Lehdessä lukee, että anopista johtuu avioero. Tätä naureskeltiin erään tutun luona kylässä,
mutta hän sanoikin, että pitää muuten paikkansa hänen käytännön kokemustensa nojalta.
Että erityisesti pojan ja miniän avioliitto on helposti anopin tuhottavissa, hän tietää tapauksia.
Ja sitten hän kertoi niitä.
En itse vahvista tuota, sillä en tiedä ainoatakaan sellaista.
mutta hän sanoikin, että pitää muuten paikkansa hänen käytännön kokemustensa nojalta.
Että erityisesti pojan ja miniän avioliitto on helposti anopin tuhottavissa, hän tietää tapauksia.
Ja sitten hän kertoi niitä.
En itse vahvista tuota, sillä en tiedä ainoatakaan sellaista.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tiedän kyllä pari tapausta, joihin tuo voisi sopia.
Jos anopissa on paljon vihaa, se voi olla haitallista avioliiton pysyvyydelle,
KUKA JAKSAA OLLA VIHAN KOHTEENA.
En jaksa korjata isoja kirjaimia, tulivat vahingossa.
Näyttää olevan vallalla se käsitys, että normaalista keski-ikäisestä naisihmisestä putkahtaa esiin pirttihirmu samalla hetkellä kun pappi aamenensa lausuu nuorelle parille.
Anopiksi muuttuminen luo tämän käsityksen mukaan piirteitä, joita ei ko. henkilössä ole koskaan aikaisemmin huomattu. Ennen normaalikäytöksinen henkilö muuttuu vallanhimoiseksi ja omistavaksi emoksi, joka tekee kaikkensa liiton purkautumiseksi.
Miniä/vävy saa todeta muodonmuutoksen tuota pikaa, ja usein siis ilmeisesti myös aviopuolisokin muuttuu äidistään riippuvaiseksi olennoksi, jollainen hän kihlausaikana ei vielä ollut.
Kyllä aamenella on voimaa!
ja niihin on totuttukin jo ennen anopiksi tuloa. - Monessa roolissahan sitä on eläessään oltava!
Makriinan ironia on aivan oikeutettua, tuskin ihminen geeneistään pääsee minkään papin sanasen jälkeen,
kyllä se kaikki on ihmisessä valmiina ja pysyy.
No tietenkin voi olla, että vanhana jotkin piirteet ihmisessä korostuvat, joillakin huonotuulisuus esimerkiksi.
Eli vanhana ihminen saattaa muuttua omaksi karikatyyrikseen. Eikä vain ulkonäön osalta.
Ylipainoisia syyllistetään. TV:n tekstilööppi. Suomalaisten ylipainosta 300 milj.€ lisälasku/vuosi.
näkyä lapsensa kasvatuksessa! Silloin ei paljon ole tehtävissä, jos ei ihminen osaa irrottautua äidistään, on aivopesty! Äitejäkin on monenlaisia , sitovia, eivät ymmärrä luopua vallastaan vaan itsekkäästi puuttuvat kaikkeen. Siinä mielessä voi sen ymmärtää.
Kyllä varmaan voi, ainakin lukijakyselyn tulokset kertoo niin 80% vastasi kyllä.
Jos nuoripari asuu lähellä ja pahaa aavistamatta nuorikko tai aviomies kertoilee asioitaan joista ei välttämättä olisi kerrottava, ne kun kääntyy itseä vastaan.
Vanhempi ihminen ottaa ohjat sitten käsiin siitä ei hyvä seuraa että nuoren avioliiton ohjaamo on anoppila.
Itselläni noita nuoria pyörii ja pidetään yhteyksiä, olen antanut luvan että auton kun pyydetään, muuten saatte tulla toimeen ihan itse, hyvin on pelannut tähän asti.
ketään minullakaan.
Samotaan, että kun tuntee syyllisyyttä, niin silloin on tarve syyllistää joku muu tai joitakin muita.
Helsingin sanomien juttu varmaan perustuu jollekin tutkimukselle, otos avioeronneista tms.?
En tiedä, mutta luulisin, ettei lehti ihan muuten kirjoittaisi.
ei aina pidä paikkaansa:) Ihan kaikkea mitä kuulee ei pitäisi punnitsematta uskoa. Itse ainakaan en ole koskaan puuttunut anoppina nuorten elämään, miniäni on aivan ihanan kypsä ihminen, myös vävypojat saattavat halatakin spontaanisesti tavatessamme.
