Mitä mieltä olette, pitääkö olla vastikkeetonta?
Itse auttelen mielelläni naapureita ( jos ei nyt ihan jatkuvasti olla kyselemässä ) enkä siitä toki rahaa tarvitse, mutta ei pieni huomiointi koskaan pahaa tee. Itse pyrin korvaamaan saamani avun tavalla tai toisella.
Itse auttelen mielelläni naapureita ( jos ei nyt ihan jatkuvasti olla kyselemässä ) enkä siitä toki rahaa tarvitse, mutta ei pieni huomiointi koskaan pahaa tee. Itse pyrin korvaamaan saamani avun tavalla tai toisella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on sellainen periaate, että jos naapuri auttaa koetan viedä kahvipaketin/viinipullon/kukkapuskan kiitokseksi. Pääsen siten kiitollisuudevelasta heti eroon ja naapurin kanssa välit pysyvät jotenkuten kunnossa.
Puoliso yleensä auttaa vastineeksi esim. kantamaan painavia esineitä, korjaamaan ruohonleikkurin tai mitä nyt milloinkin.
Onhan se vähän niinkin, että kun huomioi avun antajaa, sitä apua on helpompi saada ja mukavampi pyytää seuraavallakin kertaa.
Ajelin taannoin naapurin mummelin nurmikot, useampana kesänä. Saamani korvaus ei ollut rahallisesti suuren suuri, mutta varsin tyytyväisenä, aina syyskesästä, siemailin sen 0,5 l Viruvalgia-pullon pahempaan janoon.
haluaa auttaa, niin auttaa sitten vaikkei rahaa saiskaan tai vaikkei kahviakaan tarjottais - vaan kyllä sitä yleensä ainakin kahvit saa jos jotain pientä tekee. Ja jos ei halua, kun ei rahaa anneta, niin silloin voi olla menemättä. Niin.
Se on muuten aika harvinaista että kukaan edes pyytää, silloin yleensä ollaan jo aika hyvissä väleissä ja tunnettu ehkä jo vuosikymmeniä, oltu naapureina, kun uskaltaa mennä kysymään että viitsitkö jeesata.
Ei kai sitä ihan vieraalta apua tulla ensimmäiseksi pyytämään, se on totta. Parin tyypin kanssa on tullut mieleen, että tässä taidetaan olla kohta työsuhteessa. Avun kieltäminenkin on aika vaikeaa, jos haluaa kuitenkin pitää välit kunnossa. Mielestäni naapuriapu ja sen pyytäminen ei saa muodostua tavaksi tai rutiininomaiseksi eikä ainoastaan ykspuoleiseksi, silloin se toimii.