Tässä olisi uusi winx-tarina Musasta ja Rivenistä, jonka olen kehitellyt. Tarina on jollain tapaa jatkoa edelliseen. Mukavia lukuhetkiä! (Älkää kopioko).
Love Story 2
Tytöillä oli ollut aamulla bändireenit paikallisessa ravintola-baarissa, kunnes paikalle oli saapunut aivan tuntematon keiju, Diana. Hän oli nukuttanut silminnäkijät pölyttämällä ilmaan luonnon taikamyrkkyä. Koko ravintola-baari oli täynnä maasta kasvaneita kasveja ja liaaneja. Tytöt olivat jääneet selvittämään paikkoja, kun pojat olivat vuorostaan lähteneet uuden keijun perään pysäyttääkseen tämän. Suunnitelmat olivatkin muuttuneet ja kaikki pojat, Sky, Brandon, Riven, Helia, Nabu ja Timmy olivat joutuneet Dianan vangeiksi. Bloom, Stella, Musa, Flora, Layla ja Tecna olivat lähteneet pelastamaan poikaystäviään, mutta juuri kun he olivat löytäneet pojat tyrmästä, salaisesta keijujen maasta, saapui luonnon keiju apureineen ja telkesi tytöt käsikahleisiin seinää vasten.
Pojat makasivat lattialla liikkumatta. Diana, luonnon keiju oli tainuttanut heidät, jotta he eivät pääsisi pakoon ennen kuin tytöt saapuisivat, mitä hän oli toivonutkin. ”Päästä meidät pois, emme ole tehneet mitään väärää”, huusi Bloom keijulle. ”Turha yrittää. Minä tiedän, että te olette syypäitä siihen, että maamme on vaarassa kadota. Koska johtajamme ei osaa tehdä asialle mitään on minun tehtävä asiasta loppu”, hän vastasi vihainen ilme kasvoillaan. Tytöt rimpuilivat kahleissa, toivoen pääsevänsä irti, mutta tuloksetta. ”Hah hah haa!”, nauroi keiju ja ojenti kätensä eteenpäin kohti maassa makavia poikia. Samassa maasta alkoi kasvaa iso vihreä köynöskasvi, joka kietoi vihreät vartensa jokaisen pojan ympärille ja nosti heidät ilmaan. ”Ei!”, huudahtivat tytöt yhteen ääneen. ”Päästä heidät!”, huusi Musa. Samassa Musa huomasi, kuinka Riven alkoi tulla tajuihinsa ja katseli ihmeissään ympärilleen.
”Musa”, hän huudahti. ”Riven”, Musa henkäisi ja yritti päästä tätä lähemmäksi, mutta kahleet estivät yrityksen. Diana huomasi tilanteen ja käytti sen heti hyväkseen. ”On sääli, ettette halua tehdä kanssani yhteistyötä. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää teidät tänne, kunnes olette tajunneet, ettette voi voittaa. ” ”Emme ikinä tule sinun puolellesi kurja”, vastasi Musa suuttuneena ja yritti kahleista huolimatta käyttää voimiaan keijuun. ”Jos vielä kerrankin yrität jotain, niin saat sanoa rakkaalle poikaystävällesi hyvästit”, Diana sanoi omahyväisesti ja puristi kättään tiukasti nyrkkii, jolloin kasvi tiukensi otettaan Rivenin ympärillä ja puristi tätä lujasti. Riven huusi kovan puristusvoiman takia ja alkoi rimpuilla päästäkseen vapaaksi. ”Ei, Riven!”, henkäisi Musa huolestuneena ja katsoi vuoroin ilmassa tuskaista Riveniä ja vuoroin keijua, joka katsoi Musaan ilkeä hymy huulillaan. Mitä enemmän Riven yritti rimpuilla sitä tiukemmin kasvi puristi Rivenin ruumista. Lopulta kuului vaimeita naksahduksia, jotka peittyivät Rivenin tuskaisen karjunnan alle. Riven katsahti Musaan ja vaipui tajuttomaan tilaan, koska kasvi oli rutistanut häntä niin lujaa, että hengittäminenkin oli käynyt jo hyvin vaikeaksi. ”Eihh!”, Musa parahti ja hänen polvensa pettivät alta ja kyyneleet virtasivat hänen poskiaan pitkin. ” Näin käy, kun käy minua vastaan. Jos te muut haluatte säästää poikaystävänne, suosittelen liittymään minun joukkoihini”, sanoi Diana ilkeä virnistys kasvoillaan, kääntyi ja lähti tyrmästä ulos jättäen tytöt ja pojat oman onnensa nojaan.
