Muita 2-vuotiaita jotka eivät puhu eikä sano mitään?

Tyttäreni pojan kielijänne vaurioitui 1 vuotiaana. Hän puhui kyllä jo silloin, joitain sanoja. R ja s kirjaimet eivät sitten enää onnistuneet. 6 vuotiaana jänne leikattiin ja poika pääsi Savonlinnaan puheopetukseen (kesti melkein vuoden) tilanne korjaantui. Saunan lauteilla aina opettelimme "dädätyksiä" ja muita "läksyjä". Poika pystyi taas sanomaan r ja s kirjaimet ja puhe selkiytyi. Joka puolella suomea ei ole kaikki yhtä ongelmatonta, mutta varmasti tilanteenne korjautuu. Kai lapsenne sentään ääntelee jotain äännteitä. Suhinaa (kiukaan), auton purinaa ynnä muita sellaisia. Onko lapsi oppinut saamaan tarvitsemansa puhumatta koska te ymmärrätte häntä. Ei lapsen aikainen liikuminen vaikuta puheen oppimiseen. Että puhe jäisi jalkojan alle. Elämme nykyaikaa.

Meidän 3v 4kk ikäinen poika ei ole osannut puhua, mutta en ole ollut kovin huolissani ja nyt poika onkin sitten alkanut yhtäkkiä sanomaan useita eri sanoja muutaman viikon sisään.Viittomista ei ole ollut apua, ei liioin kuva-avuista.
Aikalailla poika kuitenkin on ymmärtäny koko ajan mitä tarkoitetaan kun hälle puhutaan, ja 2v en olisi vielä huolissani.

Poikani alkoi puhumaan juuri ennen kolmeavuotta. Ei ollut mitään vikaa missään. Hän oli ison veljen kanssa ulkona kun siellä tapahtui jotain veljen kaverin kanssa. Poika juoksi sisään selittäin tapahtumaa. Sain selville pienen pelottelu jutun, joka oli hänestä omituista. Mieheni tuumi ettei pojalla ollut ennen asiaa. Puhetta riitti siitä lähtien.

Teidän lapsen tulisi leikkiä mahdollisimman paljon kavereiden kanssa joka kannustaa ja rohkaisee häntä puhumaan. Eihän se kukkokaan käskien laula. Voit myös puheterapiaan liittää paltsemisen joka kannustaa myös osaltaan puhumaan tai ainakin yrittämään. Puheopetus myös muiden lasten kanssa ryhmäopstuksena on hyvä koska kanssa kaverit ääntävät ja samalla opettavat puhumaan tai sanomaan kirjaimia. On elämässäni tullut yksi ihminen vastaan joka ei oppinut puhumaan vaan kommunikoi käsillään huotoen ja hokien aina kokokoko koko koko kokokoko. Ei sitä kyllä ymmärtänyt koskaan mitä se sanoi.

Kokeile puheterapiaa kahdestaan lapsen kanssa ja myös muiden lasten ollessa mukana opettelemassa kirjaimia ja ääntämistä. Kun on kivaa niin varmasti lapsesikin sen tulee huomaamaan että ainakin yrittäminen on palkitsevaa.

Jotkut alkavat ihan luonnostaankin puhumaan myohemmin, mutta siihenkaan ei kannata liikaa luottaa. Jos jollekin hoidolle on tarvetta kotona tai muualla, niin kannattaa aloittaa ajoissa. Tama siksi etta lapsi kehittyy nopeasti tuossa iassa, sen vuoksi aika on merkityksellista. http://mattiviikate.newsvine.com/

Meillä poika 2v 2kk ja joitain satunnaisia sanoja nyt vasta tullut. toiset vaan oppii nopeammin, meillä isommat oppivat puhumaan alle 2v, ja vanhin poika puhua pulputti jo 1,5v aivan täydellisesti! ei hätää, kyllä se siitä :)

Tervehdys. Kokemusta on samanlaisesta poikalapsesta, nyt 33v. Olihan meillä iso huoli puhumattomasta pojasta, mutta yht´ äkkiä rupesi juttelemaan täysillä. Toivotan teille rauhallista puheenodotusta.
j.

Meillä pojalla aikoinaan myös ihmeteltiin reilun kahden vuoden iässä kun poika ei puhu. Terveydenhoitaja laittoi lääkärille ja lääkäri sanoi että kun noin aikaisin on lähtenyt kävelemään (10 kk) ja vaipatkin saatiin heittää jo alle kaksi vuotiaana, niin eihän kaikkea liian aikaisin. Hymyillen lähdimme maalaisjärjellä ajattelevan lääkärin luota. Totta puhui, koska muutama kk sen jälkeen poika aloitti puhumaan ja suoraan lauseilla. Eikä muuten ole ollut hiljainen siitä lähtien (on jo 12v.). Tsemppiä sinne, seurailkaa vielä ja kyllä te vanhemmat tiedätte jos jotain oikeasti on vialla ja silloin tietysti tutkimuksiin.

Meidän kahdella lapsella viidestä on diagnosoitu dysfasia. Molemmat oppivat aikanaan puhumaan yli neljä vuotiaina. Ei kaikkien tarvitse oppia yhtä nopeasti, mutta apua ja tukea lapsi tarvitsee aina, kun jokin asia on ongelmallinen. Lapset kävivät pienenä puheterapeutilla ja koulun erityisluokalla. Molemmat suorittivat ammattiopinnot hyvin arvosanoin (jotain ammattikoulunkokeitakin he saivat suorittaa suullisesti, kun sanallinen tuottaminen on heille vaikeampaa paperille). Ei he, sen jäkeen kun puhumaan oppivat, erottuneet mitenkään toisista lapsista.

Pahinta on, jos vanhemmat häpeävät lasta, eivätkä siksi hae apua. Sillä ilman apua, dysfaatikon on vaikea selviytyä koulusta ja siten aiheuttaa kovin paljon haittaa lapselleen aikuisiälekin. Dysfaattinen nuori saa esimerkiksi suorittaa ajokortin teoriakokeen suullisesti ja ylioppilaskirjoituksissa kolmen koeyrityksen rajaa ei ole. Ehdottomasti on lapsen ja hänestä kasvavan nuoren ja aikuisen etu, että puheongelma tutkitaan lapsena ja hän saa siitä lääkärinlausunnon, sillä siitä on paljon hyötyä nuoren elämässä jatkossa, jos törmää sanallisen tuottamisen vaikeuteen.

Älä huoli, lapsesi oppii aikanaan vaikka viittomien kautta, mutta yritä saada hänelle kaikki tuki, mikä suinkin mahdollista. Meidän lapset esimerkiksi saivat aikoinaan ilmaisen puolihoitopaikan erityispäiväkodissa, aivan terapeuttisessa mielessä, vaikka olin kotiäiti. Se auttoi paljon lasten puheen kehityksessä pienenä.

Eräs puheterapeutti sanoi, että jos tuntuu, ettei lapsi ymmärrä vielä kaksivuotiaanakaan käytännössä mitään puhetta, silloin ilmeisesti on jotain vialla. Muussa tapauksessa ei kannata suuremmin huolestua, kaikki on normaalia.

Itse tunnen useamman, jotka ovat sanoneet ensimmäiset sanansa vasta kolmen vuoden kieppeillä ja alkoivatkin sitten puhua melko pian kunnolla. Ette siis ole vielä mikään ainutkertaisuus ja kaikella on mahdollisuus olla normaalisti ja hyvin. Onnea tutkimuksiin.

Mitään hätäähän ei ole, mutta on hieno juttu, että olette jo puheterapiajonossa.
Meillä nyt 14-vuotias miehenalku, jolle puheen tuottaminen oli myös hankalaa. Puheterapiaan pääsimme hänen ollessaan 2,5 vuotias. Tukiviittomat otettiin aktiiviseen käyttöön melkeinpä heti. Meillä kävi viittomaopetaja kotona koko perhettä opettamassa. Poika ymmärsi puhetta hyvin, mutta viittomilla selvitimme hänenkin aivoituksensa paremmin. Viittomien käyttö vaatii vanhemmilta 100% aktiivisuutta - vanhempien puheeseen täytyy viittomat saada aktiivisiksi, jotta lapselle niistä olisi hyötyä. Minä ja siskonsa osaamme viittoa edelleen - poika unohti viittomat saman tien kun tulivat tarpeettomiksi.

Puhe aukeni vasta 4-5 vuoden iässä. Puheessa oli paljon kirjainpuutteita ja s & r aukenivat vasta eskari-iässä. Puheen myötä viittomat jätettiin pikkuhjaa pois. Hyvän terapian avulla koulu aloitettiin normaaliluokalla ja ongelmia ei ole ollut. Puheopetus päättyi 1.luokalla.

Poika on urheilija ja pienenäkin jo melkomoinen vipeltäjä.

Ei kannata huolestua vielä: veljenpoikani puhuu nyt vasta vaikka täyttää kohta 4 v. Hän on ymmärtänyt puhetta ja osaa toimia ohjeiden mukaan mutta puhe on viivästynyt. Kyllä lapsi oppii puhumaan ajan kanssa; ehkä hänelle on tullut ns. paineita jos häntä on "pakotettu" puhumaan. Ja jos on jotain puheenviivästymisongelmaa muuten niin kyllä se selviää. Omat lapseni ovat oppineet puhumaan myös myöhemmin.

ei ole vaan mitään asiaa? Puhuu sitten, kun kokee sen tarpeelliseksi. Yksi näkökulma tämäkin.