Itsellänikin on ollut avioero, mutta ei siinä anopilla ollut osuutta, eikä myöskään poikansa kasvatuksessa, mikäli minä ymmärrän.
Olosuhteet luovat joskus rajoitteita ihmisten kehitykselle,myös liian ahtaat elinpiirit voi sulkea pois mahdollisuudet kehittyä, siihen mikä olisi ollut ehkä mahdollista toisissa olosuhteissa.
Keskustelemalla eron jälkeenkin, ne asiat voivat selvitä. Se on onnellista kun niin käy.
Kyllä se avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Turha aikuisten on muita syyllistää. Ainahan niitä on hurjia anoppivitsejä ollut ja onhan jotkut vitsit ihan tosielämässäkin uskottavia - mutta kyllä nuorenparin pitää se oma avioliittonsa ottaa omaan haltuunsa ja elää omaa arkea ja juhlaansa keskenään - ei anopin tai apen määräyksen alla.
eikä ollut tarvetta tuoda omaa erinomaisuuttaan tässäkin asiassa esiin.
Jo piti tuoda oma erinomaisuutesi esille. Ollet parantumaton tosikko.
ole, on todella mammanpoikia olemassa, joka ilmenee vasta kun mamma-mummo alkaa vierailla poikansa perheessä.
Poika ei uskaltanut vastustaa äitiään, rakensivat jopa nuorten kanssa yhteisen paritalon vanhempien tontille.
Mutta anoppi "vieraili" päivittäin nuoreten puolella kuin kotonaan, miniän harmiksi tietenkin. Lasten kertoman mukaan syynäsi kaappeja ja tutki laatikoita
Sai porttikiellon, kun ei ymmärtänyt kunnioittaa nuoren perheen yksityisyyttä. Eripuraahan siitä seurasi.Myöhemmin poikansa sai aivoinfarktin ja on työkyvyttömyyseläkkeellä nyt. Miniä on hyvässä virassa, ja pysynyt uskollisesti rinnalla, on ollut pakko sopeutua tilanteeseen. Ehkäpä nyt poika voi vuorostaan auttaa jo dementoitunutta äitiään, isänkin ollessa jo iäkäs.
Minusta vaan pitää olla itsestään selvää että nuoret elävät ihan omaa elämäänsä.
Lapsi ei ole omaisuutta. Hän on oma itsensä ja hänellä on oma elämä aikuisena. Avioerokin on heidän omansa. Ymärtäväiset appivanhemmat neuvovat vain jos pyydetään.
Nykypäivinä erot ovat useimmin omassa elämän tilanteissa tulleet. Ei siihen tarvita mammoja, eikä pappoja. Entiset ajat ovat takana aikamies mammanpoikineen.
Mutta jos vielä sellasia anoppeja ja appeja on, niin hankkikoon oman elämän. Elämä on lyhyt ja jokaisen oma.
Kyllä se vaan niin on, että sekä rakkaudessa että erossa kolmannen on korvapuusti.
Ei kukaan voi neuvoa toista, sillä jokainen pulma on monen vaiheen tulosta. Kolmas osapuoli ei voi tietää avioparin suhteen kehitystä. Ei kukaan voi toista neuvoa kuin korkeintaan käytännön asioissa. Päätökset ja pohdinnat ovat avioparin itsensä tehtävä.
Paha on neuvoja antaa, vaikka pyydettäisiin. Kuuntelemaan pitää olla valmis, mutta mielipiteiden julistamisessa tulee jokaisen olla varovainen, niin anoppien kuin muidenkin avioparin läheisten.
Monissa asioissa ja pulmatilanteissa saattaa rauhallinen keskustelu ulkopuolisen kanssa riittää. Omat ajatukset ehkä selkiytyvät ja voidaan nähdä asia uudelta kantilta. - Ei vain avioeron vaan pienempienkin ongelmien kohdalla.
ilmaisemisesta!
Minusta mielipiteen ilmaisun vapaus ja oikeus on myöskin isovanhemmilla,
niinkuin muillakin asiaan kuuluvilla!
Kuuluvathan isovanhemmat myöskin siihen perheeseen, vaikkeivat yhdessä asukaan.
Kuuntelu kuuluu kaikille.
Noudattamista ei pidä vaatia.
Nykynuoriso saattaa olla kärsimätöntä ja "mulle-kaikki-heti"-väkeä.
