Eli oon 15 vuotias poika ja kavereita löytyy tosi paljon, mutta tosi moni heistä on niin lapsellisia joten en halua olla niiden kanssa kauheasti. Sitten pieni osa kavereistani on siedettäviä, mutta he ovat melkein koko ajan mökeillänsä tämän kesän. Parhainta seuraa ovat isoveljeni kaverit, jotka ovat täysi-ikäisiä (18v) joita en näe niin usein. Sitten vanhemmat hluavat minun menevän ulos ja tekemään jotain kavereiden kanssa. Vastaan heille, että kaikki ovat mökeillä tai liian tylsää seuraa, mutta he eivät kuuntele vaan sanovat samaa seuraavana päivänä. He tuntevat muka syyllisyyttä myös jos eivät koita pakottaa minua uimaan tai lenkkeilemään isoäitini ja pikkuveljeni (5v) kanssa. Joten mitä voisin sanoa vanhemmilleni. vaikka he eivät kuitenkaan täysin kuuntele
Mitä teen?
pallokalo
1409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen 17v tyttö, ja minulla ei ole muita omanikäisiä kavereita kuin poikaystäväni. Kaikki kaverini ovat 19,20 tai 20 vuotiaita, jotka ovat kaikki poikia. Olen koko pienen ikäni kasvanut veljieni kanssa, joiden kautta nämä tuttavuudet tuleekin. Kahdeksannella luokalla en pyörinyt juuri enää ollenkaan ikäisteni kavereiden kanssa, vaan aina näiden vanhempien, ja veljeni lähti opiskelemaan niihin aikoihin toiselle puolelle suomea, ja ystävystyin hänen parhaan kaverinsa kanssa niin hyvin, että me olemme nyt "bestiksiä." Luulen että kannattaisi sanoa vanhemmillesi suoraan, että viihdyt enemmän heidän kanssaan, ja teillä on yhdessä enemmän mielekkäämpää tekemistä kuin oman ikäistesi kanssa, vaikka esim. koulussa se ei juurikaan auta koska vanhemmat kaverisi ei ole siellä. Jos vanhempasi eivät kuuntele/ymmärrä, seuraavan kerran sanot yrittäneesi selittää heille asiaa, ja omasta kokemuksesta kyllä omanikin vähän katsoivat kenen kanssa pyörin, kun veljillä ja itsellä täysin samat kaverit, mutta kyllä ne siihen tottuu. Toivottavasti sinunkin porukat ymmärtää. :-)