Käytännön arkielämää voidaan elää vain siitä lähtökohdasta, että asioista on totuus, vaikka sen selville saaminen olisi kuinka vaikeaa. Totta on tietysti, että me olemme rajallisia ihmisiä, joiden on kovin vaikea nähdä asioista totuutta pelkästään siitäkin syystä, että tiedämme niin kovin vähän usein erittäin monisäikeisistä tapahtumasarjoista, joihin tavalla tai toisella joudumme mukaan ja joista joudumme myös ajatuksiamme lausumaan. Vain Jumala näkee koko totuuden. Voidaksemme ajatella aivan ajallisistakin asioista oikein tarvitsemme Jumalan ilmoitusta, Hänen sanallista puhettaan. Siihen suhteuttamalla omat kokemuksemme voimme löytää luotettavan totuuden.
Kehotus: "Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!" on myönteinen luonteeltaan. Me emme välttämättä tiedä kaikkia asioita, jotka johonkin tapahtumaan liittyvät, mutta jos tunnemme Herran Jeesuksen omana Pelastajanamme ja elämme herkällä omallatunnolla Jumalan kasvojen edessä, tiedämme varsin hyvin, milloin puhumme totta ja milloin emme. Pyhä Henki asuu Jumalan lapsessa ja johdattaa häntä kaikkeen totuuteen.
Totuus on vain yksi, mutta valheella on lukemattomat kasvot. Valehtelua on mm sellainen "vilpitön totuuden puhuminen", jossa puhumme asioista, joita emme riittävän hyvin tunne antaen sellaisen kuvan, kuin tuntisimme ne. Kun ihmisen ylpeyden eräs erityistuntomerkki on halussa kohotella rintoja siitä, että tietää jonkin asian 10 minuuttia ennen kuin muut, kiusaus huhujen levittämiseen ja omien tuntemustensa kertomiseen totuutena on todellinen.
Erityisen salakavalaa valehteleminen on silloin, kun emme puhu mitään muuta kuin totta, mutta jätämme tiettyjä asiaan liittyviä seikkoja kertomatta. Jälkikäteen saatamme vielä henkeen ja vereen asti puolustaa puheitamme, vaikka totuus, josta on tietoisesti jätetty kertomatta olennainen osa, on valehtelun muoto. Poliittinen keskustelu ja hengellisten liikkeiden väliset kiistakysymykset ovat usein totuudesta valehtelua juuri tällä tavalla.Harva meistä on kuitenkaan valmis tunnustamaan valheeksi erilaisten nimilappujen kiinnittämistä toisiin ihmisiin. Pikemminkin puolustamme tätä käytäntöä sillä, että jotenkinhan ihmisiä ja heidän käytöstään on luokiteltava. Jotkut ovat siis fasisteja, toiset ateisteja, uskovaisia, sairaita, kommunisteja, lestadiolaisia, liberaaleja, legalisteja, vanhanaikaisia, katolisia, sivistymättömiä jne.
Hyvän käytöksen kultainen kirja kyllä opettaa meitä suomalaisia käyttämään kohteliaita ilmaisuja, kiittämään saamistamme palveluista, osoittamaan arvostusta vieraillemme ja hymyilemään asiakkaillemme. Mutta jos kysymys on näyttelystä, niin kuin asia kovin usein on, kyllä se on raskasta puuhaa. Kun päästään kotiin tai pinna pettää, alkaa tulla ulos sitä aitoa sisintä, joka ei ole välttämättä kaikkein mukavinta muiden kuulla. On tietysti niitäkin, jotka yrittävät kulkea koko elämänsä läpi kilttiä näytellen kelvatakseen muille. Mutta ei heidän psyykeensä usein sitä kestä. Epäaito elämä on raskasta. Ajan mittaan se vie monet loppuun palamiseen.Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili." Jumala puhuu, puhuu paljon, mutta yksikään Hänen sanansa ei ole turha. Jokaiseen sisältyy totuus ja voima. Yksikään Jumalan sana ei jää turhaksi. Jokainen vaikuttaa. Ihmisen sanatkin on tarkoitettu vaikuttaviksi, viemään eteenpäin totuutta ja rakkautta. Turhat sanat eivät ole merkityksettömiä sanoja, ne ovat tuhoisia sanoja. Turhat sanat syövät totuutta, ne murtavat oikeiden sanojen uskottavuutta, ne paljastavat puhujiensa sydämen tyhjyyden ja erämaan. Ne kertovat, että Jumalan totuutta ei ole otettu vastaan, eikä Jumalan Sana ole päässyt vaikuttamaan sisältöä, elämää ihmissydämeen.