Olen tällainen jo eläkkellä oleva mummi, mutta vastaan silti Sinulle Huolestunut äiti. Minulla syntyi vuonna 1975 poikalapsi, joka kärsi voimakkaasta hapen puutteesta, koska raskaus päästettiin erinnäisten syiden vuoksi runsaasti yliaikaiseksi. Synnytyksen kesto oli vain 1 tunti 25 min., mutta istukka kirjattiin lähes toimintakyvykkömäksi. Pojalla epäiltiin afasiaa ym. ym. , mutta mitkään tutkimukset eivät antaneet näille diagnooseille tukea. Kun sitten pojan oli pitänyt alkaa oppia puhumaan, puhetta ei kuulunut. Alkoi pitkä tutkimusrumpa, joka ei antanut mitään vastausta, mistä puhumattomuus johtuu. Kuljetimme häntä puheterapiassa kaksi vuotta ja sekään ei tuonut mitään selvää apua. Foniatrian erikoislääkäri piti TÄRKEÄNÄ sitä, että poika ymmärsi hyvin puheen ja osasi toimia annettujen ohjeiden mukaisesti eli ymmärrys toimi. Näin meni useita vuosia, kunnes laitoimme pojan alle kouluikäisten päiväkerhoon, siihen asti hän oli ollut pelkästään kotihoidossa. Päiväkerhossa, ollessaanmuiden TERVEIDEN lasten joukossa, puhe aukesi kahdessa viikossa. Myös Foniatrisella laitoksella ihmeteltiin, miten tämä on mahdollista. Selitykseksi kerrottiin vain, että joskus lapsi alkaa puhumaan vasta jopa 5 vuotiaana, kuten meidän lapsemme, ilman että hänestä löydetään mitään fyysistä syytä tähän.
Hyvä Huolestunut äiti, painotan vielä, että koska lapsesi ymmärtää puhetta, suurta huolta ei ole. Puhu lapsellesi paljon ihan normaaalien kotitehtävien lomassa, lue hänelle kirjoja ja vie häntä toisten lasten seuraan, uskon ja toivon, että pian lapsesi alkaa puhumaan.
Olen koulutukseltani päivähoidon ammattilainen. Vielä lopuksi haluan kertoa Sinulle, että ns. ikänormien mukaan, jos 3 vuotiaalta löytyy 8 edes jotenkin ymmärrettävää sanaa, joita hän osaa myös käyttää, niin hänen puheenkehityksensä on normaali. Lapsesi on vasta vähän päälle kaksi vuotias, joten odottele rauhassa vielä. Kaikkea hyvää lapsellesi, Sinulle ja koko perheellesi.

Vastasin tuossa jo Sinulle, mimä olen se Hengessä mukana. Jäi vielä mainitsematta, että oletteko tietoisia että voitte saada pojallenne ns. sairaan lapsen hoitotukea. Sitä maksaa Kela ja on tarkoitettu tueksi ja avuksi sairaan lapsen vanhemmille. Kun menette lääkärin vastaanotolle, kysykää lääkäriltä voisitteko hakea sitä.

Meillä ei vielä 3.vuotis synttäreillä osannut puhua, siitä sitten pari kuukautta meni ja rupesi puhumaan pikkuhiljaa omasta toimestaan. Liikkumaan myös lähti varhain että jotkut sanoo että sillä on asiaan vaikutusta jotkut ovat erimieltä, en sitten tiedä. Tästä nyt ei varmaan ollut sen ihmeempää apua, mutta kerroin meidän kokemuksen. Nyt poika täyttää 5 vuotta syksyllä ja joittenki sanojen taivutus oikeaan muotoon tuottaa vaikeuksia. Puheterapiaa missään vaiheessa ei tosin neuvolasta suositelleet.

Älä heitä vielä kirvestä kaivoon. Minun nuorin poikani ei puhunut ennen kuin täytti kolme vuotta. Käytiin puheterapialla ja siellä todettiin ettei mitään vikaa löydetä. Hänellä on kaksi iso veljeä, joten esimerkistä ei ollut puutetta. Kun alkoi vihdoin puhumaan, niin eipä enää sitten ollutkaan kenelläkkään muulla suun vuoroa. Puhe alkoi pitkillä lauselilla ja sitä on yhä jatkunut:)

Jotkut lapset vain oppivat myöhemmin. TÄrkeää on se, että kommunikointinne toimii.

Tutustu Doreen Virtuen Kristallilapset -kirjaan (ja netistähän tietoa löytyy myös vaikka kuinka), josko olisi tuttua...
Kaikkea hyvää teille!

Nähty...
Voi olla myöhemmin kova pälättäjä.

Sisareni lapsenlapsi täyttää juuri 3 vuotta eikä sano kun muutaman sanan.

Kannattaisiko nyt vihdoin jo miettiä ja kysyä lääkäriltä - mistä niitä korvatulehduksia tulee myös jatkuvasti. Altistuuko vedolle tai kylmälle talvisin tms. Onko korvat puhtaat ym.

siinä

Mun pikkuveli alkoi puhumaan vasta noin kolmen vuoden ikäisenä. Minä olin huolissani, kun hän oli kaksi vuotta eikä puhunut, mutta äiti, samoin kuin neuvolatäti olivat sitä mieltä, että kyllä se vielä oppii. Pojat kuulemma oppii yleensäkin myöhemmin puhumaan kun tytöt... Nyt pikkuveli on kuusi vuotta ja puhuu hyvin:)

itse suunapäänä kokoajan? vittu mulla on neljä lasta, ja niillä on ikäeroa noin 30v. asiaan, ekat lapset kaks poikaa ja tyttö, työkaveri kyseli, että miten saa poikansa puhumaan, kun ei pukahda sanaakaan..sanoin että tuun käymään, jätä meidät kahden, 15min riittää mainiosti... ok, kävin, ja juttelin kaverin kanssa, hän oli tosin melko hiljainen, mutta pari viikkoa tästä kaveri kysyy, millä sen saa olemaan hiljaa..kun höpöttää ja kyselee kokoajan.. jaa mitäkö pojalle kerroin, sanoin että sen vanhemmat on kuuroja:))

siis kiireesti spesialistin tykö! minun tätini poika oli myös melkein 3 vuotias 20 v sitten ja sillä huomattiin ns piilevä korvatulehdus, ja kaikki lapset tutkittiin saman tien! onneksi poika oppi vielä puhumaan!
Toivottavasti minusta oli apua..
Voin kertoa lähemminkin jos haluatte.
[email protected].

Mun yhdessä tuttavaperheessä oli samanlainen tapaus. Alkoi puhumaan vasta noin kymmenen vuotiaana, eikä puheessa ollut edes virheellisyyttä. Näin voi näköjään käydä...

"Onko muita samassa tilanteessa olevia? Huolestuttaa, että onko jotain vialla ja että alkaako poika ollenkaan puhumaan... "

On olemassa monia caseja joissa lapsi on alkanut puhua vasta viisivuotiaana selvittyään halvauksesta tai muusta fyysisestä esteestä. Koska lapsi on kehittynyt muuten täysin normaalisti, ja tuntuisi oppivan normaalilla tavalla, tilanne ei näytä todellakaan toivottomalta.

HEI !
Sisareni nuorimmainen...on nyt kakskymppinen oli puhumatta muistaakseni melkein 4 v....
siinä tuli kanssa tämä viittomakehoitus...mutta sisareni kävi esirukous-palvelussa, ja siitä oli
APUA ! Tyttö alkoi melkein heti puhumaan...hänellä on kuitenkin kehityksessä ollut puutteita,
erityiskoulu ja vastaavaa...kiltti tyttö oli kyllä ! Olen koulukyydityksen yhteydessä, joka on ammattini...
nähnyt monenlaisia puutteita lasten puhumisessa...on kolmekkin kirjainta kateissa, ja sitä puhetta ei
vieras enää ymmärrä ! Tämäkin 7 vuotias poika löyti kaikki kirjaimet, kun kävivät silloin Jalovaaran ja
Juntusen rukoiltavana paikallisessa kirkossa...nämä esimerkit eivät ole ainoita minullakaan , saati sitten
muilla...JOTEN MENKÄÄ RUKOILTAVAKSI, TE JA LAPSENNE ! HERRA VOI AUTTAA ! Hätää ei ole, mutta
mitä pikemmin , sen parempi, ettei kehitys jäisi jälkeen ! Muistamme rukouksin !

puhutko pojan puolesta. Jos kaikki puhutaan valmiiksi, ei tarvitse vastata.

lueppas autismista ym..

