Mikähän mahtaa olla merkillisin buddhalaisen uskonnon piirre, johon olette koskaan törmänneet? Tietäisikö joku buddhalainen itse jonkin buddhalaisuuteen kuuluvan asian, joka on niin kummallinen ja ihme, ettette itse allekirjoita sitä asiaa buddhalaisuudesta, tai tunne ketään joka niin tekisi. Jotenkin olettaisin, että jopa maailman järkevimmistäkin uskonnoista, joiden joukkoon mielestäni buddhalaisuus ilman muuta kuuluu, löytyy niistäkin kuitenkin jotakin ihan hemmetin yksityiskohtia, jota ei vain voi käsittää. Joku buddhan "aivopieru", joka tuli keksittyä vähän heikompana päivänä, väsyneenä aamuyöstä? Mitäs sanotte, löytyyko moista? Tai vai jotakin mikä vaikuttaa niin merkilliseltä omasta näkökulmastanne, ettette ainakaan käsitä miksi jokin asia buddhalaisuudessa on kuten se on.
Eräistä muista uskonnoista kuin buddhalaisuudesta ei kyllä tarvitse haravan kanssa etsiä omituisuuksia, eli hyvin menee. Tässä ihan huumorimielellä vaan kyselen, ei siis ole tarkoitus tehdä pilkkaa buddhalaisuudesta tai etsiä suurennuslasin kanssa etsiä jotain valitettavaa. =) Kaikki mielestänne oudot tai hassut asiat kelpaavat.
Eräistä muista uskonnoista kuin buddhalaisuudesta ei kyllä tarvitse haravan kanssa etsiä omituisuuksia, eli hyvin menee. Tässä ihan huumorimielellä vaan kyselen, ei siis ole tarkoitus tehdä pilkkaa buddhalaisuudesta tai etsiä suurennuslasin kanssa etsiä jotain valitettavaa. =) Kaikki mielestänne oudot tai hassut asiat kelpaavat.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Buddha ei olisi kovin hanakasti halunnut myöntää naisille nunnuutta (ihan kuin se hänestä sitten olisi ollut kiinni, jos ajatellaan että kuka tahansa voi tulla buddhaksi). Vasta kun vänkäsivät että eikö nainen muka voi valaistua, oli gubben pakko myöntyä.
Ymmärrettäväähän tietysti on, että jonkun oli pakko jäädä pyörittämään maallistakin elämänmenoa, hoitaa lapset ja silleen; mutta veemäiseltä tuntuu että se homma jätetään aina nimenomaan naisille sillä perusteella että nainen kykenee synnyttämään ja naisen on "pakko" hoitaa lapsia (mutta minä helvetin takia aikuisia miehiä???)
Vaikka siis jätkä pääsisi kuinka pitkälle, peräti valaistumiseen asti, silti pitää vielä päästä kurmuuttamaan naisenpuolia. On se jukuliste kumma.
***
Buddhalaisuudessa noin yleensä minua ärsyttää ja ihmetyttää eräiden lahkojen tapa tehdä Buddhasta jumala, lässyttää hänen erinomaisista ed. inkarnaatioistaan (ja siten kieltää että hän olisi koskaan ollut kuten me muut!), ynnä vakaumus siitä että syntejä tulee poispyyhityksi kun päräyttää rukouspyörää pari kierrosta tai mielistelee munkkeja.
Olisiko sinulla näyttää jokin alkuperäinen lähde, josta selviää, mitä buddha kirjaimellisesti sanoi naisista tai naisten valaistumisesta, yms. Minusta olisi tärkeää katsoa jotakin alkuperäistä lähdettä, tähän perustaksi, jotta voimme hieman tarkemmin pohtia, miksi Buddha kenties ajatteli niinkuin sanot.
Tämän luin jostakin Buddhaa käsitelleestä "perusteoksesta", uskaltaisinko väittää että oli joku "Buddhan elämä" by Saddhatissa.
Katsonpas jossain välissä mitä siinä kirjassa sanottiin, on nimittäin ilmeisesti melkolailla jokaisesta kirjastosta löytyvä opus (ja omasta hyllystäni).
