Ongelmana on uusi työpaikka, olen hiljainen ja ujo ollut aina, kavereiden ja sukulaisten ja tietenkin avomiehen kanssa juttu luistaa mutta sitten puoli tutut ja vieraat ahdistaa. Olen 23 vuotias nainen. Puhelu keskustelut, kaupassa käynnit vielä menee, mutta työpaikka, miehen kaverit jne... vaikeita ei keksi puhumista ja usein tulee ulkopuolinen olo ja sitten kun vielä joku möläyttää miks "pirjo" on niin hiljaa... Niin sellanen ahdistaa vielä enemmän ja menee ihan lukkoon, pää lyö tyhjää...
No nyt menen uuteen työpaikkaan ja sitä ennen olen ollut pätkä töissä ja kouluissa mutta ahistaa kun ei keksi sitten puhumista ja suurinosa on miehiä (vaikeampaa) ja edellisessä paikassakaan en puhunut kun parille henkilölle ja kokoajan tuntu että v###u kun ei keksi mitään ja sulkeutuu vaan entistä enemmän omaan kuoreen...Helppiä pliis... Tuntuu aina että en puhu mitään kun oon niin tylsä.. Tiettyhän ne ajattelee niin...
Apua uusi työpaikka
90
17255
Vastaukset
- Apuja sinulle
Sinulla muodostuu liikaa stressihormoneja, se voi olla, että toisilla se ilmenee suoranaisena paniikkihäiriönä, mutta toisilla sosiaalisina pelkotiloina. Siihen löytyy apua, vähennä kofeiinin käyttöä (kahvin juontia), siirry teehen.
Nukkua pitää tarpeeksi, hae Xanoria, tai muuta vastaavaa lääkettä avuksi, helpottamaan elämää.
Propral, verenpainelääke vähentää tykytyksiä y.m. tuntemuksia. Xanor rauhoittaa ja vie pelon pois ja piristää. Aspiriinipilleri 100 mg entero, on kanssa hyvä apu tärkeisiin tilanteisiin, auttaa keskittymiskykyä, vähentää jännitystä, auttaa psykosomaattisiin oireisiin. Aivoja voi rentouttaa työssä, vaikka WC:ssä, seisomalla ja laittamalla kädet sivuille, sulje silmät ja anna aivojen rentoutua, älä ajattele mitään, otat pienet mikrounet silloin tällöin, niin aivot virkistyvät ja saavat uutta voimaa, stressaavissa tilanteissa. Huolehdi, että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa, pieni välipala ent. 3 tunnein välein on hyväksi. Alhainen verensokeri aiheuttaa myös stressihormonien eritystä. Eli lisää stressiä ja laskee taas verensokeria. Käytä Keijua voileivän päällä, siinä on hyvää omega 3 rasvahapoa mikä on hyväksi hermosoluille. Kuuntele erityisen paljon musiikkia ja erityisesti vähint. 10 min. ennen nukahtamista se parantaa sosiaalisuutta, muistia ja keskustelutaitoa viim. kahden vuoden päästä olet eri ihminen ja juttu
luistaa puolituttujenkin kesken.
Terv. uskon, että näistä löytyy vähän apua ja parantaa tilannettasi.- tietoa on
saman asian takia xanoria syönyt jo 25 vuotta-------> järkyttävä riippuvuus! En suosittele. Enemmin cipralex= masennus sosiaalitilojenpelkoihin.
Toisilla on kai syntymästään herkät rihmastot aivoissa jotta voisivat normaalisti käydä töissä ja koulussa.
Paniikkikohtauksella on hyvä tapa laajentua. Kaupankassa jonossa iskee paniikki, niin alkaa välttelemään kauppaa ja siitä seuraa muutakin välttäytymis käytöstä.
Etsi hyvä psykiatri ja kerro, että elämä ei kulje niin kuin pitäisi. Lääkkeet ovat iso apu, MUTTA OTA HARKITEN - Hyvä tulee
on huume. Ota vaikka Propralia, sitä itsekin käytän silloin tällöin, jos olo tuntuu epävarmalta.
- 88
Hyvä tulee kirjoitti:
on huume. Ota vaikka Propralia, sitä itsekin käytän silloin tällöin, jos olo tuntuu epävarmalta.
myydä xanoria koska se aiheuttaa kovaa riippuvuutta. Se on hyvä lääke, jos ei anna toleranssin kasvaa.
