Elikkä ajatus olis ottaa koiranpentu, mutta mutta.. Miten usein pentua pitää alkuun ulkoiluttaa jotta tottuu siihen että ulkona pitää käydä? Ja muutenki, miten paljon vaatii "huomiota" pentuna? Olen "konttoriajoilla" töissä, eli ma-pe 8-16.. eli onko mitään mahd. ottaa?
Koiranpentu
Neuvoja kaipaan..
7189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän pennun ottaminen vaatii erikoisjärjestelyjä. Useimmiten ihmiset ajoittavat lomansa pennun tuloon. Se helpottaa ihan alkua, ja voi harjoitella pennun jättämistä yksin joka päivä ensin tunniksi ja sitten lisätä aikaa. Lisäksi useimmiten sovitaan jonkun ystävän / sukulaisen / opiskelijan / koululaisen kanssa koiran ulkoiluttamisesta ja seuranpidosta työpäivän aikana koiran olessa vielä pentu. Ellei siis voi järjestellä omia töitään siten, että pääsisi päivällä vaikkapa tunniksi kotiin.
kasvattajalta, sillä myös rotu vaikuttaa myös suuresti eri asioihin. Kannattaa varmasti myös hieman lukea näitä perusasioita ennakkoon vaikka kirjaston kautta.
Alkuvaiheessa pentua pitäisi käyttää ulkona melkein joka välissä. Syömisen, heräämisen ja leikkimisen jälkeen, pariin otteeseen hereilläolon aikanakin. Ja silti tulee asioita lattialle.
Meillä nykyinen pentu on ollut käytännössä sisäsiisti tosi aikaisin (pitkästi ennen 4 kk ikää), mutta edelleenkään sitä ei jätetä ilman pissamahdollisuutta kuin max. 4 tunniksi. Meillä on mahdollisuus saada pennulle ulkoiluttaja pidemmän poissaolon väliajalle. On selvää, että pentu ei oikeasti ole vielä sisäsiisteysvarma, jos se joutuisi olemaan yksin koko konttorityöpäivän (sen elimistö ei sitä edes mahdollista). Mutta tällä systeemillä se on saatu ehdollistumaan aika hyvin, että ulkona on hänen vessansa. Ja toisaalta, mitä vähemmän pennulle on mahdollisuus tarjota säännöllisiä ulkoiluja alkuvaiheessa, sen pidempään se tekee lattialle ja pääsee tietysti tavallaan sisäistämään, että lattia on vaihtoehto. Silloin ei sovi motkottaa pennulle, vaikka se tekee hätänsä sisälle.
Loma on hyvä vaihtoehto pennun ottamisen ajankohdalle, kuten joku sanoi. Ihan minimissään suosittelisin pitkää viikonloppua, mutta ei missään nimessä niin, että pennun tuloa seuraavana päivänä mennään normaalisti töihin. Silloin ei ole ollut mitään mahdollisuutta opettaa pennulle edes yksinolon alkeita (ulvova pentu voi ottaa naapureita aivoon), sisäsiisteyshaaveet on siihen nähden jo ihan luksusta.
Muuten, jos joudut kysymään, miten paljon pentu vaatii huomiota, niin miksi olet ottamassa koiraa? Pentu vaatii hurjasti huomiota ainakin, jos tarkoitus on saada se oppimaan yhteiskuntakelpoisia tapoja. Yksinolo, sisäsiisteys, taluttimessa seuraaminen, jotensakin sivistynyt käytös vieraiden tullessa tai vierailulla ollessa, eläinlääkärin käsittelyn sietäminen... Mikään niistä tai kymmenistä muista pikkuasioista, joita koirilta edellytämme, ei ole pennulla hallinnassa eikä voi olla, jos ei sitä niihin opeteta. Ja pentuvaihe on parasta oppiaikaa. Puhumattakaan, että se on parasta leimautumisaikaa isäntäväkeen.
Eri rotuiset vaativat hyvinkin eri määriä ja eri tyyppistä liikuntaa. Myös muu aktivointi on aika rotusidonnaista: "älyrodut", jotka tarvivat kunnolista aktivointia, ei pelkkää pallonheittoa ja "hörhörodut", joille riittää paljon vähempi.
Millainen itse olet? Paljonko olet valmis käyttämään aikaa koiraasi? Onko se pelkkää lenkkeilyä vai oletko vcalmis muuhunkin?
Jos otat väärän rodun, tulet olemaan ongelmissa. Onnellinen, hyvätapainen koira vrs. omistaja, joka on valinnut koiran RODUN mukaan, ei ulkonäön tai sen mitä naapurin einari on mieltä.
Tämä voi osittain pitää paikkansa, mutta koskee enemmänkin jo aikuistuvia tai aikuisia koiria. Pentuvaiheessa, josta aloittaja kyseli, jokainen rotu vaatii yhtä paljon huomiota, jos tarkoitus on saada normaalin fiksu ja hyväkäytöksinen koira. Aktivointia vaativat rodut ja muut erikoispiirteet tulevat näkyviin enemmänkin vasta sitten, kun sisäsiisteydet ja perustottelemiset (istu, paikka jne.) on jo hanskassa. Ja noita perusjuttujakaan pentu ei opi, jos ei ole aikaa uhrata sen opettamiseen. Mikä ei tarkoita, etteikö rodun ominaispiirteitä pitäisi miettiä etukäteen ja nimenomaan ennen pennun hankkimista.
Pentu voi aikuistuessaan muuttua omistajn mielestä hankalasti, jos se on otettu väärin perustein. Siksi tuo rotu pitää ensin miettiä, koira ei ole kauan pentu ja jos se ei saa tarvitsemaansa aktivointia, niin sehän turhautuu, stressaa, tulee erilaisia käytösongelmia.
Kun omistaja ensin miettii itseään ja tunnustaa rehellisesti paljonko ihan oikeasti väsyneenä, vit...neena, hankalan työpäivän jälkeen jaksaa viettää aikaa (siis muuta kuin pakollista lenkkeilyä) koiran kanssa, niin hommalla on onnistumisen mahdollisuudet.
Rotuvalinta lähtee ihmisestä itsestään. Mitä hän on valmis tekemään koiran kanssa, paljonko kuluttamaan aikaa, riittävätkö omat rahkeet oikeasti muuhunkin kuin lenkkeilyyn. Millainen koulutustapa sopii itselle. Jne.
Lukemalla tätäkin palstaa huomaa äkkiä, miten heppoisin perustein koiria otetaan. Ja kasvattajat myyvät. Jos edes hitusen mietittäisiin sitä omaa rotua ja sen tarpeita, niin suurinta osaa näitäkään ongelmajuttuja ei tarvisi ihmisten tällä palstalla kysellä. Harmittavan usein huomaa juttuja lukiessa, ettei ihmisellä ole juuri ajatustakaan siitä oman koiransa rodunomaisuudesta, pentu on vain otettu kun se oli söpö, haluttiin lenkkikaveri tai naapurissa on aina ollut tätä rotua ja se oli kiva.