puhetta tulee niin paljon ettei mukana pysy.

    • äitiT

      Meillä poika oppi puhumaan vasta n. 3vuotiaana. En juurikaan ollut huolissani koska mieheni suvussa tämä on yleistä. Kun poika sitten oppi puhumaan niin puheesta ei meinannut tulla loppua (nauroimme aina että pojasta tulee filosofi). Eräs päivä kun olin kotona lasten kanssa (4 kpl) ja mieheni tultua töistä kotiin hän kysyi kuinka päivä kotona on lasten kassa mennyt. Vastasin että hyvin on mennyt ja lisäsin nauraen että tuokin juustopää (tarkoittaen puhumatonta poikaamme) teki jotain... niin poika avasi suunsa ja tokaisi että "en ole juustopää vaan olen Tero" (hänen nimensä on Tero) tuijotimme mieheni kanssa toisijamme jonkin aikaa ja sitten purskahdimme koko perhe nauramaan.... joskus sen jälkeen mieheni kysyi Terolta miksi hän ei puhunut aiemmin...vastaus oli että "eipä ollu mitään asiaa".
      En olisi sununa hirveän huolissani, jos puhetta ei ala kuulua 3 ikävuoden jälkeen sitten vie poika tutkimuksiin:)

    • ÄitiliiniX5

      Hei, meillä poika oli jo 4v kun puhetta ei tullut. Aloitimme puheterapian ja tukiviittomat ja ajattelimme että puhutaan viittomilla sitten koko ajan mutta toisin kävi, puhetta alkoi terapioiden myötä tulemaan! Terapiaa jatkettiin kouluikään saakka ja aloitettiin normaalikoulussa, mutta myöhemmin siirryttiin erityiskouluun oppimisvaikeuksien vuoksi. Nykyisin poika 11v puhuu kovasti ja joutuu aina sanomaan, että voisitkos olla välillä hiljaa:)
      Mukavaa päivää sinulle ja suosittelen ottamaan kaikki tarjottavat avut vastaan lapsen itsetunnonkin vuoksi.

    • Pohojammaa

      huolia kannat. Siskon poika ei puhunut mitään, alkoi sitten puhua noin 3,5 vuotiaana, suoraa puhetta.

      Joskus mietittiin, taisi olla siinä, että liian hyvin ymmärtää mitä lapsi halusi. Jos ei, niin hän vain hiukan vinkaisi, niin taas ehdotettiin kunnes oli oikein.

    • Äiti 3 vk:a

      Tuttavani lapsi ei puhunut sanaakaan ennen kuin kolmevuotiaana, sitten puhetta alkoikin tulla oikein kunnolla ja lausui sanatkin ihan oikein. Tämä edellä mainitsemani lapsi on jo kolmekymppinen ja ehtinyt puhua niiden ensimmäisten kolmen elinvuoden edestä. Joillakin lapsilla ottaa vain aikaa.

      • Justus vain

        oli myös pitkälti yli 2-vuotias ennen kuin aloitti puhumisen. Sen jälkeen sitä juttua kyllä riittikin. Jotkut lapset "lataavat" ensin kunnolla ja sitten........


    • kiira74

      Meillä on myös 2v (juuri täyttänyt) poika. On ollut todella vilkas poika ja ei puhu vieläkään. Tietenkin se vähän huolestuttaa, mutta hän on jo 3. lapsi perheessämme, joten meillä muutkin alkaneet puhua aika "myöhään". Varmaan perimäkin osalta vaikuttaa, koska perheen isä oppi puhumaan vasta 3-vuotiaana. Hän on siis ensimmäinen vilkas ja todella liikunnallinen lapsi perheessämme. Toiset ovat olleet rauhallisia. Uskoisin että puhe tulee vähän myöhemmin. Toki meillekin sanottu, että 2,5 vuotiaana pitää käydä neuvolassa ellei vieläkään puhu. Odotellaan...Mutta uskon että lapsi kun lapsi oppii puheen ennemmin tai myöhemmin. Olisin huolissani jos 3-vuotiaana tilanne olisi sama. Pitää vaan jaksaa odottaa. Kyllä se puhekin sieltä tulee. Näin uskon mieän poikamme kohdalla.