Meillä Pojalla ollut tiukka kielijänne. Siskon lapsella tuli tiukan kielijänteen takia kuolukiusausta ja syrjäytymistä yms. En jäänyt odottelemaan kyseisiä ongelmia vaan leikkautin yksityisesti nukutuksessa 1,7 vuotiaana. Kunnallinen olisi leikannut vasta 4 vuotiaana. Leikkauksesta meni vielä reilu puoli vuotta niin johan puhui. Puhumisen opettelu alkoi heti leikkauksen jälkeen vauvalle tyypillisellä jokeltelulla, ja ääntelyllä. Lääkäri oli sitä mieltä että leikkausta ei tarvita ja puhe tulee (sitten joskus) ilman leikkaustakin. Mutta KUKAAN ei ollut tarkistanut nouseeko kieli suun pohjasta ylös! Ei noussut! Vaikka tulee ulos suusta ei vielä voi puhua, vaan kielen täytyy pystyä nousemaan suun pohjasta! Meidän pojalla oli ihan sydämmen mallinen kieli (oli niin tiukka) muoto oikeni leikkauksella ja koska poika tosiaan ymmärsi kaiken mitä hälle puhui ja teki mitä pyydettiin, en suostunut uskomaan että muuta vikaa kuin tiukka kielijänne olisi. Pienen lapsen suusta löysytettiin 3 cm kieltä ja se on PALJON noin pienessä suussa. Olen todella tyytyväinen että leikkautin niin nuorena vastoin kaikkia lääkäreiden suositelmia. Nyt myöhemmin puheterapeutit ja erityilastentarhan opettajat kiittelevät ripeää leikkaukseen menemistä ja sitä että pidin pääni ja leikkautin vaikka edes lääkäri ei suositellut. Nyt olisi isommat ongelmat kuin r:n puuttuminen. Vaikka maksoi 900 euroa oli sen väärti leikkaus. Pelasti kyllä monelta ikävältä ja turhalta kiusaamiselta ja puheterapeutilla laukkaamiselta lapsen kannalta. Meillä ei vielä tule r kirjain ja luulen että vaatii vielä uusinta leikkauksen myöhemmin. Nyt poika on 4 vuotias ajattelin 7 vuotiaana leikkauttaa uudestään jos ei vielä r:ää osaa silloin.

Kokemuksesta sanon että yksi syy voi olla dysfasia eli puheen ja kielenkehityksen erityisvaikeus.Tällainen lapsi voi ymmärtää kaiken ja näyttää käsin niinkuin minun oma poika teki(jos hän halus jääkaapista jotain hän näytti jääkaappia ja sitte sormella omaan kouraansa!)Tällainen lapsi oppii muut asiat ihan ok mutta kielenkehitys viivästyy.Sitä on monenasteista.Minun pojalla meni kolmeen vuoteen eikä alkanut sanoja tulla niin sitte alettiin huolestumaan että mikä on.Minun poika sanoi jonkun sanan pienempänä mutta sitte se loppu niin kuin kanan lento.
Sitte hän kävi Yliopistollisen sairaalan foniatrian osastolla ja siellä selvis että hänellä on puhumaan oppimisen vaikeus.Lisäksi hän oli tosi arka ja pelkäs varsinkin kaikkea uutta.Peseminen oli tosi hankalaa kun hän rimpuili vastaan koko ajan.Kaikki uudet paikat oli hänelle kauhistus.Tämän jakson jälkeen alettiin käymään puheterapiassa ja samalla käytiin erikoisterapeutin luona joka kitki pois arkuutta kohtaamalla tiettyjä tilanteita.Minun pojalle kerittiin jo opettaa jo viittomakieltä kunnes eräs kaunis kerta hän oli alkanut tavoittelemaan sanoja,voi sitä ihmetystä.Ei kukaan tiedä mille se sielun syövereissä tuntui kun hän alkoi puhumaan!Siinä kyllä palkittiin sitkeys millä pojan asioita joutui välillä hoitamaan.Kuka näitä muu hoitaa jos ei omat vanhemmat?Mikään ei tule niinkuin Manulle illallinen,se on aina muka kustannuskysymys,höpö höp sanoisin.Sijoitus lapseen ja moneen muuhunkin voi tulla moninkertaisena takaisin niinkuin minun pojan kohdalla on käynyt.Vaan mie olen ite joutunu ajamaan omia asioitani läpi elämän niin siinä oppii sitkeäksi,ei pidä koskaan antaa periksi on minun mottoni.Valitattavasti vaan tiedän näistä dysfasiapiireistä sellaisia vanhempia jotka eivät myönnä että heidän lapsessaan olis mitään!Se on uskomatonta mutta totta vaan siinähän tekee lasta kohtaan hirveän väärin jos asialle jotain vois tehdä.He ei antanut lapsen papereita edes päiväkotiin missä minunki poikaa hoidettiin.Miten voi olla niin itsekäs tänä päivänä?
Minun poika on nyt 19v. eikä kukaan näe ulospäin että hänellä olis dysfasia diagnoosi.Ihan normaalit koulut käyny.Kaikilla ei tieten käy näin hyvin mutta tsemppiä jos ei se sitä oliskaan parhaassa tapauksessa.Näille on hyviä leiritapaamisia Kelan järjestämänä,ovat tosi antoisia sanon omasta kokemuksesta.Siellä tapaa muita samassa asemassa olevia.Mutta toivotaan ettei se olis sitä!!!!
HYVÄÄ KESÄÄ JA JAKSAMISTA!Voit kirjoittaa [email protected] jos tarve vaatii,autan mielelläni jos voin!Olis kiva tietää loppupeleissä oliko se dysfasiaa vai ei.

Taas on kaiken näköset ammattilaiset ja ne jotka pitäisi olla myös ammattilaisia antanut lausuntoja mikä voi
lasta vaivaa.Taas tulee yksi meidän tyttöö vaivas sama tapaus käytiin vaikka missä ja milloin vaan oltiin melkein
joka viikko eri ammatti,ihmisen syynissä aina tuli eri lausunto sit tuli viisas vanaha herras mies ja sano eikö
nää että tytöllä on lapsuus ajan autismi voi parantua kokonaan tai mennä huonoon suuntaan meillä kävi
oneksi hyvin tytölle tuli hyvä matikka pää ja on muisti että muistaa almanakan ulkoo.Tyttö on nyt 23v kävi
ammattikoulun ajo ajokortin on myös työelämässä asuu omassa taloudessa.Joten älkää uskoko kaikee mitä
nää ammattilaiset sanoo pitäkää hyvät ihmiset puolenne tässä asiassa muuten ne juoksuttaa teitä loppu-
elämän kaiken näkösten kallokutistajen luonna.

Ehkä tilanne onkin lapsen kannalta se, että hän saa kaiken haluamansa ja tarvitsemansa muilla keinoilla kuin puhumalla? Mitäs jos kokeilisit ymmärtämättömäksi heittäytymistä eli kun lapsi seuraavan kerran haluaa jotain, niin esität, ettet ymmärrä. Jotenkinhan lapsesi kuitenkin osaa ilmaista sen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Tähän asti on tämä ilmaisu riittänyt hänelle ilmeisen hyvin eikä hänellä ole tarvetta ruveta puhumaan.

tiedä asiastanne mitään, mutta pitäisi löytyä joku Patch Adams -elokuvassa esiteltyjä menetelmiä osaava lapsiystävällinen asiantuntija.. Tuli vain mieleeni.

kehitys on persoonakohtainen asia. Itselläni on poika, joka alkoi puhumaan 1 vuotiaana ja tytär, joka alkoi puhumaan 4 vuotiaana. Kaikki asiat eivät ole epänormaaleja, vaikka ne eivät sijoitu suoraan neuvolan käyrille ja viivoille. Monasti ohjataan tutkimuksiin, joista ei sitten ole suurtakaan apua. Mikäli jokin elimellinen vika on puhumisen esteenä, se löytyy varmasti, muussa tapauksessa on parempi odotella rauhassa.

Moi,
mun ystävien tyttö alkoi puhumaan 4-vuotiaana. Siihen saakka ei juuri puhua pukahtanut, ymmärsi kyllä kaiken. Jostain syystä ei vaan itse puhunut, mutta kun puhumaan alkoi, niin puhui ihan normaalisti. Hän ei ollut huolissaan asiasta, lapsi oli terve ja ymmärsi hyvin, kommunikoi vaan pienenä eri tavalla kuin suurin osa muista.
Ehkä hänellä ei ole mitään vialla, ehkä hän on vaan omanlaisensa tyyppi? :)

Hei!
Meillä esikoinen (poika) alkoi puhumaan juuri ennenkuin täytti 3 vuotta. Siihen asti "pärjäsi" hyvin ns. omalla viittomakielellä! Älkää hätääntykö, jotenkin itse olen sitä mieltä etteivät kaikki lapset vaan mahdu niihin käyriin mitä neuvolassa esimerkiksi mittaillaan! Jokainen on oma yksilö, toinen kasvaa hitaammin kuin toinen ja toinen kehittyy hitaammin kuin toinen jne. Tsemppiä!! :)

heippa. Meidän nuorimmainen aloitti puhumisen vähän ennen kuin täytti 3 vuotta. Kyselyyn miksi ei ollut puhunut ennen. Hän vastasi EI OLLUT ASIAA. Älkää siis olko huolissanne.

En vielä tuossa vaiheessa olisi kovin huolissani. Ensimmäinen lapsemme oppi puhumaan reilun vuoden ikäisenä. Toinen poika vasta lähempänä kahta vuotta. Kolmannen poikamme ollessa n. 2.5-vuotias, saimme neuvolasta lähetteen puheterapiaan ja kuulokokeeseen. Ei erityistä vikaa missään. Itse en ollut kovinkaan huolissani (jos kyseessä olisi ollut esikoinen, olisin varmasti ollut paniikissa), vaikkei tullut edes äiti-sanaa. Hän myöskin ymmärsi, ja tuntui muutenkin ihan fiksulta. Vaikealta tuntui kuitenkin, kun ei voinut kommunikoida, enkä itse aina saanut selvää, mitä hän "ulinallaan" tarkoitti. Isoilla veljillä oli tapana "tulkata" pikkuveljeä, eikä tämän tarvinnut itse nähdä vaivaa puhumisen oppimisessa. Olin kolme vuotta hoitovapaalla tämän kuopuksemme kanssa. Olen itse melko kova puhumaan, ja perheessämme riitti aina jonkinlaista meteliä. Saimme puolen vuoden päähän kontrolliajan puheterapiaan. Tuolloin poika olisi kolmevuotias. Työelämään palattuani, pojan oltua viikon päiväkodissa, alkoi sanoja muodostua, ja jo muutaman viikon kuluttua hän puhui jo lähes ikäistensä tavoin! Päiväkodissa ei kukaan ollut tulkkaamassa, ja jos jotain halusi, oli paras opetella puhumaan saadakseen haluamansa :-) Sanavarastoa oli kertynyt hyvin hänen oltuaan pitkään vain kuuntelevana osapuolena. Nyt meillä on ihan reipas ja fiksu, välillä kovastikin höpöttelevä 8-vuotias. Sanoisin siis, ettei syytä paniikkiin. Kaikki me olemme erilaisia.

