Hormonigallup!

Minulta jouduttiin poistamaan kasvainten vuoksi kohtu ja munasarjat 39-vuotiaana eikä omia hormoneja enää erittynyt ollenkaan. Lääkäri kertoi, että näin voimakkaasta hormonipitoisuuden laskemisesta tulee vaihdevuosioireita, joten kannattaa aloittaa hormonikorvaushoito. Söin kiltisti pillereitä vuoden verran ja sitten jätin ne pois, kun unohtelin ankä huomannut mitään eroa että olinko ottanut ne pillerit vai ei.

Oma mielipiteeni on, että hormonikorvaushoitoa käytetään aivan liikaa. Nyt olen 45-vuotias ja ollut ilman hormoneita 5 vuotta. Mitään oireita en ole havainnut.

1. Mieliala tasaantui selvästi ja pinna piteni. Ennen korvaushoitoa olin aika räjähdysherkkä niin, että oikein hävetti kiukutteluni.
2. Paino nousi kaikkiaan kahdeksan kiloa parin vuoden aikana, sitten tasaantui. Pillerit sinänsä eivät lihottaneet, vaan se, että ne lisäsivät ruokahalua.
3. En ole huomannut hiuksissa mitään erikoista, ainakaan sellaista, minkä korvaushoito olisi aiheuttanut. Minulla oli nuorempana luonnonkihara tukka, ja nyt se on alkanut kihartua uudestaan.
4. Vakavia sivuoireita ei tullut.

Olen käyttänyt yhdistelmävalmistetta lähes kolme vuotta, mutta nyt pidän taukoa selvittääkseni, tarvitsenko vielä korvaushoitoa. Kolmas viikko on meneillään, ja ainakaan vielä ei tunnu niin pahalta, että lääkkeisiin olisi tehnyt mieli turvautua.

Jokainen itse päättää, tarvitseeko korvaushoitoa vai ei. Elämäntilanteet vaihtelevat, samoin oma tuntemus siitä, milloin oireet ovat niin pahat, että vaativat lääkitystä. Vaihdevuodet sinänsä eivät ole mikään sairaus, eivätkä hormonit ole yleispätevä nuorennuslääke, korvaushoitoa käyttävät vanhenevat siinä missä käyttämättömätkin.