Viikate heilunut pariin otteeseen...

Ajattelin vähän kertoa millaisia kokemuksia minulla on ollut elämäni varrella.

Olen nyt n.18 vuotias nuorukainen ja onnellinen että olen hengissä. Elämäni on ollut pariin otteeseen noutajan viikatteen edessä ja jotenkin olen kuitenkin aina selvinnyt.

Ensimmäinen onnettomuuteni oli aika mitätön vaikka mitä sitä nyt vähättelemään. Omistimme siihenaikaan "parhaan" turvaluokan omaavan datsunin jolla olimme tekemässä reissua sukulaisten luo n.350km päähän. Niin eli talvella kun vielä ajettiin niin siinä me sitten ajettiin ja yhtäkkiä auto liusui vaan tiensivusta mäkeä alas ja pyörittiin ympäri ja ympäri kunnes puu tuli vastaan. Olin tuolloin n.3-4 vuotias ja muistan vain että leluni lenteli takakontissa ns."leegot lenteli" periaateella. No onnettomuutemme jälkeen poliisi tuli ja auttoin meidät ylös mäestä. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään sen pahempaa eli pieniä naarmuja vain.

Toinen onnettomuuteni on sitten hieman rankempi ja raskaampi. Taisin olla tuohon aikaan 10 vuotias kun äitini kolaroi ford sierramme moottoritien risteyksessä. Oltiin juuri tulossa kaupasta ja ajamassa ruoka ostoksiamme kotiin. Silloni mä taisin istua takapenkillä ilman turvavöytä ja kaiken lisäksi vielä pidin isoa pahvilaatikkoa sylissäni joka sisälsi n.30 posliinista kahvimukia eli vähemmän vaarallisempaa kuin tavalliset lasi mukit. Sitten se vaan tuli yllättäen eli joku tais tulla nissan mikrallaan automme kylkeen n.60 Km\h. Oli se aika tömäys kun istuin takapenkillä juuri siinä sivussa mihin se törmäsi. Sitten me kuullema (en tiedä itse kun en nähnyt ulkoa päin) kirjaimellisesti lennettiin kohti taivasta n.10-15 metriä ja tiputtiin maahan katolleen jonka jälkeen se vielä eteni kyljelleen ja sitten oikein päin. Saattaa kuulostaa hieman hurjalta mutta näin se todennäköisemmin silminäkijöiden mukaan oli. Törmäyksen jälkeen olin ilmeisesti menettänyt tajuni koska "heräsin" tavallaan ja huomasin että ambulanssit olivat jo paikalla joten päättelin siitä että olin ollut n.10 min tajuttomana.(Ottaen huomioon ambulanssien saapumisajan eli n.10 min)

Se hetki oli jotenkin maagista, kaikki ihmiset vain tuijottivat toisiaan eikä auttaneet meitä, ikäänkuin odottivat tai pelkäsivät jotakin, todennäköisimmin pelkäsivät auton räjähtävän kuten amerikkalaisissa kaaos-elokuvissa. Ketään ei tosiaankaan tullut apuun ja auto ei ollut todellakaan räjähtämäisillään joten sain tulla ihan omin voimin ulos autosta. Potki useita kertoja vääntynyttä ovea jotta pääsisin ulos. päästyäni ulos itkin ja kauhistelin tapahtunutta. Olin yltä päältä veressä ja paitani oli veren punainen. Pelko että kuolisin verenvuotoon oli kamala ja sanoinkuvaamaton siksi koska sitä verta ei tosiaan ollut vähän vaan todella paljon. Äitini ja veljeni olivat kunnossa mutta hekin pahan näköisinä. Veljeni vuoti verta sekä äitini oli ihan mustelmissa. Muistan sen todella hyvin kuinka muusina automme oli sekä sen kuinka ruokaostoksemme lojuivat ympäri onnettomuuspaikkaa. No sitten kun olimme auttaneet toisemme ulos autosta "riensivät" apuun ensiapuryhmä ja sitten meidät kuljetettiin sairaalaan. Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä, mutta luulen että niille toisille taisi tapahtua pahemmin. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

Ja sitten vielä kolmas tapaturmani joka ei ollut todellakaan kivaa... Kaasuräjähdys! Saattaa kuulostaa uskomattomalta suomessa kun asutaan. No silloin olimme kyllä ulkomailla taas kerran sukuloimassa. Niin se tapahtui illalla n.22.00-22.25 alakerrassa. Oleskelin siihen aikaan kaksikerroksisessa betoonihäkkyrässä. Näin se kävi. Istahdin sohvalle makoilemaan ja nautiskelemaan loppuiltaa kunnes sitten hiljaisuudesta tuleva ääni, taloa järisyttävä räjähdys räjähti tärykalvojeni kautta aivoihini jossa aivoärsykkeeni heräsi. Säikähdin niin että vapisin ja tärisin pelosta. Mieleeni juolahti ensin pommi tms... Räjähdys oli niin valtava että vieressäni ollut tuuletin lensi ilmaan kuten myös minäkin. Voima oli sanoin kuvaamaton, mutta sen verran voin kertoa että lensin itse n. metrin korkeuteen joten kyllä se aika helvetin kova oli kun painoin siihen aikaan n.85Kg. Kaikki oli ihan sekaisin. Isäni huusi minua ties missä, tavarani olivat rikkoutuneet ja ympäri kämppää. Riensin yläkerrasta alakertaan vaikeakulkuisista rappusista jonne oli rikkoutunut lasia, puuta, betonia yms... En tuntenut mitään jalanpohjissani. Ne olivat ihan veriset lasin ja puun aiheuttamista haavoista. Luulisin että shokki oli sen verran suuri että muuta mielessä ei ollut kuin selviytyminen. Riensin alas kadulle isäni luo. Tultuani ulos huomasin ovensuun vähän väliä liekihtivän ja sylkien polttavia lieskoja. Alakerrassa olleet sukulaiseni olivat palaneet todella pahasti. Vaarini paloi naamasta lähes kokonaan. Muistan vieläkin miten hiukset, kulmakarvat, ripset olivat palaneet ihoon pahanäköisiksi. Se oli kauheaa... Sen lisäksi siellä oli kaksi henkilöä jolla toisella jalka meni poikki ja toiselle tuli palovammija kehoon n.75%, luultavasti viiden asteen palovammat. Jälkeen päin totesimme että alakerrassa joku oli jättänyt kaasupullon auki josta oli vuotanut kaasua ympäri alakerran huoneistoa. Sitten kun joku tarvitsi kaasuhellaa ja sytytti niin siitä se sitten tais aiheutua se räjähdys.

Turman jälkeen katsoimme tuhon jälkiä. Rautainen teräsovi oli vääntynyt täysin vastakkaiseen suuntaan, puulistat ovien pielestä oli riekaleina , betoniseinät halkeilivat, alakerta oli aivan musta yms...

Kyllä tässä on vähän tullu ajateltua että kyllä siellä ainakin pariin otteeseen on ollut suojelusenkeli suojaamassa peinoista eläämääni. Kertomani onnettomuudet ovat tosia enkä ole missään suurennellut asioita. Halusin vain kertoa että kyllä saatte olla onnekkaita kun teidän ei ole tarvinnut kokea tällaisia kauheuksia.

Toivon kaikille hyvää ja turvallista kesää!!!