Sisareni kaksi lasta oppi puhumaan vasta 4 vuotiaana ja sen jälkeen on puhetta tullut riittämiin. Nuorempi täyttää tänä vuonna 43 v. Tietysti on hyvä ottaa selvää mistä johtuu ja mahdollisesti saada apua siihen. Mikäli lapsi ymmärtää mitä puheellanne tarkoitatte ja sekä te mitä hän haluaa niin hän ei ehkä pidä kiirettä puhumisella.

oli myöskin poika joka ei inahtanut sanaakaan vaikka oli jo 3v lasissa, ellen ihan väärin muista.. sitten vaan eräänä päivänä alkoi sujuvasti puhua. mitään vikaa ei pojassa ollut, ei kai vaa halunnu puhua ennen kuin tunsi sen osaavansa :)

nähtävästi. meillä opittiin heti kun mentiin hoitoon puhumaan.

Ei ollut tarvis kotona lapsen jutella kun vanhemmat ymmärsi ilman puhettakin.

Minä olin samassa tilanteessa toisen poikani kanssa. Hän ei puhunut ennen kuin oli melkein kolmevuotias. Ei niin sanaakaan. Minua lohduteltiin sillä, että kyllä hän puhumaan oppii kun pakkopaikka tulee niin opin kuulemma minäkin. Puheen tullessa se onkin sitten melko täydellistä ei mitään vauvajuttua. Minusta sinun on parasta ottaa asia ihan rauhallisesti ja nauttia lapsesta, mikäli hän ymmärtää kaikki ja kuulo on normaali, niin kyllä se puhekin sieltä sitten tulee. Olen yli kuudenkymmenen ja ehdottomasti sitä mieltä, ettei tuohon ominaisuuteen kannata kiinnittää liikaa huomiota. Odota siis rauhassa.
Mummeli

Hei! meillä oli kolmivuotiaaksi asti puhumatta ja sitten puhe alkoi ja myöhemmin selvisi dysfasiaa. Ole aktiivinen vanhempi ja menkää sitten sinne puheterapiaan..... en kannata yöunia menettää. Nyt poikani on 18 ja edelleen dysfasiaa ja kaikki on lähes hyvin.

meidän poika nyökytty myönteiset vastaukset,kielteiset pyöritti päätään.mutta ei mitään vastauksia puhumalla. oli noin 4 neljä vuotias kun alkoi puhumaan täydellisesti eikä yhtäkään sanaa lapsenkielellä vaan täydellistä puhetta. paappa oli ainut joka ei uskonut että pojassa olisi vikaa, sanoi vain että kyllä hän puhuu kun asiaa tulee,ja niin tuli ja poika puhuu.

Sukulais poikani oli melkein 3 vuotias,kun vasta alkoi puhumaan. Hänkään ei aikeisemmin sanoja sanonut ollenkaan vaan näytti "käsimerkeillä" mitä tahtoi tai tarkoitti. Mutta siinä ehkä oli yksi syy,miksi ei alkanut puhumaan, koska kaikki läheiset ymmärsi hänen elekielensä,niin ei hänen tarvinnut osatakaan mitään sanoa. Kun hän viimein alkoi puhumaan, se ei ollut yksi sana sieltä,toinen täältä, niinkuin yleensä puhumaan opettelevat. Vaan hän puhui sujuvasti ja lauseitakin.
Olen sitä mieltä,että kyllä ne oppivat aikanaan. Jos lähemmäks 4 vuotta alkaa menemään,niin sitten kannattaa jo alkaa tutkimaan missä vika.
Tsemppiä teille!! =)

meillä tyttö jo 6v. sanoi vain muutamia sanoja 3vuotiaana ja 3v kävi sairaalassa neurologilla puheterapeutilla ym. tutkimuksissa. ei koskaan otettu verinäytteitä tai sellaista. kaikki oli muuten ok,mutta oouhunut ei. oppi sanomaan lauseita ja ilmaisemaan itseään n4-5v. hoitona oli puheterapiakäynnit ja kotiin harjoituksia puheterapeutilta ja päivähoitoon pääsi ilmaisella puheen takia. nyt osaa puhua ikätasollaan hyvin ja menee normaaliin kouluun syksyllä. oppi puhumaan niin että toisetkin ymmärsi (enkä vaan minä) noin 5v.
nyt meillä 2v3kk poika joka sanoo vain muutaman sanan (niistäkin saa selvän vain perheenjäsenensä). 3v menee hänkin puheterapiaan jos ei puhumaan ala. (mä en ikävä kyllä ottanut puheterapeutin neuvoi vastaan. Kyllä lapset silloin oppii puhumaan kun sen aika on. meillä suvussa puheenviivästymää eli non 5v puhuvat.

vasta kun oli korvat putkitettu, ei tulehdusten vaan alipaineen takia. kuulo tutkittiin korvaklinikalla ja todettiin alipainekorvat.
tyttö oli n.3 kun alkoi suoraan puhumaan. vika oli kuulossa, ymmärsi silti kaikki mitä sanottiin ja ei vain puhunut.

Viekää pilttinne pikaisesti lastenneurologin arvioon. Jos ettette saa lähetettä keskussairaalaan, niin sitten yksityisesti. Puhumattomuuden taustalla olevat mahdolliset syyt on selvitettävä. voi olla jopa jotain hoidettavaa. Myös kuntoutus jne. tulee tätä kautta järjestettyä asianmukaisesti.

Poikani oli yli 3 vuotias ennen kuin rupesi tulemaan yksittäisiä sanoja, vaikka olimme käyneet puheterapiassa jo jonkin aikaa. Hän rupesi sanomaan lauseita vajaa 4 vuotiaana. Nyt hän on neljä ja puoli v ja puhetta tulee niin paljon, että välillä tuntuu että hetken hiljaisuus olisi ihan tervetullut vaihtoehto. Älkää olko huolissanne, kyllä puhetta tulee vielä ihan riittävästi :-)

Meillä on samanlaisen terveyshistorian omaava poika, nyt 2v 7kk. Pojalla oli syntyessä kireä kielijänne, joka leikattiin synnytyssairaalassa ennen kotiinpääsyä. Poika kääntyi selälleen 1kk iässä, mahalleen 2kk, ryömi ja seisoi 6kk ja viimein lähti kävelemään ilman tukia 10kk vanhana.

Pojalla oli ensimmäinen korvatulehdus 6kk iässä ja 1,5-vuoden iässä alkoi kierre. Puolenvuoden sisällä oli 6-7 korvatulehdusta ja 2-vuotiaana laitettiin putket. Putkien laittamisen yhteydessä lääkäri sanoi, että toiseen korvaan oli jo muodostumassa liimakorva. Putkien jälkeen ei korvatulehduksia enää ole tullut.

Mikään näistä ei kuitenkaan ole vaikuttanut lapsen puheen kehitykseen. Tai jos on, niin hyvin vähän. Ensimmäisen sanansa poika sanoi 9kk iässä ja sanoi muutamia sanoja alle vuosikkaana. Sitten loppui puhuminen puoleksi vuodeksi kokonaan ja hän unohti jo osaamansa sanat. En tiedä, mikä asiaan vaikutti, mutta 1,5-vuotiaana aloitti puhumisen uudestaan ja sanoja tuli vauhdilla. Parin sanan lauseita ei koskaan tullut vaan hän siirtyi suoraan pitkiin lauseisiin.

Ajattelin itse, että poika oppi puhumaan myöhään (kun tuttavien tytöt puhuivat vielä nuorempina), mutta tarhassa olen huomannut poikani puhuvan huomattavasti paremmin ja monipuolisemmin kuin vuotta vanhemmat. Samassa ryhmässä on 3,5-vuotias poika, joka osaa sanoa heihei ja sitten jokeltamiselta kuulostavaa puhetta. En usko, että tuossakaan pojassa mitään "vikaa" on :) hän vain kehittyy erilailla kuin muut. Lukiossa aikoinaan psykan tunneilla puhuttiin näistä asioista ja muistan selvästi, että useampi poika kertoi oppineensa puhumaan vasta 3-vuotiaana (minä puhuin lauseita jo 1-vuotiaana, mutta se ei tehnyt minusta ryhmän priimusta). Yksi poika kertoi, ettei ollut sanonut yhtään mitään, kunnes sitten parikolmevuotiaana oli huutanut äitiä. Äiti oli ollut ihmeissään, kuka huutelee, kun ei ollut koskaan ennen kuullut lapsensa ääntä. Ja hyvin tosiaan lukioiässä jo puhui ;)

Meillä 3v.4kk oleva poika joka ei sano vielä muuta kuin ei. Olemme käyneet puheterapiassa, neurologilla ym... ja mitään syytä puhumattomuuteen ei ole vielä todettu. Poika ymmärtää kuitenkin puhetta ihan normaalisti ja kuulee hyvin. Diagnoosina on puheen viivastymä. Nyt vaan harjoitellaan tukiviittomia ja odotellaan jospa poika rupeaisi puhumaan. puheterapeutilla käynnit jatkuvat.