”Mitä me nyt teemme?”, kysyi Flora ja katsoi ystäviään. ”En tiedä”, vastasi Bloom synkkänä ja katsoi Musaa, joka roikkui kahleissa ja yritti tukahduttaa kyyneleensä. ”Meidän on päästävä vapaaksi ja vapautettava pojat ennen kuin hän tulee takaisin ja tekee uudestaan jotain pahaa”, sanoi Layla ja näytti mietteliäältä. Samassa hänen ilmeensä kirkastui ja hän katsoi toisiin, jotka odottivat, että Layla sanoisi ideansa. ”Meidän täytyy käyttää omaa voimaamme ja yhdistää ne yhdeksi ja sen avulla murtaa kahleet”, hän sanoi viimein ja tytöt nyökkäsivät . ”Musa, sinun täytyy nyt ryhdistäytyä ja keskittyä, koska muuten kukaan meistä ei voi auttaa Riveniä tai ketään muutakaan”, sanoi Bloom ja Musa nousi jaloilleen ja kohotti katseensa valmiina yhteiseen tehtävään. Kaikki tytöt lausuivat oman elementtinsä nimen ja lisäsivät voimansa yhteen. Taika onnistui ja viimein kahleet olivat murtuneet ja tytöt olivat vapaita. Diana oli kahlinnut tajuttoman ja voimattoman Nabun myös seinää vasten ja kahleitten irrotessa Nabu oli kaatunut maahan. Layla ja Bloom menivät hänen luokseen, alkoivat voimiensa avulla parantaa Nabua ja antoivat hänelle hänen voimansa takaisin.
Love Story 2
Tytöillä oli ollut aamulla bändireenit paikallisessa ravintola-baarissa, kunnes paikalle oli saapunut aivan tuntematon keiju, Diana. Hän oli nukuttanut silminnäkijät pölyttämällä ilmaan luonnon taikamyrkkyä. Koko ravintola-baari oli täynnä maasta kasvaneita kasveja ja liaaneja. Tytöt olivat jääneet selvittämään paikkoja, kun pojat olivat vuorostaan lähteneet uuden keijun perään pysäyttääkseen tämän. Suunnitelmat olivatkin muuttuneet ja kaikki pojat, Sky, Brandon, Riven, Helia, Nabu ja Timmy olivat joutuneet Dianan vangeiksi. Bloom, Stella, Musa, Flora, Layla ja Tecna olivat lähteneet pelastamaan poikaystäviään, mutta juuri kun he olivat löytäneet pojat tyrmästä, salaisesta keijujen maasta, saapui luonnon keiju apureineen ja telkesi tytöt käsikahleisiin seinää vasten.
Pojat makasivat lattialla liikkumatta. Diana, luonnon keiju oli tainuttanut heidät, jotta he eivät pääsisi pakoon ennen kuin tytöt saapuisivat, mitä hän oli toivonutkin. ”Päästä meidät pois, emme ole tehneet mitään väärää”, huusi Bloom keijulle. ”Turha yrittää. Minä tiedän, että te olette syypäitä siihen, että maamme on vaarassa kadota. Koska johtajamme ei osaa tehdä asialle mitään on minun tehtävä asiasta loppu”, hän vastasi vihainen ilme kasvoillaan. Tytöt rimpuilivat kahleissa, toivoen pääsevänsä irti, mutta tuloksetta. ”Hah hah haa!”, nauroi keiju ja ojenti kätensä eteenpäin kohti maassa makavia poikia. Samassa maasta alkoi kasvaa iso vihreä köynöskasvi, joka kietoi vihreät vartensa jokaisen pojan ympärille ja nosti heidät ilmaan. ”Ei!”, huudahtivat tytöt yhteen ääneen. ”Päästä heidät!”, huusi Musa. Samassa Musa huomasi, kuinka Riven alkoi tulla tajuihinsa ja katseli ihmeissään ympärilleen.
”Musa”, hän huudahti. ”Riven”, Musa henkäisi ja yritti päästä tätä lähemmäksi, mutta kahleet estivät yrityksen. Diana huomasi tilanteen ja käytti sen heti hyväkseen. ”On sääli, ettette halua tehdä kanssani yhteistyötä. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää teidät tänne, kunnes olette tajunneet, ettette voi voittaa. ” ”Emme ikinä tule sinun puolellesi kurja”, vastasi Musa suuttuneena ja yritti kahleista huolimatta käyttää voimiaan keijuun. ”Jos vielä kerrankin yrität jotain, niin saat sanoa rakkaalle poikaystävällesi hyvästit”, Diana sanoi omahyväisesti ja puristi kättään tiukasti nyrkkii, jolloin kasvi tiukensi otettaan Rivenin ympärillä ja puristi tätä lujasti. Riven huusi kovan puristusvoiman takia ja alkoi rimpuilla päästäkseen vapaaksi. ”Ei, Riven!”, henkäisi Musa huolestuneena ja katsoi vuoroin ilmassa tuskaista Riveniä ja vuoroin keijua, joka katsoi Musaan ilkeä hymy huulillaan. Mitä enemmän Riven yritti rimpuilla sitä tiukemmin kasvi puristi Rivenin ruumista. Lopulta kuului vaimeita naksahduksia, jotka peittyivät Rivenin tuskaisen karjunnan alle. Riven katsahti Musaan ja vaipui tajuttomaan tilaan, koska kasvi oli rutistanut häntä niin lujaa, että hengittäminenkin oli käynyt jo hyvin vaikeaksi. ”Eihh!”, Musa parahti ja hänen polvensa pettivät alta ja kyyneleet virtasivat hänen poskiaan pitkin. ” Näin käy, kun käy minua vastaan. Jos te muut haluatte säästää poikaystävänne, suosittelen liittymään minun joukkoihini”, sanoi Diana ilkeä virnistys kasvoillaan, kääntyi ja lähti tyrmästä ulos jättäen tytöt ja pojat oman onnensa nojaan.
