Kasvoja ilmestyi?

http://www.thecobrasnose.com/xxghost/belmez.html

Tutkimukset:

Bélmezin tapauksesta on suoritettu useita tutkimuksia, joissa on tultu kahdenlaisiin tuloksiin: ilmiö on luonteeltaan joko paranormaalinen tai sitten petoksella aikaansaatu.
Sekä englannin- että espanjankielisessä parapsykologisessa kirjallisuudessa on yleisesti hyväksytty näkemys, että Bélmezin ilmiön merkittävimmät tutkijat ovat Hans Bender ja Germán de Argumosa. Molemmat olivat yhteistyössä Bélmezissä ja Freiburgissa kuvien alkaessa ilmestyä alkuvuonna 1970. Kuitenkaan kumpikaan ei julkaissut tutkimuksista virallista raporttia. Omituista kyllä, Bender kirjoitti tapauksesta hyvin vähän Zeitschrift fur Parapsychologie- julkaisussaan. Espanjalainen parapsykologisti de Argumosa käytti ”goottilaiseksi mysteeriksi” kutsumansa tapauksen tutkimuksiin kaksi vuotta, mutta ei myöskään julkaissut asiasta mitään. Bender mainitsi tutkimuksista vain ohi mennen ja referoi sitä joissakin luennoissaan. Hän tutki ilmiötä seuraavalla tavalla: osa lattia- alasta, missä kuvia oli kehittymässä, peitettiin läpinäkyvällä muovikalvolla, joka kiinnitettiin sineteillä lattiapintaan. Tarkkailujakson aikana kuvien piirteissä havaittiin pieniä muutoksia (mitkä viralliset todistajat vahvistivat). Tämän perusteella Bender vakuuttui ilmiön paranormaalista luonteesta. [3]
Ainoa saman käsityksen omaksuneista, joka on julkaissut kokonaisen kirjan ilmiöstä on José Martinez- Romero. Hänen kirjansa ”Las Caras de Bélmez” (Bélmezin kasvot) on kokoelma kuultuja kertomuksia. [4] Martinez- Romero ei välitä lainkaan siitä, että ilmiön paranormaali luonne asetetaan kyseenalaiseksi. ( Bélmezin ja muiden vastaavan kaltaisten ilmiöiden paranormaalista luonnetta puoltaa se, että jos yliluonnollista tulkintaa ei hyväksytä, ei oikeastaan muutakaan luontevaa selitystä ole tarjolla ). [5]
De Argumosa itse, jota pidetään Bélmezin ilmiöiden paranormaalisuuden merkittävimpänä puolesta puhujana katsoo Martinez- Romeron kirjan vähättelevän ilmiötä kirjassaan. [6]
Vakavimmin otettava ilmiön aitoutta kuvaava esitys löytyy Andrew Mackenzien kirjan ”The Seen and the Unseen” (Näkyvä ja näkymätön) johdantokappaleessa.
Mackenzie ei puhunut espanjaa, ja koko Bélmezissä vietettynä aikana hänellä ei ollut apuna kunnollista tulkkia. Vain muuan taksinkuljettaja ja Martinez- Romeron poika pystyivät häntä avustamaan, tosin vain heikosti. [7]
Bélmezin kasvojen tieteellistä tutkimusta suoritti myös Instituto de Cerámica y Vidrio (IVC, Keramiikka- ja lasi-instituutti) . Se sai isä J. M. Pilónin seurakunnalta näytteet kahdesta aikaisemmasta kasvokuvasta syyskuussa 1990. Toinen näyte painoi 30, toinen 60 milligrammaa, ja niistä tutkittiin rakeisuutta, sekä niiden sisältämien mineraalien ja yhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia. Tutkija Carballal sanoo: ”Pelkistetysti voi tuloksista sanoa, että jälkeäkään väriaineista ei näytteistä löytynyt”. [8]
Kuitenkaan Carballal ei mainitse, mistä kasvoista ja mistä osasta niitä näytteet olivat peräisin. Ei liioin, minkä kaltaisia mineralogiset ja kemialliset analyysit tarkasti ottaen olivat.
ICV:n mukaan kemiallinen analyysi antoi seuraavat tulokset:

alkuaine / pitoisuus % näytteessä A / pitoisuus % näytteessä B
sinkki / 0.96 / 0.40
barium / 0.02 / 0.15
kupari / 0.01 / 0.16
kromi / 0.09 / 0.02
fosfori / 0.06 / 0.30
lyijy / 0.21 / 0.06

