Ulkonäöstä: Olen normaalipainoinen, en 'hoikka' tai laiha, vaan sopiva. Käytän tummia vaatteita, olen kiinnostunut punk/rock tyylisestä pukeutumisesta, hieman emohtavasta, mutten mitenkään ihmeän räväkästi. Yhdistelen edellämainittuja sekä "tavis"tyyliä oman halun mukaan. joskus jotain näyttävämpää, joskus jos ei jaksa niin vaikkapa lökärit ja toppi-huppari-yhdistelmä. Käytän tummaa silmämeikkiä ja ihossani on pieniä virheitä jotka peitän meikkipuuterilla (ohut kerros riittää sillä suht. hyvä iho) Olen n. 162 pitkä. Hiukset ovat nyt ruskehtavat/hiukan oranssihtavat värinpoiston jäljiltä, tavoitteena saada blondit. En tiedä ovatko noin. keskipitkät, about olkapäille ja vahvasti kerrostetut, ja olen ajatellut leikkauttaa korvan taakse sellaisen siilin alueen. Joskus tupeeraan hiuksiani vahvasti, jopa scenemäisesti. Siinä tyyli pääpiirteittäin.
Luonteessani piilevät ne huonot puolet. Kotona on vaikeaa, mua hakataan jatkuvasti ja vaikka se ei enää satuta muutenkuin fyysisesti, on se aiheuttanut sen etten viihdy kotona. Tulen kotiin vain nukkumaan illalla 11 jälkeen yöksi, jos silloinkaan, ja sillonkin aamulla lähden ennen vanhempien heräämistä. Vihaan perhettäni. Olen 15, joten pian voin muuttaa opiskelija-asuntolaan, joten tästä ei sen enempää (= turha ehdottaa lastenkoteja yms. sossuihin yhteydenottoa, paskat se auta). Minulla todettiin masennus muutama vuosi sitten.
Juon usein (monta kertaa viikossa, myös kouluajoilla), välillä koulussa, yksin himassa, öisin ulkona ja milloin missäkin. Usein porukassa. Juon humalahakuisesti enkä osaa rajoittaa juomistani, päässä pyörii vain "nyt kaikki alas kurkusta äkkiä"-fiilis. Juon vitutukseen, se tuntuu antavan hetkellisesti helpotusta. Vaikka tiedän että loppujenlopuksi se pahentaa asioita, se hetkellisestii tuntuu auttavan.. Lisäksi sekakäytän lääkkeitä alkoholin kanssa, joskus pelkkiä nappeja vetelen. (kaikkea mitä vastaan tulee) Olen testannut pilveä ja ennen käytin epäsäännöllisesti LSD:tä ja tuli siinä jotain muitakin vedettyä mutta nimiä niille en tiedä. Harrastuksiin siis kuuluu myös kiljunkeitto ja kannabiksen kasvatus (viimeksi mainittu ei oikein edisty :/) Mutta en polta. (wooohoo paljon iloa siitäkin). Olen ollut sairaalassa monesti, sekakäytön ja alkoholimyrkytysten takia. Jokainen, poikkeuksetta jokainen juomiskerta johtaa sammumiseen. Go minä, yeah.. Ennen myös imppasin ja tulipa jotain liima/maali litkua kai juotuakin. Ei sillä niin väliä.
Olen äärimmäisen epäluuloinen enkä luota ihmisiin, olen menettänyt kaiken uskoni elämään. Oloni tuntuu tyhjältä, jotenkin tunteettomalta ja päivät ovat samaa harmaata massaa. En tiedä mitä tehdä, en itsaria enää aio yrittää tai edes harkita mutta kaipaisin lisäsisältöä elämääni. Pari kaveria on, mutta heille en voi uskoutua eikä minua oikeastaan ymmärretä. Olen sairas, spekuloin mielessäni monesti miten mukavaa olisi tappaa joku ihminen ja suunnittelen jopa teorioita vaikka en ole tekemäsäs niin. Puhun itseksekseni ja pelaan ihmisillä. Käytän ihmisiä hyväkseni, ystävystyn heihin ja lahjon heitä sen mukaan mikä auttaa minua. Se, että tutustunko johonkuhun riippuu siitä että näenkö hänestä olevan hyötyä. Olen muutenkin suht. kusipää enkä edes näe tarvetta muuttaa asiaa..
