Nyt on ilmeisesti saatu ensimmäinen tieteellinen todiste siitä, että poltergeist-ilmiössä on yliluonnollisia piirteitä. Tri. Barrie Colvin on suorittanut nauhoituksia paikoissa, joissa on kuultu selittämättömiä ääniä. Colvin on äänittänyt erilaisilla tallennusvälineillä 40 vuoden aikana eri puolilla maailmaa poltergeistin aiheuttamia koputusääniä.
Äänten akustisissa ominaisuuksissa on havaittu selvä ero verrattuna normaalilla tavalla tuotettuihin vastaaviin ääniin. Normaalikoputuksessa äänekkäin kohta on heti alussa, poltergeistkoputuksessa lähellä alkua, mutta ei heti alussa. Äänten muuntaminen graafiseen muotoon osoittaa eron selkeästi.
http://www.spr.ac.uk/main/news/colvin-acoustic-properties-poltergeist-rapping
Äänten akustisissa ominaisuuksissa on havaittu selvä ero verrattuna normaalilla tavalla tuotettuihin vastaaviin ääniin. Normaalikoputuksessa äänekkäin kohta on heti alussa, poltergeistkoputuksessa lähellä alkua, mutta ei heti alussa. Äänten muuntaminen graafiseen muotoon osoittaa eron selkeästi.
http://www.spr.ac.uk/main/news/colvin-acoustic-properties-poltergeist-rapping
Vastaukset 9
Vanhimmat
Poltergeist nyt vaan ei ole ihan sama kuin kummittelu.
Millä perusteella?
Oman käitykseni mukaan suomalainen sana "kummittelu" sisältää lähestulkoon kaiken aaveisiin ja henkiin liittyvän aktiviteetin.
Poltergeist sana viittaa eniten tietysti räyhähenkiin, jotka yrittävät häiritä eläviä erilaisin tempuin.
Koputtelu häiritsisi ainakin meikäläistä.
Ainakin vähän.
"Poltergeist nyt vaan ei ole ihan sama kuin kummittelu."
Olet sekä oikeassa että väärässä. Blogissani http://parapsykologia.blogspot.com olen yrittänyt tuoda esille kummittelun ja poltergeistin ominaisuuksia.
Vanhassa talossa kuuluu aina joskus "koputtelua". Tutkikaa ennemmin materiaalien käyttäytymistä.
Tuossapa on hieno nykyaikaisen tekniikan tarjoama tarkistuskeino. Valitettavasti linkin kuvia vain ei selitetä kunnolla sanallisesti. Kuvat ovat niin erilaiset, että on vaikeata huomata niiden kuvaavan samanlaista ääntä.
Samanlaista analysointimenetelmää on jossain määrin sovellettu EVP-ääniin. Valitettavasti kokeilijat vain lähtevät niin usein pelkän uskon pohjalta, että he eivät ole kykeneviä hankkimaan kunnon todistusaineistoa.
Cybo Ceronimo Gabriel kirjoitti taannoin:
Kirjassa 'Conjuring Up Philip' kerrotaan Toronton Parapsykologisen
seuran jäsenien tekemästä kokeilusta, jossa kahdeksanhenkinen
ryhmä keksi I970-luvun alkupuolella mielikuvitusolennon
menneisyydestä ja keskittyi sitten todenteolla ajattelemaan
keksityn aaveen ilmestymistä.
Ryhmän jäsenen A. R. G. Owenin mukaan päämäärän kannalta
oli olennaista, että 'Philip' oli täysin kuviteltu hahmo ja että hänen
elämäkertansa oli täynnä asioita, jotka eivät pitäneet yhtä historian
kanssa.
Tarinan rungon Philip nimisestä miehestä sepitti eräs ryhmän naisista.
Philip oli sepitteessä yläluokkaan kuuluva englantilainen, I600-luvulla
eläneen Oliver Cromwellin aikalainen. Hän oli katolinen ja kuului
kuninkaan kannattajiin. Hän oli naimisissa kylmäkiskoisen ja frigidin
Dorothean, lähistöllä asuvan aatelismiehen tyttären kanssa.
