Auttakaa!

kiitos vastauksista, mutta olen ihan karmeassa tilanteessa.En oikeasti tiedä mitä tehdä!Tämä on hävettänyt ja surettanut minua ja monia vuosia ja jokin trauma tästä on tainnut keheytyä. Vaikka tiedän niin en vain voi kertoa tästä kenellekkään. Häpeän itseäni jo muutenkin liikaa, en kestä jos vielä vanhempanikin alkavat olla pettyneitä minuun. Ja vaikka he kuinka vannoisivat etteivät kertoisi, niin aivan varmasti he sanoisivat tästä esim. tädille tai isovanhemmille. En vain yksinkertaisesti tiedä miten ottaisin asian edes puheeksi kun se hävettää minua niin järkyttävän paljon. Mietin että miten voisin puhua tästä mutta en vain pysty. Ja jos edes harkitsen puhua, niin alan itkeä ja sitten vielä suuremmalla syyllä jätän kertomatta.
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN?!!!!!!!!!!!!!!!!!!

kaikkipilalla kirjoitti:

kiitos vastauksista, mutta olen ihan karmeassa tilanteessa.En oikeasti tiedä mitä tehdä!Tämä on hävettänyt ja surettanut minua ja monia vuosia ja jokin trauma tästä on tainnut keheytyä. Vaikka tiedän niin en vain voi kertoa tästä kenellekkään. Häpeän itseäni jo muutenkin liikaa, en kestä jos vielä vanhempanikin alkavat olla pettyneitä minuun. Ja vaikka he kuinka vannoisivat etteivät kertoisi, niin aivan varmasti he sanoisivat tästä esim. tädille tai isovanhemmille. En vain yksinkertaisesti tiedä miten ottaisin asian edes puheeksi kun se hävettää minua niin järkyttävän paljon. Mietin että miten voisin puhua tästä mutta en vain pysty. Ja jos edes harkitsen puhua, niin alan itkeä ja sitten vielä suuremmalla syyllä jätän kertomatta.
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN?!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Miksi vanhempasi olisivat pettyneitä johonkin johon et ole itse syypää. Ymmärrän toki,että puhuminen on äärettömän vaikeaa mutta sitä en ymmärrä miksi vanhempasi eivät auttaisi ja tukisi sinua ja kasvuasi aikuiseksi.

Ihan totta, sinun pitää nyt ajatella tulevaisuuttasi ja mennä koulun terkkarin puheille jos et vanhemmillesi pysty puhumaan, 100% varmasti hän ei kerro asiasta kenellekään, hänellä on vaitiolovelvollisuus ja jos hän rikkoo sen niin hänen uransa on ohi.

Asia painaa mieltäsi niin, että on luonnollista, että kun alat puhua siitä niin tulee itku, älä sitä häpeä.

Jos olisit minun poikani niin tilaisin sinulle heti lääkärin. Kulutat nyt niin paljon energiaa tähän asiaan, että sitä ei riitä varmaan mihinkään muuhun.

kaikkipilalla kirjoitti:

kiitos vastauksista, mutta olen ihan karmeassa tilanteessa.En oikeasti tiedä mitä tehdä!Tämä on hävettänyt ja surettanut minua ja monia vuosia ja jokin trauma tästä on tainnut keheytyä. Vaikka tiedän niin en vain voi kertoa tästä kenellekkään. Häpeän itseäni jo muutenkin liikaa, en kestä jos vielä vanhempanikin alkavat olla pettyneitä minuun. Ja vaikka he kuinka vannoisivat etteivät kertoisi, niin aivan varmasti he sanoisivat tästä esim. tädille tai isovanhemmille. En vain yksinkertaisesti tiedä miten ottaisin asian edes puheeksi kun se hävettää minua niin järkyttävän paljon. Mietin että miten voisin puhua tästä mutta en vain pysty. Ja jos edes harkitsen puhua, niin alan itkeä ja sitten vielä suuremmalla syyllä jätän kertomatta.
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN?!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Hormoonihoito on aloitettava nopeasti tai siitä ei ole mitään hyötyä muuten. Sinun on vain pakko ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mentävä lääkäriin jos asiat sieltä johonkin leviää lääkäri on sitten vankilassa virkavalan rikkomisesta ja menettää lääkärin oikeudet. Ole vain rohkea, kyse on sinun omasta elämästä! Et varmasti ole ainoa ihminen jolla tämä ongelma on.