    • lapset yksilöitä

      En olisi sijassasi yhtään huolissani. Siskon poika oli muistaakseni jo neljän-viiden vanha, ennenkuin alkoi puhumaan. Sitä ennen rampattiin kaiken maailman tutkimuksissa ja epäiltiin jo kuuroksikin, vaikka lapsi kuuli toiseen huoneeseen, kun tarjottiin jotain hyvää. Nyttemmin hän on jo teini-iässä ja puhua pulputtaa siinä kuin kuka tahansa. Koulun alkua tietysti jouduttiin vuodella lykkäämään, koska puhe ei ennättänyt kehittyä tarpeeksi hyvin siihen mennessä kun olis pitänyt koulutaival aloittaa. Tuntuu välillä, että lapset yritetään liikaa laittaa kehyksiin, täytyy kehittyä tiettyyn pisteeseen tietyssä iässä. Jokainen on yksilö ja annetaan heidän kehittyä omalla tavallaan. Omalla pojallani oli myös puhevaikeuksi r ja s kanssa. Niitä rampattiin puheterapeutilla harjoittelemassa, mutta ei siitä muistaakseni ollut paljoakaan apua. Nyt hän on jo aikuinen ja vieläkin r ja s ovat hiukan epäselvät. Mutta eivät ole hänen menestystään hidastaneet. Koulut ovat menneet mainiosti ja ammatti hankittu sekä vakituinen työpaikka. Eikä ole myöskään ollut koskaan koulukiusattu puheen takia vaikka äitinä sitä aina pelkäsin.

    • Nyt jo mumma

      Kuulostipa tutultu. Meillä poika oppi alkoi puhumaan vasta 2v11kk ikäisenä. Puhetta ei tullut yhtä tavua enempää, mutta meni sitäkin lujempaa. Jo 8 kk ikäisenä käveli tuetta ja muutenkin tosi vilkas. Olin jo huolissani, mutta eräs vanhempi täti-ihminen antoi neuvon: lakatkaa ymmärtämästä sitä. No me emme muka enää ymmärtäneet mitä poika haluaa ja vain tyhminä kyselimme. Éi mennyt aikaakaan kun poika alkoi puhumaan. Hän osasi heti puhua, jätti vain lapsen kielellä puhumiset väliin. Joten ei kaikki tarvitse tapahtua niitten neuvolatätien taulukoitten mukaan.

    • kielevi

      itselläni on viis lasta kaikki on alannu puhuun vasta noin 2v 6kuukautta vanhana.Toi nuorin alko vasta yli kolmi vuotiaana kunnolla puhuun,kun katkaistiin se kieli jänne.Eli puhuminen on yksilöllinen asia,ei kannata huolestua ennen kuin lääkärit on huolissaan siitä

    • ☺☻☺☻

      määki oon 8vuotias poíka en osannu sanoo r koko ikänäni mutta muule opetettiin miten saa hyvin sanoon r

    • Voi olla että poikanne alkaa puhua yhtäkkiä ja selvästi . minulla on muistissa yksi poika , hän ei puhunut kuin vasta 5 vuotiaana. ei ollut sanout sanaakaan ennen , hän tapasi uuden kaverin ja viikon päästä hän puhui ihan kunnolla niin kuin olisi puhunut koko ikänsä , vanhemmat olivat tehneet kaiken että hän olisi alkanut puhumaan . He olivat tosi onnellisia kun hän alkoi puhumaan , toivon että poikanne alkaa puhumaan myös.

    • waheli

      Päätalon Kallekin ruvenna aika myöhään jutteleen ja tarinaakin on kirjoittanut vähän enemmän kuin me muut Suomalaiset??

    • Täti

      Meillä on viisi lasta, ja kaikki oppivat puhumaan hieman eri ikäsinä.
      Vanhin lauloi jo laulunpätkiä puolitoistavuotiaana, ja puhui pieniä lauseita,
      seuraava alkoi puhua hieman ennen kahta vuotta.
      Kolmas oppi sanomaan sanoja noin vuoden iässä, mutta lauseita tuli vasta lähempänä kahta vuotta.
      Kaksoset puhuivat omaa kieltään vielä yli kaksivuotiaina, ja vasta kolmen vuoden iässä heidän puheessaan alkoi olla jotain järkeä.