Sanat on tarkoitettu yhteyden välineeksi. Ne rakentavat luottamusta, viestittävät totuutta, sydämen rakkautta, arvostusta ja ystävällisyyttä. Turhilla sanoilla ihminen ei vain ole tekemättä mitään, vaan tuhoaa aitojen sanojen merkitystä. Turhat sanat viestittävät eivät vain sanojansa sydämen turhuutta, vaan myös hänen asennettaan viestin kohteeseen. "Et ole mitään!" Mutta juuri välinpitämättömyyden ilmaisuina ne nousevat Jumalan käskyä: "Rakasta lähimmäistäsi!" vastaan. Siksi Paavali kirjoittaa:
"Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee kullekin vastata." (Kol. 4:6)
Kehotus: "Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!" on myönteinen luonteeltaan. Me emme välttämättä tiedä kaikkia asioita, jotka johonkin tapahtumaan liittyvät, mutta jos tunnemme Herran Jeesuksen omana Pelastajanamme ja elämme herkällä omallatunnolla Jumalan kasvojen edessä, tiedämme varsin hyvin, milloin puhumme totta ja milloin emme. Pyhä Henki asuu Jumalan lapsessa ja johdattaa häntä kaikkeen totuuteen.
Totuus on vain yksi, mutta valheella on lukemattomat kasvot. Valehtelua on mm sellainen "vilpitön totuuden puhuminen", jossa puhumme asioista, joita emme riittävän hyvin tunne antaen sellaisen kuvan, kuin tuntisimme ne. Kun ihmisen ylpeyden eräs erityistuntomerkki on halussa kohotella rintoja siitä, että tietää jonkin asian 10 minuuttia ennen kuin muut, kiusaus huhujen levittämiseen ja omien tuntemustensa kertomiseen totuutena on todellinen.
Erityisen salakavalaa valehteleminen on silloin, kun emme puhu mitään muuta kuin totta, mutta jätämme tiettyjä asiaan liittyviä seikkoja kertomatta. Jälkikäteen saatamme vielä henkeen ja vereen asti puolustaa puheitamme, vaikka totuus, josta on tietoisesti jätetty kertomatta olennainen osa, on valehtelun muoto. Poliittinen keskustelu ja hengellisten liikkeiden väliset kiistakysymykset ovat usein totuudesta valehtelua juuri tällä tavalla.Harva meistä on kuitenkaan valmis tunnustamaan valheeksi erilaisten nimilappujen kiinnittämistä toisiin ihmisiin. Pikemminkin puolustamme tätä käytäntöä sillä, että jotenkinhan ihmisiä ja heidän käytöstään on luokiteltava. Jotkut ovat siis fasisteja, toiset ateisteja, uskovaisia, sairaita, kommunisteja, lestadiolaisia, liberaaleja, legalisteja, vanhanaikaisia, katolisia, sivistymättömiä jne.
Hyvän käytöksen kultainen kirja kyllä opettaa meitä suomalaisia käyttämään kohteliaita ilmaisuja, kiittämään saamistamme palveluista, osoittamaan arvostusta vieraillemme ja hymyilemään asiakkaillemme. Mutta jos kysymys on näyttelystä, niin kuin asia kovin usein on, kyllä se on raskasta puuhaa. Kun päästään kotiin tai pinna pettää, alkaa tulla ulos sitä aitoa sisintä, joka ei ole välttämättä kaikkein mukavinta muiden kuulla. On tietysti niitäkin, jotka yrittävät kulkea koko elämänsä läpi kilttiä näytellen kelvatakseen muille. Mutta ei heidän psyykeensä usein sitä kestä. Epäaito elämä on raskasta. Ajan mittaan se vie monet loppuun palamiseen.Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili." Jumala puhuu, puhuu paljon, mutta yksikään Hänen sanansa ei ole turha. Jokaiseen sisältyy totuus ja voima. Yksikään Jumalan sana ei jää turhaksi. Jokainen vaikuttaa. Ihmisen sanatkin on tarkoitettu vaikuttaviksi, viemään eteenpäin totuutta ja rakkautta. Turhat sanat eivät ole merkityksettömiä sanoja, ne ovat tuhoisia sanoja. Turhat sanat syövät totuutta, ne murtavat oikeiden sanojen uskottavuutta, ne paljastavat puhujiensa sydämen tyhjyyden ja erämaan. Ne kertovat, että Jumalan totuutta ei ole otettu vastaan, eikä Jumalan Sana ole päässyt vaikuttamaan sisältöä, elämää ihmissydämeen.
Sanat on tarkoitettu yhteyden välineeksi. Ne rakentavat luottamusta, viestittävät totuutta, sydämen rakkautta, arvostusta ja ystävällisyyttä. Turhilla sanoilla ihminen ei vain ole tekemättä mitään, vaan tuhoaa aitojen sanojen merkitystä. Turhat sanat viestittävät eivät vain sanojansa sydämen turhuutta, vaan myös hänen asennettaan viestin kohteeseen. "Et ole mitään!" Mutta juuri välinpitämättömyyden ilmaisuina ne nousevat Jumalan käskyä: "Rakasta lähimmäistäsi!" vastaan. Siksi Paavali kirjoittaa:
"Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee kullekin vastata." (Kol. 4:6)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitat vähän mutta asiaa. noin sitä pitää kyösti. anna palaa kuin siltä tuntuu.