Kas, Jari Ranta on poistanut blogistaan kommenttimahdollisuuden ja julkaistut kommentit. Lisäksi hän on poistanut omia kirjoituksiaan, joissa on ilmeisesti ollut mielestään liiaksi altavastaajan roolissa.
Ehkä jotain hyötyä oli tästä vääntämisestä. Keskustelujen vuoksi JR on blogissaan joutunut tuomaan ilmi, ettei hänellä ole hengenheimolaisia tai tukijoita transihmisten parissa, ja hänen omakin statuksensa ja pätevyytensä suhteessa transsukupuolisuuteen tulevat nyt paremmin esille. Joten blogiin sattumalta törmäävällä lukijalla on aiempaa enemmän vihjeitä siitä millä mielellä blogiin kannattaa suhtautua.
Lisäksi JR ei voi enää sivuuttaa sitä, että hänen sanomalehdissä tai muissa medioissa esittämänsä väitteet saattavat poikia vastineita, joiden julkaisemiseen hän ei voikaan vaikuttaa.
Hyvä näin. Pitäköön bloginsa omana henkireikänään.
Ehkä jotain hyötyä oli tästä vääntämisestä. Keskustelujen vuoksi JR on blogissaan joutunut tuomaan ilmi, ettei hänellä ole hengenheimolaisia tai tukijoita transihmisten parissa, ja hänen omakin statuksensa ja pätevyytensä suhteessa transsukupuolisuuteen tulevat nyt paremmin esille. Joten blogiin sattumalta törmäävällä lukijalla on aiempaa enemmän vihjeitä siitä millä mielellä blogiin kannattaa suhtautua.
Lisäksi JR ei voi enää sivuuttaa sitä, että hänen sanomalehdissä tai muissa medioissa esittämänsä väitteet saattavat poikia vastineita, joiden julkaisemiseen hän ei voikaan vaikuttaa.
Hyvä näin. Pitäköön bloginsa omana henkireikänään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Blogi", josta kommenttimahdollisuudet on poistettu, ei enää ole blogi vaan kotisivu.
1) " puolustettava yhteiskunta, joka mahdollistaa sen, että pahat ihmiset eivät saa täydellistä ylivaltaa."
Keitähän nuo "pahat ihmiset" oikein ovat ja miten yhteiskunta estää sen, etteivät ne saa ylivaltaa? Minusta pahat kristillisdemokraatit ovat saaneet ylivallan. Ne esimerkiksi hannaavat jatkuvasti meidän oikeuksiamme vastaan. Perssuomalaiset sun muut hommailijat ovat samaa porukkaa. Hyvin vähän yhteiskunta tekee mitään niiden ylivallan estämiseksi.
Sen lisäksi ovat nämä kapitalistit. Suomi on porvarillinen yhteiskunta. Porvari ei suvaitse muita kuin rikkaita. Se näkyy muun muassa siinä, että kerjäläisiä yritetään häätää ja samalla häädettäisiin homo -ja transfobiasta vapaa tila.
"2) Havahtuminen transsukupuolisuuteen on elämänkriisi."
Elämä itsessään on kriisi. Jos ei ole jatkuvasti kriisiytymässä, ei ole kunnolla edes yrittänyt.
"3) Elämä on taistelua. Kun ihmisellä on transsukupuolisuuden kokemus, elämä haastaa hänet aivan erityiseen olemassaolon taisteluun."
Ei elämä haasta, vaan sen sijaan muut ihmiset ja yhteiskunta haastavat. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä suhde niihin muihin ihmisiin uudelleen. Homonvihaaja Hellstén on sanonut "Sen saat, mistä luovut". Se pätee aivan erityisesti ihmissuhteisiin. Aivan erityisesti saa takaisin jos luopuu jostakin jonkun muun hyväksi. Tämä on siksi sellainen hetki, jolloin kannattaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei.
"4) Kun elämä on taistelua, on syytä tiedustella taistelumaasto oikein. On syytä tehdä ympäristöstä tarkkoja ja realistisia havaintoja. Tämä blogi sisältää arvioita transsukupuolisuuden taistelumaastosta. Uhkien ja mahdollisuuksien pohdintoja."
Nyt olen eri mieltä blogista, mutta senhän Rantsu tietääkin. Olen kuitenkin samaa mieltä tiedustelusta. En ole armeijaa käynyt, mutta paraskaan tiedustelu ei korvaa itse taistelua.