Itse asiassa ainoa lääke, joka auttaa sairausjännityksiin joita ei kykene itse hallitsemaan eli paniikkikohtauksiin. - paperman-.,
Niin tai entäpä jos vetää vaan pään täyteen viinaa ja yrittää sitten tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, kun ei enää saa juopumksen tähden sanaa suustaan vaikka muuten olis meno päällä?
Vitun hullu siihen jää koukkuun. Mielummin terapiaa ja ehkä cipramilia, mutta xanoria?
- IPU..
88 kirjoitti:
myydä xanoria koska se aiheuttaa kovaa riippuvuutta. Se on hyvä lääke, jos ei anna toleranssin kasvaa.
Itse asiassa ainoa lääke, joka auttaa sairausjännityksiin joita ei kykene itse hallitsemaan eli paniikkikohtauksiin.Takokaa järkeä näille!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9239488 - vaari...
ihmiset ymmärtää, ujoudessa ei ole mitään hävettävää,,,, se on jopa kaunista. on helppo antaa ulkoapäin ohjeita. tsemppiä.
- liittyy
IPU.. kirjoitti:
Takokaa järkeä näille!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9239488uuden työpaikan löytämiseen?!??? Mitä pelättävää ja jännitettävää heissä on?
- 34364578
Pelkäsin ja ahdistuin itse samasta asiasta, kun keväällä aloitin työt. Olen kuitenkin huomannut, että yleensä MINÄ kaikista työpaikkani ihmisistä olen se puheliain, vaikka ujo ja hiljainen olenkin. Tarkoitan siis, että täällä Suomessa ihmiset eivät oleta sinun jatkuvasti keskustelevan tai kälättävän. Ainakin meillä porukka on aika hiljaista töissä. Tietty yksilöllistä vaihtelua on jonkin verran. Tosiaan tiedän omastakin kokemuksesta, ettei auta sanoa "Ota rennosta, kaikki järjestyy", vaikka näin se oikeasti on!
Mitä työt tulet tekemään? Me miehet puhumme (ainakin omat piirini ja töissä) esim. urheilusta- hiljainentyttö87
No ihan sellasia remppa hommia. Kyllähän ne vielä itse työt mitä tehdään niin saattaa keksiäkin jotain juttua mutta enemmänkin ahdistaa ne kahvi ja ruoka tauot.. ja sitten kun ne jotka on ollut pidempään töissä on jo omat porukat ja jutut..
Sekö auttaa siis teen juonti kun lopetin 1,5 vuotta sitten tupakan polton niin oon tainu jäädä sitten kahviin koukkuun...
Nukun kyllä ihan hyvin, ainakin jos ei ole töitä..
saako esim. sitä xanoria apteekista ilman reseptiä? Auttaako ikeasti, just eka päivä taitaa olla pahin.. sillon on yleensä tuskanhiki päällä ja taitaa sydänkin jyskyttää ja taitaa tulla pahaolokin...
Menen kylläkin työharjoitteluun että sinänsä huono jos ei tule ihmisten kanssa toimeen niin kuitenkin loppuu työt lyhyeen kun työnantajakin sanoi että jos ei vaikka kemiat käy yhteen...
Ja kuitenkin tekis työt hyvin jne... niin on sitten siitä ujoudesta kaikki kiinni.... - ujolle ahdistuneelle
hiljainentyttö87 kirjoitti:
No ihan sellasia remppa hommia. Kyllähän ne vielä itse työt mitä tehdään niin saattaa keksiäkin jotain juttua mutta enemmänkin ahdistaa ne kahvi ja ruoka tauot.. ja sitten kun ne jotka on ollut pidempään töissä on jo omat porukat ja jutut..
Sekö auttaa siis teen juonti kun lopetin 1,5 vuotta sitten tupakan polton niin oon tainu jäädä sitten kahviin koukkuun...
Nukun kyllä ihan hyvin, ainakin jos ei ole töitä..
saako esim. sitä xanoria apteekista ilman reseptiä? Auttaako ikeasti, just eka päivä taitaa olla pahin.. sillon on yleensä tuskanhiki päällä ja taitaa sydänkin jyskyttää ja taitaa tulla pahaolokin...
