Nyt kun on menossa parhain mansikka-aika ja mustikatkin ovat jo ilmestyneet torikauppiaiden myyntipöydille, on paikallaan verrata näitä kahta marjaa.
Sanon heti ja suoraan, että tämä ei ole tieteellinen selitys vaan se perustuu yksinomaan omaan subjektiiviseen käsitykseen.
Mistä johtuu, että mansikkaa on pidetty aina parempana, kuin mustikkaa?
Mielestäni mustikka on paljon terveellisempi. Sen syömisessä ei tarvitse käyttää läheskään yhtä paljon terveydelle vahingollista sokeria, kuin mansikan syömisessä.
Vaikka en olekaan kovin innokas marjojen poimija, niin tiedän että mustikanpoiminta ei ole yhtä seksikästä, kuin mansikan poiminta. Mustikan poiminta on näet aika kovaa duunia ja vielä ne karhut ja sudetkin ovat riesana. Poiminnassa siis puntit hieman tasoittuvat, mutta sittenkin mustikka on melko ylivoimainen mansikkaan nähden.
Ai niin, otsikko on tarkoituksella provokatiivinen.
Nyt suu makiaksi - mustikalla.
Sanon heti ja suoraan, että tämä ei ole tieteellinen selitys vaan se perustuu yksinomaan omaan subjektiiviseen käsitykseen.
Mistä johtuu, että mansikkaa on pidetty aina parempana, kuin mustikkaa?
Mielestäni mustikka on paljon terveellisempi. Sen syömisessä ei tarvitse käyttää läheskään yhtä paljon terveydelle vahingollista sokeria, kuin mansikan syömisessä.
Vaikka en olekaan kovin innokas marjojen poimija, niin tiedän että mustikanpoiminta ei ole yhtä seksikästä, kuin mansikan poiminta. Mustikan poiminta on näet aika kovaa duunia ja vielä ne karhut ja sudetkin ovat riesana. Poiminnassa siis puntit hieman tasoittuvat, mutta sittenkin mustikka on melko ylivoimainen mansikkaan nähden.
Ai niin, otsikko on tarkoituksella provokatiivinen.
Nyt suu makiaksi - mustikalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihanan vilpoinen aamu, olen ollut jo Hki-Vantaan kentälläkin ja herännyt pari tuntia sitten, mutta vasta aamukahvilla, nyt se maistuu voileipienkanssa taivaalliselta.
Eilen piipahdin mustikkametsässä, kyllä niitä siellä varvut täynnä paikoittain, mutta pieniä ja poimurilla tuli varvutkin mukaan, tuossa ne on siivoamatta.
Voi olla että ovat valmiita roskiin kanta ei irtoa marjasta, nyt olisi tarpeen vaikka pienikin sadekuuro, mustikka on marja joka kasvaa vielä valmistuttuaan, eikä maku muutu vaikka marja kasvaa melkoisesti.
Mustikassa on paljon hyvää, viimeinen löytö kai että myös diabetespotilaille päivittäinen mustikka-annos olisi hyvin tärkeä, ja mustikanlehdistä haudutettu tee alentaa sokeriarvoja, ne lehdet ovat niin pieniä ja hankalat kerättävät, että tuo jää kokeilematta.
Mutta talvipakkasella mustikkamaito on herkkua, voi muistella siinä kuinka itikat vaani ja kuumuus haittasi oloa kun niitä kerättiin, meidät pitkät aurinkoiset päivät tekevät marjoista maukkaita.
Ja mansikka on hyvä marja myös, kotimainen erottuu maukkautensa puolesta jo hollantilaisiinkin verrattuna.
Metsä- eli ahomansikkaa ei voita mikään. Tietenkin minä puhun vanhoista ajoista. Tutkijat sanovat ahomansikan määrän vähentyneen 100-kertaisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan. Kaikki Suomessa on vähentynyt satakertaisesti, mikään muu kuin köyhyys ei ole lisääntynyt.
Ukkomansikka ja karvamansikka olivat metsämansikan serkkuja. Ne oli hetsiltään syötävä jos aikoi parhaille mavuille päästä. Ne olivat (ovat vieläkin) voittamattomat kuin kedon kukat.
Tuolla toisaalla vertailtiin koti- ja ulkomaisten elintarvikkeiden paremmuutta toisiinsa. Kun ensimmäiset ulkomaiset puutarhamansikat tulivat, ne maistuivat puulta meikäläisiin verrattuina.