Mummi oli minusta huolissaan ku minä en puhunu sanaakaan 2vuotiaana enkä 3vuotiaana. Äiti sentää siitä moksiskaan ollu etten minä puhunu 4vuotiaaksi asti meni että aloin puhumaan. 2-4 Ymmärsin kyllä kaiken mitä minulle puhuttiin mutta en vastannut siihe mitään. Normaalia tuo on tai tästäkin voi vetää monet johtopäätökset MIKÄ ON NORMAALIA?

Minusta ei kannata liikaa huolehtia ettei toinen puhu mitään. Kuitenkin lapsi ymmärtää mitä hänelle sanotaan?

Minun poikani ei puhunut myöskään oikeastaan mitään 3v ikäisenäkään. opeteltiin viittomia (ihan turhaan) otettiin kokeita ja tehtiin testejä ,ei mitään vikaa löytynyt...ei minkään asteen dysfasiaa,,,diagnoosi oli puheenviive. Kuljetin 2-3v puheteterapeutilla jasit alkoi pikkuhiljaa tulee sanoja.....kirjaimia oli hukassa esim. r ja s. Sit vein pojan erityisopettajalle joka opetti kirjaimet ja se tapahtui tosi nopeeta,kävin ehkä 5-6krtaa... poika meni kouluun ja oppi ennen joulua lukemaan ilman tavuja...eikä ole tarvinnut yhtään tukiopetusta..pärjännyt koulussa todella hyvin...nyt menee jo 8:lle luokalle ja puhuu niin paljon ,et tekis mieli joskus sanoo ,et ole nyt hetki hiljaa ;DDD

Kaikki puhuvat ajallaan.

Asiantuntijathan seuraavat jo asiaa.

Muistakaa puhua lapselle kuin ihmiselle. Älkää lässyttäkö.

Sitten kun aika tulee, lapsi alkaa puhua. Tähän asiaan ei ole kikkoja, kerrankin asia jossa jutteleminen auttaa ja vain se.

Ja vielä: Lapsen kanssa ei keskustella kysymällä. Lapsi ei tarvitse vaihtoehtoja vaan tien. Vaihtoehdon ne perhanat vaativat ihan itse. Monta kertaa. Ei tarvitse tarjota.

kysy lääkäriltä, onko kitarisat tai niulurisat syynä??? jos kitarisat ne estää puheen tulon ja nuin!! kummi lapsel oli sama tilanne paraqntu ku huomattii lääkäris sillä kitarisat ja ne leikattii, oppi puhumaan, opi kyselemään lääkäriltä jos on jtn, ei pidä olla noin avuton!!!!!!
tai joputuu jkl:llään kuurojen kouluun!!

Kuullostaa hyvin tutulle tarinalle. Meillä poika täyttää 2kk päästä 4v. Puhuu nyt jo vähän. Mutta ikätasosta 2v jäljessä. Ekat oikeat sanat taisi tulla 2,5v tienoilla. Vieraat harvemmin ymmärtävät mitä poikani sanoo. Ei puhetta muutenkaan vieraiden kuullen paljoa käytä. Viittomat otettiin käyttöön 3v paikkeilla. Apua on niistä ollut.
Meillä on taustalla vilkkautta, aistiyliherkkyyttä ja keskoisuus. Onko poikasi muuten vilkas touhuaja? Monesti puhe unohtuu kaiken touhuamisen keskellä. Puheen ymmärtäminen on kuitenkin se tärkein asia. Puhua lapset kerkeävät kyllä ihan yllinkyllin kun on sen aika.

Itselläni on nyt pian 6v dysfaattinen poika.
Pienenä hänellä oli korvatulehduksia putkitukseen saakka. Putkitus auttoi ja tulehduksia ei ole sen jälkeen ollut.

Pari vuotiaana hänellä oli muutama sana ja liuta omia sanoja, eleitä ym millä kommunikoida, kuitenkin minusta tuntui, että kaikki ei ole kunnossa ja pyysin neuvolasta lähetettä puheterapeutilla tämän jälkeen sairaalaan tutkimuksiin ja 3 v 3kk iässä hän sai ensimmäisen diagnoosin: puheen tuoton erityisvaikeus.
Nykyisin diagnoosian on vaikea-asteinen puheen tuoton vaikeus sekä muita neurologisia vaikeuksia.

Poika ymmärtää täysin kaiken kuulemansa ja on erittäin fiksu, myös sairaalan tutkimuksien perusteella. Osaa aikakäsitteet toissapäivänä, eilen, huomenna, ylihuomenna. Matemaattisesti on erittäin lahjakas...laskee kerto ja jakolaskuja... suurin ongelma on puheen epäselvyys. Hänellä on myös tästä puheesta johtuen kirjoitettu jo pidennettyoppivalvollisuus lausunto, vaikka muuten ei ko lausuntoa tarvitsisikaan ja pärjäisi normaalissa luokassa. Puheen takia suunnitteilla on erityiskoulu.

Jos tunnet itsesi huolestuneeksi, niin kannattaa viedä lapsi tutkimuksiin, sillä vaikka meillä kaikki oli sitä mieltä, että mitään vikaa lapsessa ei ollut, niin minulla oli tunne, että kaikki ei ollut kohdallaan. Pojallamme on kaksi vanhempaa sisarusta, ja heidän kohdallaan ei koskaa ole ollut vastaava tunnetta. Jo vauvana minusta tuntui, että tämä lapsi on jotenkin erilainen.

Onko lapsellanne jotain outoa käyttäytymistä, jota et ehkä ole ajatellut muuta kuin hänen persoonallisuutenaan? Onko hänellä erityisiä kiinnostuksen kohteita (junia, koneita, traktoreita, automerkkejä, liikennemerkkejä... kohtaan?) Jos ulkoa/tv:stä kuuluu ääntä esim. kun olette syömässä, niin häiritseekö se ääni keskittymistä syömiseen? Inhoaako hän käsien likaantumista/pesemistä/muovailuvahalla muovaamista/leipomista...? Onko hampaidenpesun kanssa ongelmia? Inhoaako hän sukkien pitämistä jaloissa? Häiritseekö paitojen niskalaput häntä? Onko saunassa tai suihkussa oleminen inhottavaa? Onko uimahallissa/hississä pelottavaa? Haluaako hän kovia aistikokemuksia... kovia vauhteja keinussa, hyppiä kiviltä/rappusista...? Reagoiko lapsesi poikkeavasti joihinkin ääniin, hajuihin, makuihin? tms. Nämä kaikki on sellaisia asioita, joita ei välttämättä osaa ajatella kuin lapsen persoonallisuutena, mutta jotka kuuluvat neurologisiin ongelmiin (dysfasia, adha, autismi, asperger, add, tourette) .

Neurologiset ongelmat ovat hyvin limittäin ja lomittain olevia ongelmia ja niillä on yhteisiä piirteitä. Mitä löytyy toiselta lapselta, ei välttämättä löydy toiselta, vaikka heillä olisi sama diagnoosi. Noista edeltä esitellytistä jutuistakaan ei tarvitse löytyä kuin joku asia, tai kenties meileesi tulee tässä jokin aivan muu, mikä on teillä ehkä toisin kuin kaverin lapsella, jokin "outo" rituaali... Jos lapseltasi löytyy jokin "poikkeava" juttu joko edellä esitelty tai jokin aivan muu, niin menisin jo kovaa kyytiä esittämään huoleni lääkärille. Sillä mitä aikaisemmin aloitetaan kuntoutus, niin sen paremmat tulokset saavutetaan.

Toivottavasti tästä oli jotain apua ja tarvittaessa huolenne otetaan vakavasti ja saatte apua. En myöskään halunnut huolestuttaa enempää, mutta toivon, että mietit teidän normaalia arkea kokonaisvaltaisesti. Itse en osannut yhdistää noista oman lapseni "poikkeavia" juttuja dysfasiaan tms, mutta mitä enemmän olen asioista ottanut selvää, jutellut muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa ja ollut erilaisilla luennoilla, niin sitä enemmän ymmärrän meidän dysfaattista lastamme ja hänen ongelmiaan. Osaan yhdistää eri asioita johtuvaksi neurologisista ongelista enkä menetä hermojani siitä, että joudun raahautumaan kahdeksanteen kerrokseen rappusia tai siitä, että lapseni hyppii joka toinen askel, eikä kävele nätisti kuten muut lapset yms. Hyvää kesän jatkoa teille!

En ole äiti mutta lastenhoitaja ja pidän tärkeänä lapsen sosiaalisuhteita, onko lapsenne vain ja ainoastaan teidän kanssanne? Nuo ikätoverien seura auttaa paljon kehityksessä, niin kuin puheessa sun muissa asioissa....

Itse aloin puhumaan vasta n. 2,5 vuotiaana. Neuvolassa sun muualla epäiltiin että jotakin on vikana, mutta äitini ei uskonut vaan oli varma että en vain yksinkertaisesti halunnut puhua. Ymmärsin myös kaiken ja olin toiminnoiltani aivan normaali tuon ikäinen, paitsi en puhunut sanaakaan. Sitten eräänä päivänä aloin puhumaan ja sitä juttua tulikin yllättävän sujuvasti samantien.

