Ikävä tilanne, meillä tuli poikaystäväni kanssa ero. Ongelma onkin nyt kahden koiramme kohtalo. Meillä siis yhdessä hankitut 2 koiraa, toinen 1 v. toinen 2,5 v. Molemmat ovat hyvin kiintyneitä koiriin ja haluaisi ne itselleen. Olemmekin nyt yrittäneet löytää järkevää ratkaisua, mutta tuntuu ettemme sellaista löydä. Kysyisinkin nyt, jos joku osaisi antaa asiantuntevia neuvoja vaihtoehtojen välillä.
Olemme pohtineet, onko koirien erottaminen huono ratkaisu? Minä ottaisin koiran, joka on enemmän minuun kiintynyt ja exäni toisen. Vai kärsivätkö koirat kovasti erottamisesta? Varsinkin jos käymme myöhemmin yhdessä esim. koirapuistossa ja koirat edelleen näkisivät toisiaan. Sekottaisiko se heidät täysin vai sopeutuuko tuollaiseen tilanteeseen? Vai olisiko kaikkein parasta, jos toinen ottaisi molemmat ja välillä koirat vierailisivat kuitenkin toisen luona, mutta kuitenkin niin, että olisi vain yksi vakituinen koti?
Ärsyttävä tilanne. Itse suostuin toisen koiran hankintaan, koska uskoin, että hoitamassa olisi kaksi ihmistä. Eropäätös ei ollut minun ja en todellakaan haluaisi luopua poikaystäväni lisäksi rakkaista koirista :( Niin ja tarkennuksena vielä, että itsen olen pääasiassa koirat hoitanut, vaikka alunperin oli exäni idea hankkia koiria.
Olemme pohtineet, onko koirien erottaminen huono ratkaisu? Minä ottaisin koiran, joka on enemmän minuun kiintynyt ja exäni toisen. Vai kärsivätkö koirat kovasti erottamisesta? Varsinkin jos käymme myöhemmin yhdessä esim. koirapuistossa ja koirat edelleen näkisivät toisiaan. Sekottaisiko se heidät täysin vai sopeutuuko tuollaiseen tilanteeseen? Vai olisiko kaikkein parasta, jos toinen ottaisi molemmat ja välillä koirat vierailisivat kuitenkin toisen luona, mutta kuitenkin niin, että olisi vain yksi vakituinen koti?
Ärsyttävä tilanne. Itse suostuin toisen koiran hankintaan, koska uskoin, että hoitamassa olisi kaksi ihmistä. Eropäätös ei ollut minun ja en todellakaan haluaisi luopua poikaystäväni lisäksi rakkaista koirista :( Niin ja tarkennuksena vielä, että itsen olen pääasiassa koirat hoitanut, vaikka alunperin oli exäni idea hankkia koiria.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Minä ottaisin koiran, joka on enemmän minuun kiintynyt ja exäni toisen."
Eikö tuo nyt olisi järkevin ratkaisu, jos kumpikin koirista pitää.
Koira kyllä sopeutuu uuteen tilanteeseen usein paremmin, kuin ihminen.
Minä taas näkisin niin, että ihmiset antavat nyt hiukan periksi. Tässä tapauksessa poikaystävä. Koiralle koirakaverin menetys voi olla paljon isompi juttu kuin toisen ihmisen häipyminen koiran kuvioista. Ja kun aloittajan mukaan hän itse on pääasiassa koirat hoitanut, niin auttaisiko ero poikaystävää ryhdistäytymään ja pitämään paremmin huolta siitä toisesta koirasta? Vai kävisikö niin, että mahdollinen uuden naisen metsästys veisi miekkoselta loputkin koiranhoitohalut (pahoittelen jos tekee kipeää, aloittaja, mutta aikanaan uuden kumppanin etsintä varmaan kuitenkin on teillä molemmilla edessä)?
Kenen nimi lukee rekisteripapereissa, se omistaa koirat ja sillä selvä?
On itsekästä miettiä koirien jakamista, jommankumman on luovuttava, pitäisi ajatella koirien kantilta, ei itseään että tulee ikävä. Koirallakin tulee ikävä sitä kaveria. Voitte mysö joutua monenlaisiiin ongelmiin, jos koirat erotetaan, eroahdistus, huutaminen yksinään kotona, sijaistamiset esim remmirähjäys yms. Koiralle on tarpeeksi muutosta erossa ja muutossa jo ilmankin.
yhdessä. Voisitteko harkita "yhteishuoltajuutta" eli viikko tai miten nyt sovittekaan jommam
kumman luona, kyllä ne koirat sopeutuu ajan kanssa sellaseenkin ratkaisuun. Ero on aina ikävä asia jätetylle osa-puolelle, yritä jaksaa:)))
Minusta on parasta että koirat jäävät molemmat,sille osapuolelle joka on paremmin niistä kykenevä huolehtimaan.Tässä asiassa ei voi olla lainkaan itsekäs omat-tunteet on pistettävä sivuun,ja mietittävä mikä olisi koirien kannalta se paras ratkaisu.Tälläiset tilanteet ovat ilkeitä,ja tekevät kipeää.Eikä tämmöistä toivoisi kenellekkään.Toivottavasti siis pääsette sopuratkaisuun :)
en minä ole eronnut tai eroamassa. Vastasin aloittajalle miten tekisin!
se on stressaavaa kaikille, koirat yhteen, sille joka ne omistaa ja asia on sillä selvä, miksi vatvoa? voivat ulista toistens ja kaiken muunkin perään, jos ovat erillään ja sitten taas ei sitten taas ollaan ja sitten taas matkustetaan ja sitten taas ei ja tosien luona leikitään enemään ja toisen ei ja kaikki on yhtä sekasotkua.
Omat tunteet sivuun, koiran kantilta asiat ajateltava.
no siis sehän riippuu ihan koirista, jos ne pärjää itekseenki niin ihan vapaasti toinen toiselle ja kohti uusia haasteita. Nuoret koirat sopeutuu. Itsellä neljä vuotias koira jäi "yksin" kun vanhalle koiralle tuli ikä vastaan ja kuoli, nuorempi tuntuu vain tykkäävän kun ei tarvi enää jakaa huomiota. Jos ne koirat osaa olla hetken aikaa yksin parkumatta niin ne tottuu.. jos ei osaa, niin kouluta. Aina ei mene niinkuin suunnittelee ja siihen pitää meidän kaikkien vain sopeutua..
"Aina ei mene niinkuin suunnittelee ja siihen pitää meidän kaikkien vain sopeutua.."
On totta, että aina ei mene suunnitelmien mukaan. Mutta miksi koirien pitäisi siihen joutua sopeutumaan joutumalla ihmisten mielitekojen vuoksi eri huusholleihin? Eikös sitä pakollista sopeutumista olisi paremmin se, että ihmiset jakavat lusikat ja antavat koirien pitää koirakaverinsa.
Kumpiko omistaa ne?
Onko miehesi 100 varmasti koiraihminen? On eri asia rapsutella kotona kuin oikeasti kantaa se vastuu, myös sateisena kylmänä yönä kun on hemmetin väsynyt.