Moikka,
Te pitkään alalla olleet opettajat; Kertokaa miten työnne on muuttunut vuosien saatossa jos ylipäätään on muuttunut? Esim. ala-asteen opetus, mitkä ovat suurimmat erot 80-luvun opetukseen? Entä oppilasaines, onko se muuttunut vuosien varrella ja jos on niin miten?
Aprikoin näitä kysymyksiä siitä syystä että harkitsen alan koulutukseen hakeutumista, ja olisi mukava lukea alalla jo toimivien ammattilaisten kokemuksia nykypäivän arjesta. Väkisinkin tulee mieleen että itsellä saattaa olla liian ruusuinen kuva koulumaailmasta kun omat ala-asteen muistot ovat jo vuosien takaa.
Te pitkään alalla olleet opettajat; Kertokaa miten työnne on muuttunut vuosien saatossa jos ylipäätään on muuttunut? Esim. ala-asteen opetus, mitkä ovat suurimmat erot 80-luvun opetukseen? Entä oppilasaines, onko se muuttunut vuosien varrella ja jos on niin miten?
Aprikoin näitä kysymyksiä siitä syystä että harkitsen alan koulutukseen hakeutumista, ja olisi mukava lukea alalla jo toimivien ammattilaisten kokemuksia nykypäivän arjesta. Väkisinkin tulee mieleen että itsellä saattaa olla liian ruusuinen kuva koulumaailmasta kun omat ala-asteen muistot ovat jo vuosien takaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuskinpa alakoulussa on tapahtunut muuta kuin se, mihin OAJ:kin on hiljattain kiinnittänyt huomiota: Vanhemmat ovat tulleet "valveutuneemmiksi" lastensa suhteen ja neuvottomina sysäävät vastuuta mitä merkillisimmistä asioista kouluille ja opettajille. Tätä se tosin oli ennenkin eli ei vaadittu ainoastaan esim. suihkupakkoa liikuntatuntien jälkeen ja koko kylälle yhteisiä nukkumaanmenoaikoja vaan jopa kaikille samansuuruisia viikkorahoja.
Jotenkin silloin kuitenkin aina joku - kuten minäkin äitinä - uskalsi esim. vanhempainilloissa puolustaa opettajaa ja samalla koko systeemiä. Enää ei tällaista solidaarisuutta löydy vaan ammattijärjestön on puututtava asioihin. Yhteiskunta on raaistunut ja kaikenlainen kilpailu (nähtävästi myös opettajien kesken) lisääntynyt. Vanhemmat eivät huomioi, että opettajalla on muitakin kuin heidän lapsensa ryhmässään ja nähtävästi joidenkin opettajien on liian helppo luiskahtaa mielyttämisen tielle vanhempien suhteen, jolloinka homma ns. lähtee käsistä.
Globalisaatio on tuonut työeälmään aivan uudenlaista kiivasta tahtia, ja lapsissakin näkyy tämä työelämän raaistuminen. Vanhemmat ovat aivan poikki kun pääsevät töistä kotiin, mikä näkyy kotielämässä, ja toisaalta työelämän paineiden kasvaminen näkyy opettajien töissäkin. Nykyään ei voi yleensä valita mallia, jossa olisi kevyesti töissä, vaan töissä joko ollaan 120%:sti tai ei ollenkaan - ja töistä pois jättäytyminen se vasta yleensä ongelmia tuokin mukanaan, joten pakko on olla töissä.
Olemme ilmeisestikin menossa kohti aasialaista mallia, jossa koko yhteisö ja yhteiskunta kasvattavat lapset. Perheiden merkitys muuttuu pienemmäksi ja yhteiskunnan merkitys kasvaa. Opettaja on tässä yhteiskunnan kouluisnstituution edustajana, ja muutos näkyy opettajan työssä.
Eipä silti, oli ennenkin opettajia, jota kävivät oppilaiden kotona ja välittivät todella oppilaista. Monet opettajat ennekin (parhaat) käyttivät työhön vapaa-aikaansa työtunteja laskematta.
Nyt täytyy ihmetellä, että työttömät ja kotirouvatko ne 80-luvullakin vaativat ylenpalttista raportointia kodin ja koulun välillä, joka muuten on huomattavasti lisääntynyt niistä päivistä. Ei todellakaan olisi opettajana jaksanut kirjoitella sen enempiä eikä myöskään äitinä lukea etenkään pelkkää kielteistä poikalapsestaan. (Tällaisen viikkoraporttiuudistuksen sai eräs eräs sijainen aikaiseksi, mutta vanhemmat tekivät siitä lopun kertaheitolla, kun vakkari tuli takaisin.)
Enpä silti tosissani tunne olleeni niinkään huono opettaja enkä äiti. Puhumalla ne asiat yritettiin selvittää tarpeen ja voimavarojen mukaan välttäen turhanpäiväistä paperinkierrätystä kodin ja koulun välillä. Vältyttiin muuten täpärästi jopa väärennysrikokselta - alakoululailaslapsi kun oli ensimmäisellä kerralla kirjoittanut äidin nimen, kuten pyydettiinkin, huoltajan allekirjoitukselle tarkoitetulle paikalle. Että jotain on sentään opittu vaikkei lainkaan ymmärrettykään raporttipaperin tarkoitusta.