katsoneet maailmaa noin 50-vuotta. olette myös saaneet vaikutteita kauempaa, vanhemmiltanne. Kuinka kaukaa, mennäänkö 1900 alkupuolelle, isovanhemmat 1880. Mitä annatte omille lapsille täältä? Mitä annatte lastenne tulevaisuudelle, kokemuksella jonka olette saaneet?
Olette nyt
Historiaa
44345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tältä sivustolta jotain pitäs antaa ja ammentaa antaisin uskon siihen et yllättävissä paikoissa voi olla tutustumisen arvoinen ihminen.
mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin. Mutta taitaa olla liian kaukainen asia mennä 1900 luvun alkuun ja alkaa muistella sitä vanhempiemme kautta, aikaa jolloin he olivat lapsia.
Otin esille tämän koska aika oli niin kaukana nykypäivästä, mutta kuitenkin niin lähellä. Vielä meidän elämässä.
Hyvinkin perillä vanhempieni lapsuuren puuhista mikäs etten olisi kun olen vanhoja ain kaivellut ja kaik vanhat asiakirjat aarteinani pitäny.
Sanoisin kumminkin et ei taira sen aikaiset pelit kiinostaa nykyisii pentuja .
Eikä' niin kauas kannata mennäkkään sil jopa mun lapsuus kiinostaa noita parikymppisiä niil kun on vaikeuksii hahmottaa mitä kamoja sen ajan lapsil oli.
mutta mietin, että jos joskus jarruttais ja alkaisi miettiä missä mennään ja on menty. Se voisi tehdä hyvää.
Sitä aikaa ei juurikaan nukyihminen mieti vaikka se vaikuttaa mieliimme kuitenkin.
On toisaalt sellanen asia joka sortais vähäväkiset aikamoiseen kurjuuteen jos ton aikast elämää miettii.
Olen joskus ajatellut et mikä aika olis sellanen kun duunari tunsi elonsa turvatuksi ja luotti huomiseen ,olisko ollut 70luku.
70-luku sellainen. Tuli usko tulevaisuuteen. Tuli tun ne että kun teki työnsä pärjää, eikä tarvi pelätä tulevaa. Mutta toisin kävi. Myöhemmin.
30 euroa, että pääsee festareille.
olisi arvossaan 1880 vuonna ollut?
Varmaan sillä olisi elänyt 10-henkinen perhe puoli vuotta tms.
voinut kysyä vähän laajempaa kysymystä, kun tuohon vastaaminen on peanuts:-D)))))))))))))))))))))
voi myös lyhyesti vastata ei voi mitään, pitää sitten kertoa tarina. Lyhennetty.
silloisen Tuomarinkylän kuulun kartanon...............ei tästä mitään tule.:-D)))))))))))))))))
yrittää nyt ymmärtää että, kaikkea ei pidä eikä voi selittää;)))) ööh--mitenkään järjellä....
tsau:Friidu
tulee vielä kartanoromantiikkaa tai sitten kartanonkummituksia?
juuri seuraa, sillä isoisäni isä oli Jakob Kavaleffin äpärä, mutta Kavaleff oli sen verran hentomielinen mies, että koulutti äpäränsä ja antoi tämän piika äidille torpparioikeudet, joten perhe tuli toimeen miten kuten.
olemmeko sukua toisillemme? :-D)))))))))))))
mistä heekustista minä tiedän? En kyllä yhtään ihmettelisi;)))) Sen verran levoton suku tuo äitini suku.. Ota nyt heistä selvää...
tsau:Friidu
tunne että olisi ollut mukava tutustua tähän Kavaleffiin.
olemme kaikki sukua toisillemme. Ihmiskunnassa on yksi ihmisrotu, joka on nimeltään Homo Sapiens Sapiens ja se on saanut alkunsa suunnilleen tuhannen ihmisen ryhmästä, joka noin 72 000 vuotta sitten lähti vaeltamaan Afrikasta muualle maailmaan. Näin väittävät tiedemiehet ja ovat asiasta jokseenkin yksimielisiä.
löytyy netistä. Hän on on esi-isäni, vaikka siitä ei kirjallista todistusta olekaan olemassa. Hän omisti aikoinaan koko Tuomarinkylän alueen ja Haltialan maat, yhteensä yli 5000 ha Vantaan jokilaaksoa.