"5) Kun elämä on taistelua, on syytä miettiä, onko oma taisteluvarustus sellainen, että pärjää."
Pärjää...mihin? Mitä varten? Rantsu on 52 ja raihainen ja jokainen vuosikymmen tuosta eteenpäin on vain huonompaa, alamäkeen menoa. Oikea hetki on nyt ja jos ei pärjätä, sitten kuollaan tai tullaan hulluksi. Ei se olisi ensimmäinen kerta. Kaikki kuitenkin kuolevat, joten on syytä miettiä tekeekö sen nyt vaiko vasta myöhemmin. Mitä olen vanhusten kanssa jutellut, niin aniharva on tyytyväinen vanhuuteensa.
"6) Kun elämä on taistelua on esimerkiksi sukupuolenkorjausta ajatellen syytä tehdä sellainen sotasuunnitelma, että se johtaa taistelussa voittoon. Ainakaan en kehoita lähtemään taisteluun valmiiksi lyötynä tai epärealistisin odotuksin."
Ketä vastaan taistellaan? On otettava huomioon, että vastapuoli: yhteiskunta, lähiomaiset sun muut odottavat sinun seuraavan jonkinlaista järjellistä strategiaa. Lähiomaiset ovat pahimpia, koska he tuntevat sinut parhaiten. Paras tulos saavutetaan kun tiedustelun jälkeen hyökkäys toteutetaan improvisoituna ja edetään sitten sen mukaan mitä yllätysmomentti on tuonut mahdollisuuksia.
"7) Kun elämä on taistelua, on syytä käsittää ketkä ovat ystäviä ja ketkä vihollisia. Karu realisti, karu sissimäinen todellisuuden kartoittaja, ei - kuulehan - välttämättä ole pahin vihollisesi."
Ystäviä ovat ne, jotka kertovat tosiasioita. Niitä on hyvin vähän, koska ihmisluonteeseen kuuluu itselleen valehtelu. Kun minulle tuli "yleinen komplikaatio" ja kyselin ihmisiltä siitä, niin kenellekään muulle ei ollut käynyt niin. Samoin harva joka on pistänyt useita tuhansia euroja ulkonäköönsä tulee sanomaan, että rahat menivät kankkulan kaivoon.
"8) Kun elämä on taistelua on syytä huolehtia, että huolto pelaa. Että varusvarastosta löytyy otettavaa - että siellä on esimerkiksi tutkintotodistuksia, osaamista, monipuolista työhistoriaa."
Niillä ei ole tosi paikan tullen mitään merkitystä. Yksi työttömyyskausi voi mitätöidä sen kaikki. Ja tämä on tiedustelutieto, se on saatu "Potkut ja työttömyys"-palstaa seuraamalla.
"9) Iloitsen aivan erityisesti esimerkiksi lääkäritranssukupuolisesta, tuomaritranssukupuolisesta jne. Jokaisesta joka on saavuttanut tärkeän aseman yhteiskunnassa toimien siinä sitä rakentaen ja veroja maksaen."
Häh? Verojen maksaja on lähinnä uhri. Kaikkein eniten veroja maksaa se, joka ryyppää ja tupakoi ja kuolee ensimmäisenä eläkepäivänään.
"10) Tämä on siis elämäntaistelublogi, täällä ei lässytetä, ei juuri tunteilla, täällä pyritään näkemään totuus miellyttämättä tai mielistelemättä."
Et näe totuutta, sitä, että olet kengännuolija joka ei uskonnollisten deluusioittensa takia pysty hyväksymään itseään kengännuolijana vaan keksii transsukupuolisuuden vaikka Tampereelta tuli passitus kotiin.
JOS YLLÄOLEVASSA EI OLE SINULLE MITÄÄN ARVOKASTA - SIIRRY HETI TOISAALLE. KIITOS, HYVÄÄ MATKAA!
Mitä pahaa hänen jutuissaan ?
Varmaan jokainen näkee oman iideensä eri tavalla. Ja mitä tieteellisyyteen tulee, niin eihän hänellä ole siis sellaista pohjaa haettukaan (viitteet puuttuvat) ja ei kait plogissa sitä edellytetäkään?
Että kun tuota alkoi ihan kiinnostaa.
Mielenkiintoista !
Sil viisii täl viisii... :)
Jartsa - sun tyylin tunnistaa aina. Kävit sitten poistamassa väitöskirjan pohjatyöt blogistasi, pitäisikö sanoa kotisivuiltasi. Katsele välillä merta ja käytä kenkiä. Siihen päälle keitä kahvit ja syö vaikka toinenkin mansikkaleivos. Mieli tyyntyy.