Vaikka ICV on alallaan huomattava instituutti ja kuuluu Espanjan Tieteellisen Tutkimuksen Neuvostoon (?) (High Council of Scientific Research) Pilón julkaisi yllä kuvatun tutkimuksen vain populaarissa espanjankielisessä aikakauslehdessä Más Allá :ssa.

ideamies kirjoitti:

Tutkimukset:

Bélmezin tapauksesta on suoritettu useita tutkimuksia, joissa on tultu kahdenlaisiin tuloksiin: ilmiö on luonteeltaan joko paranormaalinen tai sitten petoksella aikaansaatu.
Sekä englannin- että espanjankielisessä parapsykologisessa kirjallisuudessa on yleisesti hyväksytty näkemys, että Bélmezin ilmiön merkittävimmät tutkijat ovat Hans Bender ja Germán de Argumosa. Molemmat olivat yhteistyössä Bélmezissä ja Freiburgissa kuvien alkaessa ilmestyä alkuvuonna 1970. Kuitenkaan kumpikaan ei julkaissut tutkimuksista virallista raporttia. Omituista kyllä, Bender kirjoitti tapauksesta hyvin vähän Zeitschrift fur Parapsychologie- julkaisussaan. Espanjalainen parapsykologisti de Argumosa käytti ”goottilaiseksi mysteeriksi” kutsumansa tapauksen tutkimuksiin kaksi vuotta, mutta ei myöskään julkaissut asiasta mitään. Bender mainitsi tutkimuksista vain ohi mennen ja referoi sitä joissakin luennoissaan. Hän tutki ilmiötä seuraavalla tavalla: osa lattia- alasta, missä kuvia oli kehittymässä, peitettiin läpinäkyvällä muovikalvolla, joka kiinnitettiin sineteillä lattiapintaan. Tarkkailujakson aikana kuvien piirteissä havaittiin pieniä muutoksia (mitkä viralliset todistajat vahvistivat). Tämän perusteella Bender vakuuttui ilmiön paranormaalista luonteesta. [3]
Ainoa saman käsityksen omaksuneista, joka on julkaissut kokonaisen kirjan ilmiöstä on José Martinez- Romero. Hänen kirjansa ”Las Caras de Bélmez” (Bélmezin kasvot) on kokoelma kuultuja kertomuksia. [4] Martinez- Romero ei välitä lainkaan siitä, että ilmiön paranormaali luonne asetetaan kyseenalaiseksi. ( Bélmezin ja muiden vastaavan kaltaisten ilmiöiden paranormaalista luonnetta puoltaa se, että jos yliluonnollista tulkintaa ei hyväksytä, ei oikeastaan muutakaan luontevaa selitystä ole tarjolla ). [5]
De Argumosa itse, jota pidetään Bélmezin ilmiöiden paranormaalisuuden merkittävimpänä puolesta puhujana katsoo Martinez- Romeron kirjan vähättelevän ilmiötä kirjassaan. [6]
Vakavimmin otettava ilmiön aitoutta kuvaava esitys löytyy Andrew Mackenzien kirjan ”The Seen and the Unseen” (Näkyvä ja näkymätön) johdantokappaleessa.
Mackenzie ei puhunut espanjaa, ja koko Bélmezissä vietettynä aikana hänellä ei ollut apuna kunnollista tulkkia. Vain muuan taksinkuljettaja ja Martinez- Romeron poika pystyivät häntä avustamaan, tosin vain heikosti. [7]
Bélmezin kasvojen tieteellistä tutkimusta suoritti myös Instituto de Cerámica y Vidrio (IVC, Keramiikka- ja lasi-instituutti) . Se sai isä J. M. Pilónin seurakunnalta näytteet kahdesta aikaisemmasta kasvokuvasta syyskuussa 1990. Toinen näyte painoi 30, toinen 60 milligrammaa, ja niistä tutkittiin rakeisuutta, sekä niiden sisältämien mineraalien ja yhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia. Tutkija Carballal sanoo: ”Pelkistetysti voi tuloksista sanoa, että jälkeäkään väriaineista ei näytteistä löytynyt”. [8]
Kuitenkaan Carballal ei mainitse, mistä kasvoista ja mistä osasta niitä näytteet olivat peräisin. Ei liioin, minkä kaltaisia mineralogiset ja kemialliset analyysit tarkasti ottaen olivat.
ICV:n mukaan kemiallinen analyysi antoi seuraavat tulokset:

alkuaine / pitoisuus % näytteessä A / pitoisuus % näytteessä B
sinkki / 0.96 / 0.40
barium / 0.02 / 0.15
kupari / 0.01 / 0.16
kromi / 0.09 / 0.02
fosfori / 0.06 / 0.30
lyijy / 0.21 / 0.06

Vaikka ICV on alallaan huomattava instituutti ja kuuluu Espanjan Tieteellisen Tutkimuksen Neuvostoon (?) (High Council of Scientific Research) Pilón julkaisi yllä kuvatun tutkimuksen vain populaarissa espanjankielisessä aikakauslehdessä Más Allá :ssa.

Ilmiön epäaitouteen tukeutuva hypoteesi:

Julkaisussa ”the Journal of the Society for Psychical Research” vuodelta 1993 Luis Ruiz- Noguez kiinnitti huomiota siihen, että analyysissä löytyi kolme väripigmenttien valmistuksessa käytettyä ainetta, sinkkiä, lyijyä ja kromia.
Kaksi näistä, lyijy ja kromi antavat aiheen epäillä, että Bélmezin kasvojen muodostumiseen on käytetty väripigmenttejä. Ruiz- Noguez oletti, että lyijyä on käytetty useasta syystä: 1) sitä on useita vuosia käytetty päävärien valmistamiseen
2) kromin osuus näytteissä on niin pieni, että sillä ei ole merkitystä (värien muodostumiseen (?):suom. huom. ) 3) lyijyllä on ominaisuus muodostaa tummia, heikosti erottuvia värisävyjä, jollaista ominaisuutta kromilla ei ole 4) yleisimmät ja halvimmat värit ovat pääasiassa lyijyä sisältäviä emalivärejä, ja nämä ovat yleisiä kotikäytössä, koska ne ovat helposti lisättävissä muihin aineisiin. Näin vastoin Carballalin väitettä ICV- analyysi ei sulje pois väriaineiden käytön mahdollisuutta.
Toisaalla Ruiz- Noguez esittää monia huomautuksia koskien olettamusta, että väriaineita on käytetty : 1) Alkydi- tyyppiset emalit eivät kestä kulutusta
2) värien muodostama kalvo on helposti poistettavissa perusaineesta
3) alkydikemikaalien kestävyys happojen, emäksien ja puhdistusaineiden vaikutusta vastaan on heikko. [9]
Madridin yliopiston sosiologi Manuel Martin Serrano on kirjoittanut laajan tutkimuksen ”Sociologia del Milagro” (Ihmeen sosiologia) , joka on ainoa esitys missä skeptikko käsittelee asiaa tyhjentävästi. [10] Kirjansa Serrano perustaa Bélmezin asukkaiden haastatteluihin mainitsematta kuitenkaan yhtäkään heistä nimeltä. Hän katsoo tapahtumien perustuvan taloudellisen voiton toivossa tehtyyn huijaukseen, ja tarkastelee niitä sosiaalisen dynamiikan näkökulmasta. [11]
José Luis Jordán, Espanjan Parapsykologisen Seuran varapresidentti oli asian suhteen myös melko skeptinen. Jordánin artikkeleissa ”Casas Encantadas” ja ”Poltergeist” hän analysoi ilmiöitä espanjalaisissa taloissa, joissa on oletettu paranormaaleja ilmiöitä tapahtuneen, mukaan lukien Bélmezin tapaus. Vuonna 1971 Espanjan sisäministeriö pyysi Jordánia johtamaan komissiota, jonka oli määrä tutkia Bélmezin tapaus perinpohjaisesti ja raportoimaan tulokset viranomaisille. Komissioon kuului betonitekniikan asiantuntijoita. Raportissa Jordán tuo esille useita vilppiin mahdollistavia menettelyjä: ” tummanruskeita värisävyjä synnyttävän pigmentin käyttö”, ”noen ja etikan seokset”, ”voimakkaita kemiallisia reaktioita aiheuttavien yhdisteiden käyttö”. [12]

ideamies kirjoitti:

Ilmiön epäaitouteen tukeutuva hypoteesi:

Julkaisussa ”the Journal of the Society for Psychical Research” vuodelta 1993 Luis Ruiz- Noguez kiinnitti huomiota siihen, että analyysissä löytyi kolme väripigmenttien valmistuksessa käytettyä ainetta, sinkkiä, lyijyä ja kromia.
Kaksi näistä, lyijy ja kromi antavat aiheen epäillä, että Bélmezin kasvojen muodostumiseen on käytetty väripigmenttejä. Ruiz- Noguez oletti, että lyijyä on käytetty useasta syystä: 1) sitä on useita vuosia käytetty päävärien valmistamiseen
2) kromin osuus näytteissä on niin pieni, että sillä ei ole merkitystä (värien muodostumiseen (?):suom. huom. ) 3) lyijyllä on ominaisuus muodostaa tummia, heikosti erottuvia värisävyjä, jollaista ominaisuutta kromilla ei ole 4) yleisimmät ja halvimmat värit ovat pääasiassa lyijyä sisältäviä emalivärejä, ja nämä ovat yleisiä kotikäytössä, koska ne ovat helposti lisättävissä muihin aineisiin. Näin vastoin Carballalin väitettä ICV- analyysi ei sulje pois väriaineiden käytön mahdollisuutta.
Toisaalla Ruiz- Noguez esittää monia huomautuksia koskien olettamusta, että väriaineita on käytetty : 1) Alkydi- tyyppiset emalit eivät kestä kulutusta
2) värien muodostama kalvo on helposti poistettavissa perusaineesta
3) alkydikemikaalien kestävyys happojen, emäksien ja puhdistusaineiden vaikutusta vastaan on heikko. [9]
Madridin yliopiston sosiologi Manuel Martin Serrano on kirjoittanut laajan tutkimuksen ”Sociologia del Milagro” (Ihmeen sosiologia) , joka on ainoa esitys missä skeptikko käsittelee asiaa tyhjentävästi. [10] Kirjansa Serrano perustaa Bélmezin asukkaiden haastatteluihin mainitsematta kuitenkaan yhtäkään heistä nimeltä. Hän katsoo tapahtumien perustuvan taloudellisen voiton toivossa tehtyyn huijaukseen, ja tarkastelee niitä sosiaalisen dynamiikan näkökulmasta. [11]
José Luis Jordán, Espanjan Parapsykologisen Seuran varapresidentti oli asian suhteen myös melko skeptinen. Jordánin artikkeleissa ”Casas Encantadas” ja ”Poltergeist” hän analysoi ilmiöitä espanjalaisissa taloissa, joissa on oletettu paranormaaleja ilmiöitä tapahtuneen, mukaan lukien Bélmezin tapaus. Vuonna 1971 Espanjan sisäministeriö pyysi Jordánia johtamaan komissiota, jonka oli määrä tutkia Bélmezin tapaus perinpohjaisesti ja raportoimaan tulokset viranomaisille. Komissioon kuului betonitekniikan asiantuntijoita. Raportissa Jordán tuo esille useita vilppiin mahdollistavia menettelyjä: ” tummanruskeita värisävyjä synnyttävän pigmentin käyttö”, ”noen ja etikan seokset”, ”voimakkaita kemiallisia reaktioita aiheuttavien yhdisteiden käyttö”. [12]

