Aloitteleva kuvaaja voi haluata kameraksi järkkärin.
Myynnissä on halpoja laitteita kit objektiivilla, tällöin voi syntyä ajatus että siinä se on, 400-500€ ja homma pelaa. Tämä on kuitenkin vasta alkua, kakkuloita tarvitsee melko nopeasti pari lisää. Pelkkä perusputki rajoittaa, esim. makro ja eläinkuvausta. Lopullinen laitteiston hinta nousee kevyesti tonnin "paremmalle" puolelle. Lopputuloksena on iso painava tarvikelaukku.
Hänellä ei usein ole selvää minkä tyyppisen kameran tarvitsee, pääasia että "tulee hyviä kuvia".
Samoin kyky vertailla erityyppisiä ja merkkisiä kameroita asiallisesti keskenään ei helpostikaan onnistu. Kyky tähän kehittyy vasta kokemuksen myötä, kokenutkin kuvaaja voi haksahtaa virhe ostoksiin.
Oikea linja ja hyvä sijoitus on hankkia aluksi laadukas pitkäulotteinen digikompakti kamera, ulottuvuutta niissä on noin 28-720 mm, samoin makrokuvat onnistuvat. Tällaisella laitteella kuvaa lähes kaiken mitä tarvitsee. Ja hinta kaikkineen n. 400-500€ !
Sillä kun kuvailee muutaman vuoden niin alkaa selvitä millaisen järkkärin mahdollisesti tarvitsee. Ei tule virheinvestointeja ja rahat säästyy.
Tämä on nimenomaan kannanotto miten edetä kuvaajana. Oikoteitä ei ole, kuvaaja on se mikä hyvät kuvat ottaa, kamera ei sitä tee.
Itselläni on molemmat mallit, eniten käytössä kuluu se digikompakti. Tosin haaveena on järkkärin päivitys n. 4500€ siihen uppoaisi. Kokemusta on digikameroitten kohdalla alusta alkaen ja sitä ennen filmikameroilla muutama kymmenen vuotta.
Myynnissä on halpoja laitteita kit objektiivilla, tällöin voi syntyä ajatus että siinä se on, 400-500€ ja homma pelaa. Tämä on kuitenkin vasta alkua, kakkuloita tarvitsee melko nopeasti pari lisää. Pelkkä perusputki rajoittaa, esim. makro ja eläinkuvausta. Lopullinen laitteiston hinta nousee kevyesti tonnin "paremmalle" puolelle. Lopputuloksena on iso painava tarvikelaukku.
Hänellä ei usein ole selvää minkä tyyppisen kameran tarvitsee, pääasia että "tulee hyviä kuvia".
Samoin kyky vertailla erityyppisiä ja merkkisiä kameroita asiallisesti keskenään ei helpostikaan onnistu. Kyky tähän kehittyy vasta kokemuksen myötä, kokenutkin kuvaaja voi haksahtaa virhe ostoksiin.
Oikea linja ja hyvä sijoitus on hankkia aluksi laadukas pitkäulotteinen digikompakti kamera, ulottuvuutta niissä on noin 28-720 mm, samoin makrokuvat onnistuvat. Tällaisella laitteella kuvaa lähes kaiken mitä tarvitsee. Ja hinta kaikkineen n. 400-500€ !
Sillä kun kuvailee muutaman vuoden niin alkaa selvitä millaisen järkkärin mahdollisesti tarvitsee. Ei tule virheinvestointeja ja rahat säästyy.
Tämä on nimenomaan kannanotto miten edetä kuvaajana. Oikoteitä ei ole, kuvaaja on se mikä hyvät kuvat ottaa, kamera ei sitä tee.
Itselläni on molemmat mallit, eniten käytössä kuluu se digikompakti. Tosin haaveena on järkkärin päivitys n. 4500€ siihen uppoaisi. Kokemusta on digikameroitten kohdalla alusta alkaen ja sitä ennen filmikameroilla muutama kymmenen vuotta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Oikea linja ja hyvä sijoitus on hankkia aluksi laadukas pitkäulotteinen digikompakti kamera, ulottuvuutta niissä on noin 28-720 mm, samoin makrokuvat onnistuvat."
Juuri tuollainen paskakamera on täysin käyttökelvoton varsinkin maisemakuvissa ja sisällä kuvatessa. Laajakulmasta ei tietoakaan. Minulla on eniten käytössä 10-20mm zoom, ja siinäkin juuri tuo 10mm polttoväli. Super(seestä)zoom on joskus ollut mutta se vaihtoi helvetin kyytiä omistajaa. Kuvanlaatu on ihan aitoa paskaa. Pokkareita löytyy kaapin perältä parikin kappaletta mutta en tosiaan keksi niille mitään järkevää käyttöä. Olisi pitänyt myydä nekin helvettiin kun niistä olisi vielä jotain saanut. Nyt niillä voi korkeintaan heittää vesilintua.
