Olisin vaan halunnut kysyä, miten te muut jaksatte ja selviätte kun tuttavat ja ystävät sikiää. Meillä on lapsettomuutta takana kaksi vuotta ja missään vaiheessa ei tietysti ole ollut kovin helppoa, toisten raskauksiin on hieman helpompi suhtautua kuin joidenkin toisten. Vauvoja on tuttavapiiriin siunaantunut varsin tasaisella, jokseenkin kiihtyvällä tahdilla, ja nyt on tilanne se, että kuluneen kahden-kolmen kuukauden aikana vauvauutisia on tullut viideltä parilta. En tunne enää kuin yhden pariskunnan joka jollain tavalla edes liikkuu samoissa piireissä kenelle ei tule lasta ja he eivät vielä yritä. Voiko tää ihan totta olla ihan normaali tilanne? Miten teillä muilla, onko teillä lapsettomia ystäviä kenen kanssa voitte näitä juttuja jakaa? Mulla alkaa ainakin tulla raja vastaan vauva-vaippa-puklu-imetys-raskaus-keskusteluissa. Pää vaan hajoo. Ja sosiaalisesti alkaa elämä olla aika ahdistavaa ja rajoittunutta. liki 10 vauvaa samana vuonna on vähän liikaa. ja loppuvuonna on vielä tulossa (näillä tiedoilla) neljään perheeseen.
miten jaksaa kun tuttavat sikiää?
haikaralle navi
161001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
järjetöntä ,että jokaisella pitäisi olla lapsi
kyllähän mieli tietysti saa olla,mutta keinoja kaihtamatta pakko saada lapsi
aika omituista minusta
niin ja turha tulla sanomaan ,että nainen on luotu siihen
tekis tällekkin maapallolle hyvää muutama sata miljoonaa lasta/ihmistä vähemmän
ainakaan sinulla. Olisi hyvä jos maailmassa olisi vähemmän kaltaisiasi tuomitsevia, loukkaavia ja riidanhaluisia ihmisiä. Kaikilla olisi mukavampaa. Selkeästi olet tullut elämässä päähänpotkituksi, kukaan kenellä on hyvä olla ei kirjoittele toisten suruun tuollaisia kommentteja. Ikävää, että olet ihmisenä niin heikko, ettet ole kyennyt omia vastoinkäymisiäsi käsittelemään ja kääntämään voitoksi, vaan olet jäänyt matelemaan samalle tasolle kuin sinua potkineet ihmiset.
Sinulle aloittaja; En valitettavasti osaa antaa yhtään vinkkiä mikä helpottaisi. Uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu, ja tilanteesi ei ole helppo. Elämä ei ole reilua eikä helppoa, vaikka sen toteaminen ääneen ei sinänsä mitään auta. Toivon sinulle onnea, ja toivottavasti saat vielä syliisi kaipaamasi lapsen.
Aika omituista luulla että joku haluaa lasta vain siksi että muillakin on? Itselleni on ainaki aivan sama vaikka kenelläkään muulla ei olis lasta, se ei tippaakaan vähentäis mun halua tulla äidiksi! Äitinä oleminen on toisille kutsumus, ihan samalla lailla kuin jollekin elämän tarkoitus on tehdä jotain tiettyä ammattia tai kunnon ura.
Siinä olen samaa mieltä että lapsia ei tosiaan kaikille tarviis antaa, paljon on niitä jotka ei osaa/pysty huolehtimaan ja "vahinkolapsia" tai alkoholistien ja narkkareiden lapsia. Mutta miksi ihmeessä se "karsiminen" pitäisi aloittaa niistä ihmisistä jotka todella haluavat lapsen ja ovat valmiita siihen sitoutumaan ja lapsesta huolehtimaan tai niistä joille äitiys on elämän tarkoitus. Ja tässäkohtaa turha on tulla selittämään mitään mistään evoluutiosta ja luonnonvalinnasta. HA! Mitä evoluutiota se on, missä piripäät sikiää ja terveet ihmiset ei? Käänteistä evoluutiota ehkä. Noin lajin selviytymistä ajatellen...