Olen tosissani. Voisinhan tuon asian oikealta serkultani saada tietooni kun palaa Suomeen....;))) Ymmärtänet etten kyllä edes hämmästyisi...Nooh...nuku yösi kuitenkin rauhassa;)))) Totta tuo mitä kirjoitit...loppujen lopuksi....asia on juuri näin...laajasti ajatellen;)))) serkku;))))
tsau:Friidu
tiennyt ja siksi arvostankin ihmisiä paljon. Koska olemme kaikki sitä samaa sukuaDDDDD
joku asiantuntija sukututkimusasioissa? Se on kiinnostavaa hommaa, mutta resurssit eivät nyt millään riitä sellaisen tekemiseen, mutta kiinnostava juttu.
mutta hänellä kaikki nämä dokumentit ja ns. vanhat sukukirjat jotka kulkevat tässä suvussa sukupolvelta toiselle....sieltä on helppo tarkistaa;))) Ovat hänen halussaan koska hän nyt se jolle ne tavallaan kuuluvat....
tsau:Friidu
jos sukumme tulevat samoilta pelloilta, niin ei mikään ihme olisi, vaikka olisimmekin sukua. Tämä mainittu Kavaleffin poika oli itse aikanaan suurperheellinen. Väkeä riitti, sillä hän lopetti juoppopeilimannin uransa 31 vuotiaana ja kääntyi lestadiolaiseksi ja lapsia alkoi perheeseen tulla liukuhihnalta. Sukumme on todella laaja.
mutta eiköhän tuo selviä ajan kanssa;))) Ymmärtänet etten tähän nyt enempää kirjoita;)))yksityiskohtia....tästä omasta suvustani;)))
tsau:Friidu
totta kai ymmärrän.:-D)))) Huvikseni minä tätä ketjua lähdin viemään tähän suuntaan.
Hyvä kun muistutit mun pitää ettiä kirja mun äidin puolen suvusta, ja kattoo sieltä yks immeinen jota multa kysyttiin että onko meiän sukua.
Mietin kerran että systerin tytön nuorin tyttö on mielenkiintoista tekoa kun isä on lapista ja meidän suku molempien vanhempien puolelta saarelaisia.
Mulla kun ei niitä omia lapsia niin systerrin tyttö joutuu lapsineen sitten käsimään kaiken :))
Tosin ne ottaa mielellään vastaan kaiken mitä tarjoan suvusta luonnonihmeisiin asti.
mielenkiintoista on. Yksi on poltettu noitana. Erään tarinan mukaan.
Puhumattakaan ne merirosvot jotka saarelaisiin sukuihin usein liittyy. Tarinoita on joista vieläkin vaietaan mutta pikkuhiljaa jotain aina aukeaa.
suren tätä että, en voi antaa niin paljon sitä tietoa mitä itse olen saanut. Se on ehkä elämäni suurin tragedia. Itse olisin halunut saada tietää vielä enemmän omista isovanhempieni ja heidän juuristaan, olin kuitenkin kovin nuori kysymään vielä niitä kysymyksiä joista silloin vaiettiin nyt kysyttävää olisi ollut. Kuitenkin vanhempieni säästämä kirjeenvaihto ja nämä kaikki postikortit auttavat vähän ymmärtämään...heidänkin elämäänsä nyt...Nyt jälkeenpäin ajattelen että, se on ollut suuri menetys.....kun on ollut liian nuori kysymään ja ymmärtämään. Olisin voinut saada ihan oikeita vastauksia..