Kokemusta on myös filmikameroista, kinosta laakaan. Ensimmäisen hankin vasta 80-luvun puolivälissä joten aloittelija olen vielä. Sen verran kuitenkin ymmärrän että pikkukennoiset digit kelpaa suunnilleen keltaisen pörssin myynti-ilmoituksien kuviin. Laatua vaativa ei edes kuse niihin päin.
Ei vaan taida jälkimmäinen osata kameraa käyttää. Aivan kuten tarvis olla 16mm kinovastaavuus, että saa suttuset mökkimaisemat kuvattua, hohhoijaa. Hyvin sä olet ainakin nettifoorumeita lukenut, jos moinen pitää sun mielestä paikkaansa.
Itsehän oon kuvannut myytäviksi suurtulosteiksi maisemakuvia jopa 70-200 telellä. Ehkä mussa on jotain vikaa?
Niko Nisti on tosiaan nisti. MItä pumppasit aamulla suoneen?
Ei tarvi olla 16mm kinovastaavuus että saa kuvattua suttuset mökkimaisemat. Kaikkiin suttuihin riittää kamerakänny. Riittäisi sinullekin.
> Laajakulmasta ei tietoakaan
Joo, ei ole laajakulmasta tietoakaan. Nimittäin sinulla.
Niin kova kiire oli päästä keuhkoamaan, että jäi näköjään huomaamatta, mistä on edes puhe. Osa pokkareista on tosiaan ihan kuraa, kun on tehty kompromisseja optiikan puristamiseksi pieneen kokoon lätkitty 10 megapikseliä kärpäsen kakan kokoiseen kennoon. Duunissa on kokemusta Olyn 10 MP pokkarista, joka teki suttuisempia kuvia kuin ikivanha 4 MP pokkari.
Mutta nämä kompaktikamerat .... niistä tosiaan löytyy jo (mieto) 28 mm laajakulmakin. Pokkareissahan "laajis"pää on perinteisesti ollut 35/38 mm, mutta nykyään löytyy näistäkin 28 mm laajista ... tosin sitten kuvanlaadun kustannuksella (em. Oly).
Halvat järkkäripaketit on yleensä varustettu jollain 17-50 mm zoomilla, jonka ns. kinovastaavuus on Canuunan 1,6x croppikertoimella 27-80 mm. Eipä hirveästi tälläkään juhlita. 28 nyt sinällään on jo hyvinkin käyttökelponen polttoväli, mutta telepää loppuu äkkiä kesken. 10 mm eli 15/16 mm kinovastaava laajis on jo superlaajis ja menee jo jossain määrin kikkailun puolelle. On tullut monet kerrat nähtyä, ettei tavan tallaaja edes käsitä, mitä valokuva esittää, kun eivät ymmärrä, miten superlaajis liioittelee eri etäisyyksillä olevien kohteiden mittasuhteita (mikä just on superlaajiksen juju).
Ei kai vaan sinulla viehtymys superlaajikseen tule siitä, että niillä saa max. määrän tavaraa kuvaan yhdellä napin painalluksella? Niin ei tarvitse opetella rajaamaan kuvaa (siellähän on kaikki tarpeellinen & tarpeeton mukana, kun superlaajiksella pamauttaa) eikä mitään tylsiä etuala/keskusta/tausta -sommittelusääntöjä tai terävyysalueen hallintaa (=kaikki on aina terävää)?
> Juuri tuollainen paskakamera on täysin käyttökelvoton varsinkin maisemakuvissa ja sisällä kuvatessa.
Huom. kunnollisella kompaktilla ottaa parhaimmillaan kuvia, joiden laatu riittää jopa A3 kokoisiin tulosteisiin. Aika harva taitaa säännöllisesti suurempia tulostella. Eiköhän se tavallisin tapaus ole 10x15 kymppikuvat halvimmasta mahdollisesta tulotuspalvelusta (automaattikorjauksin koristeltuna) tai kuvien ihmettely 17" kalibroimattomalta 17" LCD-halpislätyltä.
Nimenomaan maisemakuvauksessa kompakti antaa kovan vastuksen järkkärille, koska olosuhteet ovat juuri kompaktin kannalta edulliset; kohde ei liiku, valoa on runsaasti (tai voidaan käyttää jalustaa) -> voidaan käyttää pienintä herkkyyttä, jolloin kohina ei ole ongelma, suuri syväterävyysalue on OK jne.