”Mitä me nyt teemme?”, kysyi Flora ja katsoi ystäviään. ”En tiedä”, vastasi Bloom synkkänä ja katsoi Musaa, joka roikkui kahleissa ja yritti tukahduttaa kyyneleensä. ”Meidän on päästävä vapaaksi ja vapautettava pojat ennen kuin hän tulee takaisin ja tekee uudestaan jotain pahaa”, sanoi Layla ja näytti mietteliäältä. Samassa hänen ilmeensä kirkastui ja hän katsoi toisiin, jotka odottivat, että Layla sanoisi ideansa. ”Meidän täytyy käyttää omaa voimaamme ja yhdistää ne yhdeksi ja sen avulla murtaa kahleet”, hän sanoi viimein ja tytöt nyökkäsivät . ”Musa, sinun täytyy nyt ryhdistäytyä ja keskittyä, koska muuten kukaan meistä ei voi auttaa Riveniä tai ketään muutakaan”, sanoi Bloom ja Musa nousi jaloilleen ja kohotti katseensa valmiina yhteiseen tehtävään. Kaikki tytöt lausuivat oman elementtinsä nimen ja lisäsivät voimansa yhteen. Taika onnistui ja viimein kahleet olivat murtuneet ja tytöt olivat vapaita. Diana oli kahlinnut tajuttoman ja voimattoman Nabun myös seinää vasten ja kahleitten irrotessa Nabu oli kaatunut maahan. Layla ja Bloom menivät hänen luokseen, alkoivat voimiensa avulla parantaa Nabua ja antoivat hänelle hänen voimansa takaisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samassa muut pojat, jotka olivat kasvin vankeja, paitsi Riven, heräsivät ja alkoivat ihmetellen kiemurrella yrittäen päästä pois kasvin otteesta. Tecna, Flora ja Stella huusivat pojille ”Seis!” ”Lopettakaa tai kasvi tiukentaa otettaan”, jatkoi Stella. Juuri ajoissa pojat lopettivat ja pysyivät paikoillaan. ”Flora, sinun täytyy saada kasvi tottelemaan ja päästämään meidät vapaaksi”, sanoi Helia. Flora nyökkäsi ja kohotti kätensä kohti kasvia. Ei aikaakaan kun rauhoittavaa pölyä alkoi ilmestyä ja imeytyä kasviin, joka pölyn vaikutuksesta alkoi höllentää otettaan ja kaikki pojat pääsivät irti ja laskeutuivat hallitusti maahan. Bloom, Stella, Tecna ja Flora juoksivat oitis poikaystäviään vastaan ja halasivat heitä huojentuneena siitä, ettei heille ollut käynyt kuinkaan.
Kukaan ei aluksi huomannut Musaa, joka alkoi hitaasti kävellä kohti ystäviään. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin, kun hän käveli hyvin huolestuneen näköisenä kädet kasvojensa edessä. Kaikki kääntyivät katsomaan Musaa ja huomasivat hänen katsovan jonnekkin heidän ohitseen. Pojat kääntyivät ympäri ja näkivät Rivenin makaavan liikkumatta mahallaan paljaalla tyrmän lattialla. ”Riven”, he huudahtivat kahistuneen värittömällä äänensävyllä ja juoksivat tämän luokse. Musa ja kaikki muutkin tulivat Rivenin ympärille. Musa polvistui Rivenin viereen ja kutsui tätä nimeltä, mutta vastausta ei kuulunut. Musa silitti Rivenin päätä ja yritti saada hänet reagoimaan jollain tavalla. Musan kyyneleet tipahtivat Rivenin kalpealle naamalle ja Musa purskahti itkuun ja romahti Rivenin päälle. ”Ei Riven, ei ei ei...”, Musa sanoi ja heilutti päätään. Nabu nosti Musan pois Rivenin päältä ja tarkasteli Riveniä. ”Hän on elossa Musa, hän on elossa.” Musa nosti päänsä pystyyn ja katsoi Nabuun. ”Mutta.. miksi hän ei herää?”, Musa sai kysyttyä ja katsoi Riveniin. ”En tiedä, ehkä hän löi päänsä pudotessaan.” Musa kertoi, kuinka kasvi oli tiukentanut otettaan Rivenin ympärillä eikä Riven mahtanut sille mitään vaan oli lopulta tipahtanut tajuttomana maahan. ”Ihme, että hän on vielä elossa”, sanoi Brandon.
