Kysymys rahasta

Meillä taloudessa 7 henkilöä, lapset ikähaitarilla 0-12. Olen ollut kotiäitinä 12 vuotta. Mies keskitason palkkalainen.
Asumme ok-talossa, itä-suomessa. Neliöitä 170, ja velkaa vielä maksettavana monien vuosien ajan. Siitä ei paineita, asuminen maksaa aina.. Taloudessa yksi auto ja isäntä kulkee skootterilla työmatkat. Rahaa menee ruokaan n. 800 euroa kk. Vaatteita ostetaan kirppareilta ja uutena. Lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja kaikenlaisia mielitekojahan heillä on ja niitä toteutetaan mitkä ovat järkeviä ja taloudellisesti mahdollisia. Esim. joka kerta kun markkinoille tulee uusi pelikonsoli, niin meille ei todellakaan osteta sitä, eikä ostettaisi vaikka rahaa olisi paljonkin käytettävissä.. Mutta mielellämme ostamme yhteiseen hyvään, esim. pihalle uima-allas on koko perheelle mieluinen hankinta.
Ruokaa saa tehdä, mutta samallalailla sitä tekisi kuin vaikka olisi kaksikin lasta. Kaksi lämmintä ateriaa ja välipalat. Samallahan ne potut kiehuu, oli niitä kattilassa 8 tai 18. Ruokaostoksilla pyrin käymään kerran suurilla ja sitten mies tuo työmatkalla puuttuvia pitkin viikkoa..
Minusta pärjäämme aivan hyvin, välillä jää säästöön, välillä tuntuu, että kaikki menee eikä riittäisikään. Mutta silloin on ihan hyväkin tarkistaa tärkeysjärjestyksiään..

pionintähkä kirjoitti:

Meillä taloudessa 7 henkilöä, lapset ikähaitarilla 0-12. Olen ollut kotiäitinä 12 vuotta. Mies keskitason palkkalainen.
Asumme ok-talossa, itä-suomessa. Neliöitä 170, ja velkaa vielä maksettavana monien vuosien ajan. Siitä ei paineita, asuminen maksaa aina.. Taloudessa yksi auto ja isäntä kulkee skootterilla työmatkat. Rahaa menee ruokaan n. 800 euroa kk. Vaatteita ostetaan kirppareilta ja uutena. Lapset saavat harrastaa mitä haluavat ja kaikenlaisia mielitekojahan heillä on ja niitä toteutetaan mitkä ovat järkeviä ja taloudellisesti mahdollisia. Esim. joka kerta kun markkinoille tulee uusi pelikonsoli, niin meille ei todellakaan osteta sitä, eikä ostettaisi vaikka rahaa olisi paljonkin käytettävissä.. Mutta mielellämme ostamme yhteiseen hyvään, esim. pihalle uima-allas on koko perheelle mieluinen hankinta.
Ruokaa saa tehdä, mutta samallalailla sitä tekisi kuin vaikka olisi kaksikin lasta. Kaksi lämmintä ateriaa ja välipalat. Samallahan ne potut kiehuu, oli niitä kattilassa 8 tai 18. Ruokaostoksilla pyrin käymään kerran suurilla ja sitten mies tuo työmatkalla puuttuvia pitkin viikkoa..
Minusta pärjäämme aivan hyvin, välillä jää säästöön, välillä tuntuu, että kaikki menee eikä riittäisikään. Mutta silloin on ihan hyväkin tarkistaa tärkeysjärjestyksiään..

Lue lisää

"Olen ollut kotiäitinä 12 vuotta."

Mitä sitten teet, jos miehes kuolee, vammautuu tai lähtee toisen muijan kelkkaan? Kuvitteletko saavasi jostain töitä? Naiset lyövät laimin täysin oman koulutuksensa ja työuransa, jopa halveksien uraäitejä. Sitten tulee tänkapå, kun isukki vaihtaa nuorempaan. Tätä tapahtuu uskovaisissakin perheissä.