      Ei ole lainkaan tavatonta, että lapsi alkaa muodostaa sanoja vasta kolmen vuoden iässä.
      Jos hän ymmärtää kaiken, ja osaa toimia muutenkin ikäistensä tavoin, ole aivan huoleti ja odottele.
      En usko, että lapsellanne on mitään vikaa, mutta ymmärrän toki, että haluaisit hänen jo pian sanovan jotakin:)

    • tmmt

      Minun veljelläni oli niin, että hän alkoi vasta puhumaan neljän vuoden ikäisenä. Eli todella myöhään! Kävi vaikka missä..mutta sitten lopetettiin käynnit ja kuukausi myöhemmin alkoi puhumaan, mutta sitten kun alkoi puhumaan, niin sitä puhetta sitten tulikin.. :) ei siis tarvitse stressata ja vielä kun on lähtenyt noin aikaisin liikkeelle, niin sekin vaikuttaa asiaan.. Toiset kuuntele ekaksi kauan aikaa ja sitten aloittavat puhumaan... Tietenkin, jokainen lapsi on erilainen ja ei voi verrata muihin..

    • Gekkonen

      Hei,

      meidänkään poika ei puhunut yhtään mitään vielä kolmevuotiaanakaan. Viisivuotiaanakin vain hyvin epäselvästi joitakin sanoja. Kielijänne leikattiin, viittomia käytettiin, oli erityisryhmässä tarhassa. Vielä ensimmäisellä luokalla koulussa monta konsonanttia puuttui kokonaan. Mutta kaiken ymmärsi hyvin.

      Nyt poika on 13 vuotta, puhuu erittäin taitavasti, laaja monipuolinen sanavarasto, lukee innokkaasti tiedekirjallisuutta, matemaattisesti erittäin lahjakas, lukuaineiden keskiarvo 8.4. Parhaillaan kielikurssilla Englannissa, lähti ihan yksin matkaan, pärjää hienosti. Saanut olla pienluokalla koulussa - suosittelen ehdottomasti jos vain mahdollisuutta tarjotaan.

      Moni poikkeuksellisen lahjakas poikalapsi on ollut puhumaton: Albert Einstein, Arthur Rubinstein, Feynmann, jne. ....

    • anti R- tard

      juu eli ite oppisin puhumaa 2,5 vuotiaana ei ääntäkään ennen. Ei mitään hätää en oo vajakki

    • vielä lomaa jäljellä

      meijän emäntä on jo 45v ja ollut jo toistaviikkoa puhumatta nim:oliskohan isännän kesälomalla osuutta?

      • löytyy

        reilu 2-vuotias, aktiivinen poika joka ei juuri puhu. 2-vuotissynttäreiden jälkeen sanoja on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tulla, nyt 2v3kk ja noin 30sanaa olen hänen suustaan kuullut, ehkä 10 päivittäisessä käytössä. Neuvolassa oli todella huolissaan, poika ei neuvolatätin mielestä edes kuule mitään kun ei sen 15minuutin aikana suostunut tekemään mitään mitä täti pyysi, minun pyynnöstäni kuitenkin meni vaakalle seisomaan ja puki vaatteet päälle....
        Ymmärtää oikeasti kaiken ja vähän liikaakin, tekee pyynnöstä asioita. Liikkuu tosi paljon ja osaa tosiaan pukea vaatteet päälle jne.

        Poika on ollut vauvasta asti sellainen, että on ensin opetellut taitonsa kunnolla ja sitten vasta "näyttänyt" muille. Esimerkiksi kotona konttasi kuukauden päivät vain ja minun ja miehen (isä) nähden ennenkuin alkoi kontata toisten nähden. Istumaan nousi ensimmäiset kerrat niin ettei kukaan ollut näkemässä. Kävelemisen kanssa sama homma kuin konttaamisen.
        Nyt käyttää sanoja, etenkin uusia vain minun kuulteni. Muiden kuullen käyttää vain sanoja "ei", "heihei" ja "namnam". Pari kertaa on tullut lauseita mm. "kukkaan ei tiiä" ja "äiti anna tuo". Kun vain saataisiin neuvola ja lähipiiri uskomaan että poika pystyy puhumaan ja varmasti alkaakin puhumaan kunhan vain annetaan vähän aikaa harjoitella. Ympäristön painostus alkaa jo pikkuhiljaa rassata minua niin etten pian halua enää edes tavata ketään kun aina jauhavat pojan puheen puuttumisesta.