Itse en keksi muuta syytä kuin että Buddha tuumasi etteivät kaikki voi painua luostariin, koska koko maailma ei ole vielä valaistumispisteessä. Mutta miksi sillä kiusataan sitten nimenomaan naisia...
Jos NYT eläisi joku Buddha-tasoinen ihminen, olisi mielenkiintoista nähdä joko HÄN oppisi olemaan tasa-arvoinen!
..nykyajan feminististä vihaa 2500 vuotta vanhoihin tapahtumiin. After all, Shakyamuni Buddha vihki naisia nunniksi.
Mutta se Saddhatissan kirja on omasta mielestäni huono, täynnä kristinuskosta lainattuja termejä.
Se Saddhatissan kirja ei tosiaan ole maailman paras. Ja monet muutkin täällä suositut kirjat buddhalaisuudesta sisältää "osatotuuksia" tai suoria valheita, ovat mm. kristittyjen "asiantuntijoiden" ynnä muiden sellaisten väärien luulojen värittämiä, jotka eivät harjoita buddhalaisuutta.
Hän olisi voinut sen valaistuneena ts. kaiken tietävänä tehdä sen mukisematta ja ilman että erityisesti pyydettiin!
Oletko muuten itse nainen? Tiedätkö millaista on elää naisena ja huomata että erinäisissä asioissa sinua kohdellaan ikuisena kakkosena? Kyyyyyyyllähän se vähän voi alkaa riipaista että henkinenkin kehitys olisi ikäänkuin ensimmäiseksi aina miehille sallittu huvitus, ja sitten vasta naisille, kun kehtaa tarpeeksi tivata ja vaatia.
Mutta projisointi- muotisanallahan onkin helppo tukkia kenen tahansa suu, vai mitä.
MUTTA. Mikäli kyseessä olikin alunperin pelkkä paska- ja panettelupuhe koskien Buddhaa, niin mitäpäs siitä sen enempää, enkä jaksa sitä Saddhatissakaan alkaa lukea, jotta tähän häntä siteeraisin.
Kaikkein helpointa kuitenkin on olla uskonnoton - ei tarvitse VÄLITTÄÄ siitä kuka sanoi ja mitä ja minkävuoksi. Alkuperäinen kannanottoni oli kuitenkin esimerkki jota täällä pyydettiin.
"Mutta projisointi- muotisanallahan onkin helppo tukkia kenen tahansa suu, vai mitä."
Buddhalaisuudessa on mahdollista harjoittaa nunnana, ja muutenkin naisilla on länsimaissa täsmälleen yhtä hyvät mahdollisuudet harjoittaa dharmaa, joten en oikein näe minkä takia vaahtoat. Naisilla ei ole lasikattoa buddhalaisuudessa.
Olen itse asunut ulkomailla buddhalaisessa paikassa, jossa meidän miesten asuinolosuhteet olivat mitä sattuu, kun taasen naisille oli annettu hyvät systeemit... Samalla tavalla miesten odotetaan yhteiskunnassa "kestävän" erinäisiä asioita joissa naiset päästetään helpommalla, esim. armeija. En sano tätä valittaakseni, vaan sen vuoksi että tuo "ikuinen kakkonen" ei päde joka asiaan vaikka jotkut haluaisivatkin sellaisen kuvan antaa.
Kenties Buddhalla oli syynsä; kenties hän vain testasi ensimmäisen nunnakokelaan motivaatiota. Nyt 2500 vuoden jälkeen ei ole mitään keinoa saada asiaa selville, kun tekstitkään eivät kerro kaikkea.
Vastasit tässä keskustelusäikeessä aloitettuun kysymykseen. Minä puolestani kommentoin viestiäsi. Ei asiasta kannata tehdä suurta draamaa. Ne ovat vain kirjaimia monitorin ruudulla. Maailma on niin epäoikeudenmukainen, mutta silti oikeudenmukainen.
"Kaikkein helpointa kuitenkin on olla uskonnoton - ei tarvitse VÄLITTÄÄ siitä kuka sanoi ja mitä ja minkävuoksi."