Isovanhemmat voivat tuoda sen esiin, ettei mikään ihmiselämä ole ongelmaton tai vailla myös niitä vastamäkiä, joista vihkivalassakin puhuttiin. Jos nuori pari eroaa ensimmäisen vastamäennyppylän edessä - hehän eivät tiedä, että sen takana voi häämöttää kaunis, hedelmällinen laakso, kunhan tästä selvitään - niin on vähän surku varsinkin lasten elämää ajatellen.
Tällaisia tai tämän tyyppisiä ohjeita voisivat elämänkokemusta saaneet isovanhemmat tuoda neuvottelupöytään kaikessa ystävyydessä ja rauhallisesti.
Mielipiteen noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on sitten nuoren parin asia.
tällä palstallahan niitä löytyy. Hu huh ihmisparat!
Rakkaus on rakennettu sellaisista aineksista, että siihen jos mihin sopii Murphyn laki: Jos jokin asia voi mennä pieleen, se menee.
viestin jälkeen, että täytyy itse kunkin, niin miesten kuin naistenkin, katsoa peiliinsä kriittisesti myöskin luonteensa osalta, ettei se vanhuuden kaarikatyyri pääsisi ihan niin vapaasti toteutumaan.
Alzheimer on tauti jossa on voimakkaita mieliala muutoksia, jos sellainen sattuu iskemään siinä onkin läheisillä työ saada mummelille hoitoa.
Olen tietoinen yhdestä tapauksesta kun muisti alkoi pettää, ja unohteli asioita ja tavaroita milloin minnekin, kaikki oli omaisten syytä vaikka eivät olisi käyneetkään vähään aikaan.
Luoja meitä varjelkoon ja terveydenhoito auttakoon, mutta silti kaikki on mahdollista.
leikkivät parhaiten, eli suunnilleen samsata sosioekonomisesta taustasta lähtöisin olevilla on hyvät mahdollisuudet onnistua, varsinkin jos molempien suvut tukevat liittoa. Jos arvomaailma on ihan erilainen, tulee yhteentörmäyksiä. Tällaiset asiat on kyllä helppo selvittää ennen liittoa. Moni toisten mielestä "epäsuhtainen" liitto voi onnistua, jos molemmat ovat vahvasti sitoutuneet ja valmiita joustamaan paremmin koulutettu ti varakkampi pääsee helposti niskan päälle, alistaa. Romanttinen rakastuminen ja seksin onnistuminen ovat hyviä lähtökohtia , niitäkin voi vaalia hamaan kuolemaan asti .Erilleen kasvamisesta puhutaan, mutta varmaan senkin välttämiseksi voi työskennellä ja hakea ammattiapua. En usko, että ihmisen luonne muuttuu paljoakaan, mutta mukaan voi tulla vaikkapa alkoholi tai sairaus.
Eli anopin suhtautuminen pariskuntaan on kuin onkin yksi tärkeä liiton onnistumisen osa-alue.
No huhhei, itse en ole koskaan vävypoikaani haukkunut enkä moittinut enkä missään nimessä puuttunut heidän asioihinsa, paitsi tehnyt olen sen mitä on pyydetty mutta ero tuli silti.
Työrytmit, työttömyys, arvostuksen puuttuminen tai sitten yksinkertaisesti rakkaus ja luottamus kadonneet. Erotaan ilman anopin tai apen asioihin puuttumistakin. Jos toisistaan välitetään, ei siihen väliin kukaan pääse. Vähempi varmaan on niitä miehiä tai naisia nykypäivänä jotka antaisi vanhempien sotkea asioitaan.
Vanhankantaista ajattelua, enpä uskoisi heitä enää paljon olevan. Aina on ollut puheita pahoista anopeista ja määräilevistä apeista. On tainnut jäädä myyteiksi tarinat nykypäivään. Nuoret perustavat perheen ja määräävät itse elämästään. Hehän ovat se ydinperhe, mummot ja papat se vanha helmaperhe. Antavat vinkkejä jos kysellään.
Olen anoppi, enkä sekaannu nuorten elämään. Enhän halua heidänkään määräilevän omaani. Haluan olla vain mummu sieltä helmaperheestä. Ison halauksen saan kun poikkeilevat ja se on mukavaa. Siis anopit kunniaan, sillä aina joku on jonkun anoppi. Uusia tulee yhä aikaa myöten. Appivanhempia tarvitaan, sillä ilman heitä ei olisi sitä ydinperhettäkään. Iloitaan siis läheisistä ilman mötkötyksiä.
ja yksi miniä on minulle siunaantunut. Perheet ovat edelleen kasassa, Luojan kiitos. Heidän perhe-elämäänsä en todellakaan ole puuttunut, en märällä sormellanikaan.
