Olen yrittänyt lukea Mäkeä, Varesta ja sen uuutisten lukijoiden dekkareita.Myös Lehtovaaraa. Ihan aina ne ryyppää, käyttää aineita ja kiertelee kapakoita. Ostaa pimeää viinaa Pietarista ja bensaa rajalta. Aina sekoillaan venäjän kiinteistöbisneksiin tai kävellään Aurajoen rantoja.
En ymmärrä mikä tässä kaikessa kiinnostaa.. Ihan peestä koko juttu. Sitten pitäisi sietää ja luokea 2-300 sataa sivua ihan tätä samaa, joka on ihan joka kirjassa.
Miten ne myy ja miten niistä voi ikinä tehdä telkkarisarjaa taikka saatikka elokuvaa...
Ihan pelkkää vodkaa ja kossua! Tupakkaa ja raiskauksia. Isäntiä mahoineen ja pikkurikollisia pienissä pubeissa ja jengeissä...
En lue, en!
En ymmärrä mikä tässä kaikessa kiinnostaa.. Ihan peestä koko juttu. Sitten pitäisi sietää ja luokea 2-300 sataa sivua ihan tätä samaa, joka on ihan joka kirjassa.
Miten ne myy ja miten niistä voi ikinä tehdä telkkarisarjaa taikka saatikka elokuvaa...
Ihan pelkkää vodkaa ja kossua! Tupakkaa ja raiskauksia. Isäntiä mahoineen ja pikkurikollisia pienissä pubeissa ja jengeissä...
En lue, en!
Vastaukset 10
Vanhimmat
päädyit juuri näihin kolmeen kirjailijaan ? Tällä sivustolla on moneen kertaan lueteltu Suomen parhaat dekkarikirjailijat, ja noista kolmesta ei yksikään kuulu ainakaan kymmenen parhaan joukkoon.
Lue nyt vaikka Jokista, Sandbergia, Ahosta, Nykästä, Baggea, Sipilää, Ropposta, Nummista, Haatajaa, Juhania, Kirstilää, Karpelaa,Korhosta, Mannerta, Joensuuta, Kilpeä, Leinoa, Lainetta....
Paul-Erik Haatajan markka-aikana eli vuosia sitten kirjoittaman kirjan Häkkilinnut. Eipä jäänyt pahaa oloa, vaan jännittävän tarinan lopuksi mukava hykerrys. Eräs toinenkin, nimittäin M.Y. Joensuu, on jättänyt samanlaisen tunteen. Mistähän se johtuu?
on Lehtovaara?
En ole kuullut dekkaristista nimeltä Lehtovaara, mutta en myöskään Vareksesta. Ehkä aloittaja tarkoitti Tuula-Liina Varista, joka on vissiin kirjoittanutkin myös yhden dekkarin. Tai sitten hän tarkoitti yksityisetsivä Jussi Varesta, joka kirjoittaa omakohtaisista kokemuksistaan salanimellä Reijo Mäki.
MY Joensuut olen lukenut kaikki. Johtuu varmaan siitä, että kirjan henkilöt olivat värikkäitä ja jokin asteisesta todellisuudesta, eikä vaan kloonattuja stereo tyyppejä, joitka yleensä ovat kliseisiä ja varsin yllätyksettömiä suomalaisissa dekkareissa. P-E Haatajan nimen otin ylös ja muutamia muita.
Lehtowaaran kohdalla tuli kömmähdys. Tarkoitin tietenkin Lehtolaista, vai mikä se oli........
Yritän välillä aina lukea näitä kotimaisia ja yleensä aina tai poikeuksetta petyn. Ihan samaa sielun- ja elämänkuvausta kaikilla. Yksi onneton juoni kaikilla ja kaikilla samat ihmeen typerät koukerot. En ymmärrä.
En ja en ja en.
Nyt olen saanut muutamia vinkkejä ja tarkastan vielä, olisiko luettavaa - edes hieman.
Tyyli: mies meni baariin, joi tuopin janoonsa. Kahvaan jäi veriset jäljet. Baarimikkos soitti poliisin ja sitten sitä pirullista tyyppiä jahdataan kirjan loppuun ympäri Suomen. Lopussa totuus paljastuu teurastomalla, jos sittenkään. Lihanleikkaajahan oli kaukaa Viron Vörusta.
Vares tai Mäki, yhtä samaa... Aurajoki ja baarit. Voi mahoton miten on sitten hermoja kiristävää tekstiä ja jännitystä ihan useisiin elokuviin asti. Ei mene hyvin, sanoisin ihan vain jotain sanoakseni näin 40 vuotta kirjallisuutta lukeneena aloittelijana.
Mäki ja Lehtolainen sattuvat olemaan juuri ne huonoimmat. En suosittele Nykästäkään. Sipilä on hyvä. Joensuukaan ei ole huono, mutta kun on lukenut yhden Joensuun kirjan, on lukenut ne kaikki.
Sipilä, Lehtolainen ja Mäki toistavat kirja kirjalta enemmän ja enemmän itseään. Itse olen löytänyt Tuoman Liuksen, jonka Haka oli erinomainen, humoristinen, erilainen ja tosi jännittävä. Innolla odotan Liuksen uuden kirjan ilmestymistä.
ilmestyy pian uusi Harjunpää:))))
Marko Kilven Jäätyneitä ruusuja ei ollut kummoinen, mutta Kilven toinen kirja oli jo parempi.
Amiraali, jossa ei lainkaan juoda eikä tupakoida, en huomannut ainakaan. Murhia, kyllä, mutta myös maailmapolitiikkaa ja professori-tason talousasiaa. Sadismia, sankareita, kyllä niitäkin. Teemat globaaleja, eivät perähikiän pikkuasioita. Onko solvaus sanoa kirjaa yläluokkaiseksi? Mutta kyllä se sitä on. Siinä on jotain 1700-luvun asennetta siirrettynä tähän aikaan. Se oli sitä aikaa kun jakobiineista tuli niin suuria ihmisiä että kuninkaatkin uskallettiin kaataan. Joku lähikapakan murha ei voisi olla kauempana Kingin maailmasta.
tomkingbooks.com