Lisäksi minua hävettää viiltelyjäljkeni. Nykyään olen niin kyllästynyt niiden peittelemiseen etten jaksa yleensä edes vaivautua. Tuijottakoot jos kiinnostaa.. Mutta käsivarret olkapäästä ranteeseen ovat täynnä jälkiä, samoin jalat, sisäreidet, pohkeet ja nilkat. Eikä unohdeta kaulan vierustaa, vasenta solisluun vierustaa sekä kylkiä ja mahaa. Ties millä veitsillä vedetty. Myös tykkään leikkiä tulella, olen monesti polttanut ihoani sekä tumppaan aina kavereitten röökit kämmeneen. Nykyään vain siis polttelen ja hakkaan itseäni (mustelmat helpompi selittää). Leikkelen myös itseäni (mahasta palanen, sormesta palanen yms..) Mutta nekään eivät tunnu tarpeeksi. Kuten sanottu en haluaisi vielä kuolla joten en kaipaa "ota ny se veitsi ja vedät kerralla homman loppuun" kommentteja, mutta olen itsetuhoinen. Lisäksi minulla ei ole laisinkaan itsesuojeluvaistoa, tarkoituksellisesti hakeudun tyhmiin asioihin (2-3krs. partsilta alas hyppääminen, laivan kaiteella roikkuminen jne..)
Mikään ei ole tarpeeksi, mikään ei riitä. Rakastin ennen yhtä poikaa, mutta siitä ei tullut mitään. Nykyään en tunne mitään enää ketään kohtaan. Aivan kuin olisin tyhjä sisältä, vailla tunteita. Moni poika on osoittanut kiinnostusta mutta sen yhden jätkän jälkeen en vain pysty tuntemaan enää sitä samaa.. Tavallaan kaipaan sitä tunnetta, tavallaan olen iloinen että pääsin siitä yli. Mutta tavallaan kaipaan tunteita ylipäätänsä, mikään ei tuo iloa. Oh, unohdin, se hetki kun korkkaat viinapullon ja vieressä on kasa veitsiä. Ja siitä lähtee uusi alamäki.
On se kaunista olla minä, kiitos. Ja kiitos jos kiinnosti lukea.
Luonteessani piilevät ne huonot puolet. Kotona on vaikeaa, mua hakataan jatkuvasti ja vaikka se ei enää satuta muutenkuin fyysisesti, on se aiheuttanut sen etten viihdy kotona. Tulen kotiin vain nukkumaan illalla 11 jälkeen yöksi, jos silloinkaan, ja sillonkin aamulla lähden ennen vanhempien heräämistä. Vihaan perhettäni. Olen 15, joten pian voin muuttaa opiskelija-asuntolaan, joten tästä ei sen enempää (= turha ehdottaa lastenkoteja yms. sossuihin yhteydenottoa, paskat se auta). Minulla todettiin masennus muutama vuosi sitten.
Juon usein (monta kertaa viikossa, myös kouluajoilla), välillä koulussa, yksin himassa, öisin ulkona ja milloin missäkin. Usein porukassa. Juon humalahakuisesti enkä osaa rajoittaa juomistani, päässä pyörii vain "nyt kaikki alas kurkusta äkkiä"-fiilis. Juon vitutukseen, se tuntuu antavan hetkellisesti helpotusta. Vaikka tiedän että loppujenlopuksi se pahentaa asioita, se hetkellisestii tuntuu auttavan.. Lisäksi sekakäytän lääkkeitä alkoholin kanssa, joskus pelkkiä nappeja vetelen. (kaikkea mitä vastaan tulee) Olen testannut pilveä ja ennen käytin epäsäännöllisesti LSD:tä ja tuli siinä jotain muitakin vedettyä mutta nimiä niille en tiedä. Harrastuksiin siis kuuluu myös kiljunkeitto ja kannabiksen kasvatus (viimeksi mainittu ei oikein edisty :/) Mutta en polta. (wooohoo paljon iloa siitäkin). Olen ollut sairaalassa monesti, sekakäytön ja alkoholimyrkytysten takia. Jokainen, poikkeuksetta jokainen juomiskerta johtaa sammumiseen. Go minä, yeah.. Ennen myös imppasin ja tulipa jotain liima/maali litkua kai juotuakin. Ei sillä niin väliä.