”Käännetään hänet selälleen, jotta pystymme kantamaan hänet täältä pois, ellei hän herää”, sanoi Sky ja tarttui Riveniä olkapäistä kiinni. Brandon otti kiinni jaloista ja Nabu avitti heitä kääntämällä Riveniä vartalon kohdalta. ”Varovasti”, sanoi Musa. ”Ei hätää, on melkein parempi, että Riven on tajuton, koska jos hän on saanut vammoja niin hän ei tunne kipua”, sanoi Nabu ja asetti Rivenin yhdessä Skyn ja Brandonin kanssa selälleen. Musa polvistui uudelleen Rivenin viereen, otti tämän pään syliinsä ja silitti tämän hiuksia ja poskea. Musa yritti rauhoittua, mutta hän ei pystynyt pitämään kyyneleitä poissa, jotka valuivat hänen poskiaan pitkin. ”Voi Riven, kuuletko sinä minua?”, kuiskasi Musa, mutta minkäänlaista vastausta tai reaktiota ei tapahtunut. ”Meidän pitäisi lähteä ennen kuin Diana ja muut keijut tulevat takaisin”, sanoi Tecna ja katsoi teknistä laitettaan yrittäen paikantaa Dianan olinpaikkaa. ”Olet aivan oikeassa Tecna, on parasta lähteä ennen kuin on liian myöhäistä”, jatkoi Nabu ja katsoi Musaan odottaen Musan hyväksyntää. ”Mutta... en tiedä...”, sanoi Musa ja piti Rivenistä tiukemmin kiinni. ”Ei hätää Musa, minä ja Brandon kannamme Rivenin varovasti turvaan täältä”, vastasi Sky ja väläytti Musalle rohkaisevan hymyn. Kaikki muutkin hymyilivät ja Musa hymyili takaisin heille.
”Riven, en tiedä kuuletko sinä minua tai ketään muutakaan täällä, mutta meidän on nyt lähdettävä. Sky ja Brandon huolehtivat sinut turvaan täältä. Sinulla ei ole mitään hätää ja minä olen koko ajan sinun kanssasi”, sanoi Musa ja silitti Rivenin tukkaa. Sitten hän laski päätään alemmas kohti Rivenin kasvoja. Musa painoi lempeästi omat huulensa Rivenin huulille ja suuteli häntä. Yhtäkkiä Musa tunsi, kuinka suudelmaan vastattiin ja hänen sulkeutuneet silmänsä rävähtivät auki. Musa vetäytyi hitaasti taaksepäin nähdäkseen Rivenin kasvot paremmin. Silloin Riven avasi silmänsä ja katsoi heti ensimmäiseksi Musaan, joka oli hänen yläpuolellaan. Musan huulet värisivät ja hänen silmänsä alkoivat täyttyä kyyneleistä ja pari kyyneltä valui jo hänen poskeaan pitkin. Muutkin olivat huomanneet Rivenin heräävän ja kerääntyivät tämän ympärille antaen hänelle kuitenkin tilaa. ”Kyllähän sinun heräämistä saikin odottaa jo vaikka kuinka kauan”, sanoi Sky iloisen pilkallisesti ja väläytti hymyn. Riven vastasi tähän antamalla Skyille virnistyksen sitten hän käänsi katseensa taas Musaan. ”Ei mitään hätää Musa, kaikki on ihan kunnossa, minä olen ihan kunnossa”, sanoi Riven ja hymyili Musalle lempeästi. Musa pyyhkäisi kyyneleet silmiltään ja naurahti.
”On kai aika nostaa kytkintä ja lähteä tältä pahaiselta saarelta”, sanoi Riven ja alkoi nousta istumaan, mutta samassa hän karjaisi tuskaisesti, otti kyljestään kiinni ja kaatui takaisin Musan syliin. ”Mikä hätänä?”, kysyi Musa hätääntyneenä. Riven köhi hetken ja yritti hengittää, jotta kipu lakkaisi. ”Ei mikään, kaikki on ihan hyvin, sattuu vaan vähän kylkeen”, hän sanoi vetäen ilmaa keuhkoihinsa raskaasti. ”Musa laittoi kätensä varovasti Rivenin kyljelle ja tunnusteli sitä. ”Aih!”, huudahti Riven uudestaan kivusta. ”Sinulta on tainnut murtua kylkiluu”, sanoi Nabu ja otti Riveniä olkapäistä kiinni. ”Odotahan niin autamme sinut pystyyn. Tämä saattaa vähän sattua, mutta sitten sinun on paljon helpompi olla, kun olet päässyt jaloillesi”, hän jatkoi. Sky tuli Nabun avuksi ja yhdessä he nostivat kivusta huutavan Rivenin ylös. Sky otti Rivenin käden hartioilleen ja tuki tätä, kun he lähtivät ulos tyrmästä.
Lyhyen kävelymatkan jälkeen he löysivät Dianan keijuineen. He olivat taistelemassa salametsästäjiä vastaan, jotka olivat kaatamassa luvatta puita. Keijut olivat alakynnessä, joten Bloom, Musa, Stella, Flora, Tecna ja Layla lähtivät keijujen ja Dianan avuksi ja pojat lähtivät salametsästäjien kimppuun. Sky oli jättänyt Rivenin odottamaan syrjään. Tytöt veivät keijut turvaan ja kun he huomasivat, että vaara oli heidän osaltaan ohi, he alkoivat puhua asioita selviksi. Sillä välin pojat taistelivat metsästäjiä vastaan ja onnistuivat jo sitomaan osan heistä kiinni. Kukaan ei kerenny kiinnittää huomiota kahteen pahantekijään, jotka olivat huomanneet heikon Rivenin metsän reunalla ja olivat lähteneet häntä kohti. Riven huomasi miehet ja otti miekkansa esiin. Miehet juoksivat kohti Riveniä omat aseensa käsissä. Riven kohotti vaistomaisesti miekkaansa kohti miehiä ja otti askeleen heitä päin. Mutta samassa Riven tunsi tuskaisen viiltävän kivun kyljessään. Häneltä tippui miekka maahan, kun hän otti kyljestään kiinni, jotta kipu lievittäisi. Riven oli aivan alakynnessä ja perääntyessään hän kaatui ja juuri kun miehet olivat iskemässä häneen kiinni, lensi kaksi kookospähkinää suoraan miehien takaraivoon ja he kaatuivat tajuttomina maahan. Riven katseli tapahtumaa kummissaan, kunnes huomasi Timmyn, joka heilutti voitokkaasti ritsaansa ja nauroi.