Sisällä meneekin jo paljon heikommin... tosin joihinkin kompakteihin saa kunnollisen, kääntyväpäisen salaman kiinni. Ai niin joo, mutku salamaa ei pidä käyttää, koska sillä tulee kauheat varjot yms. .... kun ei viitsi opetella sitä(kään) käyttämään. Järkkäri vaan vihreälle idioottiautomatiikalle ja hyvä tulee.
> Super(seestä)zoom on joskus ollut mutta se vaihtoi helvetin kyytiä omistajaa. Kuvanlaatu on ihan aitoa paskaa.
Joten tilalle tyrkytät halpisjärkkäriä siihen superzoomia ällistyttävällä f/6,3 -valovoimalla? Nimittäin todellisuushan on sellainen, että aika harva aloittelija ostaa sitä käytettyä 500 € kittipakettia ja laittaa sitten 600 € superlaajakulmaan ja 800 € teleen ja 300 € kunnon jalustaan, 500 € salamaan ja 100 € laukkuun jne. Ehei, se varustus on just joku 17-50/5,6 70-300/5,6 tai sitten 18-250/6,3 tjsp superzoomi.
Jos ei ole alkuun haisuakaan siitä, pitäisikö omassa harrastuksessa panostaa pitkään teleen, laajakulmaan, muotokuvalaseihin/valovoimaan vai makroon, niin järkkärin kanssa palaa rahaa ihan perkeleesti kaikkien näiden kokeiluun. Kompakti, etenkin laajakulmalisäkkeellä höystettynä, antaa mahdollisuuden kokeilla auttavasti aika montaakin vaihtoehtoa ja kun se oma tyylilaji/kiinostuksen kohde vakiintuu, niin sitten voi panostaa siihen kunnolla eli järkkäri tähän hommaan sopiva objektiivi.
Yleensähän näissä järkkärihankinnoissa on motivaationa "more is better" eli millejä pitää saada. Ja saahan niitä, kun tingitään valovoimasta. On vaan pitkä tele & huono valovoima (eikä *tukevaa* jalustaa) varsin rajoittunut yhdistelmä. Järkkärinkin kuvanlaadusta lähtee paras terä pois, jos pitää aina&kaikkialla vääntää herkkyydeksi ISO3200....
Ei lisättävää. Pirun hyvin vastattu!
”ulottuvuutta niissä on noin 28-720 mm, samoin makrokuvat onnistuvat … hinta kaikkineen n. 400-500€ !”
Tuohon sitten tarvitaan myös:
– tukeva jalusta ”hinta kaikkineen” n. 400-1000€
– kunnollinen salamalaite ”hinta kaikkineen” n. 250-500€
jne
”Osa pokkareista on tosiaan ihan kuraa”
– osa ”pitkäulotteisista on tosiaan ihan kuraa”
– osa järjestelmärungoista ”on tosiaan ihan kuraa”
– osa objektiiveista ”on tosiaan ihan kuraa”
Kurassa ollaan ja allikkoon menossa
Onneksi on rikkiviisaita jotka tietävät mitä muut tekevät ihan väärin
"Yleensähän näissä järkkärihankinnoissa on motivaationa "more is better" eli millejä pitää saada."
Eiköhän tuo ole yleensä motivaationa nimenomaan niissä superzoomeissa. 30 kertainen zoomi ja 14 megapikseliä...
Minä juuri vaihdoin vanhan kiinteäpolttovälisen taskukameran Olympuksen e-450 järjestelmään. Ja miksi näin?
Aluksi kiinnostuin juuri noista superzoomeista. Paketti vaikutti alkuun aika optimaaliselta: Objektiivi kattaa lähestulkoon kaikki mahdolliset polttovälialueet, koko on kompakti ja hinta kohtuullinen. Tarkempi tutustuminen aiheeseen paljasti myös puutteita.
- Sähköinen zoomi on todella ikävä käyttää. Ääripäästä toiseen siirryttäessä se on hidas, mutta kun haluaisi rajata kohteen tarkasti, se on aivan liian nopea eikä rajaus osu millään siihen, mihin haluaisi. Järjestelmäkameran manuaalizoomi on aivan eri planeetalta. Äärilaidasta toiseen mennään nopeasti pyöräyttämällä zoomirengasta ja tarvittaessa rajaus osuu juuri siihen mihin kuvaaja haluaa.
- Sähköinen etsin on aika syvältä. Kuva on rakeinen ja päivittyy hitaasti. Pienikennoisen halpisjärkkärinkin optinen etsin hakkaa superzoomien etsimet mennen tullen.