Olen äärimmäisen epäluuloinen enkä luota ihmisiin, olen menettänyt kaiken uskoni elämään. Oloni tuntuu tyhjältä, jotenkin tunteettomalta ja päivät ovat samaa harmaata massaa. En tiedä mitä tehdä, en itsaria enää aio yrittää tai edes harkita mutta kaipaisin lisäsisältöä elämääni. Pari kaveria on, mutta heille en voi uskoutua eikä minua oikeastaan ymmärretä. Olen sairas, spekuloin mielessäni monesti miten mukavaa olisi tappaa joku ihminen ja suunnittelen jopa teorioita vaikka en ole tekemäsäs niin. Puhun itseksekseni ja pelaan ihmisillä. Käytän ihmisiä hyväkseni, ystävystyn heihin ja lahjon heitä sen mukaan mikä auttaa minua. Se, että tutustunko johonkuhun riippuu siitä että näenkö hänestä olevan hyötyä. Olen muutenkin suht. kusipää enkä edes näe tarvetta muuttaa asiaa..
Lisäksi minua hävettää viiltelyjäljkeni. Nykyään olen niin kyllästynyt niiden peittelemiseen etten jaksa yleensä edes vaivautua. Tuijottakoot jos kiinnostaa.. Mutta käsivarret olkapäästä ranteeseen ovat täynnä jälkiä, samoin jalat, sisäreidet, pohkeet ja nilkat. Eikä unohdeta kaulan vierustaa, vasenta solisluun vierustaa sekä kylkiä ja mahaa. Ties millä veitsillä vedetty. Myös tykkään leikkiä tulella, olen monesti polttanut ihoani sekä tumppaan aina kavereitten röökit kämmeneen. Nykyään vain siis polttelen ja hakkaan itseäni (mustelmat helpompi selittää). Leikkelen myös itseäni (mahasta palanen, sormesta palanen yms..) Mutta nekään eivät tunnu tarpeeksi. Kuten sanottu en haluaisi vielä kuolla joten en kaipaa "ota ny se veitsi ja vedät kerralla homman loppuun" kommentteja, mutta olen itsetuhoinen. Lisäksi minulla ei ole laisinkaan itsesuojeluvaistoa, tarkoituksellisesti hakeudun tyhmiin asioihin (2-3krs. partsilta alas hyppääminen, laivan kaiteella roikkuminen jne..)
Mikään ei ole tarpeeksi, mikään ei riitä. Rakastin ennen yhtä poikaa, mutta siitä ei tullut mitään. Nykyään en tunne mitään enää ketään kohtaan. Aivan kuin olisin tyhjä sisältä, vailla tunteita. Moni poika on osoittanut kiinnostusta mutta sen yhden jätkän jälkeen en vain pysty tuntemaan enää sitä samaa.. Tavallaan kaipaan sitä tunnetta, tavallaan olen iloinen että pääsin siitä yli. Mutta tavallaan kaipaan tunteita ylipäätänsä, mikään ei tuo iloa. Oh, unohdin, se hetki kun korkkaat viinapullon ja vieressä on kasa veitsiä. Ja siitä lähtee uusi alamäki.
On se kaunista olla minä, kiitos. Ja kiitos jos kiinnosti lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surullinen tarina sinulla... Rupesin melkein itkemään.. (Ja miespuolinen olen..) Mä olisin kyllä mielummin jossain lastenkodissa kuin että tollasessa kodissa.. :( Mä oon oikeesti pahoillani sun puolesta.. Koita nyt edes lopettaa se itsesi viilteleminen.. Ei ne jäljet oikeastaan mitään haittaa, mutta jos joskus sattuu käymään pieni moka niin sit sä siirryt esi-isien joukkuun ja sellasta mä en haluis todellakaan kuulla kenestäkään.. Se mitä sä mun mielestä tarviit on huolehtiva poikaystävä tai ihan tavallinen ystävä mutta sellanen joka huolehtis sinusta pikkusen! Kattois ettet juopottelis ja söis niitä lääkkeitä jne... :(
Kauheen surullinen sun elämäs kyllä on=(Sä voisit kokeilla jotain harrastusta, josta saisit elämäniloa. Mustakin ois hyvä jos saisit stävän, tai vielä parempi, poikaystävän, joka todella huolehtis susta. Jos sulla on sisaruksia, ni koita auttaa niitä sen jälkeen kun olet muuttanut opiskelijakämppään (tai mieluiten heti), etteivät he jotuisi kärsimään samall tavalla. Koita pärjäillä ja voimia!