Eli poikaystäväni on ostamassa omistusasuntoa, ja jos minä muuttaisin hänelle "vuokralle", niin saisinko jotain tukea siitä asumisesta? Olisimmeko tässä tilanteessa "avopari"? Hän käy töissä ja minä en.
Saisinko asumistukea?
me33
7667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja vielä, että onko sama asia tässä tilanteessa, jos sanotaan että asuu "vuokralla" tai "alivuokralla"..?
Jos asunnossanne olisi vain yksi asuinhuoneisto niin kyllä teidät katsoittaisiin avopariksi. Tilanne muuttuisi jos olisi vaikka huone ja kk. omalla sisäänkäynnillä ja sinä muuttaisit siihen. Tai sitten tietysti "miehesi" voi vuokrata sinulle koko talon ja asua itse virallisesti vaikka äitinsä luona - tosin varmaan tarkastelevat sitten tuota vuokran määrää ainakin tt-tukea ajatellen. Asumistuessa saattaisi mennä sillään läpi.
Yksinäisen maksimineliöt asumistuessa kuitenkin 37.
Yksi vaihtoehto on, että jos ostatte sen asunnon ja sinä kuitenkin hommaisit lisäksi oman yksiön. Siten saisit täydet sosiaalietuudet, eli vähintään 417,45€/kk vuokra (kohtuullinen).
Noin siksi, että Suomessa kannustetaan asumaan erillään jotta sijoittajat saavat yksiönsä vuokrattua.
http://www.sosiaalitoimisto.net
Aivan selkeästi olisitte avopari ja samaan ruokakuntaan kuuluviä.
Tuollainen kikkailu ei mene läpi Kelalla.
noin tiukkaa niin poikaystävä hakee asumistukea. Sitä saa myös omistusasuntoon jos lyhennykset vie koko palkan eikä vastikkeeseen jää rahaa ruuasta puhumattakaan. Suurin osa omistusasunnon itselle hankkineet kovalla rahalla käyvät sossusta hakemassa ruokarahaa, kun se oma asunto on niin kiva juttu.
Oma asunto on kiva juttu, koska jossain on joka tapauksessa pakko asua. Fiksumpi maksaa asuntoa vähitellen itselleen sen sijaan, että maksaisi toiselle Suomen sikakovia vuokria. Vuokralla asuneelle ei jää maksuista mitään itselle, mutta omistusasujalla on vuosikymmenessä-parissa kymmenien tuhansien eurojen omaisuus. Näin mullakin: ostin asunnon pikku perinnön saatuani ja olen kymmenessä vuodessa maksanut asuntolainan pois - perintö kattoi n. puolet ostohinnasta. Lyhennysajasta olin ensin ensimmäisen puolikkaan vieläpä opiskelijana ja maksoin lyhennysaikana aika tarkkaan samaa kuukausikustannusta kuin vuokralainen olisi maksanut saman kokoisesta kämpästä.
Vaikka yhtiössä tehtiin raskas putkiremontti, josta maksan pääomavastiketta eli taloyhtiön lainaosuutta, kuukausikulut pikku kaksiostani keskustan lähellä ovat hyvin pienet vuokriin verrattuna. Vastikkeeni (hoito- ja pääomavastike sekä vesimaksu) hinnalla ei asu laitakaupungin vuokrayksiössäkään, vaan se vastaa paikallisen opiskelija-asuntosäätiön soluasunnon vuokraa. Siis solukämpän huoneen hinnalla elelen omassa kaksiossa! Remontin maksaminen päättyy aikanaan ja ennen seuraavaa remppaa sitä eletäänkin sitten melkein puoli-ilmaiseksi, sillä lainaosuuden kustannukset ovat 40 % kaikista asumiskuluista.
Sossussa en ole koskaan käynytkään, sillä en vetänyt talouttani ylikireälle liian suurta asuntoa tavoitellen ja järsinyt ruokakaapin kulmia nälissäni. Kotini turvaa hyvän asumisen keski-ikäisenä ja vanhuksenakin.
Kuka huijauksen hyväksyy omalla kohdallaan, hyväksyköön sen sitten muidenkin kohdalla.
hyväksyy senkin että kun jää kiinni niin maksaa mukisematta korvaukset takaisin mahd sakot. Kela vie oikeuteen vuosittain ison määrän huijaustapauksia.