Tästä olen samaa mieltä. Jos en olisi koskaan tutustunut buddhalaisuuteen, elämä olisi monella kohtaa helpompi. Voisin ilmentää luontaista pahuuttani täysin vapaasti - nyt pidän kannen päällä, etteivät muut ja minä kärsi. Tämä elämä olisi niin helppo pelkkänä materialistina, seuraavista en tiedä. Why, oh why, didn't I take the red pill?
..se Matrixin pilleri olla sittenkin sininen :-)
Sepäs hyvä että noin on. En ole tietoinen buddhalaisten yhteisöjen systeemeistä, eikä se liene oleellistakaan tässä alunperin kysymyksenä olleen teeman kannalta: mitä pitää buddhalaisuudessa omituisena tms.
Vaahtoat...? Draamaa...? Nämä ovat taas ylisanoja joilla määritellä yksi kommentoija epäasialliseksi siksi että hänellä on toisen mielestä väärät näkemykset.
Kuitenkin me vain kaikki katsomme helpoiten asioita omalta kantiltamme, oman sukupuolen, iän jne. kautta. Onneksi se päättyy - toivottavasti - vihdoin siellä valaistumisessa!
"Vaahtoat...? Draamaa...? Nämä ovat taas ylisanoja joilla määritellä yksi kommentoija epäasialliseksi siksi että hänellä on toisen mielestä väärät näkemykset."
Yhtä hyvin voitaisiin analysoida omaa, eka kirjoitustasi. Esim. tiibetin buddhalaisuudesta toteat seuraavaa:
"..ärsyttää ja ihmetyttää eräiden lahkojen tapa tehdä Buddhasta jumala, lässyttää hänen erinomaisista ed. inkarnaatioistaan (ja siten kieltää että hän olisi koskaan ollut kuten me muut!), ynnä vakaumus siitä että syntejä tulee poispyyhityksi kun päräyttää rukouspyörää pari kierrosta tai mielistelee munkkeja."
Tuossa omassa kirjoituksessasi määrittelet yhden buddhalaisuuden suuntauksen epäasialliseksi lahkoksi, koska heillä on omasta mielestäsi väärät näkemykset.
Oletan että puhuit nimenomaan vajrayanasta, koska muissa perinteissä ei 'päräytellä rukouspyörää'. Itse en tunne mitään buddhalaista traditiota, jossa Buddhasta olisi tehty jumala. Olen tavannut munkkeja ja nunnia vain vajrayana-perinteestä, mutta heitä ei ole ainakaan vielä tarvinnut mielistellä.
Minusta nuo väitteesi Buddhan naisvastaisuudesta ovat tarpeettomia tai jopa vahingollisia, koska asioiden todellista laitaa ei mitenkään voi saada selville, ja naisten asema lännen buddhalaisuudessa on aivan yhtä hyvä tai huono kuin miestenkin. Mutta kuten sanot, katsomme asioita omalta kantiltamme. Tämä on viimeinen viestini aiheesta johon minun ei kenties alunperinkään olisi kannattanut puuttua. Jätän viimeisen sanan sinulle.
>Tai vai jotakin mikä vaikuttaa niin merkilliseltä omasta näkökulmastanne, ettette ainakaan käsitä miksi jokin asia buddhalaisuudessa on kuten se on.
Sanoi aloittaja.
Ns. suur-uskontojen joukossa arvostan buddhalaisuutta kovasti, taitaa olla juuri se vajrayana joka on hyvin järkevällä linjalla. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö buddhalaisuudesta kautta maailman löytyisi kaikenlaista silkkaan paikalliseen taikauskoon perustuvaa materiaalia, etteikö Buddhaa olisi eräillä alueilla palvottu jumalana etc.
Tietenkin omat tietoni ja fiilikseni ovat kovin pintapuolisia... Taannoinhan tuli juuri tv-ohjelma jossa pikkupoika laitetaan luostariin koska se nyt vaan on tapana sielläpäin kun on perheen kuopus. Ei paljon kysellä että haluatkos nyt varmasti, ja luostarissa ei sitten saa leikkiä, kun pitää vaan koko ajan olla vakava ja lukea pyhiä kirjoituksia. Ja pokkuroida munkkeja.
