Kuinka paljon on onnellisia lähes seitenkympisiä terveitä tässä porukassa ? Meikä on terve kuin "pukki", pidän hyvän huolen päivittäisestä kunnosta, ei tauteja, terveys palveluita ei tarvitse vielä, aion elää noin satavuotiaaksi täyttä elämää, matkustella harrastaa, nauttia täysin siemauksin mitä elämä tuo tullessaan.
Olemmeko terveitä, tarvitsemmeko paljon terveyspalveluita ?
seitkyt lähestyy
29245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Täysin terve ja pirteä, kohta 69v , töihin menisin jos joku huolis ! Suomessa kummaa touhua, vanhoja syrjitään työpaikoilla !
Onneksi on terveyttä vielä, ei muuta kuin vauhti päälle tän ikäsenä, pysyy terveenä pitempään, mieki käyn tansseissa kerran viikossa, se piristää kummasti.
Ryhdyin 53-vuotisena varmistelemaan terveyttäni aloittamalla työelämästä irtaantumisen.
Viimeisistä askarointiehdotuksista onnistuin kohteliaasti kieltäytymään.
Kukin tyylillään!
Tässä keväällä kysyttiin maailman vahalta mikä on pitkän elämän salaisuus, hän sanoin viina ja villit naiset.
Harva satavuotias enää välittää naisista.
Epäilen että pakjon, ja myös yli-ikäisiäkin, kirjoitusten tasosta päätellen.
Sairaana syntynyt, en tervettä päivää nähhy. Hyvn ja haukutun korkean terveydenhuoltomme ansiosta mie oon pysyny hengissä. Mm. äitini sisaruksia menehty 5 joko vastasyntyneenä tai ensimmäisinä elinvuosinaan. Äiti oli 1910 syntynyt. Jos olisin syntynyt tuolloin, olisin vainaa jo lapsuusvuosina.
Tarvitsen terveyspalveluja lähes maksimaalisella tasolla. Kerran kuukaudessa sairaalassa lääkehoidossa. Lääkehoitoni maksaa yli 600 € kuussa, mut sen maksaa yhteiskunta kun on ne katot, läkekatot, sairaalan hoitopäivä katot yms. Labrassa kerran kuussa minimissään, useinmiten kerran viikossa.
Ei pelastanut ei, ei edes aktiivinen oman itsensä kunnon hoitaminen ja huolehtiminenkaan. Sairaus vaan otti omansa.
Tippaiitan terveiset: Ikäisekseen hyväkuntoinen ja nuorekas.
Tämän hetken terveyteeni olen erittäin tyytyväinen.
Veranpaineen viimeinen keskiarvo 119 / 72.
Paastosokeri 5,1
Kolestroli 4,7 josta hdl 1,86
Kaikki maksa-arvot alueiden alapuoliskoilla.
PSA 3,4 ja prosentti 18%, tavoite yli 15%.
Kaikki muutkin suositusalueiden keskustan tietämissä.
Eturauhanen kaipaa päivittäisen pillerinsä.
Testot 24. Lienee yli ikäryhmäni viitearvon?
Kuntoani pidän siedettävänä.
Leposyke +-60.
Maastavetotakuu ilman vyötä 160kg, vyöllä 180kg?
Raaka rinnalleveto polvien yläpuolelta 90kg.
Etukyykky pohjasta 100kg.
Pystypunnerrus 80kg.
Leukoja 10kpl.
Leikattu polveni rajoittaa kyykkäämistä.
Leikkaamaton olkapääni rajoittaa pystysuuntaisia nostoja sekä hauiskääntöjä.
Lihaskunnon suunta on alaspäin. Yritän hidastaa taantumaa.
Punttiisalilla käyn 6krt/viikko jolloin muun lisäksi 3 kertaa aerobista 45 - 60min.
Olen ko. alueesta niin kiinnostunut että kaipaisin terveyteensä ja kuntoonsa tyytyväisiltä hieman numeerista tietoa!
Milloin annat periksi, et ole nikki siarvoinen ( laiska-lasse ) kuinka kauan jaksat rehkiä ? Mä olen tavallisen terve, omatoiminen, päivittäin noin tunnin pidän kuntoilua ei mitenkään voimia viepää, liikuntaa yleensä, se saa riittä. Toistaiseksi olen normaalin terve, kerran vuodessa kontrollissa käynti, se riittäköön.
Tavallaan olen antanu elämälle jo periksi, jos näillä eväillä ei pysy terveen, korjatkoon luoja omansa.
Aloitellessani laiskistumista 53-vuotisena soimasi metsäluterilaisen kasvatuksen painolastina seurannut työmoraali, aiheuttaen lieviä omantunnon pistoksia.