Älä kiusaa viattomia.
Minä en luovuttanut vaikka olin viisi vuotta vanhempi ja prosessi meni onnistuneesti läpi. Elämä parani ratkaisevasti. Todennäköisesti rantsullakin homma sujuisi jos ei olisi jo ennakkoon luovuttanut peliä ja murehtisi turhia.
Kyllähän koulutuspohja on eduksi ammatissa ja tulojen takaamiseksi. Mutta kyllä töitä tekevälle löytyy vaikka ilman ammattikoulutustakin. Olen tuon kokenut kun touhuan aivan uudella alalla ilman peruskoulutusta kantapään kautta opituilla taidoilla.
ajatella että jollain tasolla ei ole luovuttanut jos edelleen asiasta puhuu ja hakee kommenttia ja kontaktia. Voi olla huono juttu kuulla pelkästään sellaisia arkkityyppisiä transkertomuksia joissa aina on tiedetty että prosessiin lähdetään heti kuin mahdollista ja siitä solahdetaan iloisesti läpi, samalla tavalla kuin voi olla huono juttu katsella vain netistä huippumalli-ts-beibejä. Em. Hyvä terveys -lehden jutussa olikin ansiokas Millan kommentti "Sitten luovutin". Luovutti ja kasasi omalla tavallaan esteitä prosessin eteen siinä missä JR omallaan. Ja sitten lähtikin liikkeelle.
Haluaa itsensä parrasvaloihin asialla, joka Marja-Sisko Aallon tapauksessa herätti teeskenneltyä sympatiaa, kun oikeasti nuoleskelee varastelemiaan kenkiä jossain nurkassa.
Minusta on ihan OK, jos nuolee kenkiä, mutta väärin on sitä transsukupuolisuudeksi kutsua. Väärin on myös esittää jotain asiantuntijaa kun ei sitä ole.
Jos Rantsun kuvausta jatkaa, niin Rantsu on sotapäällikkö, joka eliminoi tiedustelijansa jos ne eivät tuo hänen haluamiaan tiedustelutietoja. Seuraavaksi hän kiinnittää vihollisen huomion itseensä mahsollisimman mahtipontisella esiintymisellä. Lopulta hän sitten ryhtyy rintamakarkuriksi.
Rantsu kertoo blogissaan ettei hän missään tapauksessa halua mitään yhteyksiä toisiin transsukupuolisiin eikä halua koskaan tavata heitä. Tuosta on jo kaikki optimistisuus karissut, hän vain puolustaa tiukasti omia mielipiteitään. Vertaistukiryhmissä kuulee ne negatiivisetkin tiedot, mutta rantsuhan ei näihin halua osallistua. Koska noin parin vuoden aikana suomalaisia transsukupuolisia on esiintynyt mediassa aktiivisesti, on saatu todenmukaista tietoa ettei ne huippumalli-ts-beibit olekaan ainoita mahdollisia. Rantsun friikkinimitykset ovat vetäneet tätä saavutettua todenmukaista mielipidettä alas ja se on todella paha asia. Kyllä ainakin vertaisryhmiin osallistuneet ja moni muukin TS on tiennyt ennen prosessiin lähtöä että vain noin puolet tutkimuksiin hakeutuneista saa transdiagnoosin. Harva on ajatellut että tutkimuksista ja hoidoista solahdetaan iloisesti läpi. Vähänkin taustoja tietävä on ollut tietoinen prosessin raskaudesta ja ongelmista. Rantsu on nyt liioitellut näitä raskaasti ja antanut lehtikirjoittelullaan jopa ulkopuolisille väärän kuvan.
Tulkitsit Millan kommentin väärin. Minulla oli sama tilanne, meillä ei silloin ollut mahdollisuuksia hoitoihin. Jouduimme luopumaan, mutta onneksi vain väliaikaisesti. Emme kasanneet esteitä, ne olivat olemassa olevia jotka poistuivat vajaa kahdeksan vuotta sitten lopullisesti. Mutta aina on rantsun tapaisia transihmisiä jotka vielä nytkin luopuvat, syystä tai toisesta, mutta he eivät tule esittämään mielipiteitään julkisuuteen yleistyksinä. Nuoret jotka lähtevät vasta nyt prosessiin eivät voi ymmärtää tätä pakollista estettä joka on ollut vanhemmilla transsukupuolisilla edessä.