"ei ainakaan sinulla"
oho olipas pahasti sanottu,kukas se nyt on tuomitseva,loukkaava?
eiköhän täällä maailmassa todellakin ole ihan tarpeeks ihmisiä
ettei niitä tarvi tehdä lisää oli sitten kutsumus tahi ei
ja kirjoituksessa ei todellakaan ollut mitään riidanhakua
oma mielipide asiaan
nykyaikana ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan
niin paljon on yh-ihmisiä (se ei kuitenkaan ole tarkoitus? )
eli ei osata pitää huolta suhteesta,saatika sitten lapsesta,eron tullessa lapsesta ei enää välitetäkkään
sorry vaan näin on asiat,tiedä missä planeetalla sinä elät oikein.
se että on "valmis sitoutumaan ja kaikkee tollasta"
ei tarkoita sitä että olisi hyvä vanhempi,hyvä geenit
"kaikkihan on valmiita sitoutumaan" vaikka nuorella iällä haluaisi vanhemmaksi ja olisi varma että on hyvä vanhempi ei tarkoita että olisi sitä,kuten niin monesti ollaan nähty.
ihmiskunta rappeutuu johtuen siitä että heikot yksilöt voivat myöskin lisääntyä
ja lapsettomat ihmiset tekevät lapsia vaikka millä keinoin ,eli siirtävät huonoja geenejään eteenpäin
vaikka luonto olisi päättänyt että tämän yksilön geenit ei olisi niin hyvä jatkua
jos eläimet sikiäsi samalla periaatteella kuin ihmiset(siis heikot) niin ei kait moisia elukoita olisi kohta enää jäljelläkään?
Varsinaisia luonnontieteilijöitä täällä! Vai että heikot geenit lapsettomuuden taustalla!
Sisareni kärsii lapsettomuudesta. Meillä molemmilla muilla sisaruksilla on kolme lasta. Myös hänen puolisonsa sisaruksilla on lapsia. Meidän lähisuvussamme ei ole juuri lainkaan perinnöllisiä sairauksia, ellei toisen isoäidin kohonnutta kolesterolia lasketa. Ei siis sydän- eikä verisuonisairauksia, ei diabetestä, ei reumaa, ei astmaa, ei itseasiassa edes allergioita. Sukuanamneesin perusteella uskallan siis väittää, että jos geeneistä puhutaan, ne ovat suvussamme jopa keskivertosuomalaista paremmin säilyneet -jonkin onnekkaan sattuman seurauksena ilmeisesti.. Myös sisareni miehen perhe on hyvin pitkäikäistä ja tervettä poppoota sikäli kuin heitä tunnen. Tämän lisäksi sisareni on korkeasti koulutettu kuten muukin sukumme. Tällä perusteella uskaltaisin väittää että "geenien laatu" yltää myös älyn puolelle.
Lapsettomuus on vaikea henkilökohtainen kriisi, joka koskettaa ihmisiä ikään, terveydentilaan, yhteiskunnalliseen luokkaan tai älykkyyteen katsomatta. Moinen pseudotieteellinen ajattelu, että lapsettomuus olisi evoluution tapa "jalostaa" geenejämme on varsin hupaisaa, ja valitettavasti varsin vailla todellisuuspohjaa. Tämänkaltaiseen ajatteluun onkin varsin helppo turvautua, mikäli se on ainut "meriitti", jonka avulla uskotella itselleen omaa geneettistä paremmuuttaan, kun muutakaan ylpeilyn aihetta ei elämässään ole saanut aikaiseksi ja johonkin täytyy tukeutua. Itseäni koko geneettinen priorisointi lähinnä oksettaa, yhtä viehättävää kuin muukin arjalaisuus.
Typerä kommentointisi on ohjannut keskustelun osittain sivuraiteille...Jos tiedä mitä lapsettomuuden tuska on, niin älä tule tänne avautumaan.
Meijän tuttava piirissä on sama tilanne, seittämälle parille/parittomalle on tulossa 9 kuukauden sisällä lapsi ja meille ei. "Vauvakuume" on kova ja toiveet korkealla ja ikää on minulla 24 ja miehellä 28. Yrittämäänkään ei olla päästy koska kun lopetin E-pillerit, ei ole oman kehon toiminta käynnistynyt. Lääkärissä olen käynyt ja kuureja syönyt ja, mutta luonnostaan ei tapahdu mitään.
Itse alan olla jo katkera ja on erittäin vaikeaa olla iloinen toisten puolesta, kun he saavat sen, mitä ite uskaltaa tuskin enää edes toivoa.
Ja tähän varmasti nämä evoluution puolesta puhujat sanovat, että "sun ei oo tarkotuskaan saaja lasta, sä oot heikko, sulla on huonot geenit". Kiitos vaan teille jo etukäteen. Mutta voiko nykyään puhua enää puhtaasta evoluutiosta, koska typerät, mukavuuden haluiset ihmiset ovat halunneet päästä helpolla ja keksineet naisille E-pillerit, jotka sekottaa naisen luonnollisen kehontoiminnan. Ja naisten pitää olla niin typeriä, että niihin sortuvat. Ja onko se oikein et piripäät, kännisekoilijat sikiävät yhen yön jutuista. Ja ihmiset jotka tuskin pystyvät itsestään huolehtimaan, saavat lapsen.