Kummipoikani oli yli 3v, ennen kuin sanoi sanaakaan.Tutkittiin korvia ja kieltä, mutta yllättäen rupesi puhumaan ihan hyvin.Tuttavapiiristäni löytyy poikalapsi, joka alkoi puhumaan vasta 4 vuotiaana ja eräs tyttö oli miltei 5v, ennen kuin puhe alkoi sujua.Pääasia, että lapsi ymmärtää puheen ja reagoi siihen.Nämä kaikki lapset osasivat reagoida hyvin, ja tuolle 4v pojalle ehdotettiin jo viittomakielen taitoa, mutta sitä ei koskaan tarvittu.Kyllä se puhe sieltä monesti löytyy ennemmin tai myöhemmin, kunhan kuulossa ei ole vikaa, eikä kielessä.

Moikka!

Ajattelin lohduttaa että on paljon samassa tilanteessa olevia. Onko teidän poika hoidossa jossain päiväkodissa, siellä helposti oppii puhumaan.
Itselläni ei ole lapsia, mutta minulla on 3 vuotias kummipoika joka ei oikeestaan juurikaan puhu.Kyllä tietysti jonkin verran sanoja esim: ankka, rekka, liha,kala, kiikka...jota kuinkin noin 20 sanaa mutta ei sano isä eikä äiti jotka yleensä tulee ekana.Ymmärtää kans kaiken mitä sanotaan ja käsketään tehdä. Mutta ilmeisesti jonkin verran ujostelee sanomistaan. On myös menossa puheterapeutille mikäli ei hoidossa opi puhumaan menee nyt vasta elokuussa ryhmikseen. Tosi paljon kannattaa lukea lapselle ja jutella. Myös piirretyt ovat osaksi hyviä.
Ja yhden tutun poika osasi puhua jonkin verran oli kans 3-v mutta oli perhepäivähoidossa ja siellä kuitenkin aika paljon yksin hoitajan kanssa niin poika lakkasi puhumasta kotonaan. Että on aika yleinen ongelma.

Oikein paljon Tsemppiä ja jaksamista koko perheelle! odotus palkitaan kyllä :)

Enpä tiedä noista asioista kovin paljoa, mutta kerronpa kummipojastani. Hän oli täysin hiljainen ensimmäiset 4 vuotta, osoitteli ja honotti jotain, mutta ei sanoja. Joskus ajattelin, että poika kyllä osaa kommunikoida vanhempiensa kanssa hyvin, vanhemmat ymmärsivät ehkä liiankin hyvin. Häntä kuljetettiin lääkärillä ja muuta. Olipa suuri hämmästys kun hän noin viisivuotiaani rupesi puhumaan ja sitä puhetta on sen jälkeen riittänyt paljon :) Hän vain yhtäkkiä puhui täysin selvää suomea, kaikki kirjaimetkin tulivat oikein. Ja voin kertoa, että on todellakin verbaalinen ihminen nykyisin, aikuisena. En tiedä mikä se juttu oli, mutta käsittääkseni koulukin on sujunut ihan hyvin, pojalla on hyvä ammatti ja töitä ja puolisokin.
Joten jos kuulossa ei ole vikaa ja jos lapsi selvästi ymmärtää, voi olla, että tilanne korjaantuu.

.. äläkä anna neuvolankaan hötkyillä :)
jos lapsesi ääntelee ja vaihtelee vokaleita, ymmärtää jonkun verran selkeitä pyyntöjä : annapa, laitappa otappa, jne niin pari vuotta voit odotella ihan rauhassa.
Ihmettelen isosti puheterapia touhotusta, se on normisti joskus neljän ikävuoden paikkeilla kun asiaa aletaan käsitellä.
Omani ovat alkaneet puhua jo vuoden ikäisinä, mutta olivat kyllä motorisesti hiukka myöhässä, Hoitolapset keikuneet siinä 1-5 v haarukassa ( 5v-tarvitsi jonkun nenä/kitalaki leikkauksen jonka jälkeen onnistui muutkin kuin vokaalit, sanavarasto oli mahtava ja kaiken oli oppinut vaikkei ulkopuoliset aina ennen leikkausta puhettaan ymmärtäneet )

Mun 5½v poika on alkanut puhuman muutamia sanoja. Kaksi vuotiaat tytöt myös. :-)

Poikani joka on nyt jo 56v. Oli vaan niin ujo ehkä jollakin lailla, alkoi kanssa puhumaan noin 2,5 vuotiaana silloin jo selviä lauseita tuli. Aikasemmin kyllä yhtä sanaa käytti "äiti" en osannut huolestua suuremmin ja hyvinhän siinä kävi. Toivon samaa Sinunkin pojallesi!

Minun poikani rupesi puhumaan vasta 2v 8kk. Olin käyttänyt häntä jo lääkärissä ja puheterapiassa. Poika kuulu ja ymmärsi kaiken, mutta ei vaan puhunut. Hän nousi seisomaan jo 5 kk vanhana ja käveli tukea vasten, kävelemään hän lähti 9 kk. Oli muutenkin hurjan aktiivinen ja kiinnsotunut kaikesta. Sitten kun rupesi puhumaan puhui heti kunnon lauseita ja sanoi kaikki kirjaimet. Kaikki on yksilöitä ja kehityyvät omassa tahdissaan. Jos ei ole mitään todettua vikaa, niin ei varmaan mitään suurempaa huolta.

Poikashan on justiin niinkuin minä lapsena, ite sanoin ensimmäisen sanani vasta 3,5v, olen kotona sanonut aina että ei ollut vaan asiaa. ja eräs tuttavani poika ei puhunnu mitään vaikka oli 5 v, tästäkin on jo 5 vai 6v ja nykyään tulee puhetta yhtälailla ku muiltaki

Jos lapsellasi on ollut niin tiukka kielijänne että ei voinut edes imeä rintaa niin mielestäni vastaus tuli jo sinulta itseltäsi! Tosi helppo, nopea yksinkertainen ratkaisu on leikata kielijännettä pidemmäksi. Todellakin sitä vain löysätään kielen alta vie alle minuutin! Isommalta lapselta vain puudutuksen voimalla, ei nukutusta ellei kyse ole pienestä lapsesta. Tällä tosi yksinkertaisella teolla ratkaiset kaikki kyseessä olevat ongelmat. Tarkistuta todellakin myös se että lapsen kieli pääsee nousemaan suusta ylös. Jos lapsellasi todella on sydämmen mallinen kieli se on siis kiriytynyt siitä keskeltä ja se on se kielijänne joka siellä kiristää ja paksuntaa kieltä. Yritä itse puhua 5 kertaa liian paksulla kielellä, lapsi ei pysty mitenkään opettelemaan ääntämistä jos kieli ei yksinkertaisesti jaksa nousta suun pohjasta. Tsemppiä! Meillä vaati päättäväisyyttä että saatiin leikkaukseen aika. Säästät itseä ja lasta monelta turhalta! TÄSSÄ ON PIENESTÄ KIINNI ISO ASIA!

Luetteko lapsellenne?Meillä on luettu paljon jo kun lapset olivat ihan pieniä ja puhe on lähtenyt sitä myötä alkuun,pienin sai kunnon hepuleita kun ei kyennyt sanomaan mitä kulloinkin halusi,kun sitten lopulta osasi puhua,niin se puhetulva ei varmaankaan lopu koskaan :)Hän aloitti puhumisen "vasta"n.3-vuotiaana.En olis vielä kovin huolissani.

Poikani oli myös melko vähäsanainen tuossa iässä. Tuntui ymmärtävän kaiken normaalisti, mutta ei juuri tuottanut omaa puhetta. Hänellä oli ongelmia myös fyysisellä puolella ja mm. kireä kielijänne mutta ei niin kireä kuin sinun lapsellasi. Mielestäni ei pitäisi jäädä odottamaan että josko kehittyisi kuitenkin normaalisti. Terapia on tiettyjä leikkejä ja hassuttelujakin. Siitä ei ole mitään haittaa, vaikka lapsi olisikin normaali mutta jos ei olisi, ei tarvitsisi katua, ettei ole ajoissa alkanut kuntouttaa. Terapian vuoksi saattaa käydä niin, että on lapsen kanssa enemmän kuin muutoin olisi. Kun terapialeikkeihin ei suhtaudu pakkopullana, voi niistä tulla oikeasti hauskaa ja niihin voi osallistua myös sisarukset.

Jo pikkuvauvasta lähtien puhua pulputin lapselle jatkuvasti mitä tehdään tai mitä nähdään, esimerkiksi pukiessa näytin paitaa ja sanoin että pannaan paita päälle, näytin sukkaa ja sanoin nyt sukka jalkaan, lunta sataa ulkona... Minulla oli hyvin vähän muuta seuraa kuin lapsi ja puheliaana ihmisenä juttelin paljon hänelle. Vaikka hän tuntui ymmärtävän paljon, mietin miten hyvin hän erottaa eri äänet. Ostin kauniisti ja selkeästi kuvitetun aapisen ja ryhdyin jo ennen kaksivuotispäivää opettamaan hänelle kirjaimia. S ei ollut äs vaan ss ja R ei ollut ärrä vaan rr eli vähän niin kuin koulussa opetetaan. Voi kuinka häntä nauratti erilaiset äänet! Pienillä sormillaan hän selasi kirjaa ja tökkäsi sormensa osoittamaan tarkoitettua kirjainta. Huojensi paljon, kun huomasi että m ja n eivät sekoitu, vaan niistäkin hän suoriutuu. Hänen tätinsä tokaisi kerran, että kyllä lapsi puhuu sitten, kun saa minulta suunvuoron. Ja alkoi puhuakin. Alussa edistys oli hidasta mutta äkkiä puhetta alkoi tulla niin, että toivoi että olisi jo hetken hiljaa. Kehityksessä oli koko ajan joillakin osa-alueilla ongelmia, joten hän kävi melko perusteellisessa koulukypsyystestissä. Siinä todettiin, että hänellä on melkein yhdeksänvuotiaan sanavarasto.