Rantsun taistelukuvaus ei pidä siinäkään mielessä paikkansa, että taisteluun joutuu usein jo lapsena ennen kuin kykenee suunnitttelemaan strategiaansa lainkaan tai että edes itse tietäisi mistä on kysymys. Tämä lapsena tehty taistelu voi johtaa siihen, ettei pääse lääkäriksi eikä tuomariksi vaan lähinnä ojankaivajaksi tai työttömäksi. Transgender Eurostudyn mukaan, belgialaistutkimuksen ja "The Shape of the Problem" -kirjoituksen mukaan suuri osa transihmisistä on köyhiä ja työttömiä. San Franciscossa transihmisten työttömyysprosentti on 35, cisihmisten 4,7; 60% tienasi vähemmän kuin $15000 vuodessa. Tämä mahdollistaa sen skenaarion, että korkeasti koulutettukin transihminen jää ilman työtä tai jää silpputyöläiseksi. Marja-Sisko Aalto on hyvä esimerkki, hän tekee keikkatöitä, ennen hänellä oli vakinainen virka. Kirkkoherran virkaan halutaan herra eikä rouva.
Pahinta on jos on vielä isot opintovelat niskassa.
Elämä vain ei suostu toteutumaan hienojen strategioiden mukaan vaikka pohjatyö olisikin tehty hyvin.
niin voi jatkaa työssään. Marja-Sisko lähti kävelemään kun työ ja yksityiselämä menivät vähän sekaisin, enkä syytä tässä Marja-Siskoa. Itse olen pitänyt työni työnä ja yksityiselämäni yksityisenä. Tämän on myös työnantajani hyväksynyt. Työssäni ei tarvitse sukupuolta.
Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat nousseet työttömyydestä ja työllistyneet. Siinä tarvitsee uskoa itseensä ja ennen kaikkea alemmuuskompleksin hoitamista. Kyllä sinua arvostetaan jos annat itsellesi arvoa. Monesti transitiovaihe on sulkasato, jossa on hetken lentokyvytön. Itse pidin vuoden sapattia, jotta sain transtutkimukset ohi ja samalla sain olla lapseni kanssa kotona. Mutta tämä sapatti tulkittiin väärin ja sain tutkimuksissa siitä lisätutkimuksia. Asennevammaiselle tutkimusryhmälle oli yllätys kun palasinkin takaisin työpaikalleni. Olin onneksi saanut silloin jo naisen nimet.
Kyllä elämä menee toisinaan suunnitellusti kun sitä vain ottaa niskasta kiinni. Elämänhallintaan on satsattava jos haluaa. Ymmärrän toisaalta hyvin, että ei tämä mitenkään edistä työllistymistä tai uralla etenemistä. Onhan minulla lasikaton lisäksi lasiseinät, häkki. Mutta juuri tästä syystä haluan auttaa itseäni ja myös muita tässä transfobisessa yhteiskunnassa. Taistelu koskee meitä, joilla liehuu vielä oma viiri salossa, ja joilla on vielä voimaa taistella.
"
Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meil' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa.
Kun painuvi päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa,
vaan yks' aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa "
"Kirkkoherran virkaan halutaan herra eikä rouva."
Suomessa on naisia kirkkoherrana, joten pelkkä sukupuoli ei ole ratkaiseva. Naiseksi muuttuminen oli se ratkaiseva tekijä. Nythän kai Imatran kirkkoherran paikka on avoin, mutta huoliiko seurakunta toimeen synytperäistäkään naista. Tapauksen jälkeen paikka ei taida kiinnostaa naisia joten ei taida olla vaaraa.
"Lopulta on taistelu,
lopulta on taistelu,
oikeudesta olla oma itsensä,
tukahduttavien kaltereiden varjossa".
Muistaakseni näin.
Rantsulle haluaisin kertoa oman tarinani vaikka hän ei minua halua tunteakaan kun kerta olen hänen mielestään psykopaatti.
Minun nuoruuteni sattui sellaiseen ajanjaksoon, jolloin hoitoja ei ollut yhtään kenellekään. Vieläkään niitä ei anneta nuorille. Sen sijaan päädyin ulkomaille, naimisiin ja uskonlahkoon.
Strateginen ajatteluni meni näin:
a) pahin mahdollinen vaihtoehto - kuolema. Los Angelesin alueella murhan uhriksi joutuu kaikkein todennäköisimmin valkoihoinen, Euroopasta tullut maahanmuuttaja. Kaikkein murhatuin vähemmistöryhmä ovat transihmiset.
b) toiseksi pahin vaihtoehto: olen hullu. Itse asiassa pidin tätä realistisena vaihtoehtona prosessinkin aikana. Oli virhe takertua mielenterveysongelmiin.