Olen kyllä toipunut!
Kohdallani kuntoilu on välittömässä yhteydessä kaikkeen elämiseni laatuun.
Ehdin vuosikaudet kokeilemaan toistakin vaihtoehtoa.
Olen tuolla muuallakin tarjoillut jostain lainaamaani mottoa: Mieluummin päivä leijonana kuin vuosi hiirenä.
Itse kullakin on omat elämänarvonsa!
Ps. Tunti päivässä aerobisella alueella on erinomainen kuntoilupanos!
--- heh, ei airobic vaan tavallista hyöty liikuntaa, esm uintia, pyörä ajelua, tai kävelyä verkkaisaan, se saa riittää, sitten normaalit kotihommat sun muuta asioitten toimittelut, en jouda makoileen kuitenkaan onneksi , en osaisikaan ottaa päikkäreitä.
Mitä tahansa liikuntaa tai työtä jossa syke pysyy ikäluokassamme 110:n päällä.
Satanenkin on jo hyvä.
Parasta olisi tavallinen ok-asujan touhuilu.
Samassa hoituisi myös lihaskunto, ainakin jollakin tasolla.
Lumityöt, maan muokkaus talikolla yms. ovat mielestäni parhaasta päästä!
Aerobickiä mieluummin katselen.
Laiska lasse, kyllä minulla olisi sinulle käyttöä! Täällä meidän omakotitalon pihassa kyllä pungertamista riittäisi. Ja vallankin nyt, kun itse istun kinttu suorana tässä rullatuolissa. Ja tällä ei pääse edes metriä lähemmäksi mitään työmaata. Kolme viikkoa takana, viisi vielä edessä. Sitten pääsen tästä hikisaappaasta, jos kaikki hyvin menee. Kyllä tässä taitaa mennä koko työkunto. Vähän olen olkapäitäni pyöritellyt, ja toista jalkaani koukkuun ja suoraksi. Siinä ne meikäläisen airobigit.
Toivottavasti edes se vähäinen järjenhäivä, mikä tuolla päässä on ollut, säilyisi tämän rumban aikana. En kuitenkaan vielä heitä kirvestä kaivoon, täytyy vaan yrittää keinotella!
Loppuajastahan pitäisi opetella jo kipsin kanssa kävelyä.
Minulla koipi meni niin heikkoon kuntoon että jouduin käyttämään kyynärsauvoja vielä viikon verran kipsin poistamisenki jälkeen.
Kun ei koipi ottanut päälle.
Kyllä entinen kunto melko nopeasti palautuu vaikka alku tuntuisikin toivottamalta!
Suuri verenkuva edessä,omasta pyynnöstä. Ajattelin mennä kesälomien jälkeen,henkilötiedot on jo sairaalassa.
Kuntoilu: Tunti sauvakävelyä joka päivä,nyt viikon tauko helteiden takia. Käsipainoilla 3 kert viikossa.
Ei muuta,vaikka pitäis ehkä monipuolistaa,jalat,vatsa,selkä ym ei vaan viitsi.
Parantamisen varaa olisi , sillä tyttäreni nostaa (en ole edes kokeillut)penkistä enemmän kun minä satavarmasti.
Keskivartalon kunto on mielestäni kaikkien, mutta varsinkin ikääntyvien hyvivoinnin perusta.
Siis vatsa, selkä. Toimivat pareina. Heikko vatsa oireilee selän kautta.
Lisäksi kunnossa olevat jalat, avot, kyllä kelpaa elää!
Aerobinen kunto on tietenkin avainasemassa!
Vähättelemättä tyttäresi penkkiharrastusta niin mielestäni penkki on niitä turhimpia harjoitteita mitä voi ajatella.
Helppoudessaan yleisesti harrastettu mutta mielestäni hyödytön.
Penkin asemesta etunojat eri versioineen riittävät.
Kun yläkroppaa täydentää vielä eri otteilla tehdyillä leuanvedoilla niin ilman välineitä yläkropan kotijumppa riittäneekin?
Vatsa ja varsinkin selkä ovat hankalammin harjoitettavia.
Masuli menee johonkin tasoon saakka ilman lisäpainoja mutta selkä vaatii jo punnuksia tai vastaavaa lisäkuormaa.
Se ei ole harrastus vaan erään koulun pääsyvaatimuksissa pitää saada tietyt kilot riittävän monta kertaa ylös.