Kuitenkin kiinnostus historiaan sinänsä on tullut kyllä kotoani. Siitä olen vanhemmilleni kyllä kiitollinen...he herättivät tämän kiinnostuksen juuri siinä riittisessä murrosiässä...minunkiin... Tuo kiinnostus historiaan kun vain lisääntyy iän myötä....
tsau:Friidu
tuli mieleeni. Se on tärkeää, tietää kuka on, omat juuret ja tarinat.
Kiinnostaa kaikki mitä on ollut kauan sitten, kuinka isovanhemmat ovat eläneet jne. Haluan siirtää sen lapsenlapsilleni omasta suustani.
kyllä hienointa mitä voi omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen antaa....Kaikki muu kun on kuitenkin muuttuvaa ja tilapäistäkin voi olla..mutta, tämä tietoisuus omista juuristaan...On erittäin tärkeä asia. Ilman sitä ihminen ei tunne kuuluvansa oikeastaan mihinkään....vaan on tavallaan henkisesti miten sanoisi ehkä juureton....
tsau:Friidu
Kerron miten paljon työtä tekemällä sairastuu ja nyt vanhemmiten joutuu elämään kipujensa kanssa joka ainoa vuorokausi.Kerron että älkää olko niin tyhmiä kuin itse olen ollut.Toisin kuin meille lapsena,annettiin ymmärtää että työtä tekevä ihminen on hyvä.
Taidamme olla omituisia mutta neiti 14 v halusi Pappa-tunturin ja sai sellaisen. On ikionnellinen saaliista ja siitä kun pääsee ajelemaan. Kypäräkin piti olla tyyliin sopiva.
No isäni oli syntynyt 1903 ja äitini 1923 joten molemmat sodat on sodittu ja eletty lapsena tosi luomusti ja vanhanaikaisesti. Hevonen, haravakone, niittokone niin ja myös Pappa-tunturi olivat ahkerassa käytössä. On lypsetty lehmiä käsin, vedetty vasikkaa synnytyksessä alle 10 ikäisenä, levitetty talikolla sontaa lannoitteeksi, laitettu heiniä seipäälle. Kaikki tuoreessa muistissa sieltä jostakin.
Näitä olen pikkuhiljaa lapsilleni siirtänyt koska vanhempani ovat kuolleet. Heidän pitää tietää mistä äitinsä on tullut ja millaista elämää elänyt. Silloin sitä hiukan häpesin mutta nyt olen siitä ylpeä, sen jälkeen on tapahtunut paljon...
jos olet saanut tuollaisen lapsuuden viettää. Luen rivienvälistä että on tainnut olla ihan onnellista aikaa.
Tietenkin siihen aikaan lapsetkin joutuivat työntekoon, ainakin kesällä kun oli heinänteko, mutta jos se tehtiin yhteisenä hyvänä niin sitä ei otettu niin raskaasti vaan se oli luonnollista.
Kyllä työntekoon jouduttiin. Minä pienimpänä heinäkuorman päälle polkemaan jotta enemmän mahtuisi ja ojanpientareita haravoimaan. Siskoni laitettiin pesemään lehmien utareet ennen lypsyä ja kurillaan pesi myös sonnilta munat, ovat jääneet mieleen kun oli niin hauskoja juttuja ja näitä on vaikka kuinka paljon...
monenlaisia mietteitä menneen ajan muistamisista. Minä olen aika köyhä näissä asioissa, ja se köyhyys on pitänyt jälkipolvetkin historiastamme tietämättöminä. En ole saanut menneen ajan sukukertomuksia keltään. Äitini kuoli ennen kuin edes itse osasin minkäänlaista puhetta, isänikään ei kovin kauaa elänyt ja oli sairaaloisena jaksamaton miettimään menneitä.
Omille jälkeläisilleni olen aika vähän voinut menneisyydestämme kertoa. Maailman- ja Suomen historiaa he ovat lukeneet itse samoin kuin minäkin.
Joskus olen vähän miettinyt asiaa, mutta en oikein ikävääkään näe tässäkään historiattomuudessa. Jälkipolvet ovat itse kokeneet nykyisen lähihistoriamme ja tuntuu, että se heille riittääkin.