Jos neuvoa kysyvät, en apuani kiellä. En mene heidän kotiinsa yllättäen enkä muutenkaan turhan usein. Meillä he voivat juosta vaikka joka päivä. Mielelläni heidät vastaan otan. Ei ole ollut kärhämiä. Lapsia olemme hoitaneet ja heidän suhteensa kaikessa auttaneet.
Minulla itselläni oli melko ilkeä anoppi, joten olen kyllä opikseni ottanut ja tiedän, miten ei pidä käyttäytyä. Anoppini saattoi olla minulle aivan hirveän inhottava, en sanonut koskaan hänelle vastaan enkä kostanut ilkeyttä ilkeydellä. Olin mieluummin hiljaa.
Kuulin kyllä huhuja, että ulkopuolisille hän minua pelkästään kiitteli, joten senkin vuoksi voin hänelle kaiken anteeksi antaa.
Kaikesta huolimatta aivan hyvät muistot minulla on hänen viimeisistä vuosistaan.
Itse mielessäni olen huvittunut, kun tämän palstan kirjoittajat puhuvat nuorista tarkoittaessaan omia lapsiaan. Luultavasti lähes kaikkien lapset ovat jo viisikymppisiä tai vanhempiakin. Meidän "etsikkoaikamme" anoppeina on ollut ajat sitten, nyt ovat parisuhdevuorossa jo lapsenlapset ja anoppeina tai appiukkoina omat lapsemme.
Toinen poika minulla on uusissa naimisissa, mutta olen edelleen väleissä myös entisen miniän kanssa. Kukaan ei ole minua syyttänyt siitä erosta.
Huono tuuri sillä, joka saa osakseen häirikköanopin. On heitäkin, mutta ei ehkä siinä määrin kuin anoppivitsit antaisivat ymmärtää.
Kyllä minusta tuo anoppi - miniä suhde on enemmän tapetilla, kuin anoppi - vävy suhde.
Olisiko niin, että nainen tietää naisen julmuuden tarvittaessa ja haluaa suojella poikaansa toiselta naiselta, siksi miniän toimia kyylätään tarkemmin. Voihan kyseessä olla myös tiedostamaton mustasukkaisuus.
ei myöskään tahdo löytyä tarpeeksi hyvvä miestä, isin kaltaista. Saduissakin pitää kosijoiden suorittaa urotöitä. Usein kuvioissa on kolme veljestä, joista vahapätöisimpänä pidetty suoriutuu nokkelimmin. Älykkyys menee fyysisten voimien ja komean ulkomuodon edelle, tosin Todellisessa Prinssissä on ne kaikki ominaisuudet.
Yhteistaloudessa elettäessä miniän osa olikin sääliteltävä, niinpä häissä esitettiin itkuvirsiä , kun piti isän ja emon kultaisesta koista siirtyä alistavan anopin ja kateellisen kälyn hirmuvallan alle. "Kyty kyinä kynnyksellä, veljen nainen naljasilmä..."Kun itse pääsi anopiksi, annettiin vahingon kiertää.
Kalevalassa on vanhoja nimityksiä:
* Nato - aviomiehen sisar
* Kyty - aviomiehen veli
* Näälä - vaimon veli
* Sisko - vanhempi sisar
* Sisar - nuorempi sisar
* Veikko - vanhempi veli
* Veljä/Veli - nuorempi veli
Tunnen tapauksen jossa äitipuoli ihastui kuitenkin miehensä poikaan niin, että ilmoitti kaikille, jos joku tyttö ihastuu poikaan(mieheen) hän repii siltä silmät päästä! Sanonta tietenkin, mutta erittäin primitiivinen tunne, joka purkautui sanoina. Tyttäriä hän ei rakastanut oikealla tavalla, saivat traumoja lapsparat, omankin tyttären hylkäsi
perinnöttömäksi.
Mies avioitui, mutta kertoi pelänneensä äitipuoltaan lapsesta asti. En ihmettele, sairasta se olikin. Kamalaa
kauhutarinoita yhteistalouvesta missä elettii ja ennevanhaa oli vielä elukatkii samssa talossa.
Se vallanhalu ja nöyryyttämine oli jokapäiväistä silloin.
Pahin oli ollut anoppi, seuraavaksi käly ja nato - siinä oli piiraspuikoistakin saatu valtataistelua ja kaikesta mahollisesta oikein verinen sota vielä.