Ei mene tasan onnenlahjat tässä maailmassa.
Ja te kirjoittajat voisitte miettiä, mitä kirjoitatte ja mieluiten olla kirjoittamatta mitään, jos ette ymmärrä aloittajan surua, harmia, katkeruutta, toiveikkuutta, pettymystä, odotusta... ja niitä kymmeniä muita tunteita, joiden välillä seilaa yks jos toinenkin.
Haikaran postia
Toi kuulosta niin tutulle,siis minun kohdalla...
Elikkä suku on pahin... sitä että miksi, miks ja miksi ei lasta...
Kävin 3 inseminaatiota läpi ja sitten olisi ollut vuorossa keinohedelmöitys ja siihen en suostunut...
Unohdimme asian ja 3v kuluttua tulin yllättäen raskaaksi (34v)..
Toivotan teille kovasti voimis ja toivon sydämmestäni että tärppää:))
Itse olen mieheni kanssa käyneet läpi kertaalleen ivf -hoidot. Toisia hoitoja ei ole vielä aloitettu, päätimme pitää vähän pidemmän tauon, koska hoidot ovat sen verran raskaita ja ne rasittivat minua fyysisesti todella paljon olivat henkisesti raskaita molemmille. Itse olen kuitenkin huomannut parhaaksi keinoksi selviytyä lapsettomuudesta puhumalla asiasta avoimesti. En tietenkään kailota asiaa kaikille, mutta jos joku kysyy, miksi meillä ei ole vielä lapsia, olen avoimesti kertonut tilanteesta eli että tarvitsemme (nätisti sanottuna) lääketieteellistä apua raskaaksi tulemiseksi. Lisäksi olen tilanteemme kertonut sisarilleni ja vanhemmilleni, että ei tarvitse kuunnella kyselyjä, koska meille tulee jälkikasvua. Ikää meillä on 33 ja 37.
Ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä tai sitten eivät tiedä miten reagoida asiaan, koska eivät puhu raskaudestaan ja lapsen hoidosta, eivätkä kysy koska me saamme jälkikasvua. Kumpi reagtio sitten on oikea, ei sillä ole minulle oikeastaan väliä. Itselleni asiasta puhuminen on tuonut positiivisena asiana sen, että minulle selvisi, että eräs kaverini "kärsii" samasta asiasta. Joten tiedän, että voin puhua hänelle hoidoista ja tuntemuksista. He kävivät läpi myö hoidot ja heitä onnisti heti ja nyt heillä on pieni poika. Hänen puolestaan pystyn olemaan onnellinen, koska tiedän mitä hän on joutunut kokemaan niin fyysisesti kuin henkisesti ja että lapsi on ollut toivottu.
Eikä siinä mitään, jos jotkut noin 25-vuotiaat terveet elämäntavat omaavat vakituisessa parisuhteessa elävät sikiävät helposti. Se on ihan normaalia. Jotenkin vaan tuntuu, että kuulen koko ajan juttuja yli 30-vuotiaista naisista, jotka ovat vaan päättäneet hankkiutua raskaaksi ja nappaavat jostain miehen tähän tarkoitukseen pahemmin tutustumatta. Sitten raskaus onnistuu 1-3 kierron yrityksen jälkeen...Lisäksi raskaudet tuntuvat onnistuvan tyypeillä, joilla on iän lisäksi ylipainoa, tupakointia, alkoholia ym. rasitteena ja ihmisillä, joiden on vaikea edes kuvitella harrastavan mitään lisääntymiseen johtavaa.
En toivo kellekään mitään ikävää, kuten katkeran sävyisestä alkukappaleesta voisi kuvitella. Toivon ihan oikeasti onnea ja viisautta kasvattaa lasta näille kaikille onnistuneille. Joskus on vaan oikeasti niin hiton vaikea jaksaa, kun näitä vauvauutisia pomppaa puun takaa mitä ihmeellisimmiltä tahoilta...Luulen, että tällainen tässä ketjussa harrastettava vertaistilittäminen saattaa helpottaa jonkin verran.
kun elää omaa elämää ja nuttii siitä. Jos joidenkin elämä liikaa lapsipainotteista, niin ainahan voi etsiä uusia kavereita.