Tärkeintä on, että rakastat lastasi. Kannustat, luot terveen itsetunnon ja sinnikkyyttä. Minun lapseni ennustettiin olevan alisuoriutuja, sellainen kutosen koululainen mutta alakoulu päättyi tasan ysin keskiarvoon. Ei hän sitä ilmaiseksi saanut mutta juuri sinnikkyydellä on puursi ja puurtaa edelleen enemmän kuin tarvitsisi. Kertaakaan hän ei ole päässyt/tarvinnut tukiopetusta koulussa. Kodin tuki on tärkeä ja lapseni on loistava esimerkki siitä, kun ongelmiin puututaan ajoissa, mitään ongelmaa ei ole. On vain iloinen, tasapainoinen lapsi, joka on tarvinnut ja saanut sen avun, jota on tarvinnut. Ne vuodet, jotka vaativat normaalia enemmän, tuottavat nyt korkoa koron päälle, kun lapsesta on kasvanut itsenäisesti asioistaan selviävä, järkevä yläkoululainen.

Tuli tosiaan myötätunnon tippa silmään lukiessani kirjoitustasi, kun nousi mieleen omat muistot, kun mietin onko ainokaisellani miten paljon ongelmia ja miten hän tulee pysymään mukana muiden lasten kanssa ja elämässä yleensäkin. Kun olet iloisella mielellä tehnyt kaiken voitavasi, lapsesi tulee yllättämään sinut. Tseppiä sylikaupalla!

Hei, huolestunut äiti!
Olen kolmen pojan äiti, huolestunut olin milloin kävelemään oppimisesta, milloin pottailusta, milloin puhumisesta. Liikkuvaiset pojat alkavat puhumaan yleensä huomattavasti myöhemmin kuin samanikäiset työt. Keskimmäinen poikamme ei sanonut 2-vuotistarkastuksessa mitään, neuvolatäti kyseli, etteikö tavallisimpia "anna" tai "äiti" - sanojakaan, johon vastasin, että ainoastaan "älä". Isoveli puhui ilmeisesti hänen puolestaan niin paljon, ettei pojan itse tarvinnut. Älä ole kovin huolissasi, koska huomaat, että poikasi ymmärtää asiat, vaikkei vastaa. Kaikki ottaa aikansa. Tukitoimet ja tutkimukset on ihan jees, mutta jokainen on yksilö. Meillä kyseinen poika puhui 3-vuotiaana täydellisiä lauseita, ja puhetta on piisannut välillä rasitukseen asti!
Tuntuu, että kaikkea odotetaan lapsilta yhä aikaisemmin, anna poikasi kehittyä rakastavassa ilmapiirissä omaa tahtiaan, omanlaisekseen. Serkullani on terävä-älyinen, ihana 2-vuotias poika, joka ymmärtää kaiken ja puuhailee kuin isommatkin, mutta puhelee hyvin vähän. Hän menee kielijänneleikkaukseen.
Aurinkoista kesää sinulle ja pikkumiehellesi!

Olen jo isoäiti ja poikani on jo 24-vuotias. Hän ei myöskään puhunut vielä kaksivuotiaana mitään. Olin tosi huolissani silloin, koska tyttöni joka on kaksi vuotta vanhempi aloitteli puhetta jo vuoden vanhana! Pojan puhe oli tosi huonoa kouluikaään asti. Puuttui h, k , p, t, ja l. Kävi puheterapiassa R-kirjaimen takia 4-vuotiaasta. Vihdoin eräs neuvolalääkäri, sijainen sanoi, että kireä kielijänne kannattaa katkaista. Toimenpide oli tosi helppo ja lähes kivuton. Parani nopeasti ja puhe löytyi kuin taikaiskusta! Ole huoleti, poikasi on varmastikin ihan normaali, puhe vain hiukan myöhässä, kyllä varmaan ehdit vielä odottaa, että hän olisi hetken höpöttämättäkin! Puhu ja lue lapselle paljon ja unohda ainakin tässä vaiheessa ne viittomat!
Sanavarasto karttuu kun lapselle puhutaan paljon selkeällä äidinkielellä, eikä mennä mukaan lapsen virheellisiin "sanoihin" kun niitä alkaa putkahdella.
Hyvää kesää perheellenne!

Tiedän vastaavan tapauksen, poika hänkin. Tuo poika alkoi puhua vasta lähes kolme vuotiaana kun syntyi pikkuveli, sitä ennen ei sanaakaan, mutta ymmärsi kaiken niin kuin sen ikäinen ymmärtää.

Minun vanhemmilleni sanottiin, etten ehkä koskaan opi puhumaan, kun en puhunut vielä neljävuotiaanakaan. Sitten joskus reilu neljävuotiaana rupesin puhumaan ja äiti on aina sanonut, että olen kyllä ottanut hyvin kiinni sen neljän vuoden puhumattomuuden, eli en ole enää ollenkaan hiljaa ollut sen jälkeen. Kielijänne voidaan leikata, mutta pelkästä puhumattomuudesta en huolestuisi. Itse tiedän ainakin, jos nyt 11 kuukautinen poikani ei opi heti puhumaan, niin ei tarvitse huolestua.

ettei pojalla ole asiaa.

Heippa!

Voi, minä tunnen monta lasta, jotka eivät ole puhuneet tuon ikäisinä ja heistä on tullut jatkossa varsinaisia puhekoneita. Olen ollut kauan erityisopettajana ja keskustellut kummeniä, satoja kertoja puheterapeutti ystäväni kanssa ja hän aina sanoo, Sitten, jos lapsi ei yli kolme vuotiaana puhu mitään, on syytä huolestua.
Nauti kesästä ja lapsestasi. Voihan olla, että kielijänne kiristää, mutta sitäkin voi pienellä harjoittelulla parantaa tai jopa suorittaa jatkossa pieni operaatio.

Aurinkoisia päiviä ja monia ilonhetkiä kullanmurusi kanssa. terveisin kesäope

No ei kai se puhu jos ei ole mittään asiaa! :D

Hei..
älä ole vielä huolissasi.. siskollani poika "suostui" puhumaan vasta yli 3-vuotiaana. Se ei ole niinkään ihmeellistä, kun tosiaan hänkin oli oppinut kävelemään aiemmin kuin muut. Ja kyllä se puhe sieltä tulee.. ne lapset on puhuneet neljään ikävuoteen mennessä kaikki saman verran..joten hän kyllä ottaa ajan kiinni, kun aloittaa. Huolehdi vasta myöhemmin ja anna hänen mennä omaa kehityskaartaan vielä :)) Ei kaikki lapset ihan samassa vauhdissa tee näitä.

Oman lapseni lääkärin kehotuksesta vein esim. polille, kun otti painoa aika rajusti ennen kävelemäänoppimista. Polin lääkäri sanoi, että kyllä se lapsi ihan normaalilta vaikuttaa. Odotellaan kävelyä ja juoksentelua.. oppi myöhemmin kävelemään kuin sinun lapsesi.. Nyt on ihan normaalivartaloinen ja pituuttakin venähti hyvin.

Mieti siis noita juttuja vähän myöhemmin.. ja uskon ja toivon, että se on vain erilainen kehityskaari .

Voimia ja oikein mukavaa kesää "ipanan" kanssa :))))

pikkusiskoni oppi puhhumaan vasta 5 vuotiaana puheopettajan avustuksella. Muistan kuinka vanhemmat olivat meillä huolissaan siskoni puhumaan oppimisesta. Ja jossain kohtaa huomattiin siskoni olevan puoliksi kuuro.

Hei minulla on sukulaistyttö joka ei puhunut sanaakaan 2,5 vuotiaana. No puheterapiaakin jo harkittiin mutta vanhemmat kiinnittivät huomiota siihen että tyttö törmäili usein päin jotakin ja tavaroihin tarttuessaan koppasi usein hutin. Selvisi, että tytön näkö on tosi huono, hän sai silmälasit ja nyt 3,5 vuotiaana puhetta tulee niin paljon ettei mukana pysy.

Meillä poika oppi puhumaan vasta n. 3vuotiaana. En juurikaan ollut huolissani koska mieheni suvussa tämä on yleistä. Kun poika sitten oppi puhumaan niin puheesta ei meinannut tulla loppua (nauroimme aina että pojasta tulee filosofi). Eräs päivä kun olin kotona lasten kanssa (4 kpl) ja mieheni tultua töistä kotiin hän kysyi kuinka päivä kotona on lasten kassa mennyt. Vastasin että hyvin on mennyt ja lisäsin nauraen että tuokin juustopää (tarkoittaen puhumatonta poikaamme) teki jotain... niin poika avasi suunsa ja tokaisi että "en ole juustopää vaan olen Tero" (hänen nimensä on Tero) tuijotimme mieheni kanssa toisijamme jonkin aikaa ja sitten purskahdimme koko perhe nauramaan.... joskus sen jälkeen mieheni kysyi Terolta miksi hän ei puhunut aiemmin...vastaus oli että "eipä ollu mitään asiaa".
En olisi sununa hirveän huolissani, jos puhetta ei ala kuulua 3 ikävuoden jälkeen sitten vie poika tutkimuksiin:)

Hei, meillä poika oli jo 4v kun puhetta ei tullut. Aloitimme puheterapian ja tukiviittomat ja ajattelimme että puhutaan viittomilla sitten koko ajan mutta toisin kävi, puhetta alkoi terapioiden myötä tulemaan! Terapiaa jatkettiin kouluikään saakka ja aloitettiin normaalikoulussa, mutta myöhemmin siirryttiin erityiskouluun oppimisvaikeuksien vuoksi. Nykyisin poika 11v puhuu kovasti ja joutuu aina sanomaan, että voisitkos olla välillä hiljaa:)
Mukavaa päivää sinulle ja suosittelen ottamaan kaikki tarjottavat avut vastaan lapsen itsetunnonkin vuoksi.

huolia kannat. Siskon poika ei puhunut mitään, alkoi sitten puhua noin 3,5 vuotiaana, suoraa puhetta.

