En ymmärrä mikä teitä maalaisia vaivaa. Asun avovaimoni kanssa yli 60-neliöisessä asunnossa Etu-Töölössä ja tämä oli kallis kuin mikä. Lapsia emme ole vielä tehneet koska emme oikein uskalla.
Mutta asiaan. Kun vanhat kaverini käyvät kylässä, he eivät koskaan kehu hienoa asuntoamme tai sano siitä edes mitään hyvää. Valittavat vain parkkipaikan löytämisen olevan tuskaisaa ja jotkut ovat moittineet porraskäytävän kusen hajua ja kivijalassa notkuvia kerjäläisiä. Eikö toisen kotia voisi edes vähän arvostaa?
Pahin sattui eilen, kun olimme kutsuneet vanhan koulukaverini perheineen kylään. Väkersimme isolla vaivalla paakkelssia ja känttyä pöytään ja olimme tehneet keittokomerossamme hienot ruoat valmiiksi. Kaljaakin oli lastattu jenkkikaappi täyteen ja keittiön pöytää oli jatkettu eteiseen asti jotta kaikki mahtuisivat. Kun ovikello soi, ryntäsivät lapset innoissaan sisään, mutta parin minuutin päästä molemmat parahtivat itkuun. - "Isi, ei jäädä tänne, täällä ei ole mitään tekemistä", aloitti toinen. - "Äiti, täällä on liian kuuma, lähdetään pois", ulvoi toinen. Perheen äiti taas kertoi saavansa lämpöhalvauksen, vaikka selitin, että kyseessä on jämerä kivitalo joka pitää lämmön ulkona. Siksi ikkunatkin ovat kiinni.
Ja niin sitten mentiin naapurin tila-autolla 15 minuutin ajomatka HEIDÄN kotiinsa. No pakko myöntää, että ilmastoidussa ja viileässä talossa oli mukava katsella, kun kaverini vaimo laitteli ruokaa pöytään 23 m2 keittiössä, jossa oli keraaminen liesi, iso pakastin, iso jääkaappi ja runsaasti säilytystilaa. Lapset pulahtivat uima-altaaseen kirmaamaan ja isännällä oli baarikaapissa hulppea kokoelma erilaisia viinoja. Jääpalakoneesta hän sitten tottuneesti kauhoi jäitä asianmukaiseen viinalasiin ja juotiin siinä drinkit katsellen lasten polskuttelua.
Mutta onhan se nyt aivan helevetin epäkohteliasta jos tarkemmin ajattelee. Ymmärsin suuttua vasta palattuani 60-asteisella bussilla takaisin kämpille, että ei näin saisi menetellä, jos haluaa olla kohtelias. Eivät maalaisjuntit tunnu ymmärtävän mitään urbaanista asumisesta. Onneksi monet ovat samaa mieltä kanssani, jopa nuo sisäpihalla remuavat spurgut, jotka yrjöävät polkupyörien päälle ja laulavat tahattomassa kaanonissa Kansainvälistä. Vaimokin mokoma on jo ruvennut puhumaan muutosta...
Mutta asiaan. Kun vanhat kaverini käyvät kylässä, he eivät koskaan kehu hienoa asuntoamme tai sano siitä edes mitään hyvää. Valittavat vain parkkipaikan löytämisen olevan tuskaisaa ja jotkut ovat moittineet porraskäytävän kusen hajua ja kivijalassa notkuvia kerjäläisiä. Eikö toisen kotia voisi edes vähän arvostaa?
Pahin sattui eilen, kun olimme kutsuneet vanhan koulukaverini perheineen kylään. Väkersimme isolla vaivalla paakkelssia ja känttyä pöytään ja olimme tehneet keittokomerossamme hienot ruoat valmiiksi. Kaljaakin oli lastattu jenkkikaappi täyteen ja keittiön pöytää oli jatkettu eteiseen asti jotta kaikki mahtuisivat. Kun ovikello soi, ryntäsivät lapset innoissaan sisään, mutta parin minuutin päästä molemmat parahtivat itkuun. - "Isi, ei jäädä tänne, täällä ei ole mitään tekemistä", aloitti toinen. - "Äiti, täällä on liian kuuma, lähdetään pois", ulvoi toinen. Perheen äiti taas kertoi saavansa lämpöhalvauksen, vaikka selitin, että kyseessä on jämerä kivitalo joka pitää lämmön ulkona. Siksi ikkunatkin ovat kiinni.
Ja niin sitten mentiin naapurin tila-autolla 15 minuutin ajomatka HEIDÄN kotiinsa. No pakko myöntää, että ilmastoidussa ja viileässä talossa oli mukava katsella, kun kaverini vaimo laitteli ruokaa pöytään 23 m2 keittiössä, jossa oli keraaminen liesi, iso pakastin, iso jääkaappi ja runsaasti säilytystilaa. Lapset pulahtivat uima-altaaseen kirmaamaan ja isännällä oli baarikaapissa hulppea kokoelma erilaisia viinoja. Jääpalakoneesta hän sitten tottuneesti kauhoi jäitä asianmukaiseen viinalasiin ja juotiin siinä drinkit katsellen lasten polskuttelua.
Mutta onhan se nyt aivan helevetin epäkohteliasta jos tarkemmin ajattelee. Ymmärsin suuttua vasta palattuani 60-asteisella bussilla takaisin kämpille, että ei näin saisi menetellä, jos haluaa olla kohtelias. Eivät maalaisjuntit tunnu ymmärtävän mitään urbaanista asumisesta. Onneksi monet ovat samaa mieltä kanssani, jopa nuo sisäpihalla remuavat spurgut, jotka yrjöävät polkupyörien päälle ja laulavat tahattomassa kaanonissa Kansainvälistä. Vaimokin mokoma on jo ruvennut puhumaan muutosta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joko mitali kiiltää?
Ainoa mikä särähti oli tuo jääpalojen "kauhominen". Meillä ne ainakin plopsahtelee suoraan lasiin tai kannuun, mihin niitä nyt pudotteleekin.
Provoahan tuossa ei ollut muu kuin se että kertojana oli muka pikkuasunnon omistaja. Kertojahan oli selvästi omakotiparempi-ihminen ja tarina sanasta sanaan totta.
Niin, kyseessä oli kaiketi shampanjaämpäri. Sieltä hän niitä jäitä kauhoi. Jääpalakone oli upotettuna alakerran saunaosaston kalusteisiin.