Todellakin pitää nauttia siitä omasta elämästä. Lapsettomuuden kanssa on pakko pärjätä. Elämä on oikeesti ihnaaa kun sen oivaltaa. Parisuhdekkin on perhe ja toisten seurasta voi nauttia ja elää todella täysillä joka suhteessa. Joskus olen miettinyt että elämmämme on ehkä ollut parempi ilman lapsia. Joskus, kun katsoo lähisuvun tai kavereiden lasten hoitoa, niin se on kaukana ruusuisesta. Useinkaan ei jakseta niiden kanssa tai ne on tehty vain velvollisuudesta. Lapsiahan kuuluu tehdä, ainakin osan mielestä. Se on joskus naurettavaa.
Siltähän se vaikuttaa. Että lasten kanssa eläminen on todella hankalaa. Mutta jos vilaukselta näkee sitä lapsiperheen elämää, ei siinä näe kaikkia niitä hyviä puolia. Niitäkin nimittäin on: kun näkee lapsen kasvavan, oppivan uusia asioita jne. Se vaiva, mitä lapsista aiheutuu on kuitenkin aika pieni verrattuna siihen iloon, mitä lapsista tulee. Enkä usko, että kovin moni vanhempi jättäisi apset tekemättä, jos saisi uuden mahdollisuuden. Ei lapsia hankita useinkaan velvollisuudesta, kyllä siihen ihan muut syyt on.
Itse en tiedä vielä koko asiasta mitään, olen vain kuullut tuttavilta hyvistä ja huonoista puolista, mutta uskon ihan täysin, että niitä hyviäkin puolia on paljon. No, parin kuukauden päästä se alkaa selvitä. Elämä ei tule olemaan helppoa, mutta en sitä odotakaan. Olen koko ikäni ollut itsekäs, haluan välillä mahdollistaa jollekin toiselle hyvän elämän. :)
Olen ollut samassa tilanteessa kanssasi ap kirjoittelija. Aloimme yrittämään lasta kun olin 24 eli kohta 10 v sitten :) jotkut kaverit saivat jo toisen kun meillä ei ollu vielä ensimmäistäkään. Toiset raskaudet ärsytti (varsinkin jos tuli vahingossa) ja toiset osasi ottaa edes jollain lailla vastaan, mutta kaikki ne satutti ja kadulla tuli vastaan maha pystyssä olevia, niihin vaan kiinnitti huomiota aikaisempaa enemmän. Se oli raskasta aikaa. Jotkut tiesi tilanteestamme, jotkut ei. Hoidoissa käytiin ainakin 3 v kunnes 5 v yrittämisen jälkeen toinen IVF/ICSI tuotti tulosta. Poika on nyt 4 v. Sen jälkeen yritimme jälleen, ja jouduimme taas turvautumaan hoitoihin ja se onnistui heti, nyt tyttö reilu 1 v. Missään vaiheessa en kyllä vielä menttänyt toivoani vaan uskoin kovasti että meidänkin aika koittaa vielä. Ja usko pois, vieläkin satuttaa ja ärsyttää vauvauutiset, siis sellaiset jotka tulevat vahingossa tai todella nopeesti raskaaksi. Lapsettomuuden leima on varmaan iäinen vaikka omia jo on. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä, muista olla positiivinen!!
Oi... minäkös se tuon viestin kirjoitin? :) Mulla on aivan samanlainen tilanne.. Kun alettiin yrittää ei kellään tutuilla ollut vielä lapsia. Reipas kaks vuotta, niin nyt on kaikilla parhailla ystävillä. Ja kaikki tulleet raskaaksi kun "eivät oikeestaan ees oo viel kunnolla alkaneet yrittää". Mulla ei oo ketään kaverii tässä asiassa jolle voisin avautuu tästä kunnolla. Tykkään ihan hirveesti lapsista ja vietän aikaa ystävien lasten kanssa. Yhden keskenmenon oon saanu ja seuraavana päivänä sisko "lohdutti" kertomalla olevansa raskaana. Mä todella oon onnellinen ystävieni puolesta ja näin pois päin, mutta kaipaan kipeesti kohtalotoveria. Jonka kanssa ei tartte miettii ettei loukkaa jne. Esim kun olin just tehny negatiivisen raskaustestin ja sitten menkat alkoi. Oli todella panostettu asiaan sillä kierrolla. Olin tosi surullinen. Kaveri soitti ja vaikka totesin olevani surullinen jatkoi selitystä niin omasta kuin yhteisen ystävän lapsesta jne.... ei siinä tuntunu siltä et vois alkaa puhuu omasta tilanteesta. Eihän nää äidit vaan tajua. ja en tiiä.
Oho, nyt vasta huomaan että sun kirjotiuksesta on jo aikaa. Mikähän on tilanne nyt?