Mustikoista en puhu mitään, koska provosoit tarkoituksellisesti. Niinhän avauksessasi sanoit.
Jäi tuossa aamuisessa avauksessani mainitsematta pensasmustikka.
Liekö syynä ollut rähmä silmissä?
Pensasmustikka on tosi hyvä ja ravintoarvoiltaan Wikin mukaan suunnilleen sama, kuin metsämustikka.
Mansikka on kyllä mielestäni yliarvostettu, mutta yhtä kaikki, makuasioista ei kantsi kiistellä.
Mansikka on parhaimmillaan Dronningholmin mansikkahillossa, lettujenpäällä, mutta kermavaahdon alla.
Ei muuta, kuin suut mustikalle tai mansikalle.
Lapsuudessani kävin sisareni kanssa keräämässä ahomansikoita erään metsälammen rantarinteillä, niitä oli siellä aivan uskomattomasti, mesimarjoja myös.
Se oli pari kertaa kesässä kun eväiden kanssa pyöräiltiin n 10 km, rankka reissu se oli, vaan saalis ja äidin ilme kun hän näki marjojen paljouden korvasi koettelemukset.
Niistä keitetty hillo oli tosi tummanpunaista, silloin ei pakastetta tunnettu, mutta talvella maistui lettujen ja pannukakkujen kanssa hyvältä
Metsä oli kai valtion en tiedä mutta siellä oli hevoset laiduntamassa, kunnes niitä tarvittiin taas elonkorjuussa.
Kerran ne todella yllätti, sisareni sanoi että ukkonen käy jossain kun kuulimme jylinää, ja kanssa mitä, kymmeniä hevosia ravasi aivan meidän läheltä, marja-astiat oli tiukasti kainalossa ja pidimme rungoista kiinni, siltikin tuntui että ilmavirta vie meidät lampeen.
niitä ei todentotta voita jalostettu tuote, mutta ihania makoiset puutarhamanssitkin. Vieläkin muistuu mieleen nuoruuden saaresta poimimamme iso 3 ltr."pilkkumi" Pihlajakoskella, täynnä ahomansikoita. En ennen enkä jälkeen ole nähnyt sellaista rinnettä kuin siellä saaressa, täynään punaisia mansikoita. ILmeisesti Taimi-tätini sen tiesi, kun lähetti meidät mieheni ja serkkuni kanssa marjaan.
Sitä määrää en unohda, ja lettukestejä:D
Tehoviljely on vienyt mansikat pellonlaidoilta, mutta kyllä Sipoon vanhoilla maatiloilla vielä löytää niitä, samoin keskisuomen ahoilta,joskin kuivuus on haittana paikoin." Mansikka se on punainen marja, punainen marja" minullapa korressa kokonainen sarja " tralla ti ral.....lauloimme siskon kanssa lapsena :D
maistuu suukkokin mansikalta...
Saskatoon on mukavan pähkinäiseltä maistuva marja, jota voi käyttää mustikan tapaan. Se on marjatuomipihlajapensas, joka on helppo kasvattaa. Kesäterveiset M.
Olen kuullut selityksen tälle lausahdukselle. Se on vanha perintönä kulkenut hokema ja kuulemani mukaan perustuu kaskenkaatoaikaan. Metsät olivat kruunun omistuksessa ja kaskeaminen oli säädelty asetuksin. Kasken kaataja sai pitää maan niin kauan kunnes se taas metsittyi.
Kun kaski oli kaadettu ja maata viljeltiin, se alkoi vähitellen köyhtyä ja muttua ahoksi. Aholla kasvoivat ne ihanat ahomansikat. Ruoho oli lyhyttä ja karjaakin laidunnettiin siinä. Mutta sitten alkoi kasvusto muuttua metsäiseksi, mustikat alkoivat taas levitä ja puut kasvaa. Luonto otti tilan takaisin haltuunsa.
Tämä kierto kesti n. 7 v. jonka jälkeen oma maa siirtyi takaisin yhteismaaksi, joka kaskettiin vuosien päästä uudelleen. - Muu maa mustikka.
En tiedä, onko selitys oikea. Minusta se kuitenkin kuullostaa ihan ymmärrettävältä ajatukselta.
Olipa kerrassaan mainiota perine tietoutta. Arvokasta ja hyvin loogista.
Näin se vaan tämä nettikeskustelu kevyistäkin aiheista tuottaa painavaa ja säilyttämisen arvoista tietoa.
Kiitoksia Makriinalle.