Ei erityisen mieltäylentävä ajatus länsimaisen vapautta ja yksilön päätäntävaltaa arvostavan (minun) mielestä. Kyllä 8-vuotiaan pitäisi saada olla lapsi, leikkiä ja totella pelkästään omia vanhempiaan.
Tuo Buddhan jumalointi oli juuri jossakin tapeetilla. Olivat islamilaisella alueella alkaneet kuulema korostaa Buddhan jumaluutta (kyseessä ei kai kuitenkaan Gautama?) koska islam ei hyväksy jumalatonta uskontoa. Olikohan asiasta tällä palstalla vaiko missä?
Ja sitten ne kultaiset jättimäiset patsaat, ja ne tarinat joissa Buddha on norsuna ja milloin minäkin olentona tehnyt mahtavia juttuja. Ja ollut kuulema jo edellisen maailmankaikkeuden aikana suuri sankari.
Toivottavasti joku muu tietää enemmän?
---
Henkilökohtaisesti minusta on hienoa että on olemassa uskonto joka korostaa että kenestä tahansa voi tulla valmis (buddha), ja juuri sen vuoksi minusta tuntuu pahalta että Buddhaa palvotaan niin sumeilematta. Se tuntuu nostavan hänet niin korkealle, että on turhaa edes yrittääkään yltää itse sinne asti, kun on vain tavallinen ihminen.
"Tietenkin omat tietoni ja fiilikseni ovat kovin pintapuolisia... Taannoinhan tuli juuri tv-ohjelma jossa pikkupoika laitetaan luostariin koska se nyt vaan on tapana sielläpäin kun on perheen kuopus. Ei paljon kysellä että haluatkos nyt varmasti, ja luostarissa ei sitten saa leikkiä, kun pitää vaan koko ajan olla vakava ja lukea pyhiä kirjoituksia. Ja pokkuroida munkkeja.
Ei erityisen mieltäylentävä ajatus länsimaisen vapautta ja yksilön päätäntävaltaa arvostavan (minun) mielestä. Kyllä 8-vuotiaan pitäisi saada olla lapsi, leikkiä ja totella pelkästään omia vanhempiaan."
Aiemmista posteistasi päättelen, ettei sinulla ole omia lapsia. Pieni ajatusleikki, jos sallit. Entä jos saisit lapsen ja joku päivä ovellesi ilmestyisikin munkkeja kertomaan, että lapsesi on mahdollisesti jonkun tulkun reinkarnaatio, ja että hänet pitää testata ja tunnistamisen jälkeen kouluttaa päteväksi ihmiskunnan opettajaksi parhaiden sekä tiibetiläisten että länsimaisten opettajien avulla, ja tämä edellyttää myös luostarielämää pienestä pitäen, kieltäytyisitkö kunniasta?
Toiseksi, ovatko omaksumasi nykylänsimaiset ideaalit "länsimaisesta vapaudesta ja yksilön päätäntävallasta" vieneet sinua lähemmäksi niitä henkisiä päämääriä, joita olet tielläsi mahdollisesti asettanut?
Tarkentaviksi kysymyksiksi ehdotan seuraavia, mutta älä anna niiden rajoittaa: onko arvopohjasi ja perusolettamuksesi sellaisia, joita et halua lainkaan kyseenalaistaa, ja jonka kautta kaikki asiat tulee mielestäsi mitata ja arvottaa? Oletko joskus kokeillut tutkia kriittisesti näitä perusarvojasi, missä määrin ne ovat opittuja ja oman kulttuurisi tuottamia, ja miksi ja millä tavoin koet tai et koe tarpeelliseksi valottaa perusolettamuksiasi uudesta näkökulmasta, tai edes tiedostaa niitä?
Lupasin sinulle eilen viimeisen sanan, mutta tässä sitä ollaan.
"Tuo Buddhan jumalointi oli juuri jossakin tapeetilla. Olivat islamilaisella alueella alkaneet kuulema korostaa Buddhan jumaluutta (kyseessä ei kai kuitenkaan Gautama?) koska islam ei hyväksy jumalatonta uskontoa. Olikohan asiasta tällä palstalla vaiko missä?"