Tapahtumien kululle ei jälkikäteen mitään voi ja näin ollen se on mielestäni ihan suotta rasitettakin. Kokemukset taas ovat useinkin samanlaisia jokaisen ihmisen kohdalle tullessaan. Ainoa hyvä puoli on kokemusten jakaminen ja näin antamaan ohjeita ja neuvoja. Oman elämäni kokemuksia olenkin jälkipolville kertoillut ja neuvoinakin jakanut.
Huomioni vain on ettei niihin paljoakaan kiinnitetä ajatuksia, mikä toisaalta on aivan hyväkin, että omin neuvoin opetellaan pärjäämään.
Joskus kyllä omien touhujen lomaan tulee neuvotkin mieleen.
Ehkä tämä asia on oman elämänkokemukseni jatketta etten kummemmin heille mennyttä puputa. Olen itse huomannut ohjeita saanattomana, että elämä opettaa jo itsessään ja antaa neuvoja. Itsenäisenä oppii myös hakemaan neuvoja ja kuuntelemaan hyvällä oivalluksella toisten kokemuksia, joita osaa sitten miettiä omalle osalle.
Niistä ei myöskään tule äidin tai isän antamia pakkoneuvoja ja tottumuksia.
Sanotaanhan, että elämä kuitenkin opettaa.
Ehkä ei kaikkea tarvitse mennä kokemaan kantapään kautta, kun osaa käyttää myös omia aivojaan.
Kyllä olet oikeassa elämä opettaa ja nuorena minäkin kotoani olen lähtenyt enkä neuvoja liioin saanut tahi kysellyt. Paljon on negatiivisia asioita lapsuudessa myös mutta mitä kauemmin vanhemmat haudassa lepäävät sitä himmeimmiksi nuo muistot jäävät ja ne iloiset asiat jäävät. Niitä on vain hauska kertoa lapsille kun näkee niitten hölmistyneen ilmeen; Äiti, oletko sinä jo niin vanha? Myös omat vanhemmat lapseni ovat jo lukioajoista asuneet poissa kotoan, nuorin tuossa vielä pyörii.
Olen iloinen, että ovat pärjänneet ja näyttävät pärjäävän hyvin, mukavaa kun kaikki asumme lähekkäin, näin ei sisaruksetkaan pääse vieraantumaan toisistaan.
Isoveli onkin tämän pikkusiskon ehdoton auktoriteetti, joskus ihan huvittaa kuunnella sitä käskytystä.
Lapset ovat itsepäisiä ja itsenäisiä jos he saavat tehdä "päätöksiä" omista asioistaan ja vanhemmat ovat tukena, ei auktoriteettina. Silloin he oppivat ottamaan myös vastuun tekemisistään, näin minä sen asian näen.
luontoon, se on elinehtomme.
http://www.youtube.com/watch?v=ktAK7hcNQAo&feature=related
:-)
saaneet perinnökseen ne arvot joita heidän vanhempansa ovat kunnioittaneet. Lähimmäisen kunnioittaminen ja huomioon ottaminen, rakkaus luontoon. Positiivinen ote elämään ja omillaan pitää tulla toimeen.
Siinä lyhyesti.
Kysymys oli aika laaja, voisi kirjoitellä sivutolkulla.........
Hyviä neuvoja, ne eivät maksa mitään.
Rahat ja muun sellaisen ajattelin itse käyttää jos vain ennen kuolemaani ehdin.
No kuten olen sanonut aiemmin, minulta ei jää kuin huonekalut jos riitaa tulee sahatkoot kolmeen osan...
tietäisi elämästä jos se olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista? Koska joskus kuitenkin törmää epämiellyttäviin asioihin niin aivan varmasti joutuu vähän joskus järkyttymään. Kuka tahansa. Menneeseen sataan vuoteen jo mahtuu niin paljon kaikenlaista paljon kokemuksia hyviä ja huonoja. Itseasiassa olen vaan kiitollinen että olen saanut paljon kokea. Voin lohduttaa jotain joka on maassa. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, tiedän sen!