Espanjan Parpsykologisen Seuran presidentti Ramos Perera on todennut, että ”La Pava”, ensimmäinen ja kuuluisin Bélmezin kasvokuvista on värjäämällä aikaansaatu.
”Infrapunakuvauksella olemme todenneet, että kuvan alkuperäisen hahmon päälle on sivelty väriainetta, ja siveltimestä jääneitä jouhiakin on havaittu. Näin ollen emme epäile sitä, että kuvaa on väärennelty.” [14] ”La Pava” on sittemmin kiinnitetty Marian kodin seinään näyttelyesineeksi. ICV:n lisäksi Espanjan Tieteellisen Seuran jäsen J. J. Alonso on tehnyt kemiallisia analyysejä kasvokuvista. Alonson raportti julkaistiin alunperin seuran ”Psi Ccommunicatión”- julkaisussa. Se jättää avoimeksi kuvien syntytavan. Kuitenkin analyysissa todetaan alumiinipitoisen aineosan mukanaolo [15]
Yleensä keinotekoinen sementti tehdään kalkkikivestä, savesta ja kipsistä
( luonnonsementti on peräisin kalkki ja savipitoisesta maaperästä) . Pääaineosat ovat kalkki ja kaoliinisavi. Alumiinipitoisen sementin aineosina ovat alumiinia ja kalkkia sisältävät ainekset, ja se on väriltään tummaa. Alonso löysi mainittua sementtiä
”El Pelao”- nimisestä kuvasta, mutta ei mainitse sen määrää, rakennetta, puristuslujuutta, kimmomodulia, kemiallista kestävyyttä tai muita ominaisuuksia, jotka olisivat tarpeen Portland- sementin erottamiseksi alumiinipitoisesta sementistä.

Loppupäätelmiä:

Luis Ruiz- Noguez arvelee, että Bélmez- kasvojen piirteiden vaihtelun luontevin selitys on Jordánin mainitsema kemiallisten oksidien käyttö. Esimerkiksi nitridit, sulfidit, happojen oksidit ym. voisivat aiheuttaa kyseisen efektin. [16]
Toinen mahdollisuus olisi valoherkkien aineosien käyttö (mistä Jordan ja Perera eivät tutkimuksissaan maininneet. Esim. hopeanitraatti tummenee auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. [17]
On vähintään kolme mahdollisuutta tuottaa Bélmezin kasvoissa todettu vaihtelu:
aineet, jotka vaikuttavat sementin kemualliseen rakenteeseen, kuten oksidit ja monet hapot (kaikki sementit ovat luonteeltaan alkaalisia, joten hapot vaikuttavat niihin voimakkaasti) 2) aineet, jotka vaikuttavat sementtiin vasta ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta, esim. valo ja kemialliset reagenssit 3) pigmentit, joista Ruiz- Noguez
mainitsi kommentoidessaan ICV- analyysia.
Ramos Pereran mukaan vaihtoehto 3) on kyseessä himmeissä ”La Plava”- kasvoissa.
Nykyään tämä kuva on häviämässä kosteaan sementtiin, niin kuin on nähtävissä WEB –sivun valokuvassa. [18]
”Uudet” Bélmez- kasvot

Maria Gómez, jonka arveltiin ajatusenergiallaan tuottaneen kuvat, kuoli helmikuussa 2004 85 vuoden iässä. Pedro Amorós, populaari psyykkisten ilmiöiden tutkija yritti Marian kuoleman jälkeen uudelleen löytää kuvia hänen talostaan. Näin alkoi uusi aalto Bélmez- kuvia. Espanjan media kuitenkin mitätöi Amorósin väitteet. Marraskuussa 2004 El Mundo- sanomalehti totesi hankkeen olevan ”kummituksen metsästäjän” petos, jolla pyritään taloudellisiin etuihin ja turismin edistämiseen.
(suomennos: ideamies)

ideamies kirjoitti:

Tutkimukset:

Bélmezin tapauksesta on suoritettu useita tutkimuksia, joissa on tultu kahdenlaisiin tuloksiin: ilmiö on luonteeltaan joko paranormaalinen tai sitten petoksella aikaansaatu.
Sekä englannin- että espanjankielisessä parapsykologisessa kirjallisuudessa on yleisesti hyväksytty näkemys, että Bélmezin ilmiön merkittävimmät tutkijat ovat Hans Bender ja Germán de Argumosa. Molemmat olivat yhteistyössä Bélmezissä ja Freiburgissa kuvien alkaessa ilmestyä alkuvuonna 1970. Kuitenkaan kumpikaan ei julkaissut tutkimuksista virallista raporttia. Omituista kyllä, Bender kirjoitti tapauksesta hyvin vähän Zeitschrift fur Parapsychologie- julkaisussaan. Espanjalainen parapsykologisti de Argumosa käytti ”goottilaiseksi mysteeriksi” kutsumansa tapauksen tutkimuksiin kaksi vuotta, mutta ei myöskään julkaissut asiasta mitään. Bender mainitsi tutkimuksista vain ohi mennen ja referoi sitä joissakin luennoissaan. Hän tutki ilmiötä seuraavalla tavalla: osa lattia- alasta, missä kuvia oli kehittymässä, peitettiin läpinäkyvällä muovikalvolla, joka kiinnitettiin sineteillä lattiapintaan. Tarkkailujakson aikana kuvien piirteissä havaittiin pieniä muutoksia (mitkä viralliset todistajat vahvistivat). Tämän perusteella Bender vakuuttui ilmiön paranormaalista luonteesta. [3]
Ainoa saman käsityksen omaksuneista, joka on julkaissut kokonaisen kirjan ilmiöstä on José Martinez- Romero. Hänen kirjansa ”Las Caras de Bélmez” (Bélmezin kasvot) on kokoelma kuultuja kertomuksia. [4] Martinez- Romero ei välitä lainkaan siitä, että ilmiön paranormaali luonne asetetaan kyseenalaiseksi. ( Bélmezin ja muiden vastaavan kaltaisten ilmiöiden paranormaalista luonnetta puoltaa se, että jos yliluonnollista tulkintaa ei hyväksytä, ei oikeastaan muutakaan luontevaa selitystä ole tarjolla ). [5]
De Argumosa itse, jota pidetään Bélmezin ilmiöiden paranormaalisuuden merkittävimpänä puolesta puhujana katsoo Martinez- Romeron kirjan vähättelevän ilmiötä kirjassaan. [6]
Vakavimmin otettava ilmiön aitoutta kuvaava esitys löytyy Andrew Mackenzien kirjan ”The Seen and the Unseen” (Näkyvä ja näkymätön) johdantokappaleessa.
Mackenzie ei puhunut espanjaa, ja koko Bélmezissä vietettynä aikana hänellä ei ollut apuna kunnollista tulkkia. Vain muuan taksinkuljettaja ja Martinez- Romeron poika pystyivät häntä avustamaan, tosin vain heikosti. [7]
Bélmezin kasvojen tieteellistä tutkimusta suoritti myös Instituto de Cerámica y Vidrio (IVC, Keramiikka- ja lasi-instituutti) . Se sai isä J. M. Pilónin seurakunnalta näytteet kahdesta aikaisemmasta kasvokuvasta syyskuussa 1990. Toinen näyte painoi 30, toinen 60 milligrammaa, ja niistä tutkittiin rakeisuutta, sekä niiden sisältämien mineraalien ja yhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia. Tutkija Carballal sanoo: ”Pelkistetysti voi tuloksista sanoa, että jälkeäkään väriaineista ei näytteistä löytynyt”. [8]
Kuitenkaan Carballal ei mainitse, mistä kasvoista ja mistä osasta niitä näytteet olivat peräisin. Ei liioin, minkä kaltaisia mineralogiset ja kemialliset analyysit tarkasti ottaen olivat.
ICV:n mukaan kemiallinen analyysi antoi seuraavat tulokset:

alkuaine / pitoisuus % näytteessä A / pitoisuus % näytteessä B
sinkki / 0.96 / 0.40
barium / 0.02 / 0.15
kupari / 0.01 / 0.16
kromi / 0.09 / 0.02
fosfori / 0.06 / 0.30
lyijy / 0.21 / 0.06

Vaikka ICV on alallaan huomattava instituutti ja kuuluu Espanjan Tieteellisen Tutkimuksen Neuvostoon (?) (High Council of Scientific Research) Pilón julkaisi yllä kuvatun tutkimuksen vain populaarissa espanjankielisessä aikakauslehdessä Más Allá :ssa.

mielestäni näytteet b barium-pitoisuus viittaa kuumiin hydrptermisiin fluideihin ja olisi syytä tutkia, voisiko alueella olla muita siihen viittaavia piirteitä?