enää koskaan rakkautta elämääni.. tilannehan on tämä että mulla on entisen tyttöystäväni kanssa yhteinen lapsi, ja tuntuu että joskus harvoin kun tapaan kivan tytön, tutustutaan, kaikki menee hyvin, mutta heti kun kerron lapsesta, tunnelma muuttuu oudoksi eikä hänestä enää sen jälkeen kuulu.. onko lesbo jolla lapsi jotain ihan kamalaa? vai luuleeko ihmiset että mä olen joku kokeilunhaluinen bi joka huijaa olevansa lesbo? vai mitä ihmettä..
löydänköhän
onkotoivoa?
14553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älä luovuta. Kyllä sä vielä löydät rakkauden. Rakkauteen kuuluu kuitenkin koko paketti.. :)
muista vaan siitä millaisia naisia sinä etsit. Jos sinulla on vääräntyyppinen nainen hakusessa saattaa olla että susta tuntuu ettei kukaan lesbo hyväksy sun lasta, kokeile vaihtaa vähän naistyyppiä toisenlaiseen niin ehkä helpottaa.
mulla ole mitään tietynlaista naistyyppiä jota etsisin.. oon avoimin mielin liikenteessä.. ehkä vielä joskus :)
puhuttaessa varmaankin "somesaypotato" tarkoitti et jos esim etsit/alat tapailemaan naisia joilla on elämän arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat hyvin erilaiset kuin mihin oma elämäntilanteesi taipuisi. Jos vaikka tapaamasi naiset ovat kovin nuoria/opiskelijoita/hyvin spontaaneja ja kokeilunhaluisia/meneviä, niin vois olettaa että lapsesta kuullessaan tän tyyppiset naiset saattais säikähtää ja ajatella et, oh no, toi haluu nyt heti musta jonku perheenjäsenen. Näilläkin naisilla on varmasti ollu ihan sen lapsen etu mielessä, et eivät halua ryhtyy vakavampaan jos ei oma elämäntilanne sallis esim paikalleen asettumista ja jotain perheen tyyppistä asetelmaa, he kun taas ottais mielummin kumppanin jonka kanssa vaikka matkustella, muuttaa ulkomaille, käydä festareilla ja romantisoida ihan kaksin. Alkuvaiheessa tapailua/suhdetta lapsi jos mainitaan tai tulee kuvioon, niin tällaiset naiset ei vältis haluu ees antaa ittensä ihastua enempää vaan perääntyy ajatuksella "ei siit kumminkaa tulis mitään".
Sit jos ois joku hiukan kypsempi nainen, tai jolla on oma lapsi tai on muutenkin kovin vakiintunut elämäntilanne (esim lemmikkejä, asuntolainaa tms) niin sellasen kanssa vois ainakin olettaa et sun lapsen vaikutus suhteen etenemieen ja kehittymiseen ei oiskaan niin merkittävä.
Olipas hankala sepustus :D
noista luuloista joita sä luettelit(kokeilunhaluinen bi,huijarilesbo).Eikä musta lesbo jolla on lapsi, ole kamala.
Mutta mä en itse halua elämääni lasta, ja jos alkaisin vaikka nyt sun kanssa seurustelemaan, niin silloinhan sun lapsikin kuuluisi aika tiiviisti meidänkin yhteiseen elämään.Vai mitä?
Eli ei meistä vois tulla mitään, kun en halua niitä "lapsijuttuja".Kuten että se tarvii huomiota, sun pitää siitä huolehtia ja munkin tarvis varmasti jollain tavalla osallistua.
Ei, en halua lapsiarkea mun elämääni tällä hetkellä ainakaan.
voihan noinkin ajatella, mutta nää on ollu mua vanhempia naisia et on niitä meneviä niissäkin.
enkä mä oleta en todellakaan että pitäis mun lapsesta jotenkin huolehtia tai osallistua mihinkään. tottakai nyt pitää jonkun verran lapsista pitää tai no ei välttämättä edes pitää mutta että pystyy sietämään niitä :D
mutta siis mitään osallistumista mihinkään en odota, edes halua.
enkä heti haluaisi tutustuttaa lastani uuteen tuttavuuteen, vaan katsoa ensin johtaako se mihinkään.
ja olisin selittäny tän noille muutamalle ihanalle naisellekkin, jos olisivat halunneet kuunnella. mutta eipä se varmaan olisi mitään muuttanut.