- Vaikka superzoomit ovat pieniä, ne ovat kuitenkin liian suuria taskussa kuljetettavaksi, joten laukku pitää olla joka tapauksessa. Painoerokin pieneen järkkäriin verrattuna on aika merkityksetön
- Vertailutestien kuvien perusteella superzoomien objektiivien tuottama kuva on on telepäässä aika suttua, eikä se pärjää laajakulmapäänkään terävyydessä järkkäreiden kittiputkille.
- Sähköinen zoomi kuluttaa akkua, ja luokattoman huonon etsimen takia kuvatessa tulisi todennäköisesti käytettyä lähinnä kameran takanäyttöä. Akun kesto on siis huono.
- Kuvaaminen objektiivin telepäässä ei onnistu kunnolla ilman jalustaa, ja koska jalustaa en kuitenkaan viitsi mukana kantaa, ei ulottuvasta zoomista olisi juurikaan hyötyä.
- Pienet kennot kohisee enemmän, ja kohinanpoiston seurauksena myös kuvan pienet yksityiskohdat katoavat.
- Superzoomit eivät maksa paljoa, mutta samalla rahalla saa myös järjestelmäkameran, jos ei heti tarvitse Pro-objektiiveja.
Järkkärin 28 - 84 mm kittilinssi ei tietenkään tarjoa samaa ulottuvuutta kuin superzoomien objektiivit, mutta en loppujen lopuksi kokenut sitä suurena puutteena, kun kamera kaikilta muilta ominaisuuksiltaan on parempi. Ehdoton plussa järjestelmäkamerassa on myös se, että vaatimustason kasvaessa siihen on mahdollista ostaa lisää varusteita: tele-objektiiveja, laajakulmaobjektiiveja, valovoimaisempia objektiiveja, ulkoista salamaa, suotimia...
Kun superzoomi ei enää riitä, kameraa ei pysty samalla tavalla päivittämään, vaan edessä on se järkkärin osto...
Nyt kaikki tosikuvaajat tietenkin sanoo että se 300 euron e-450 on pelkkä leikkikalu. Ehkä niinkin. Minä kuitenkin olen hankintaan tyytyväinen ja uskon saaneeni paljon enemmän vastinetta rahoille kuin ostamalla samanhintaisen superzoomin.
Sorry poika. Minä en edes teetä alle 30x40 kuvia. Kymppikuvat(postimerkit) ei ole mun juttu. Sama juttu ns. superzoom-objektiivien kans. Ei kiinnosta kun ei ole käyttöä.
> Tuohon sitten tarvitaan myös:
> – tukeva jalusta ”hinta kaikkineen” n. 400-1000€
Kompakti painaa reilusti alle kilon eikä siinä ole laukaisutärähdystä aiheuttavaa peiliä verhosuljinta, joten kevyt ja rimpulakin jalusta kelpaa. Toki tuulisessä säässä jalusta tukevuus olisi eduksi.
Tukevaa jalustaa on tässä vaiheessa, ennen kuin edes on järkkäriä, jota siihen voisi sovitella, turha ostaa - metsään menee kuitenkin. Eli satku /- riittää.
> – kunnollinen salamalaite ”hinta kaikkineen” n. 250-500€
Tämä tulee kyllä äkkiä järkkärinkin kanssa eteen... onnellisessa tapauksessa sama laite käy molempiin. (Onnistui ainakin aikoinaan, en mene vannomaan nykytilanteesta).
> ”Osa pokkareista on tosiaan ihan kuraa”
> – osa ”pitkäulotteisista on tosiaan ihan kuraa”
Tämä on ihan sinun legendaasi. Pahinta kuraa tulee kameroista, joissa on jouduttu tekemään suuria kompromisseja optiikan puristamiseksi äärimmäisen pieneen tilaan. Tosin näissä on sitten se käyttöliittymäkin mitä on ... eli käytännössä mennään pelkällä idioottiohjelmalla.
Kompakteissa on itseasiassa varsin hyviä objektiiveja, jotka vetävät piiroltaan, vastavalon siedoltaan yms. vertoja keskitason järkkäriobjektiiveille. Ongelmat tulevat ihan muualta eli pienen kennon kohinasta kohinanpoiston tuottamasta sutusta/muovisuudesta, hitaasta tarkennuksesta ja laajasta syväterävyysalueesta (paitsi että joissain tapauksissa, kuten makrokuvaus, se onkin etu).
Kärjistäen voisi sanoa, että peremmissa kompakteissa saa pirun hyvän ja hinta/laatusuhteeltaan järkkärilaseja paremman objektiivin, mutta siihen liimattu kamera ei sitten olekaan ihan samaa tasoa...