Menen kylläkin työharjoitteluun että sinänsä huono jos ei tule ihmisten kanssa toimeen niin kuitenkin loppuu työt lyhyeen kun työnantajakin sanoi että jos ei vaikka kemiat käy yhteen...
Ja kuitenkin tekis työt hyvin jne... niin on sitten siitä ujoudesta kaikki kiinni....Hei!
Hae nyt vaan apua, ei nyt vielä kannata laittaa hanskoja naulaan. Mutta kuuntele sitä musiikkia niin paljon kuin mahdollista, kyllä se kahden vuoden aikana jo tekee ihmeitä. Ja hae vaikka terkkarista tai psykiatrilta niitä lääkkeitä avuksi, mutta puolikas vain xanoria tarpeen tullen. Juttuun saa eloa, kun ajattelet olevasi hyvä näytteijä ja kerrot kivoilla äänen painoilla juttusi eloisasti. Jonkin juttun, jos on jotain jännittävää, voi opetella kertomaan, niin että kuulijalla jännitys säilyy. Puheita voi miettiä, mitä kaikkea itselle on sattunut tai muille ja mitä mediassa on kerrottu. Älä koskaa käännä selkääsi joukolle pysy siinä, ettet jää kiusattavaksi. Kerro todella lääkärille, kuinka sun asiasi on saat paremman avun.
Vanhemmiten muutenkin tulee rohkeammaksi, kyllä se siitä helpottuu usko pois.
- juha82222
liiallisen ujouden tai jännityksen kanssa ja eikä työnteko maistu sulle niin kannattaa yrittää hankkia itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle.
sama juttu munkin kohdalla, ei keksi puhuttavaa paljoa vieraiden kanssa.
tuppisuuna ollaan enemmän mutta lähimmäisillä mä kyllä puhun.
Työkyvyttömyyseläkkeelläkin voi tehdä jotain työtä, silloin et voi kuitenkaan mm perustaa omaa firmaa etkä saa tienata liian paljon koska voit menettää silloin eläkkeesi.
Järki käteen hei.
Jos on ongelmia niin ongelmat ratkeaa ehkä mun neuvomalla tavalla.
Ei elämää tarvitse ottaa liian vakavasti eikä tehdä siitä liian vaikeaa jos on ongelmia kerta.
Hae ammattiapua ja psykologit varmasti ehdottaa sulle työkyvyttömyyseläkettä.
Näin kävi mun kohdalla ainakin.- nmnh
Minusta tuo työkyvyttömyyseläke kuulostaa vähän oudolta... Eikö silloin pidä olla todella sairas jos eläkkeellee joutuu parikymppisenä? Sehän on ihan viimeinen vaihtoehto. Ujous ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Itselläni on myös ollut aina noita samoja ongelmia, eikä niiden takia nyt sentään mihinkään eläkkeelle jäädä. Itse olen masennuslääkitystä saanut sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja jännitys lähti sen siliän tien ja itsetunto myös kohosi. Hiljainen tietenkin silti olen, eivät ne lääkkeet ihmistä muuta. Jos jännitysoireesi ovat pahoja voit käydä lääkärillä tai sitten voit vaan yrittää hyväksyä tilanteen. Kenenkään ei ole PAKKO olla puhelias, itse olen yrittänyt vaan hyväksyä sen, että olen hiljainen enkä moottoriturpa ja jos joku ei sitä kestä, niin haistakoon vittu.
- nmnh
nmnh kirjoitti:
Minusta tuo työkyvyttömyyseläke kuulostaa vähän oudolta... Eikö silloin pidä olla todella sairas jos eläkkeellee joutuu parikymppisenä? Sehän on ihan viimeinen vaihtoehto. Ujous ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Itselläni on myös ollut aina noita samoja ongelmia, eikä niiden takia nyt sentään mihinkään eläkkeelle jäädä. Itse olen masennuslääkitystä saanut sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja jännitys lähti sen siliän tien ja itsetunto myös kohosi. Hiljainen tietenkin silti olen, eivät ne lääkkeet ihmistä muuta. Jos jännitysoireesi ovat pahoja voit käydä lääkärillä tai sitten voit vaan yrittää hyväksyä tilanteen. Kenenkään ei ole PAKKO olla puhelias, itse olen yrittänyt vaan hyväksyä sen, että olen hiljainen enkä moottoriturpa ja jos joku ei sitä kestä, niin haistakoon vittu.
