Siitä on jo pian 10 vuotta. Lähtösi tuli yllättäen, kuulin siitä yhtäkkiä. En ehtnyt varautua siihen yhtään. Onks se totta? Äiti nyökkäsi päätä. Minä koitin huutaen juosta omaan huoneeseeni mutta äiti tarttui kädestä, halasin häntä ja minä huusin ja itkin.. ei se voinut olla totta. Luulin että koiramme olisi ja pysyisi mutta syöpä voitti.
Sinua ei ollutkaan enää. Miten voi olla niin ettei sinua vain enää ole? Lähdit.. et kuitenkaan kauas vaan tarkkailet minua joka päivä.
Sattuu.. vieläkin näin melkein 10 vuoden jälkeen. Miten voi joku olla näin rakas ja jotakuta näin mahdottoman ikävä.. suuri kaipaus. Kyyneleet virtaa nyt eikä loppua ei näy. Vaikka nyt itkenkin niin tiedän että sulla on nyt hyvä olla.
Muistan, kun vein sinua lenkille metsään, kahdestaan ihmeteltiin pellolla tätä niin erikoista elämää.
Muistan kun olit sokealle kissalle kiltti mutta muut kissat sai pihalta lähtöpassit.
Olit kaikille niin kiltti ja ihana paitsi sille naapurin juopolle murisit ja hyvä niin.
Anteeksi etten saanut mahdollisuutta sanoa hyvästejä mutta tiedän ja ymmärrän vanhempiani, se olisi vain ollut entistä vaikempaa.
Ajan kanssa helpottaa.. mutta kuinka pitkä se aika oikein on. Toisen koiran aion hankkia n. puolen vuoden päästä kun omaan asuntoon muutan. En silti unohda sua koskaan. Kukaan tai mikään ei sinua korvaa, koskaan. Vielä nähdään, rakas hassunassu. Hirveä ikävä ja kaipaus vieläkin melkein 10 vuoden jälkeen.
Lepää rauhassa kömpelö karvakasa, jos parempaa koiraa lähtisi etsimään niin tuloksena olisi vain kipeät jalat.
Sinua ei ollutkaan enää. Miten voi olla niin ettei sinua vain enää ole? Lähdit.. et kuitenkaan kauas vaan tarkkailet minua joka päivä.
Sattuu.. vieläkin näin melkein 10 vuoden jälkeen. Miten voi joku olla näin rakas ja jotakuta näin mahdottoman ikävä.. suuri kaipaus. Kyyneleet virtaa nyt eikä loppua ei näy. Vaikka nyt itkenkin niin tiedän että sulla on nyt hyvä olla.
Muistan, kun vein sinua lenkille metsään, kahdestaan ihmeteltiin pellolla tätä niin erikoista elämää.
Muistan kun olit sokealle kissalle kiltti mutta muut kissat sai pihalta lähtöpassit.
Olit kaikille niin kiltti ja ihana paitsi sille naapurin juopolle murisit ja hyvä niin.
Anteeksi etten saanut mahdollisuutta sanoa hyvästejä mutta tiedän ja ymmärrän vanhempiani, se olisi vain ollut entistä vaikempaa.
Ajan kanssa helpottaa.. mutta kuinka pitkä se aika oikein on. Toisen koiran aion hankkia n. puolen vuoden päästä kun omaan asuntoon muutan. En silti unohda sua koskaan. Kukaan tai mikään ei sinua korvaa, koskaan. Vielä nähdään, rakas hassunassu. Hirveä ikävä ja kaipaus vieläkin melkein 10 vuoden jälkeen.
Lepää rauhassa kömpelö karvakasa, jos parempaa koiraa lähtisi etsimään niin tuloksena olisi vain kipeät jalat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella koskettava kirjoitus... Näkee että on tunteella kirjoitettu. :) Voimia sinne.