Kyse oli minun postaamastani jutusta, jossa mainittiin että koska Indonesian muslimivaltio ei hyväksy "jumalattomia" uskontoja, niin siellä keksittiin käyttää filosofisena kiertotienä "arkkibuddhaa", joka on alkutietoisuus, kirkkausmieli tms. Tuo alkubuddha, adibuddha, ei ole erillään omasta mielestä, enkä usko kenenkään sitä palvovan jumalana. Kysymys on vain sen valitsemisesta, haluavatko buddhalaiset harjoittaa vapaasti uskontoaan kyseisessä islamilaisessa maassa vai ei.
"Ja sitten ne kultaiset jättimäiset patsaat, ja ne tarinat joissa Buddha on norsuna ja milloin minäkin olentona tehnyt mahtavia juttuja. Ja ollut kuulema jo edellisen maailmankaikkeuden aikana suuri sankari"
Nuo jutut kuulunevat nk. Jataka-tarinoihin, jotka lienevät intialaisia kansantarinoita buddhalaiseen muotoon muutettuna. Ei kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti, eikä oteta. Buddhapatsaissa ei ole ongelmaa, niin kauan kuin niitä ei ajatella jonain yliluonnollisena olentona jolta rukoillaan palveluksia.
"Se tuntuu nostavan hänet niin korkealle, että on turhaa edes yrittääkään yltää itse sinne asti, kun on vain tavallinen ihminen"
Tiibetinbuddhalainen pyhimys Milarepa tappoi kolmisenkymmentä ihmistä, katui tekoaan ja ryhtyi harjoittamaan vimmatusti, saavuttaen valaistumisen tässä elämässä. Valaistumisen esteet tulevat omasta mielestä, ei ulkoapäin.
No nyt saat viimeisen sanan. Tähän threadiin en enää koske.
Henk.koht. en jaksa uskoa että yksi ja sama sielu kokisi mielekkääksi elää kymmenittäin elämiä samassa roolissa, vaikka eihän se tietenkään ikuisuuden kannalta paljon merkitse, 1 vaiko 10 tismalleen samanlaista elämää. JOS minulla olisi lapsi ja JOS joku tulisi hänestä jotakin väittämään, sanoisin että hold your horses, tämä lapsi päättää ihka itse. Tätä varten hänen pitäisi kasvaa ensin täysi-ikäiseksi, ja ehkäpä nähdä erilaisia tapoja elää, niin noiden opettajien version kuin niitä muitakin. En siis luovuttaisi lasta kokonaan jonkun opettajalauman aivopestäväksi.
En yhtään ihmettelisi vaikka joku sielu "esiintyisi" taas-tulleena-tulkuna, vaikka ei olisi sellainen koskaan ollut. Kaikki on mahdollista.
Länsimainen vapaus etc... KYLLÄ. Se ON vienyt minua lähemmäksi päämääriä joita minulla tässä elämässä on. Yksi päämääräni on nimenomaan elää ns. ominpäin, pyrkien eroon laitosuskonnoista, opeista, aatteista, ismeistä... Vielä on toki matka kesken. - Eihän tällainen onnistuisi maassa jossa ei kukaan ole antanut, keksinyt tai sallinut vaihtoehtoja valtauskonnolle.
Nettikeskustelu on äärimmäisen yksikanavainen väline valottaa perinpohjaisesti omia arvojaan, joten en edes yritä... Toki tässä on jo korostunut tasa-arvo, individualismi jne. Mutta noihinkin sanoihin kytketään varmasti paljon sellaista mitä minä en välttämättä edes kannata. (Esim. tasa-arvo ei ole tasalaisuutta, sitä että kaikkien pitäisi olla kuin yhdestä muotista valettua. Eikä yksilön vapaus saa mielestäni olla sellaista natsikamaa, että yhdellä on vapaus ja toisilla velvollisuudet...) - Koen toki erittäin hankalaksi laittaa em. arvot kyseenalaisiksi. Se ei tietenkään tarkoita että olisin päätynyt 100 % oikeisiin vaihtoehtoihin. Mutta se on minun valintani.
Buddhalaisuuteen ei sisälly sielu-oppia. Viittauksena kirjoituksesi kohtaan:"....en jaksa uskoa että yksi ja sama sielu kokisi mielekkääksi..."