>– osa järjestelmärungoista ”on tosiaan ihan kuraa”
>– osa objektiiveista ”on tosiaan ihan kuraa”
Rungoista ei niinkään, mutta joskus 90-luvulla väsättiin kyllä järkkäriobjektiiveja, joiden laatu oli mitoitettu just ja just kymppikuviin riittäväksi. Tällaisen kun lätkäisee croppirunkoon, niin laatu on sitten semmoista, että tulee noilta paremmilta kompakteiltakin turpiin.
Kokemusta on aiheesta (esim. Tamron 24-70/3,3-5,6).
> Eiköhän tuo ole yleensä motivaationa nimenomaan niissä superzoomeissa. 30 kertainen zoomi ja 14 megapikseliä...
Jaa, ei sitten koske järkkäreitä, missä on 14 megapikseliä (ja näitä 8 megatavun kissa/kukkakuvia sitten yritetään lähetellä sähköpostilla sellaisenaan & ihmetellään "kun ei mahdu ruudulle") mikäs se jokaisen aloittelevan järkkärikuvaajan märkä uni olikaan? Ettei vaan joku 55-200 tai vielä mieluummin 70-300 zoomi? Ja netissä pistetään merkkejä paremmuusjärjestykseen sen mukaan, onko saatavana 600/4 objektiivia vai eikö ole .... koska kuvaajana ei ole mahdollista kehittyä ilman 600/4 lasia!
> Sähköinen zoomi on todella ikävä käyttää
No siksipä ei pidä ostaa kameraa, missä on sähköinen zoomi. Kait tällaisia kompakteja edelleen on?
> Sähköinen etsin on aika syvältä
Näitäkin on eritasoisia. Kädet ojossa -kuvaajille optimoiduissa on tosiaan OK LCD-näyttö ja surkea EVF (elektroninen etsin), mutta toisenlaistakin filosofiaa on nähty.
Nythän näitä "kädet ojossa" malleja löyty järkkäreistäkin (ennätyspienillä etsinkuvilla varustettuina).
> Vaikka superzoomit ovat pieniä, ne ovat kuitenkin liian suuria taskussa kuljetettavaksi, joten laukku pitää olla joka tapauksessa. Painoerokin pieneen järkkäriin verrattuna on aika merkityksetön
On siinä koossa ja painossa silti huima ero. Mnulla on edelleen wanha kompakti kevyen matkakameran virkaa hoitamassa, koska se mm. mahtuu kaikkine lisähärpäkkeineen (salama, vara-akut yms.) polkupyörän etulaukkuun. Järkkärin kanssa ei ole toivoakaan moisesta ... ainankaan nykyisellä kokoonpanolla (pystykuvauskahva aina kiinni jne.). Kompakti on itseasiassa vain pikkuriikkisen järkkärin kääntyväpäistä salamalaitetta suurempi.
> Kuvaaminen objektiivin telepäässä ei onnistu kunnolla ilman jalustaa, ja koska jalustaa en kuitenkaan viitsi mukana kantaa, ei ulottuvasta zoomista olisi juurikaan hyötyä.
Häh? Kompakteissa on ollut kuvanvakaajat viimeiset 5 vuotta ja objektiivissa on valovoimaakin pykälä tai kaksi enemmän kuin halvoissa järkkärizoomeissa. Eli hyvin kuvataan ilman jalustaa ... mutta toki valoa pitää olla kohtuullisesti, että tarkennus toimii & liikkuvia kohteita ei tarvitse yrittää, ellei valoa ole runsaasti tarjolla.
> Pienet kennot kohisee enemmän, ja kohinanpoiston seurauksena myös kuvan pienet yksityiskohdat katoavat.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että pitää aina kuvata alimmalla mahdollisella herkkyysasetuksella. Mutta kolikossa on toinenkin puoli. Harvemmin on tarvetta himmentää liian kapean teärvyysalueen vuoksi valovoima on jopa 2 aukkoaskelta parempi kuin järkkärien superzoomeissa.
Eikä muuten ole kohinanpoistot tuntematon suuruus järkkäreissäkään....
> Vertailutestien kuvien perusteella superzoomien objektiivien tuottama kuva on on telepäässä aika suttua, eikä se pärjää laajakulmapäänkään terävyydessä järkkäreiden kittiputkille.