Kaikki kaksitoista kaveria kävelivät kohti alustaan, jolla he pääsisivät takaisin kotiin. Asiat Dianan kanssa oltiin saatu selvitettyä, metsästäjät oli saatu sidottua ja Diana oli luvannut hoitaa heidät pois saarelta. Kukin tytöistä käveli poikaystävänsä rinnalla aluksen sisään ja Musa auttoi Rivenin aluksen perällä olevalle tasolle pitkälleen. Itse hän istuutui Rivenin viereen ja otti tämän pään syliinsä. Alus nousi ilmaan ja lähti matkaan. Musa katsoi Rivenin silmiin ja hymyili tälle. Riven hymyili Musalle vastaukseksi. ”Onko sinun hyvä olla?, kysyi Musa. ”On”, vastasi Riven. Musa laittoi kätensä Rivenin rinnalle ja Riven otti sen omiin käsiinsä ja hyväili sitä. Musa vuorostaan leikitteli Rivenin hiuksilla. Kummatkin olivat aivan hiljaa ja yhtäkkiä ilmakuoppien takia alus alkoi tehdä hyppyliikkeitä ja koko alus tärisi. Musa otti tiukemmin kiinni Rivenistä, joka tuskasteli tärinän aiheuttamasta kivusta. ”Yritä kestää Riven!”, sanoi Musa mahdollisimman rauhallisesti, mutta hänen äänestään tunnisti huolen. Musan ei ollut helppo nähdä Rivenin kärsivän. Hän oli jo aiemmin meinannut menettää Rivenin, eikä hän halunnut kokea sitä enää uudestaan. Siksi kärsivän Rivenin näkeminen koski häneen niin paljon. Viimein tärinä loppui ja sekä Musa että Riven huokaisivat. ”Onhan kaikki hyvin siellä takana?”, kysyi Sky. ”Kaikki ok”, vastasi Riven.
”Onko kaikki hyvin Musa, miksi sinä näytät noin surulliselta?”, kysyi Riven nähdessään Musan, jonka katse oli jossain kaukana. Musa havahtui ja katsoi Riveniin. ”Ei minulla ole mitään hätää, mutta..”, Musa keskeytti ja käänsi katseensa pois Rivenistä. ”Mutta mitä?”, Riven jatkoi, otti kiinni Musan leuasta ja käänsi tämän kasvot takaisin omiinsa. Musa empi, mutta päätti sitten jatkaa lausettaan huokaisten. ”Minun vaan on niin vaikea nähdä sinut tässä tilanteessa. En halua enää nähdä sinun kärsivän, koska..”. Musa keskeytti hetkeksi. Hän yritti pitää tunteensa kurissa, mutta ei onnistunut ja pieni kyynel vierähti hänen poskelleen. ”..koska sinä olet minulle niin tärkeä, enkä halua enää pelätä menettäväni sinua.” Riven katsoi Musaan, laittoi kätensä tämän poskelle ja sanoi ”Sinä et tule ikinä menettämään minua, enkä minä sinua. Kaikki on ihan hyvin, ei yksi kylkiluun murtuma minua tapa”. Musa katsoi Rivenin silmiin, jotka olivat hänen alapuolellaan ja sanoi ”Lupaatko?” ”Tule tänne”, Riven sanoi ja veti Musan päätä lähemmäs omaansa. Musa siirti kätensä Rivenin poskella ja siirtyi niin lähelle Riveniä, että tunsi tämän kuuman hengityksen. Sitten hän painoi huulensa Rivenin lämpimille huulille, jotka olivat vahvat, mutta lempeät. He suutelivat pitkään, lempeästi ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Toiset huomasivat Musan ja Rivenin ja hymyilivät toisilleen virnuillen. Suudelman loputtua he jäivät hyvin lähelle toisiaan ja Riven kuiskasi Musalle ”Minä lupaan!” ”En minä sentään uskonut tämän olevan mikään hellyydenosoituspaikka”, kuului Stellan ääni. Musa nousi pystyyn ja katsoi nauravasti Stellaa, joka katsoi nauravin silmin Musaan. ”Ehkä tosiaan pitäisi koettaa valita jokin vähän romanttisempi paikka”, vastasi Musa ja katsoi sitten taas Riveniin, joka oli hieman punastunut tilanteesta. ”Minä rakastan sinua Riven!”, Musa kuiskasi. ”Niin minäkin sinua, Musa”, Riven vastasi hymyillen.