Tietty on toivoa, itsellänikin on lapsi ja mun kohdalle ei onneksi ole sattunut sellaista, et suhde ois kaatunu lapsen olemassa oloon..jos on lapsi niin eiköhän se ole sit kokopaketti..ja lapset on ihania:) ja kahden keskeinen aika on vain järjestely kysymys...eli kyllä meitä lapsirakkaitakin on:D
Ei esimerkiksi minua haittaisi se, että toisella on lapsi entuudestaan, mutta itse en kanssa tällä hetkellä haluaisi elämään lasta, sen paremmin omaa kuin vierasta, vaikka se asuntolaina ja lemmikit löytyykin. Ja siksi ainakin itsellä olisi sellainen olo että parempi laittaa peli seis heti, ennen kuin toinen tai molemmat satuttaa liikaa jos/kun juttu ei toimisikaan.
ihanaa, jos mun tulevalla tyttöystävällä olisi valmiiksi lapsia! tai lapsi!
Kun en niitä itse halua tehdä. Toki tuo eks-perhekuvio arveluttaisi, mutta jos toiseen tai toisiin vanhempiin välit olisivat kunnossa, mikä ettei!
Mutta miettisin kyllä kaksi kertaa, jos eksä olisi kiukutteleva manipuloija.
et varmasti löydä!
Se joka toiselle toivoo onnettomuutta, itse sen kohtaa!
Onnea sulle valitsemallasi tiellä.Olet varmaan jo hyvin onneton ihminen:(
aikuistuneet naiset eivät hätkähdä lasta, vaan ymmärtävät ettei elämä ole alkanut tänään, vaan kaikilla on elettyä elämää ja sen tuomaa taakkaa/vastuuta. Jotkut naiset taas eivät halua naista jolla on lapsi, ainakaan pieni lapsi, koska usein koko elämä ja jutut pyörii vaan sen lapsen ympärillä, ja onhan se aika raskasta. Kyllä minäkin mielummin haluan naisen, jolla ei ole lasta, eikä sellaista haluakaan.
Olen sitä mieltä, ettei lapsi kannata alun alkaenkaan tehdä, jos suhde on niin heiveröinen että ero siitä sitten tulee.
perusteella sä voit tuntematta sanoa että suhde on ollut heiveröinen, eroon voi olla monia syitä :) mikään ei ole varmaa, joten tuolla asenteella ei kenenkään kannattaisi niitä lapsia tehdä.
aloittajalle, varmasti löyät :)
Eiköhän niitäkin naisia löydy, joille lapsi ei ole este... Itse olen kyllä ottanut bisseiltä nokilleni ja toivoisin että jos osuisit kohdalleni, mainitsisit lapsen kohdalla, että hän on toisen naisen kanssa saatu, eikä muisto heteromenneisyydestä. Kyllä sillä minulle olisi pieni merkitys, niin raa'alta kuin se voikin kuulostaa joidenkin korviin.
Tavallaan minusta olisi ihanaa, jos olisin sinkku ja kohtaisin naisen, jolla olisi lapsi/lapsia. Se ratkaisisi lapsen "hankkimis"kysymyksen ainakin hetkeksi. :) En koe, että haluaisin itse synnyttää lasta ja toisaalta olen vielä pohtimassa sitä, miten lapsi kokisi isättömyyden. Jos lapset olisivat siis valmiina, minut säästettäisiin näiltä pohdinnoilta ja kaikki olisi siinä suhteessa yksinkertaisempaa. :)
Itselläni on hyvin läheinen sukulaislapsi, aivan kuin oma, joka viettää halki vuoden pidempiä aikoja luonani. Vaikkei lapsi olekaan biologisesti oma, hän on sitä kuitenkin emotionaalisesti, ja oletan että kanssani seurusteleva nainen ymmärtää tämän. Jos joku haluaa seurustella kanssani, täytyy hänen hyväksyä lapsen olemassaolo ja tulla hänen kanssaan hyvin toimeen sekä kunnioittaa kasvatusperiaatteitani. Vaikka lapsi onkin "minun", kyllä myös toisen täytyy reagoida lapseen ja hänen tarpeisiinsa. Jollei näin tapahtu, nainen lähtee, ei lapsi. Lapsekas ei voi viettää elämää, jossa toinen on siivellämatkustaja, eikä ota lasta huomioon tai osallistu yhteiselämään.