Myös ylätaljaa ja maastavetoa ym,joille on myös rajat.
ei ole rajaa.Tuli pieni moka.
aerobinen kunto? Sydän tykkää, kun sykettä saa nousemaan joksikin aikaa eli aerobista liikuntaa on esimerkiksi normaalia kävelyä reippaampi kävely vaikkapa puoli tuntia kerrallaan, jos jaksaa.
Kävely on olut kymenien vuosien vakituinen harrastus uinnin ja koti voimistelun lisäksi, mutta nyt polvette pettää, kulumat polvissa estää kävelyretket. On tosi suru ja harmillista, onneksi vielä vesikävely onnistuu , mikä kylläkin tuo jo kipua polveen, määrätyn varovainen liike vielä vedessä onnistuu. Vesi liikunta on tuntuvasti piristävää, kuntosalin käyttö olis varmaan lisänä hyvä, mutta jostainsyystä sinne meno on hiukan ankeaa, joten jäänyt vähiin.
Jostain syystä polvi ja nivel vaivoja tuntuu olevan paljon iäkkäämpien ihmisten joukossa, mistähän johtuu ?
Vuosia olen syönyt kalkkia ym. vitamiineja, on niistä tietty apu, mutta ei näytä olevan riittävä !
Hapensaannin ja kulutuksen välillä on tasapainotila.
Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. PPPP.
Urheilija rakentaa peruskunnon eli kivijalan tällä harjoitusmuodolla.
Aerobisen pohjan laiminlyönti aiheutti aikanaan voimanhankinnan hankaloitumisen.
Yksinkertaisesti, ei jaksanut treenata suuria lihasryhmiä riittävästi.
Selvyyden vuoksi mainitsen tuon tasapainon tarkoittavan sitä että suoritusta voi tuolla intensiteetillä jatkaa pitkään kunhan ravinteet ja neste riittävät.
Kyllä jonkin verran puuskuttaakin voi mutta tuo puuskutusraja on selvin ja yksinkertaisin.
Oma "happorajani" on sikamaisen alhaalla, noin 145 - 150/min.
Miten on yöuniesi laita?
Luin erään artikkelin, jossa kerrottiin ihmisten aktiivi-iän suorituspaineiden vievän unirytmin hakoteille. Viimeistään eläkeiällä pitää antaa tilaa levolle ja hiljaiselle hiipumiselle ja nukkua riittävästi.
Otin juuri kauneusunet ; ) Yöuneni ovat vähintäin 8-tuntia. Aamulla 05.00 - 09.00 vetelen sikeintä untani.
Sairaudetkaan eivät aina näytä merkkejä vaan elämä tuntuu täyteläiseltä, mutta kytevät viat voivat yllättää ikään kuin varkain.
minullakin noin hyvät unenlahjat, vaan kun ei ole. Heräilen usein ja nukun huonosti.
Tuohon nukkumiseen vaikuttaa kyllä kauan tekemäni yötyö. Nyt olen eläkkeellä, mutta varmasti nukun lopun ikääni huonosti ja pätkittäin.
Semmosta hiljaista hiipumista tämä jo kaiketi on. Elän kuitenkin tunnustellen, ja olen ja toimin voimieni mukaan. Pakkoa ei ole enää moneenkaan asiaan. Se on hyvä se.
jossain lopetus asema, jonne olisi omaehtoisesti oikeus mennä, kävelisin sisään taakseni katsomatta.
Olen ihan tyytyväinen elettyyn elämään, lapseni ovat jo aikuisia ja vanhempia.
Eläkkeeni on niin pieni, etten jaksa enää tätä taloudellista sinnittelyä.
Pien eläkeläisten pitäisi saada puolen kuun eläkeraha lomarahaksi ja joulurahaksi olisi jotain toivoa tässä elämässä.
Järkyttävää, meitä näyttää olevan monta tommosten ajatusten kanssa. Toivotaan kuitenkin parempaa huomista, jos jaksamme sinnitellä terveenä kunnes luoja kutsuu terveiltä jaloista pois.
olen toistaiseksi saanut olla. Mutta tässä iässä kuulemma dementia saattaa iskeä ja vie nopeasti toimintakyvyn. Suvussa ei ole ollut eikä olisi suuri kunnia olla sukunsa ensimmäinen dementikko.
Se on kauhea tauti, mulla on puoliso huonona siinä taudissa .
Niin, kunpa Luoja edes siltä säästäsi. Oon kyl koittanut syödä vähän lisiä, jotka parantaa aivosolujen toimintaa. Ja työskennellä ees tietokoneella ja käyttää siten aivoja kun luo tässä kaikenlaista uutta ja suunnittelee. Nytkin tänä iltana syhkäsin yhden kotisivun. Hidasta hommaa, mut toisaalta tekee mielelle hyvää kun näkee tuloksia