Olen 23-vuotias lentokenttäelämää rakastava neitonen. Olen ihan pienestä pitäen haaveillut lentoemännän työstä, enkä sen vuoksi, että minulla olisi suuret odotukset työstä, en todellakaan elä pilvissä, vaan olen saanut aika realistisen kuvan, siitä minkälaista työ todellisuudessa on. Olen työskennellyt kohta kaksi vuotta lentokentällä turvapuolella ja sitä aikaisemmin olen ollut myös lähtöselvityksessä sekä teen matkustajien saattopalvelua. Unelmani on kuitenkin aina ollut työskentely lentokoneessa. Rakastan asiakaspalvelutyötä, vaikka omassa työssäni olen saanut kokea myös asiakaspalvelutyön ankeamman puolen. Kiitosta ei juuri heru omalla alallani, vaan pikemminkin matkustajat antavat vain sitä negatiivista palautetta. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja turtuu. Itsehillintää on täytynyt oppia käyttämään ja lausahdus "asiakas on oikeassa" on tullut enemmän kuin tutuksi. Työaikoihin olen jo tottunut, sillä teen ns. kolmi vuorotyötä, vaikka meidän työpaikassa se tarkoitaa 30 vuorotyötä, eli vuoroja löytyy joka lähtöön. Vapaapäivä muuttuu nopsaa työpäiväksi jne. eli kuvio on jo entuudestaan tuttua.
Esteet, joidenka vuoksi en ole koskaan hakenut lentoemännäksi millekään lentoyhtiöille ovat vähäinen ruotsinkielen taito (jos sitä nyt on edes laisinkaan) ja pituuteni. Olen opiskellut peruskoulusta aina lukioon ja ammattikouluun asti ruotsia, mutta en vain ymmärrä miksi se ei tuonne kallooni tunnu jäävän. Tietenkin osaan jotain ihan perus juttuja, mutta niitäkin aika vähäisesti. Pituudeltani olen 160 cm eli finskille ihan passeli, mutta muille lentoyhtiöille sen muutaman sentin liian lyhyt. Haluan tätä todella kovasti ja olen varma, että motivaatiota ja asennetta on noiden puutteidenkin edestä, mutta riittääkö se, vai onko jo syytä lakata elämästä unelmissa ja palata todellisuuteen ja tyytyä työskentelemään maapalveluiden parissa?
Olisin todella kiitollinen, jos voisitte kirjoitella mielipiteitänne, jotta kuulisin muidenkin näkemyksiä asiasta :)
Kiitos kovasti jo etukäteen vastauksistanne ja mukavaa kesää!
Esteet, joidenka vuoksi en ole koskaan hakenut lentoemännäksi millekään lentoyhtiöille ovat vähäinen ruotsinkielen taito (jos sitä nyt on edes laisinkaan) ja pituuteni. Olen opiskellut peruskoulusta aina lukioon ja ammattikouluun asti ruotsia, mutta en vain ymmärrä miksi se ei tuonne kallooni tunnu jäävän. Tietenkin osaan jotain ihan perus juttuja, mutta niitäkin aika vähäisesti. Pituudeltani olen 160 cm eli finskille ihan passeli, mutta muille lentoyhtiöille sen muutaman sentin liian lyhyt. Haluan tätä todella kovasti ja olen varma, että motivaatiota ja asennetta on noiden puutteidenkin edestä, mutta riittääkö se, vai onko jo syytä lakata elämästä unelmissa ja palata todellisuuteen ja tyytyä työskentelemään maapalveluiden parissa?
Olisin todella kiitollinen, jos voisitte kirjoitella mielipiteitänne, jotta kuulisin muidenkin näkemyksiä asiasta :)
Kiitos kovasti jo etukäteen vastauksistanne ja mukavaa kesää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sulla tuntuisi olevan motivaatio kohdallaan, ja nykyisen työsi takia olet jo puoliksi lentokoneessa ;) Siellä aitiopaikalla kun olet ja pituuskin riittää, niin mitä vielä mietit?? Turha jäädä empimään ruotsin kielen taitoa. Kyllä sen vähän mitä tarvitsee, työn mukana oppii.
Nyt reippaasti haku päälle eri firmoihin! Asenne ratkaisee tässäkin hommassa ja nykymaailmassa ylipäänsä. Siivet on tehty lentämistä varten, ei siksi että niitä voisi roikottaa... Onnea matkaan!!
Ei se kyllä ihan noin mene, että asenteella mennään lentoemoksi.
Vaikka asennetta olisi miten, niin jos edes kurssille pääsyvaatimuksia ei täytä, niin haaveeksi jää.
Aloittaja nimen omaan kertoo, että kielitaitoa ei löydy, ja jo kurssille pääsemiseksi edellytetään SUJUVAA ruotsin ja englanninkielen taitoa. Ja pituuskin on nippanappa.
Kursseille on niin paljon hakijoita, että ensimmäisenä raakkaantuu ne, jotka eivät vaatimuksia täytä (kielitaito) ja sen jälkeen ne, jotka täyttävät vaatimukset rimaa hipoen (pituus).
Ainahan tietysti hakea voi, mutta pahoin pelkään, että aloittaja raakataan jo ensimmäisessä vaiheessa.
ei tässäkään asiassa mitään paina!! On parempi yrittää kuin jäädä rannalle ruikuttamaan. Totta, tosiasiat on itselle tunnustettava ja hyväksyttävä jos pettymys tulee, mutta edelleen: pakko on yrittää, kukaan ei tule kotoa mihinkään hommaan hakemaan.
Ikävä kyllä, tossa ruotsissa sun on vaan skarpattava! Mutta jos kerta sulla halua, tahtoa ja motivaatiota, niin kyllä sä ton ruotsin haltuun otat, eikä varmasti tuota hankaluuksia kun pidät tiukasti mielessä minkä takia sitä opiskelet!!
Ja tuo pituus karsii muutamat yhtiöt, mutta ei kaikkia!
Nyt se ruotsin kirja käteen!!!
..että todella petraisit ruotsin puhumista esim. tekemällä töitä ja asumalla jonkin aikaa vaikkapa Tukholmassa. Olet niin nuori vielä, että jos saisit vaikkapa puolen vuoden au-pair paikan Ruotsista niin käytännön kielitaito ja rohkeus puhua paranisi huomattavasti -ja oleskelu ulkomailla näyttäisi hyvältä myös CV:ssä.
Ainakin omalla kohdalla se auttoi, mutta rohkeus lähteä on se suurin kynnys. Ja aina pääset takaisin lentoasemalle, kun ruotsikin sujuu.