Poikien asunnolla pojat vaihtoivat nopeasti vaatteet ja menivät sitten olohuoneeseen tyttöjen luokse. Musa tuki Riveniä, tämän kävellessä huoneeseensa vaihtamaan vaatteita. Riven tunsi, kuinka hengittäminen alkoi käydä joka askeleella vaikeammaksi. Hänestä tuntui, ettei hän jaksaisi enää pitää ruumistaan koossa, niin kovasti hänen vammoihinsa koski. Riven tunnetaan porukan jääräpäänä, joka tuli nytkin todistettua, sillä hän yritti olla välittämättä kovasta tuskasta, joka kumpusi hänen ruumiistaan. Ennen kaikkea hän ei halunnut huolestuttaa Musaa enää yhtään enempää, oli siis parasta vain kestää ja esittää urheaa. Mutta juuri uhkarohkeutensa takia hän oli joutunut aikaisemminkin monenlaisiin vaaroihin ja tiukkiin tilanteisiin, aivan kuten nytkin.
”Kiitos Musa! Sinä voit mennä nyt, minä saan kyllä itse vaihdettua vaatteet”, Riven sanoi, kun he olivat tulleet huoneeseen. ”Älä nyt hulluja puhu Riven. Kyllä minä näen, ettet sinä ole kunnossa”, sanoi Musa, mutta Riven katsoi häneen hieman tuimana ja sanoi ”Ole kiltti ja mene nyt vaan”. Musa tiesi tuon katseen, eikä hänelle jäänyt vaihtoehtoja. Hän tiesi, kuinka äkkipikainen Riven osaisi olla. Vaikka Musa yleensä uskalsi sanoa Rivenille suoraan, tällä kertaa hän tiesi, että parasta olisi tehdä niin kuin Riven sanoi. ”Hyvä on”, Musa vastasi ja käveli ulos huoneesta. Musan mentyä Riven seisoi hetken paikallaan, mutta otti sitten kaksin käsin tukea työpöydästään ja hengitti raskaasti. Riven ei halunnut, että Musa näki, kuinka häntä koski, mutta aivan yllättäen Riven tunsi, kuinka joku laittoi kätensä hänen harteelleen. ”Ei sinun tarvitse esittää urheaa minulle Riven, se ei ole tämän arvoista”, sanoi Musa hiljaa. Riven sulki silmansä tiukasti yhteen ja huokaisi raskaasti ”Tiedän!”
Musa auttoi Rivenin taistelupuvun pois hänen päältään. Rivenin ylävartalon paljastuttua, Musa henkäisi ja katsoi Rivenin silmiin, jotka olivat täynnä kipua ja tuskaa. Rivenin koko ylävartalo oli täynnä tummia mustelmia. Suurin osa oli kylkien kohdalla, mutta niitä löytyi myös käsivarsista ja selästä. ”Riven”, Musa
sanoi ja laittoi kätensä Rivenin paljaalle iholle, tunnistellen mustelmia. ”Et sanonut, että sinua sattui näin paljon”, Musa sanoi ja katsoi Riveniin vihaisesti. Riven huokaisi, otti teepaidan, liivin ja housut tuolilta ja puki ne päälleen. Sitten hän lähti kävelemään huoneesta pois. Musa seisoi paikoillaan ja katsoi hänen peräänsä. ”Sinun pitää mennä lääkäriin”, Musa sanoi viimein. Riven pysähtyi ja Musa käveli hänen rinnalleen. Riven tiesi, ettei muuta vaihtoehtoa ollut, joten hän antoi Musan ottaa itsestään kiinni.
Lääkärissä lääkäri käski Rivenin ottaa paidan pois, jotta hänen yläruumiistaan voitaisiin ottaa röntgenkuvat. Riven makasi lääkäritasolla ja lääkäri laittoi hänen vartalon päälle röntgenlaitteen. Kun kuvat oli otettu, lääkäri laittoi ne valoseinälle ja oli kovin yllättyneen näköinen. ”Kuten huomaatte niin Rivenin vasemman puoleiselta kyljeltä on katkennut kaksi kylkiluuta ja yksi on murtunut. Oikealla puolella on yksi katkennut ja ja yksi murtunut kylkiluu. Lisäksi selän kummaltakin puolelta on murtunut yhdet kylkiluut. Eli yhteensä Riveniltä löytyy kolme katkennutta kylkiluuta ja neljä murtunutta. Ihmettelen kyllä kovasti mitä olet tehnyt ja vielä enemmän sitä, miten olet pysynyt kasassa”, lääkäri sanoi ja katsoi vuorotellen Riveniä ja Musaa. ”Sanotaanko, että jäin puristuksiin, kun siirsimme poikien kanssa raskaita tavaroita”, Riven sanoi. ”Olkoon kuinka vain, niin tässä ei auta nyt mikään muu kuin, että minun on aseteltava luut paikoilleen käsin.” ”Ja mitähän se käytännössä tarkoittaa?”, kysyi Musa. ”Minun on paineltava luita ja siirrettävä niitä niin, että ne pääsevät luutumaan kunnolla takaisin paikoilleen”, lääkäri sanoi. Musa tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi tykyttää hirveää vauhtia ja hän laittoi kauhistuneena kätensä suunsa eteen. ”Tämä ei ole mitään kaunista katseltavaa, joten voisi olla ehkä parasta että odotat huoneen ulkopuolella”, sanoi lääkäri.