Muistan tämän julkkupariskunnan Timo Teeaa ja Tuire Mikkosen. Tuirekin halveksi äitejä, jotka kävivät töissä vaikka oli itse VTM kuten Timokin. Kuinkas sitten kävikään, kun lapset oli isoja lähti "antoi Timo itselleen luvan rakastua" ja lähti kampaajansa matkaan. Siinä ihmetteli lehtien palstoilla Tuire, että ei noin vanhana saa enää töitä ilman työkokemusta. Että hän ei osaa yhtään mitään.

ollaanpa realisteja kirjoitti:

"Olen ollut kotiäitinä 12 vuotta."

Mitä sitten teet, jos miehes kuolee, vammautuu tai lähtee toisen muijan kelkkaan? Kuvitteletko saavasi jostain töitä? Naiset lyövät laimin täysin oman koulutuksensa ja työuransa, jopa halveksien uraäitejä. Sitten tulee tänkapå, kun isukki vaihtaa nuorempaan. Tätä tapahtuu uskovaisissakin perheissä.

Muistan tämän julkkupariskunnan Timo Teeaa ja Tuire Mikkosen. Tuirekin halveksi äitejä, jotka kävivät töissä vaikka oli itse VTM kuten Timokin. Kuinkas sitten kävikään, kun lapset oli isoja lähti "antoi Timo itselleen luvan rakastua" ja lähti kampaajansa matkaan. Siinä ihmetteli lehtien palstoilla Tuire, että ei noin vanhana saa enää töitä ilman työkokemusta. Että hän ei osaa yhtään mitään.

Lue lisää

vastasit, mutta minäkin olen ollut yli 20 vuotta kotona. Olin yhden talven töissä kun ajattelin, että saisimme sen toimimaan. Eihän se sitten toiminutkaan ja jäin uudestaan kotiin yhteisestä päätöksestä(mies on paljon töissä ja työ-ajat ovat epäsäännölliset). Minäkin luulin, etten saisi helposti töitä, mutten ollut kortistossa viikkoakaan...
Nykyään voi myös kouluttautua vanhemmallakin iällä, mutta tietysti ikä tulee vastaan työllistymisessä.

Kirjoitin tuon alempana olevan "Meillä on vielä"-tekstin.

Kysyt ihan oikeasti asiaa ja minullakin on vapaa-ehtoinen eläke, jota makselemme kuukausittain.
Puolison kuollessa minulla ei olisi hätää, koska omistanhan puolet talostamme ja henkivakuutuksesta saisin neljännesmiljoonan. Toivottavasti en kuitenkaan koskaan saa tuota rahaa! Jos kuitenkin jäisin leskenä yksin lasten kanssa niin ainakin muuttaisin rivitaloon ja uskoisin olevani siinä vaiheessa asuntovelaton.

Mahdollisuus tuokin, että mieheni jättäisi minut. Se olisi varmasti mieletön isku, koska rakastan miestäni mielettömästi. Meillä halataan ja pusutellaan päivittäin, joten voisin ainakin kuvitella näkeväni joitain merkkejä ennen eroa. Kuitenkin kaikki mitä omistamme on meidän kummankin nimissä, enkä usko joutuvani siltikään "sillan alle" vaikka ero tulisikin.

Mitä tuohon Mikkosten eroon tulee niin enpä todellakaan usko, että Tuire olisi jäänyt puille paljaille, vaikkei olisi löytänytkään mitään työtä. Tai sitten syy on itsessä, koska uskoisin heidänkin nauttineen kohtuullisista tuloista avioliittonsa aikana.
Btw Tuire on nykyään poliitikko, aloitti sen hyvin pian eronsa jälkeen joten hänelläKÄÄN ei tunnu olevan hätäpäivää. Jos en väärin muista niin Tuire taitaa olla jonkun kunnan kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Minä en ainakaan halveksi kenenkään päätöksiä. Toinen viihtyy kotona ja toinen ei. Toisella on siihen mahdollisuus ja toisella ei. Nämä ovat perheiden sisäisiä asioita, joihin muut eivät voi ottaa kantaa.