Philip rakastui erääseen mustalaistyttö Margoon ratsastusretkellään
ja toi tytön salaa asumaan Diddingtonin kartanoon, perheensä kotiin,
lähellä tallirakennuksia sijaitsevaan portinvartijan majaan. Jonkin aikaa
Philipin onnistui salata suhteensa, mutta lopulta Dorothea sai selville
salaisuuden, löysi Margon lemmenpesästä ja syytti häntä noituuden
harjoittamisesta ja aviomiehensä varastamisesta. Philip pelkäsi
maineensa ja omaisuutensa menettämistä niin paljon, ettei hän
uskaltanut puolustaa Margoa oikeudessa, ja tämä tuomittiin
noituudesta ja poltettiin roviolla. Philipin valtasi katumus, kun hän
ei ollut puolustanut Margoa, ja hänellä oli tapana käyskennellä
epätoivoissaan Diddingtonin rintavarustuksilla. Eräänä aamuna
hänen ruumiinsa löydettiin rintavarustusten juurelta, sillä hän oli
heittäytynyt maahan ahdistuksen ja katumuksen puuskassa.
Kaikki oli tarinassa sepitettä, mitään yhtymmäkohtia todelliseen
henkilöön tai paikkaan ei siis ollut, mutta ryhmä loi hänestä vain
lisää yksityiskohtia ja niin mielikuvitus henkilö alkoi elää "omaa
elämäänsä". Hänestä muodostui lopulta pikkutarkka ja täysin
yhtäpitävä mielikuva tutkimusryhmän kesken.
Seuraava vaihe oli se, että ryhmä ryhtyi luomaan tuosta sepitteestä
aavetta. Ryhmä istui piirissä jäljitellen Viktorian ajan spiritualistien
vastaanottavaista tunnelmaa,samalla kun ryhmä tutkaili luomaansa
piirroskuvaa aaveesta ja keskittyi ajattelemaan sitä.
Lopulta tapahtumat alkoivat vyöryä yksittäisestä koputuksesta
aina vilkkaaseen 'keskusteluun' aaveen kanssa, joka kommunikointi
tapahtui koputuksin. Koputusten kuulumisen lisäksi pöytä syöksähteli
mm. istunnoista myöhästynyttä vastaan ja ahdisti tämän nurkkaan.
Välit aaveen kanssa menivät lopulta niin läheisiksi, että hänestä tuli
kuin yksi ryhmän jäsen. Erään kerran "Philipiä" uhattiin sillä, että jos
hän ei vastaa, hänet voidaan lähettää pois ja hankkia joku toinen,
tällöin koputukset lakkasivat, ja hyviä välejä oli vaikea palauttaa
ennalleen.
Ryhmä päätteli kokeen jälkeen viestien olleen peräisin ryhmän
jäsenten alitajunnoista, jotka jostain syystä realisoitui fyysiseksi voimaksi.
Ajatukset voivat oikeasti realisoitua, ajatuksemme luovat?
-------------------------------------------
Keskusteluketjussa jollakin oli nimiehdotuskin em. kummitustyypille:
Ehdotettiin nimeä::
Tällaiset kummitukset ovat SYNTEETTISIÄ kummituksia.
Kummitus luotiin kuten meedioistunnossa. Osallistujat suostuivat menettelyyn ja jokin pimeyden henkiolento käytti tilaisuutta hyväkseen, leikkiäkseen mukana. Henkiolennon tarvitsema voima tuli osallistujilta. Mitään näkyvää "ektoplasmaa" ei aina tarvita. Jos "tyydytään" vaatimattomaan kummitteluun, ilmiö voi syntyä lähes huomaamatta.
Menettely on hyvin arvaamaton. Vaikea ennustaa, millaisia voimia tulee heräteltyä. Ja jos valittu paikka on väärä, peliin saattaa ilmaantua hyvinkin ikäviä henkiä.
Kannattaa aktiivisesti vastustaa tuollaisia puuhia ja pysyä niistä tarkoin erossa.
Mistä tämä vakuuttava tiedon määrä on peräisin? Vilkas mielikuvitus ilmeisesti...