Musa katsoi Riveniä, otti tämän kädestä kiinni ja vastasi sitten ”Ei, minä jään, en voi jättää Riveniä yksin.” ”Selvä”,vastasi lääkäri. ”En anna sinulle mitään puudutusta, koska se ei auta mitään. Saat operaation jälkeen kipulääkettä, joka voi olla hyvinkin tarpeen. Nyt vain hengittelet rauhassa”, lääkäri sanoi ja aloitti toimenpiteensä. Musa piti Rivenin kädestä kiinni. Kun lääkäri alkoi tunnustella Rivenin luita ja painella niitä, Riven yritti aluksi olla huutamatta tuskasta, mutta kipu kävi tuskallisemmaksi kuin hän ikinä oli kuvitellut. Musa laittoi toisen kätensä Rivenin pään päälle ja silitteli tämän hiuksia rauhoittaakseen häntä. Riven huusi tuskasta, kun lääkäri siirtyi hänen vasemmalle puolelleen ja alkoi etsiä, siirrellä ja painelle katkenneita kylkiluita. Riven puristi aina tiukasti Musan kättä kun lääkäri painoi luun paikoilleen. ”Hyvin menee Riven, ei mitään hätää, kohta se on ohi”, Musa sanoi ja yritti olla itkemättä. Niin kovasti häneen koski, kun hän näki Rivenin kärsivän. Viimein lääkäri oli saanut aseteltua etupuolen luut ja hän alkoi laittaa iholle teippejä tiuaksti kiinni, jotta luut pysyisivät paikoillaan. Riven hengitti raskaasti ja Musa silitti hänen päätään ja sitten hänen poskeaan ja viimein hän laittoi huulensa Rivenin huulille. Rivenin hengitys rauhoittui ja hän sai muuta ajateltavaa, mikä olikin ollut Musan tarkoitus. Parin pusun jälkeen he katsoivat toisiaan silmiin ja Riven sanoi hymyillen ”Kiitos Musa!” Musa hymyili ja auttoi Rivenin lääkärin kanssa istumaan lääkäritason reunalle. Nyt oli vuorossa selän puoleiset luut. Musa seisoi Rivenin edessä, katsoi tätä silmiin ja piti hänen käsistään kiinni. Riven irvisteli kivusta, mutta tällä kertaa hän ei huutanut. Viimein lääkäri sitoi Rivenin ympärille tiukan siteen, joka pitäisi kylkiluut paikoillaan. ”Pidä tätä sidettä kolmen kuukauden ajan niin luut kerkeävät luutua entiselleen”, lääkäri sanoi ja sitten Musa ja Riven lähtivät.
Musan ja Rivenin palattua poikien asuntoon, ei siellä ollut ketään muita. ”Ketään ei taida olla kotona”, sanoi Riven ja istuutui hitaasti sohvalle. Lääkärin laittama side oli niin tiukalla, että Riven pystyi kävelemään jo paljon paremmin kropan pysyessä kasassa, mutta silti liikkuminen ja asennon vaihtaminen oli vaikeaa ja kivuliasta. Musa haki keittiöstä vesilasin, istuutui Rivenin viereen ja antoi hänelle vesilasin ja kipulääkettä. Riven otti lääkkeen ja laittoi sitten lasin pöydälle. Musa käpertyi varovasti Riveniä vasten ja painoi päänsä tämän olkapäälle. Riven kietaisi kätensä Musan ympärille. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan ja hetken aikaa koko talo oli aivan hiljainen. Musa siirti kättään hitaasti Rivenin voimakkaan rinnan päälle ja alkoi piirtää sormellaan siihen pieniä kuvioita. Riven pysäytti Musan käden ottamalla sen omaan käteensä. Musa käänsi katseensa Riveniin ja he katsoivat toisiensa sinisiin silmiin pitkään. Musa rakasti Rivenin sinisiä silmiä, hän rakasti Rivenin hymyä ja hänen toista puoltaan, joka oli hyvin lempeä ja lämmin. Riven osasi olla todella kylmä ja välinpitämätön, mutta Musa tunsi Rivenin sisäisen puolen, joka oli jotain sanoin kuvailematonta. Musa tiesi, että kuka tahansa, joka saisi tietää Rivenin toisen puolen, antaisi anteeksi tämän kylmälle ja itsekkäälle ulkokuorelle.
Musa halusi tuntea taas tuon lämmön, jonka hän tiesi piilevän syvällä Rivenin sisällä. Juuri silloin Riven siirsi kätensä Musan poskelle ja liikutti sormiaan pitkin Musan poskea alas kaulaan, korvan taakse, leualle ja viimein tämän huulille. Musa tunsi, kuinka hänen sydämensa alkoi sykkiä nopeammin ja nopeammin. Hänen hengityksensä melkein pysähtyi. Riven tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, antoi sormiensa valua Musan kaulalle ja samalla hän painoi huulensa Musan huulille. Musa siirsi kätensä Rivenin niskalle. Suudellessaan Riveniä, Musa tiesi aina, että Riven oli hänelle se oikea. Riven suuteli Musaa lujemmin ja Musa vastasi siihen. Musa nousi ylemmäksi, laittoi kätensä Rivenin hartioille ja nousi istumaan tämän syliin, jonka aikana Riven siirti omat kätensä Musan vartalolle. Musa irrottautui hitaasti suudelmasta ja katsoi syvälle Rivenin silmiin. ”Ei yhtään paha, olen tainnut opettaa sinut aika hyväksi suutelijaksi”, Musa sanoi hymyillen hieman ivallisesti. ”Ehkäpä minun pitäisi opettaa sinulle sitten jotain muuta”, vastasi Riven kohottamalla hymyillen toista kulmakarvaansa. Musa siirtyi varovasti niin lähelle Riveniä, että hän tunsi Rivenin vahvan rinnan allaan. ”Ehkä”, hän vastasi ja suuteli Riveniä uudestaan.