Transsukupuolisuus ei kuulunut niihin kriteereihin, millä lahkosta erotettiin, toisaalta seurakunnan vanhin Byron Cornelius halusi iskeä kyntensä minun kankkuuni koska puolustin puolisoani häntä vastaan. Saatoin joutua erotetuksi, mikä tiesi työttömyyttä, mutta toisaalta, halusin myös sanoa suorat sanat tälle Corneliukselle.
Asia nimittäin oli niin, että puolisoni mielestä minä olin myötäillyt Corneliusta liikaa ja hän oli ottamassa minusta eroa. Niin tai näin, aina väärin. Ero puolisosta tiesi työ -ja oleskeluluvan päättymistä.
Skenaario toteutui: tuli ero sekä puolisosta että uskonlahkosta ja olin vailla työtä ja oleskelulupaan ja työlupaan tuli vain muutaman kuukauden jatko. Ei ollut varaa enää asuntoon, minusta tuli koditon.
Pääsin kuitenkin takaisin Eurooppaan ja transtutkimuksiin. Sain nimen muutettua.
Täällä minua pidettiin friikkinä ja päälleni heiteltiin kiviä, roskaa, henkeä uhattiin, käytiin päälle, asuntooni murtauduttiin, huorasin kadulla. Lapparin tutkimukset venyivät. Kaiken kukkuraksi kastroimislautakunnan päätös oli arpapeliä.
Juonittelin kotiini murtautuneet hautaan, yhden päälle kävijöistä vankilaan ja kolmannen pelotin puolikuolleeksi.
Pääsin leikkaukseen ja koin ärjyjä komplikaatioita.
Lähdin Venäjälle katsomaan onko minussa jotain väärää ja omituista vai onko se vain tämä Suomi. Sopeuduin Venäjälle hyvin.
Totesin metron olevan kaiken pahan alku ja siirryin käyttämään pyörää liikkumisessani. Sen jälkeen sain olla rauhassa transuttelijoilta.
Minä mietin sellaisen filosofian, että rupeaisin luottamaan ihmisiin. Puolet elämästäni oli ohi ja varsin myrskyinen osa. Olin selvinnyt keski-ikään asti järjissäni. Nyt minun tarvitsisi selvitä enää muutama vuosikymmen, joten saattaisin ottaa hieman riskejä. Sitä paitsi transihmiset kuolevat nuorina.
*Kun aloin luottaa ihmisiin, elämäni oli yht'äkkiä täynnä ihmisiä. Niistä pieni prosentti on ollut huonoja ja koska minulla on elämässä alkuoletuksena se, että suhtaudun kaikkeen avoimesti ja luottavaisesti, niin intuitioni on herkistynyt.
Jos ei ota riskejä ihmisten kanssa ei ikinä herkisty tunnistamaan riskejä ihmisissä.
Homovihaaja-Hellstén sanoo: "Saat sen, mistä luovut". Pitää paikkansa, etenkin sen saa, minkä luopuu jonkin toisen hyväksi.
Sen sijaan roskasakkiin en halua pitää mitään yhteyttä. Trans-Helsingissä pari vuotta sitten asia sanottiin suoraan kun minä kysyin kuinka monta vuotta omien vanhempien kanssa pitää olla kärsivällinen. Kymmenen vuotta oli liikaa. Saman sanoi Diane Wilson. Niinpä katkaisin suhteeni niihin.
Otin silpputyötä vastaan. Se oli alkuun melkoista seikkailua kaavakkeitten kanssa. Työttömien keskustelupalstoilla sanotaan, ettei silpputyön vastaanottaminen kannata. Sille ei ole siis paljon kysyntää. Helsingissä parkkipirkoksikin on 28 hakemusta per avoin paikka, lähihoitajakoulutukseen kymmenisen hakemusta per avoin koulutuspaikka.
Minulla on nyt silpputyötä enemmän kuin täyspäiväisessä työssä tulee tunteja => tienaan hyvin. Nyt kaipaisin kyllä lomaa. Olenkin lähdössä sikakalliille lomareissulle. Suurimmalle osalle transihmisistä loma on tavoittamattomissa, työpaikatkin ovat tavoittamattomissa.
Toisin sanoen, huonon alun jälkeen räpiköin kuiville.