Hei!
Onko kellään muulla todella arkaa kissaa??En ymmärrä mitenkään kissani arkuutta,eikä sillä pitäisi olla aihetta siihen,joten kysyisin voiko se todella olla kissan luonteessa?
Minulla on ollut todella paljon kissoja,sillä olen auttanut kissoja(ottanut itselleni,kasvattanut,ja etsinyt uudet kodit)jotka ovat orpoja,villejä tai joutumassa lopetettaviksi...eli kokemusta on monista tapauksista.
Tällä hetkellä minulla on kaksi "vakituista" (en aio antaa niitä pois!)kissaa,sisäkissoja,ja tämä toinen on arka.Se on viime kesän pentueesta,joka löytyi heinäkasasta,emo oli pahoin nälkiintynyt villikissa,ja katosi(kuoli..?) pari päivää myöhemmin.Adoptoin nämä pennut,imetin,opetin kiinteään ruokaan,jne..jne..jne.. ja etsin niille kodit kun ne olivat arviolta 2-3 viikkoa yli luovutusiän.Näistä muista pennuista on tullut sosiaalisia ja reippaita(ovat tutuissa perheissä,ja näen niitä silloin tällöin)mutta minulle jäänyt tyttö-kissa on arka.Se säikkyy melko helposti,arastelee vieraita tavallista enemmän,ei tule syliin,pakoilee jne..Toinen kissani on taas oikea sylikissa,ja luottaa minuun täysin...
Mitä tehdä kun on keinot loppu,ja muuttuuko kissa ajan kuluessa?Onko kokemuksia?
Onko kellään muulla todella arkaa kissaa??En ymmärrä mitenkään kissani arkuutta,eikä sillä pitäisi olla aihetta siihen,joten kysyisin voiko se todella olla kissan luonteessa?
Minulla on ollut todella paljon kissoja,sillä olen auttanut kissoja(ottanut itselleni,kasvattanut,ja etsinyt uudet kodit)jotka ovat orpoja,villejä tai joutumassa lopetettaviksi...eli kokemusta on monista tapauksista.
Tällä hetkellä minulla on kaksi "vakituista" (en aio antaa niitä pois!)kissaa,sisäkissoja,ja tämä toinen on arka.Se on viime kesän pentueesta,joka löytyi heinäkasasta,emo oli pahoin nälkiintynyt villikissa,ja katosi(kuoli..?) pari päivää myöhemmin.Adoptoin nämä pennut,imetin,opetin kiinteään ruokaan,jne..jne..jne.. ja etsin niille kodit kun ne olivat arviolta 2-3 viikkoa yli luovutusiän.Näistä muista pennuista on tullut sosiaalisia ja reippaita(ovat tutuissa perheissä,ja näen niitä silloin tällöin)mutta minulle jäänyt tyttö-kissa on arka.Se säikkyy melko helposti,arastelee vieraita tavallista enemmän,ei tule syliin,pakoilee jne..Toinen kissani on taas oikea sylikissa,ja luottaa minuun täysin...
Mitä tehdä kun on keinot loppu,ja muuttuuko kissa ajan kuluessa?Onko kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse otin n . 5v sitten hesyltä kaksi kissaa toinen sopeutu heti parina päivänä ja alkoi hyppiä syliin ja kerjäämään huomiota kun taas toinen säikkyi vuoden äkkinäisiä liikkeitä ja oleli omissa oloissaan enimmäkseen tottakai antoi silittää ( vain minä) mutta oli kaikinpuolin arka ...Nykyisin kissa ei pelkää enään vieraitanikaan päinvastoin kiehnää ja oleskelee vieressä niin että jotkun hätistelevät pois =) Uskoisin että kissasi on kokenut kovia niinkun minunkin ja ottanut sen rankemmin kuin muut ...ja niinkuin ihmiset eläimet ovat erilaisia luonteeltaan jotkun kestävät enemmän jotkun vähemmän jotkun ovat herkempiä jotkun vahvempia. Uskoisin että kissasi on vuoden sisällä jo paljon kesympi se on hidasta mutta kun on lämpöä ja rakkautta lopulta kissasi oppii luottamaan. Elikkä Kärsivällisyyttä =)
Mä luulen, et niillä on kaikilla ollu rankka lapsuus, mutta se riippuu kissan persoonasta, et miten se vaikuttaa niihin. En oo mikään asiantuntija, mut en keksiny muutakaan selitystä.
Siitä voi hyvinkin tulla vielä hellyyden kipeä sylikissa:) (nimimerkillä "kokemusta löytyy")
on kaksi villikissaa, jotka löydettiin ulkoota kaupungista n.4 kk:n iässä. Olivat tosi arkoja ja toinen on vieläkin. Ovat olleet mulla nyt puoli vuotta. Tyttö on hyvin kesyyntynyt, antaa silittää ja kiehnää koko ajan, tosin säikkyy helposti eri ääniä ja pelkää vieraita ihmisiä. Pojan kanssa ollaan edistytty huomattavasti siitä kun tuli mulle, mutta yhä edelleenkään ei anna silittää ja on tosi säikky vieraita ihmisiä ja ääniä kohtaan. Koko ajan mennään eteenpäin, mutta tosi tosi hitaasti. En ole menettänyt toivoa, koska kesyyntyminen ja luottamuksen saaminen tuollaisilla villikissoilla (elinolosuhteet huonot, joku on voinut tehdä pahaa, yms.) vie vuosia.
Oletko huomannut minkäänlaista edistystä ajan kuluessa? Ei enää pelkää jotain mitä pelkäsi ennen? Jos olet, niin kärsivällisyyttä vaan! Juttele kisulle paljon ja leikitä sitä useasti, jne. Kyllä se siitä rohkaistuu, kunhan oppii luottamaan.
Jos taas kissa on samassa pisteessä kuin sulle tullessa, niin silloin taitaa olla luonteessa. Onhan meitä ihmisiäkin moneen junaan =)
Tsemppiä sulle ja kissoillesi!
Kiitos kaikille vastauksista!Helpotti mieltä!
Sinällään on vaikea sanoa onko kissani muuttunut parempaan/huonompaan suuntaan,koska se oli vasta saanut silmänsä auki kun tuli meille...olin siis koko pesueen emo,imetin yötä päivää,pissitin,opetin kiinteään ruokaan,siivosin ensi kakat sylistäni....heh!Siksi kummastuttaakin miksi tästä yhdesta tuli niin arka,luulisi luottavan kun on muutaman viikon ikäisestä tottunut minuun,ja pitänyt emonaan...Toisaalta huomasin että se leimaantui vahvasti aikuiseen poika-kissaani kasvettuaan "itsenäisemmäksi",näillä muilla kissoilla ei ole uusissa kodeissaan toista kissaa kaverina,joten lajitovereina pidetään vain ihmisiä.
Tämä arkajalka kyllä puskee jalkaani,leikkii kanssani,antaa (vain) minun silittää,tulee sohvallekin viereeni,mutta jos yritän koskea se pomppaa pois.Koskaan se ei ole kehrännyt minulle(paitsi pienenä kun imetin sitä..),eikä ole itse tullut syliin.
Mutta kiitos vielä,tämä antoi toivoa,sillä en halua että se suotta säikkyy loppu ikänsä olemattomia!Ja haluaisin että se luottaisi minuun täysin...!Kiitos!