Jaa, aika ruusuinen kuva sinulla järkkäriobjektiivien laadusta. Kyllä noista käytetyistä halpisputkista löytyy sellaisia suttulasejakin, jotka ottavat *täyden aukon piirrossa* 6-0 turpiin kompaktilta (em. Tamron 24-70 hävisi jopa Canon G1:lle... oli muuten aika karvas pala nieltäväksi ylpeälle järkkärikuvaajalle). Joo, kyllähän ne piirtää tyydyttävästi f/11 himmennettyinä .... mutta koitapa kuvata hämärässä tai sisällä salaman kanssa, kun objektiivi on piirron takia himmennetty aukolle f/11. Loppuu meinaan mehut isostakin salamasta aika äkkiä.
Etenkin teleputkien kanssa joutuu lähes aina käyttämään täyttä aukkoa (ellei kuvaamiset rajoitu vain ja ainoastaan aurinkoiselle uimarannalle ... tai kuvaaja ole puusilmä, jonka mlelestä ISO3200 on ihan yhtä hyvä kuin ISO200) ja halpiszoomeilla ei tällöin piirto eikä vastavalon sieto todellakaan anna aihetta ylistyslauluihin.
> Kun superzoomi ei enää riitä, kameraa ei pysty samalla tavalla päivittämään, vaan edessä on se järkkärin osto...
No tätähän minä olen koko ajan sanonut. Juju on vaan siinä, että jos/kun ei oikein ole alkuun edes varmaa, jaksaako valokuvaus kiinnostaa pitemmän päälle ja ne kuvauskohteet ovat niitä tavallisia eli takapihan kukkia, maisemia, koiran/kissanpentuja, niin kompaktilla pääsee jo ihan hyvin harjoittelemaan ja ajan mittaan saattaa selvitä, mikä on se oikea kiinnostuksen kohde/oma tyylilaji on (...harvempi pysyy em. linjalla taitojen kehittyessä!) => voi kertalaakista valita just tähän hommaan tarkoitetut vehkeet sen sijaan, että ostaa jonkun riisutun hinnat alkaen mallin ja pari heikkovalovoimaista zoomia, mitkä menee kaikki vaihtoon jo 1. vuoden kuluessa = hukkainvestointi.
Nythän on syytä muistaa sekin, että aika harva aloittelija näyttää taipuvan käytettyjen vehkeiden hankintaan...
Mitä kameraa suosittelisit minulle jos vaatimuslistalla on manuaalinen zoomi, kinovastaava polttovälialue luokkaa 30 - 80 mm (saa olla laajempikin), optinen etsin, selvästi peruspokkaria pienempi kohina, paino selvästi alle kilon, sisäinen salama ja kuvien tallennus raw-muodossa? Akun, muistikortin ja laukun kanssa kameralla saa olla hintaa korkeintaan 400 euroa ja siinäkin on jo vähän liikaa. Käytetytkin huomioidaan, mutta takuu on suuri plussa.
"mikäs se jokaisen aloittelevan järkkärikuvaajan märkä uni olikaan?"
Unelmoida voi aina. Tosiasia kuitenkin on, että aniharva järjestelmäkameran omistaja tulee koskaan omistamaan mitään valovoimaista teleobjektiivia, ja tuskin kukaan sellaista ostaa vielä harrastuksen alkuvaiheessa. Siitä pitää huolen useiden tuhansien eurojen hinta.
"No siksipä ei pidä ostaa kameraa, missä on sähköinen zoomi. Kait tällaisia kompakteja edelleen on?"
Joo tiedän yhden. Fujifilm HS10, hintaa laitteella noin 400 euroa. Onko niitä muitakin ja vielä halvempia?
"Kädet ojossa -kuvaajille optimoiduissa on tosiaan OK LCD-näyttö ja surkea EVF (elektroninen etsin), mutta toisenlaistakin filosofiaa on nähty."
Annatko esimerkin, ja puhutaan nyt siis kameroista joita saa ostaa kohtuuhintaan uutena kaupasta? Tiedän toki, että Panasonicin ja Olympuksen micro four-thirds malleissa löytyy suht' toimivia elektronisia etsimiä, mutta noita ei voine pitää kompaktikameroina. Hintaakin näillä laitteilla on keskitason järkkärin verran.
"Nythän näitä "kädet ojossa" malleja löyty järkkäreistäkin (ennätyspienillä etsinkuvilla varustettuina)."
Juu niin löytyy. Silti se "ennätyspieni" etsinkuva on selvästi suurempi ja tarkempi kuin noissa superzoomien elektronisissa etsimissä. Eikä niissä ole sitä halvan EVF:n viivettä.
"On siinä koossa ja painossa silti huima ero."
Tuo ostamani e-450 painaa 625 grammaa. Paino sisältää rungon, kittiobjektiivin, akun ja muistikortin. Edellä mainitsemani Fujifilm HS10 painaa 635 grammaa ja esimerkiksi Canon SX20 IS painaa 645 grammaa. Aika samoissa mennään...