Molemmat nousivat ylös ja kävelivät hitaasti kohti Rivenin huonetta, yhä suudellen ja tiiviisti kiinni toisissaan. Huoneessa Riven laittoi oven kiinni, käänti Musan ovea kohti ja painoi hänet sitä vasten. Musalla ei ollut pakotietä, hän oli tiiviisti suljetun oven ja Rivenin välissä, eikä hän tarvinnut mitään pakotietä. Musa laski kätensä Rivenin harteilta tämän rinnalle, josta ne laskeutuivat alemmas Rivenin vatsalle ja varovasti kylkiä pitkin selälle. Riven astui vielä lähemmäksi Musaa ja puristi hänet tiukemmin itseään vasten. ”Ei kai tämä tee kipeää?”, Musa kysyi, kun hän oli aivan kiinni Rivenissä ja tämän ruhjoutunutta ja sidottua kehoaan vasten. Riven silitti Musan poskea ja sanoi ”Ei, sinä olet niin hento, ettet sinä pystyisi satuttamaan minua. Tahdon olla vain mahdollisimman lähellä sinua, koska sinä parannat minut läheisyydelläsi”, Riven vastasi ja antoi Musalle pienen lempeän suudelman.
Riven päästi Musan ja he kävelivät yhdessä Rivenin sängylle. Musa auttoi Rivenin makuulleen ja meni sitten itsekin makuulle hänen viereensä. Musa laittoi kätensä Rivenin keholle ja siirteli sitä ylhäältä alas, tuntien siteiden kireyden Rivenin ympärillä. ”Miltä tuntui, kun se kasvi kietoutui ympärillesi etkä päässyt minnekään?”, Musa kysyi. ”Hmm, ensiksi se ei tuntunut kovin pahalta, mutta sitten kun kasvi alkoi tiukentaa otettaan niin paljon, että oli jo vaikea hengittää, olo tuntui hyvin epämukavalta ja oikeastaan jopa hyvin tuskaiselta. Kun sitten kuulin kovan napsahduksen, jonka tunsin tulevan itsestäni, en voinut enää pyristellä päästäkseni pois, niin kova kipu oli. Mutta yhtä tuskallista oli nähdä ja tuntea, etten voinut auttaa sinua”, Riven vastasi. ”Miksi kysyit?”, hän jatkoi. ”Halusin tietää, koska minustakin tuntui hyvin tuskalliselta nähdä sinut pulassa, enkä pystynyt tekemään mitään...”, Musa sanoi. ”Hei, eikös me jo sovittu, ettei meidän tarvitse puhua siitä enää”, sanoi Riven ja otti Musan leuasta kiinni. ”Turha repiä auki vanhoja haavoja”, hän sanoi ja väläytti hymyn, joka sai Musan aina hymyilemään ja unohtamaan murheet. ”Musa sipaisi sormellaan Rivenin poskea, vei sen vuorostaan Rivenin leualle ja siitä huulille. ”Minä rakastan sinua Riven niin paljon, etten halua nähdä sinun enää joutuvan kuoleman vaaraan. Jos lupaat sen, niin minä lupaan olla aukomatta kipeitä haavoja”, sanoi Musa. ”Hyvä on!”, vastasi Riven.
Riven kierrähti Musan päälle ja suuteli tämän huulia niin intohimoisesti, ettei Musa ollut koskaan aikaisemmin tuntenut vastaavaa. Kumpikin haroi toistensa hiuksia. Riven suukotteli vielä Musaa korvan takaa, hänen kaulaansa ja viimeiseksi rintakehää. Sitten hän siirtyi takaisin Musan viereen ja katsoi häneen pieni pilkan vilke silmissä. Musa oli aivan sanaton. ”Et tainnut osata odottaa tuota”, sanoi Riven ja naurahti. ”Se oli... ihanaa...”, Musa sai sanottua. Riven naurahti uudestaan ja veti Musan tiiviisti itseensä kiinni. Musa tunsi olonsa hyvin onnelliseksi, painoi päänsä Rivenin rintaa vasten ja sulki silmänsä. ”Olet minulle rakas Riven!”, hän sanoi. ”Minäkin rakastan sinua Musa”, sanoi Riven vastaukseksi ja antoi pusun Musan otsalle.
Kiva nähdä, että tarinalla on jo näin paljon katsojia/lukijoita. Ottaisin mieluusti vastaan kaikennäköistä palautetta tarinasta. Pienikin kommentti on tervetullutta, eikä sen kirjoittamiseen tarvitse muuta kuin keksiä itselleen nimimerkki. :)
toi on ihana!!!
Kaikkia ei voi aina miellyttää, kun yksi miinuskin on tullut. Olisi kiva tietää, että mikä tarinassa ei ole ollut hyvää. Toivottavasti ihanat lukijat kirjoittaisitte myös kommentteja. Niin positiivisia kuin mikä ettei sitten vaikka negatiivisiakin. :)
surkeeta, mun tarinat on paljon parempia