Joo, siis oon 21-vuotias nainen ja oon enemmän kun paljon ihastunu mun ystävään, jonka oon tuntenu 5 vuotta. Oon ollu ihastunu siihen koko sen ajan mitä oon sen tuntenu, mutta piilottanu aina tunteeni. Nyt tässä muutama kuukaus sitten tämä ystävä suuteli minua humalassa ja sen jälkeen on häröilty aina kännissä. Selvinpäin ystäväiseni tosin kertoi, että sillä on ikävä minua etc...Ja päästin kaikki sisälleni piilotetut tunteet valloilleen, annoin luvan itselleni olla ihastunut häneen. Asiathan oliskin muuten melkein hyvin, ainoa "pikku" juttu on, että ystäväni on seurustellut jo 6 vuotta miehen kanssa...Nyt ystäväni sitten miettii että tukahduttaako tunteensa minua kohtaan vai antaako niiden olla ja kenties kasvaakkin. Hän ei ole onnellinen suhteessaan...Nyt siis mietin mitä tehdä, pitäisikö minun sanoa hänelle, etten tahdo mitään muuta kuin ystävyyttä vai jatkaa tätä itseni kidutusta ikävöimällä häntä. Tiedän tosin, etten ole niin vahva että pystyisin sanomaan hänelle ei jos hän haluaisi taas "säätää" kanssani...Kriiisiiiii....Kuulostaapa teinimäiseltä...:)
Ihastus ystävään...
Ikävä...
111743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannattaa tehdä niinkuin tuntuu parhaimmalta. Mitä suotta hätiköidä asioiden kanssa vaan ehkäpä kannattaa antaa ajan kulua.
Olet sinkku. Saat rauhassa ajatella, unelmoida ja antaa asioiden mennä ja tulla omalla painollaan.
Ehkä hivenen vapaammin kuin kaverisi.
Avoin keskustelu on kenties tehokkain keino tällä hetkellä. Ainakin sitä kannattaa vakavasti harkita..
Mikä on elämän esteenä?
Niin, keskusteltiin me tässä yksi päivä vakavasti asioista ja silloin juuri ystäväni alkoi miettiä, että mitä tekisi tunteilleen minua kohtaan. Hän ei siis tiedä, että haluaisiko hän tavallaan valita minut vai poikaystävänsä. Ymmärrän häntä kyllä, on vaikea lähteä pitkään kestäneestä suhteesta, varsinkin kun on seurustellut niin nuoresta lähtien (hän on minun ikäiseni). Lähdin itsekkin pitkäkestoisesta suhteesta vihdoin ja viimein noin puolisen vuotta sitten, eroa olin ajatellut jo monen monta kuukautta ennen varsinaista eroamista, mutta oli niin vaikea lähteä kun oli tottunut toiseen ja oli meillä oli myös yhteinen koti. Tiedän, että ajan kanssa kaikki kyllä järjestyy niin kuin on tarkoitettu (mitä se sitten ikinä onkin), mutta tällä hetkellä olen niin epätoivoisesti ihastunut ystävääni, etten pysty ajattelemaan ketään enkä mitään muuta. Hätiköiminen tosin vain pahentaa asiaa...
Elämän esteenä olen minä itse, estän itseäni elämästä täysillä...
sä oot kyl aika söpö ja kiva tyttö :)
Voi vittu kun on teilläkin ongelmat.
Menkää nyt saatana itteenne ja miettikää mistä täälläkin kannattaa itkeä.
Vitun äpärät.
katteeks? Kun naisilla on tunteita toisiaan kohtaan, rakkautta, sympatiaa, auttamisen halua. Kaljamahajunttihan saa naisen vain ostamalla, muusta se ei tajua.
Kukaan ei ole sinua pakottanut kommentoimaan millään tavalla tähän keskusteluun, joten entäs jos menisitkin sinä sinne itseesi miettimään...
Mulla on myös samanlainen tilanne tai oikeastaan "pahempi" eräs kaverini kertoi minulle
olevansa ihastunut...ja hän on naimisissa...olemme nyt tapailleet salaa muutaman kuukauden.En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai tekemättä jättää?!Olen rakastunut häneen ja hän myös sanoo samaa minulle...tilanne vaan on niin raastavan raskas en tidä kauanko mä tätä odotusta ja salailua jaksan ja olisko vaan parempi unohtaa ja antaa vaan olla...
Voi kun voisikin vain unohtaa ja jatkaa elämäänsä...Olisi niin paljon helpompaa, koska en minäkään jaksa tätä salailua ja odotusta...En haluaisi olla näkemättä häntä vaikka varmaan pitäisikin...Tuntuu vain, että juuri tämä ihminen olisi niiiin juuri sitä mitä olen aina etsinyt...Tiedän, että ystäväni tuntee melkoisen syviä tunteita minua kohtaan, mutta hän ei kuitenkaan ole varma niistä...Ymmärränhän minä sen, onhan vaikeaa suhtautua asioihin, kun yhtäkkiä huomaakin ihastuneensa saman sukupuolen edustajaan, vaikka onkin aina luullut olevansa hetero. Ja onhan vaikeaa lähteä siitä turvallisesta vanhasta suhteesta. Paljonkaan ei tosiaan ole minun päätäntävaltani alla asioita, ainoastaan voin poistua hänen elämästään kokonaan...Siispä pallo on hänellä, ratkaisua odotellessa...
Se on totta pallo on hänellä...En ole enkä aijo häntä painostaa mihinkään koska itse ne päätökset on hänen tehtävä ja onhan se iso ja vaikee asia varmaan lopettaa suhde/avioliitto ja alkaa naisen kanssa...mutta mä toivon sulle kaikkea hyvää ja ehkä "hyvää kannattaa odottaa" itse aion ainakin vielä jatkaa ja katsoa mitä elämä tullessaan tuo tai sit vie...
Hyvin paljolti totta puhelet. Minäkin ajattelin, että jatkan tätä vielä ja katson mitä tapahtuu. Tosiaankin, voin satuttaa itseni pahasti, mutta voin myös saada paljon enemmän kuin mitä olen koskaan uskonutkaan.
Paljon kaikkea hyvää sinullekkin ja toivottavasti tulet hyvin paljon onnelliseksi!
Heips!
Kerrothan sitten miten tämä 'tarina' jatkuu?
Onnea teille molemmille. Ystävyys toivottavasti kuitenkin teillä säilyy, vaikka se kipeätä nyt tekeekin.