      • Manna_esp.33v

        Kahden erityislapsen vanhemapana ( tyttö 5v ja poika 2,5v ) voin kertoa että mitään syytä ei ole huoleen tuossa vaiheessa jos kyse on pelkästään puhumattomuudesta. Mutta jos lapsella on kontaktinotossa selvää puutetta eikä tunnu ottavan katsekontaktia hyvin tai ei reagoi puheeseen on syytä huoleen.
        Puheterpiaan on silti syytä päästä ajoissa, koska he huomaavat nimeomaan nämä asiat ja osaavat arvioida ymmärryksen tasoa.
        Vaikka tuntuisi että lapsi ei ymmärrä tarpeeksi niin siltikään asia ei pakosti ole niin. Lapsen ymmärrys kapasiteetti ei vain ole aina täysin käytössä kun ei ole vielä sanojakaan eikä kommunikointikeinoja. Kuvien avulla on hyvä siinä vaiheessa olla päiväjärjestys ja siirtymätilanteet kaikki vaan kuvien kanssa niin se jos mikä on parasta kuntoutusta lapsen ymmärrykseen ja puheeseen. Lapsella on täydet edellytykset oikeilla keinoilla kiriä ikätasonsa.
        Missään nimessä ei kannata luottaa siihen että puhe tulee kun täällä näitä mukavia tarinoita lukee vaan ottaa tuet vastaan ehdottomasti jos siltä vain tuntuu. Ei niistä ole mitään haittaakaan!


      • Muzi kans
        Manna_esp.33v kirjoitti:

        Kahden erityislapsen vanhemapana ( tyttö 5v ja poika 2,5v ) voin kertoa että mitään syytä ei ole huoleen tuossa vaiheessa jos kyse on pelkästään puhumattomuudesta. Mutta jos lapsella on kontaktinotossa selvää puutetta eikä tunnu ottavan katsekontaktia hyvin tai ei reagoi puheeseen on syytä huoleen.
        Puheterpiaan on silti syytä päästä ajoissa, koska he huomaavat nimeomaan nämä asiat ja osaavat arvioida ymmärryksen tasoa.
        Vaikka tuntuisi että lapsi ei ymmärrä tarpeeksi niin siltikään asia ei pakosti ole niin. Lapsen ymmärrys kapasiteetti ei vain ole aina täysin käytössä kun ei ole vielä sanojakaan eikä kommunikointikeinoja. Kuvien avulla on hyvä siinä vaiheessa olla päiväjärjestys ja siirtymätilanteet kaikki vaan kuvien kanssa niin se jos mikä on parasta kuntoutusta lapsen ymmärrykseen ja puheeseen. Lapsella on täydet edellytykset oikeilla keinoilla kiriä ikätasonsa.
        Missään nimessä ei kannata luottaa siihen että puhe tulee kun täällä näitä mukavia tarinoita lukee vaan ottaa tuet vastaan ehdottomasti jos siltä vain tuntuu. Ei niistä ole mitään haittaakaan!

        1. Leikkauta se kielijänne
        2. Lopeta eleitten ja ininän "ymmärtäminen", jolloin pojan on PAKKO alkaa puhua tullakseen ymmärretyksi

        Lapsessasi ei ole yhtään mitään vikaa. Ihan normaali tenava - usko pois! Tsemppiä!


      • djaskldasjkl
        Muzi kans kirjoitti:

        1. Leikkauta se kielijänne
        2. Lopeta eleitten ja ininän "ymmärtäminen", jolloin pojan on PAKKO alkaa puhua tullakseen ymmärretyksi

        Lapsessasi ei ole yhtään mitään vikaa. Ihan normaali tenava - usko pois! Tsemppiä!

        Voi kun se olisi noin yksinkertaista! Ei kielijänteen katkasusta puhe lähde tulemaan se on aivan potaskaa. Tiukka kielijänne voi olla syynä r vikaan ja vastaaviin mutta ei se lasta puhumasta estä.

        Jos lasta ei ymmärretä niinn lapsi turhautuu ja voi aiheuttaa vaikka kuinka pahoja ongelmia. Kyllä laspen ininää ja kaikkea elekieltä on koitettava ymmärtää jotta lapsen kommunikointiyrityksen noteerataan. Jos lpasella on elekieltä niin se kertoo jo että ei pitäisi kovin pahasta autismista olla kyse.

        Edellinen kirjoittaja kirjoitti hyvin että kontaktinotto on tärkeää jos se on puuttelista on syytä huoleen. Lisään sen vielä että autistinen lapsi ei lähde jäljittelemään kuten ns. normaali lapsi ja nämä kaksi ovat tärkeitä huomioida. Jos lapsi jäljittelee muita ihmisiä jollain tapaa ja ottaa kontaktia niin silloin ei puheenkehityksenviiveellä ole tuon ikäsen kanssa vielä mitään huolta!


    • Siru83...