"Kompakteissa on ollut kuvanvakaajat viimeiset 5 vuotta ja objektiivissa on valovoimaakin pykälä tai kaksi enemmän kuin halvoissa järkkärizoomeissa."
Joo, mutta koitappa kuvata sillä 700 mm:n kinovastaavalla polttovälillä käsivaralta. Onnistuuko edes auringonpaisteessa, pilvisestä säästä ja keinovalaistuksesta puhumattakaan? Olympuksen ED 70 - 300 mm objektiivin suurin aukko telepäässä on f/5.6. Mikä supezoomi tarjoaa 600 mm:n kinovastaavalla polttovälillä aukon tai kaksi enemmän valovoimaa? Tuo objektiivi on siis se Olympuksen hapa, pitkä telezoomi.
"Kyllä noista käytetyistä halpisputkista löytyy sellaisia suttulasejakin, jotka ottavat *täyden aukon piirrossa* 6-0 turpiin kompaktilta"
Mitä järkeä on ostaa joku vanha käytetty halpisputki, kun nykyään jokaisen harrastelijatason rungon mukana myydään kelvollinen kittilinssi muutaman kympin lisähinnalla ja tarjouksesta saa kitin halvemmalla kuin pelkän rungon?
"Eikä muuten ole kohinanpoistot tuntematon suuruus järkkäreissäkään...."
Ei ole, mutta sille on huomattavasti vähemmän tarvetta kuin superzoomeissa. Lisäksi käyttäjä voi järjestelmäkameroilla päättää ottaako kohinanpoiston käyttöön vai ei.
"Juju on vaan siinä, että jos/kun ei oikein ole alkuun edes varmaa, jaksaako valokuvaus kiinnostaa pitemmän päälle ... ajan mittaan saattaa selvitä, mikä on se oikea kiinnostuksen kohde/oma tyylilaji on (...harvempi pysyy em. linjalla taitojen kehittyessä!) => voi kertalaakista valita just tähän hommaan tarkoitetut vehkeet"
Hommaa voi lähestyä myös siltä kantilta, että ostaa alkuun sen superzoomin hintaisen kitin yhdellä tai kahdella zoom-objektiivilla ja hankkii lisää kalustoa vasta kun tietää mitä tarvitsee. Ei heti tarvitse koko settiä hankkia. Ja kun sitten aikanaan se kittiputki alkaa tuntua turhan pimeältä, riittää valovoimaisemman objektiivin osto. Runko on edelleen käyttökelpoinen. Edes salamakenkää ei enää ole monessakaan superzoomissa, joten sekin puoltaa järkkärin hankintaa.
"Nythän on syytä muistaa sekin, että aika harva aloittelija näyttää taipuvan käytettyjen vehkeiden hankintaan..."
Onko se ihme, kun ainakin huuto.netissä pyydetään kaksi vuotta vanhoista kamoista uuden hintaa? Ainakaan minulla ei ennen kameran ostoa, eikä vieläkään, ollut oikein selvää käsitystä siitä, mitä käytettyä kameraa ostaessa pitäisi tarkistaa. Aloittelija on siis kamerakaupoissa aika lailla myyjän armoilla. Uudella laitteella on parin vuoden takuu, käytetyllä ei mitään.
Teet sen pahasti virheellisen oletuksen, että järjestelmäkameran ostamisen taustalla olisi aina nimenomaan ne pitkät polttovälit. Ei ole.
teetä? tosimies tekee kuvat kyllä ihan itse.
Mustesuihkarillako? BUAHAHAHAHAHAHAHA!!!!
Ja on taas tyhjät tynnyrit vauhdissa, menkää kuvaamaan älkääkä täällä turpaanne pieksäkö ja opetelkaa edes alkeet.
Ever heard of pimiö?
no tuo oli vitsi. että tosimies tekee aivan kaikki kuvatkin ihan itse. mutta varmasti niitäkin on.
kyllä kai valokuvauksen ns. harrastetasolla pitäisi olla hauskaa ainakin joskus, mutta kun lukee näitä suomi24 valokuvausfoorumeita niin tuntuu että itku kurkussa ja hampaat irvessä kuvaa väännetään ja sitten käydään kiinni lähimmäisen henkitorveenkin, homo homini lupus -meininkiä.
Pimiö tuli liiankin tutuksi 80-90-luvuilla kun laakaa vedostelin. Ei taida nämä nykyiset ixuskuvaajat edes tietää sanaa pimiö.
järkkärien myyminen aloittelijoille ja etenkin nuorille pitäisi lailla kieltää.