Joskus mietittiin, taisi olla siinä, että liian hyvin ymmärtää mitä lapsi halusi. Jos ei, niin hän vain hiukan vinkaisi, niin taas ehdotettiin kunnes oli oikein.

Tuttavani lapsi ei puhunut sanaakaan ennen kuin kolmevuotiaana, sitten puhetta alkoikin tulla oikein kunnolla ja lausui sanatkin ihan oikein. Tämä edellä mainitsemani lapsi on jo kolmekymppinen ja ehtinyt puhua niiden ensimmäisten kolmen elinvuoden edestä. Joillakin lapsilla ottaa vain aikaa.

Meillä on myös 2v (juuri täyttänyt) poika. On ollut todella vilkas poika ja ei puhu vieläkään. Tietenkin se vähän huolestuttaa, mutta hän on jo 3. lapsi perheessämme, joten meillä muutkin alkaneet puhua aika "myöhään". Varmaan perimäkin osalta vaikuttaa, koska perheen isä oppi puhumaan vasta 3-vuotiaana. Hän on siis ensimmäinen vilkas ja todella liikunnallinen lapsi perheessämme. Toiset ovat olleet rauhallisia. Uskoisin että puhe tulee vähän myöhemmin. Toki meillekin sanottu, että 2,5 vuotiaana pitää käydä neuvolassa ellei vieläkään puhu. Odotellaan...Mutta uskon että lapsi kun lapsi oppii puheen ennemmin tai myöhemmin. Olisin huolissani jos 3-vuotiaana tilanne olisi sama. Pitää vaan jaksaa odottaa. Kyllä se puhekin sieltä tulee. Näin uskon mieän poikamme kohdalla.

En olisi sijassasi yhtään huolissani. Siskon poika oli muistaakseni jo neljän-viiden vanha, ennenkuin alkoi puhumaan. Sitä ennen rampattiin kaiken maailman tutkimuksissa ja epäiltiin jo kuuroksikin, vaikka lapsi kuuli toiseen huoneeseen, kun tarjottiin jotain hyvää. Nyttemmin hän on jo teini-iässä ja puhua pulputtaa siinä kuin kuka tahansa. Koulun alkua tietysti jouduttiin vuodella lykkäämään, koska puhe ei ennättänyt kehittyä tarpeeksi hyvin siihen mennessä kun olis pitänyt koulutaival aloittaa. Tuntuu välillä, että lapset yritetään liikaa laittaa kehyksiin, täytyy kehittyä tiettyyn pisteeseen tietyssä iässä. Jokainen on yksilö ja annetaan heidän kehittyä omalla tavallaan. Omalla pojallani oli myös puhevaikeuksi r ja s kanssa. Niitä rampattiin puheterapeutilla harjoittelemassa, mutta ei siitä muistaakseni ollut paljoakaan apua. Nyt hän on jo aikuinen ja vieläkin r ja s ovat hiukan epäselvät. Mutta eivät ole hänen menestystään hidastaneet. Koulut ovat menneet mainiosti ja ammatti hankittu sekä vakituinen työpaikka. Eikä ole myöskään ollut koskaan koulukiusattu puheen takia vaikka äitinä sitä aina pelkäsin.

Kuulostipa tutultu. Meillä poika oppi alkoi puhumaan vasta 2v11kk ikäisenä. Puhetta ei tullut yhtä tavua enempää, mutta meni sitäkin lujempaa. Jo 8 kk ikäisenä käveli tuetta ja muutenkin tosi vilkas. Olin jo huolissani, mutta eräs vanhempi täti-ihminen antoi neuvon: lakatkaa ymmärtämästä sitä. No me emme muka enää ymmärtäneet mitä poika haluaa ja vain tyhminä kyselimme. Éi mennyt aikaakaan kun poika alkoi puhumaan. Hän osasi heti puhua, jätti vain lapsen kielellä puhumiset väliin. Joten ei kaikki tarvitse tapahtua niitten neuvolatätien taulukoitten mukaan.

itselläni on viis lasta kaikki on alannu puhuun vasta noin 2v 6kuukautta vanhana.Toi nuorin alko vasta yli kolmi vuotiaana kunnolla puhuun,kun katkaistiin se kieli jänne.Eli puhuminen on yksilöllinen asia,ei kannata huolestua ennen kuin lääkärit on huolissaan siitä

määki oon 8vuotias poíka en osannu sanoo r koko ikänäni mutta muule opetettiin miten saa hyvin sanoon r

Voi olla että poikanne alkaa puhua yhtäkkiä ja selvästi . minulla on muistissa yksi poika , hän ei puhunut kuin vasta 5 vuotiaana. ei ollut sanout sanaakaan ennen , hän tapasi uuden kaverin ja viikon päästä hän puhui ihan kunnolla niin kuin olisi puhunut koko ikänsä , vanhemmat olivat tehneet kaiken että hän olisi alkanut puhumaan . He olivat tosi onnellisia kun hän alkoi puhumaan , toivon että poikanne alkaa puhumaan myös.

Päätalon Kallekin ruvenna aika myöhään jutteleen ja tarinaakin on kirjoittanut vähän enemmän kuin me muut Suomalaiset??

Meillä on viisi lasta, ja kaikki oppivat puhumaan hieman eri ikäsinä.
Vanhin lauloi jo laulunpätkiä puolitoistavuotiaana, ja puhui pieniä lauseita,
seuraava alkoi puhua hieman ennen kahta vuotta.
Kolmas oppi sanomaan sanoja noin vuoden iässä, mutta lauseita tuli vasta lähempänä kahta vuotta.
Kaksoset puhuivat omaa kieltään vielä yli kaksivuotiaina, ja vasta kolmen vuoden iässä heidän puheessaan alkoi olla jotain järkeä.

Ei ole lainkaan tavatonta, että lapsi alkaa muodostaa sanoja vasta kolmen vuoden iässä.
Jos hän ymmärtää kaiken, ja osaa toimia muutenkin ikäistensä tavoin, ole aivan huoleti ja odottele.
En usko, että lapsellanne on mitään vikaa, mutta ymmärrän toki, että haluaisit hänen jo pian sanovan jotakin:)

Minun veljelläni oli niin, että hän alkoi vasta puhumaan neljän vuoden ikäisenä. Eli todella myöhään! Kävi vaikka missä..mutta sitten lopetettiin käynnit ja kuukausi myöhemmin alkoi puhumaan, mutta sitten kun alkoi puhumaan, niin sitä puhetta sitten tulikin.. :) ei siis tarvitse stressata ja vielä kun on lähtenyt noin aikaisin liikkeelle, niin sekin vaikuttaa asiaan.. Toiset kuuntele ekaksi kauan aikaa ja sitten aloittavat puhumaan... Tietenkin, jokainen lapsi on erilainen ja ei voi verrata muihin..

Hei,

meidänkään poika ei puhunut yhtään mitään vielä kolmevuotiaanakaan. Viisivuotiaanakin vain hyvin epäselvästi joitakin sanoja. Kielijänne leikattiin, viittomia käytettiin, oli erityisryhmässä tarhassa. Vielä ensimmäisellä luokalla koulussa monta konsonanttia puuttui kokonaan. Mutta kaiken ymmärsi hyvin.

Nyt poika on 13 vuotta, puhuu erittäin taitavasti, laaja monipuolinen sanavarasto, lukee innokkaasti tiedekirjallisuutta, matemaattisesti erittäin lahjakas, lukuaineiden keskiarvo 8.4. Parhaillaan kielikurssilla Englannissa, lähti ihan yksin matkaan, pärjää hienosti. Saanut olla pienluokalla koulussa - suosittelen ehdottomasti jos vain mahdollisuutta tarjotaan.

Moni poikkeuksellisen lahjakas poikalapsi on ollut puhumaton: Albert Einstein, Arthur Rubinstein, Feynmann, jne. ....

juu eli ite oppisin puhumaa 2,5 vuotiaana ei ääntäkään ennen. Ei mitään hätää en oo vajakki

meijän emäntä on jo 45v ja ollut jo toistaviikkoa puhumatta nim:oliskohan isännän kesälomalla osuutta?

Vähän korjausta ensimmäiseen vastaukseen. Dysfasiasta on erilaisia muotoja. Dysfasia voi olla sellaista, ettei ymmärrä puhetta ja puheen tuotta on puutteellista, sellaista, ettei ymmärrä hyvin puhetta mutta puhuu hyvin ja sellaista, että ymmärtää puhetta mutta puheen tuotto on puutteellista. Eli voi olla dysfaasikko, vaikka ymmärtäisikin puhetta. Sitä ei siis voida sulkea pois vain sen perusteella, että lapsi ymmärtää puhetta. En tiedä, voiko kireä kielijänne vaikuttaa niin, että ei puhu lainkaan. En usko. Puheterapiaan kannattaa mennä, ja jos tukitoimet (mm. viittomat) eivät auta, lapsi kannattaa viedä tarkempiin tutkimuksiin psykologille ja foniatrille.