Toisekseen, kun tulee (lännessä) sinun lapsesi aika mennä kouluun 5-8-vuotiaana, riippuen maasta jossa asut, sanotko että "Ehei! Minun lapseni pitää saada leikkiä ja olla lapsi"?
Kun sanot että haluat "elää ominpäin ja erossa uskonnoista" (uskonnoksi tässä kait buddhalaisuudenkin luet?), niin miksi sitten annat buddhalaisuuteen liittyvien asioiden häiritä mieltäsi? Varsinkin kun alkup. asiassa (naisten ja miesten asema), on mahdotonta löytää sinua tyydyttävää vastausta. Länsimaiden buddhalaisuudessa naisilla ja miehillä on kumminkin yhtä hyvät taikka huonot mahdollisuudet harjoittaa ja saada tunnustusta.
Naiseudella ja mieheydellä ei sinänsä ole niin kauhean suurta merkitystä, koska lopulta kaikki takana, kohdalla ja edessä nähty on yhtä.
Elä "itsenäisesti ja ominpäin", se varmasti sopii sinulle paremmin kuin että yrittäisit selittää uskontoja itsellesi. Kun et uskontoja mihinkään tarvitse, siis siinä mielessä että haluaisit omaksua niiden oppeja ja noudattaa niitä.
Ystävyydellä.
Nytpä panit pahan, sillä minä luulen että en tuosta buddhalaisuuden sieluopista ole koskaan ymmärtänyt yhtään mitään, vaikka on sitä kyllä välillä selitetty juurevasti. Yksinkertaisesti sanat tulevat tielle - voi olla että jonkun ihmisen kanssa puhun samasta asiasta, mutta kun käytämme eri sanoja, tulee vaikutelma että olemme muka eri mieltä.
Omalta kohdaltani voin vain sanoa että esim. itse en usko olleeni kaikki ne inkarnaatiot mitä olen ollut, siis MINÄ, ego, "minä ihte tässä ja nyt" en ole ollut. Se joka on kehittänyt minut ulokkeeksi itselleen, projektioksi tms.; se jonka "loinen" minä minänä olen, SE on se joka niitä "inkarnaatioita" mielestäni kokee. Kun minä kuolen, lopun. Finito. Mutta se-joka-ei-koskaan-syntynytkään säilyttää kaiken.
Näin minä siis ajattelen, en tiedä liippaako se mitenkään läheltä buddhalaista oppia, josta siis en tiedä tulenko koskaan täysin sitä ymmärtämään.
***
Länsimaissa lapsi saa leikkiä jopa koulussa (2 ensimmäistä luokkaa muistaakseni ja välitunnit), eikä se leikkiminen kotonakaan lopu. Valitettavasti luostariin laitettu lapsi ei näemmä saa leikkiä koskaan. Tosin epäilen että vakavaa leikkimistä kuitenkin tapahtuu, väittivät munkit mitä hyvänsä.
Olen sitäkin miettinyt että tietysti parempi noissa köyhissä maissa on päästä sinne luostariin kuin päätyä vaikkapa kadulle, saati sitten lapsiprostituoiduksi. Näin näissä asioissa ON aina monta pointtia, enkä minä todellakaan väitä että on olemassa yksi ainoa totuus edes tässäkään. Toivottavasti ei kukaan muukaan usko YHTEEN TOTUUTEEN?
Siksipä juuri haluankin elää mahdollisimman uskonnotta, koska mikään uskonto ei ole osoittautunut täydelliseksi. Ehkäpä vaadin liikoja, eiväthän yksittäiset ihmisetkään ole täydellisiä. SE alkuperäinen Buddhasta lukemani juttu - mistä täällä sitten tämä meneillään oleva keskustelu sai alkunsa - nimenomaan on pitänyt minut buddhalaisuuden suhteen surullisena, koska olen buddhalaisuudelta odottanut enemmän kuin muilta uskonnoilta.
Jokatapauksessa mielestäni kaikki mielipiteet ovat tärkeitä, jopa itsenikin. Väärästä nöyryydestä ei hyödy kukaan. Vuosi sitten kritisoin kovasti kristinuskoa ja häiritsin sillä monen ihmisen mielenrauhaa. Minulla ei ole varsinaista aikomusta siirtyä sättimään nyt buddhalaisuutta, mutta ehkäpä siitäkin VOI sanoa jotakin muutakin kuin vain ylistävää. Omahyväisyys on asia johon on helppo tukahtua.