Kukaan ei luule meikäläistä enää ammattilaiseksi kun nuo pahuksen alottelijat omistavat paremman kameran ja ”iso painava tarvikelaukku”.
Kyllä maailma on vääryyttä täynnä kun minun vanhalla kamerallani ei ole juurikaan näyttöarvoa!
”kuvaaja on se mikä hyvät kuvat ottaa, pitkäulotteisella niin alkaa selvitä
masentua jos ne eivät luule sinua enää ammattilaiseksi jos aloittelijoilla on parempi kamera ja isompi varustelaukku kuin sulla, mulle on käynyt melkein samalla tavalla, vaikka ei kai kukaan ole mua ammattilaiseksi luullutkaan niin silti on käyny niin että joku keltanokka tulee saatanan suuren laukun kans ja hienon kameran kans jossa kaikki maailman lisähärpäkkeet ja tingeltangelit, siinä se mun nokan alla yrittää kuvata ja vaihtaa putkea ja kaivaa laukkuaa, hakee paikkaa ja...mulla vaan croppikenno ja yksi putki ja kamera raksuttaa..ei mene aikaa varusteiden kans..hieman huvittaa mutta jokainen harrastaa miten tahtoo, omasta mielestäni paras kun kuvaa ikäänkuin näkymättömänä eikä säntäile ja "ole esillä" kalustoineen.
Juuri aloittelijalle järjestelmä onkin omiaan. Ei ne muuten opi koskaan kuvaamaan.
Kamerassa pitää kuitenkin olla täydelliset säädöt, eli myös terävyysalueen tarkistusmahdollisuus.
Aihe ohjelmat pitäisi turmiollisina kieltää. Kaikki on kuitenkin mahdollista tehdä manuaalisesti, tai käyttäen suljinajan, tai himmenninaukon esivalintaa.
ei ole mitään teknistä estettä etteikö noissa nykyisissä pikkukameroissakin voisi olla manuaalitoimintoja paremmin kuin niissä yleensä on ja vähemmän tai ei ollenkaan noita täysin turhia kuvaamista "helpottavia" aiheohjelmia.
Väitteet, joita esitit, ovat vähintäänkin omituisia. Itse olen sitä mieltä, että järkkäri on varsin hyvä ensi kameraksi. Olkoonkin, ettei polttovälit ole samaa luokkaa, kuin superzoomeissa.
Noissa digikompakteissa kaikki säädöt ovat niin vaikean valikon takana, että aloittelija ei edes halua tutustua säätöihin vaan räpsii täysautomaatilla. Näin kävi ainakin itselleni.
Itse olen harrastanut valokuvausta aktiivisesti vain reilut 3 vuotta (järkkärin kanssa 2,5 v) mutta tiedän tarpeeni. Vasta järkkärin myötä alkoi valokuvauksen kiehtova maailma avautua paremmin. Ja nyt ei tarvitse kenenkään kommentoida, että olisin kaikkitietävä, sillä sitä en edes kuvittele olevani.
Tuon järkkärin myötä sommittelu, terävyysalue yms. perusasiat alkoivat kiinnostaa suuresti ja käytön helppouden takia myös kehitystä tapahtui ja kuvaaminen alkoi olla oikeaa kuvaamista ja valotuksen kanssa opettelua. Räpsiminen jäi pois. Uskon, että muilla on sama homma.
Mitä tulee noihin polttoväleihin, saa järkkäreihin ihan kohtuullisen aloittelijoille suunnatun "suttuzoomin" halvalla. Kaikista väitteistä huolimatta sillä opettelee täysin ja pian huomaakin, mitä eniten kaipaa. Omalla kohdallani polttovälit 17-40mm ovat käytetyimpiä. Siispä alan panostaa siihen.
Uskon, että ihminen joka oikeasti on innostunut valokuvauksesta muutenkin, kuin muoti-ilmiönä, valitsee kameransa (ja myös putket) sen mukaan, kuin on käyttöäkin ja haluaa oikeasti kehittyä. Tällöin järkkäri ratkaisee osan ongelmista. Olkoonkin, että se tulee nielemään rahaa.
Loppuun vielä vinkki aloittelevalle kuvaajalle ostotilannetta varten. Kiertäkää oikeita kameraliikkeitä ja etsikää oikea asiakaspalvelija, joka haluaa myydä teille juuri sitä, mitä eniten tarvitsette. Se ei nykypäivänä ole helppoa mutta näitäkin kuitenkin on olemassa. Juuri noilta asiakaspalvelijoilta saatte oikeaa tietoa, jota ei pelkiltä myyjiltä ole saatavilla.