      Vähän korjausta ensimmäiseen vastaukseen. Dysfasiasta on erilaisia muotoja. Dysfasia voi olla sellaista, ettei ymmärrä puhetta ja puheen tuotta on puutteellista, sellaista, ettei ymmärrä hyvin puhetta mutta puhuu hyvin ja sellaista, että ymmärtää puhetta mutta puheen tuotto on puutteellista. Eli voi olla dysfaasikko, vaikka ymmärtäisikin puhetta. Sitä ei siis voida sulkea pois vain sen perusteella, että lapsi ymmärtää puhetta. En tiedä, voiko kireä kielijänne vaikuttaa niin, että ei puhu lainkaan. En usko. Puheterapiaan kannattaa mennä, ja jos tukitoimet (mm. viittomat) eivät auta, lapsi kannattaa viedä tarkempiin tutkimuksiin psykologille ja foniatrille.

      • Onnellinen loppu

        Hei!

        Haluaisin kertoa, nyt jo yhdeksän vuotiaasta pojastani. Oppi lapsena liikkumaan varhain, oli vilkas ja kova kiipeilemään. Puhua pulputti meille vanhemmille, puheesta ei vaan saanut selvää kuin me ja lähisukulaiset ja ystävät. Päästiin sitten neurologin tutkimuksiin ja päiväkodista (ja päiväkodissa työskenteli silloin todella väsähtänyt elto) lähti lausunnot neurologian klinikalle.

        Poika todettiin viiden vanhana dysfaatikoksi (ja omaehtoiseksi ja ylivilkkaaksi ja keskittymishäiriöiseksi); alettiin saamaan toimintaterapiaa sekä puheterapiaa. Itse olin sitä mieltä että lapsen kielessä olisi jotain vikaa, mutta sain huonon äidin leiman, kun en meinannut ymmärtää lapsen olevan vakavasti neurologisesti sairas. Toimintaterapia loppui sitten kun toimintaterapeutti ilmoitti maksavalle sairaanhoitopiirille, että eihän hänen ole järkeä käyttää aikaa poikaan, jolla on jo kaikki taidot. Samaan aikaan puheterapeuttikin otti yhteyttä maksavaan sairaalaan ja vaati että poikamme on päästävä erään todella arvostetun foniatrin vastaanotolle, sillä puheterapeutti oli sitä mieltä että lapsella ei todellakaan ole dysfasiaa.

        Eläissäni en ole ollut niin onnellinen kuin tämän naisen vastaanotolla. Ensinnä hän teki selväksi, että kun hän katsoo kaikkia lapselleni tehtyjä tutkimuksia, on hänen todettava, että poika on selvästi tavallista älykkäämpiä ja että tällä ei voi olla dysfasiaa.

        Sitten hän pyysi poikaani juttelemaan kanssaan. Totesi, että kaikenhan tämä ymmärtää. Pyysi avaamaan suun ja tarkisti kielen toiminnan, totesi kielen olevan levynä suussa ja määräsi pojalle suukitalakiaktivaattorin, joka sitten hammashuollossa valmistettiin. Kahden kuukauden päästä pojan puhe oli täysin kunnossa.

        Nyttemmin pojalta on purettu kaikki diagnoosit, pärjää koulussa loistavasti ja on taidokas urheilijan alku.

        Harmittaa vain, ettei saanut tuota suukitalakiaktivaattoria aiemmin, meni muutama vuosi ikäänkuin "nuhaa yskänä hoitaen". Ja harmittaa se, etten pitänyt päätäni, vaan annoin kaiken sen väärän leimaamisen tapahtua ja epäilin omaa järkeäni äitinä.

        Eli kuunnelkaa sitä mitä oma sisimpänne sanoo. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      107
      9033
    2. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      93
      6860
    3. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      66
      6615
    4. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      34
      5561
    5. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      66
      5213
    6. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      55
      3561
    7. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      50
      3395
    8. Sinulle J mies

      Hyvää joulua ❤️
      Ikävä
      51
      3172
    9. Mikä tarkoitus tällä kaikella

      On ollut? Osaatko vastata tähän?
      Ikävä
      56
      2952
    10. Mikko "Peltsi" Peltola teki tv-sarjan Osmo-poikansa kanssa - Downin syndrooma tuo lisäväriä

      Mikko "Peltsi" Peltola ja hänen 12-vuotias poikansa Osmo karistavat kaupungin pölyt jaloistaan ja suunnistavat tv:ssä ko
      Perhe
      55
      2937
    Aihe