Avoimuudella ja mielenkiinnolla. C.
En vaan ymmärrä mihin muuhun oikein pyrit kuin negatiivisten ja vähemmän tärkeiden, siis opin kannalta ei niin oleellisten asioiden tarpeettomaan ruotimiseen. Ehkä sitten olen tosikko, mene tiedä ;) En kumminkaan näe että viestisi tarkoitus olisi rehellisesti sanoen kovinkaan ylevä, mutta.....voin hyvin tulkita sinun perimmäiset tarkoituksesi väärinkin ;)
No, minä en ajattele sillä tavalla, että jos jossain uskonnossa on outoja piirteitä, että se silloin olisi kokonaisuudessaan huono, tai että sitä pitäisi körmyyttää ja pilkata.
Oma näkemykseni uskonnoista on se, että uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset erikoisen luonteensa puolesta väistämättä avaavat ovet kaikenlaisille outouksille ja tekevät mahdolliseksi jopa kaikenlaisia hullutuksia. Tämä on voimakkaiden ja epätavallisten uskonnollisten kokemuksien pimeä puoli, mutta ei sen olemassaoloa kieltääkään voi. Minusta on rehellisintä joskus miettiä niitäkin asioita asiallisesti, eikä aina tiivistää uskontoja niiden "kultajyviin" kuten vaikkapa "kahdeksanosainen polku", "kultainen sääntö" jne. Kokonaisempi ymmärrys eri uskonnollisista perinteistä jäisi tällä tavalla aika pinnaliseksi.
Uskontojen erikoisuuksien esilletuominen ei yleensä ole tapana asiallisissa keskusteluissa, koska halutaan keskittyä tärkeämmältä tuntuviin ja miellyttäviin asioihin, ja koska ihmiset ovat niin helposti loukkaantuvia, mutta joskus uskontojen kummallisten sivupolkujen ja pimeiden kolkkien kurkistelu voi olla kokonaisvaltaista ymmärrystä kehittävää.
Eli tässä ei nyt ole pelkästään kysymys omituisesta huumorintajustani, vaan mielestäni tämä on kaikenkaikkiaan kiinnostava puheenaihekin. Otaksun, että buddhalaiset kykenevät huomattavasti kristittyjä paremmin tarkastelemaan omaa uskonnollista perinnettään neutraalisti, ja tunnustamaan missä kenties on jokin outo piirre, tai vain itselle käsittämätön, tai vaikkapa vain ihan hassulta tuntuva asia.
Itselleni brutaali rehellisyys on kaikenlaisen spirituaalisen kehityksen ehdoton perusvaatimus ja valaistumisen esiaste.
Joskus toivon sitä muiltakin kuin itseltäni, joten testailen tässä nyt, josko buddhalaisilla olisi riittävästi kanttia, pokkaa ja itsetuntoa keskustella buddhalaisuuden kummallisuuksista.
Ja vielä mainittakoon, etten itse tiedä buddhalaisuudesta kovinkaan paljon, eikä minulla ole käsitystä sen mahdollisista omituisuuksista, elikä en hae tässä mitään tiettyä lopputulosta, tai etsi tilaisuutta aukoa päätäni. ;-)
...mutta en kyllä vieläkään yhtään ymmärrä miksi pitäisi keskustella "outouksista ja hullutuksista", enkä koe tämmöistä keskustelunaihetta mielenkiintoiseksi niinkuin sinä. Kuitenkin olen varma että joidenkin toisten palstalaisten luonteet ja kiinnostukset sopii paremmin yhteen omiesi kanssa kuin minun, ja saatte yhdessä aikaiseksi teitä kiinnostavan keskustelun tästä aiheesta:)
>> ...mutta en kyllä vieläkään yhtään ymmärrä miksi pitäisi keskustella "outouksista ja hullutuksista" >>
No sanohan, mikä mielestäsi yleisesti ottaen on keskustelemisen tarkoitus?