Jännitykseen on tietenkin muitakin hoitomuotoja kuin lääkkeet, kuten keskusteluapu. Itselleni ei siitä kyllä ollut mitään apua, kun jahnattiin vain samoja asioita kerrasta toiseen. Ja rauhoittavia ei saa ilman reseptiä.
- äänihäiriö
nmnh kirjoitti:
Jännitykseen on tietenkin muitakin hoitomuotoja kuin lääkkeet, kuten keskusteluapu. Itselleni ei siitä kyllä ollut mitään apua, kun jahnattiin vain samoja asioita kerrasta toiseen. Ja rauhoittavia ei saa ilman reseptiä.
Ihan samoissa fiilikissä täälläkin ollaan. Olen kohta viisikymppinen nainen ja uuden työpaikan vastaanottaminen pelottaa enemmän kuin mikään muu asia maailmassa.
Olen tutussa ja jopa tuntemattomassakin seurassa yleensä ihan reipas, puheliaskin vailla sen kummempia häiriöitä, mutta autas kun menen uuteen työpaikkaani. Ääni katoaa, en pysty puhumaan, kurkkua kuristaa ja en tunne omaa ääntäni. Pahinta tässä on se, että ääneni muuttuu suurinpiirtein joka lauseessa enkä koskaan tiedä etukäteen miltä se kuulostaa seuraavalla kerralla.
Puhelimessa ongelma ei sillä tavalla tule esille, joten siinä pystyn olemaan oma itseni. Olen erittäin tietoinen ongelmastani ja tiedostan joka kerta ääneni muuttumisen. Tietty tuo aiheuttaa suurta kummastusta uusissa työkavereissani, jotka eivät tiedä miten minuun tulisi suhtautua. Ja itselle tuskan määrä on helvetillinen.
Tilanne menee yleensä ohi jossain vaiheessa; joskus se voi kylläkin kestää kuukausikaupalla ennen kuin ilmeisesti tunnen oloni riittävän vahvaksi voidakseni olla se aito ja oma itseni. Joka päivä on siis taistelua murtumista vastaan ja jatkuvaa itsetarkkailua, joka pahentaa tilannetta ja luo puhumiseen entisestäänkin lisäpaineita.
Oudointa tässä on se, että kaikki jotka tuntevat minut privaatissa eivät ikinä voi kuvitella minun kärsivän tällaisesta ongelmasta. Se tuntuu olevan heille ihan yhtä käsittämätöntä kuin mitä se on minulle itsellenikin. Tietoisesti en näytä pääsevän ongelmastani eroon, sillä kun tilanne on päällä, se tosiaan on päällä eikä siinä auta mitkään hokemiset.
Olisikohan hypnoosista apua? Onko kellään kokemuksia? - juha8222
nmnh kirjoitti:
Minusta tuo työkyvyttömyyseläke kuulostaa vähän oudolta... Eikö silloin pidä olla todella sairas jos eläkkeellee joutuu parikymppisenä? Sehän on ihan viimeinen vaihtoehto. Ujous ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Itselläni on myös ollut aina noita samoja ongelmia, eikä niiden takia nyt sentään mihinkään eläkkeelle jäädä. Itse olen masennuslääkitystä saanut sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja jännitys lähti sen siliän tien ja itsetunto myös kohosi. Hiljainen tietenkin silti olen, eivät ne lääkkeet ihmistä muuta. Jos jännitysoireesi ovat pahoja voit käydä lääkärillä tai sitten voit vaan yrittää hyväksyä tilanteen. Kenenkään ei ole PAKKO olla puhelias, itse olen yrittänyt vaan hyväksyä sen, että olen hiljainen enkä moottoriturpa ja jos joku ei sitä kestä, niin haistakoon vittu.
on ongelmia
on masennusta ja ahdistusta sekä jotain psykoosia
tai jotain noista vaikka masennus
niin se on yksi yleisimmistä syistä päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, se on totta.
itsellä on suuri motivaatio-ongelma työntekoon ja vaikea ahdistus.
kallonkutistajat itse ehdottivat mulle ekana työkyvyttömyyseläkettä ja minä aluksi emmittyäni suostuin siihen, se on kuitenkin parasta lääkettä mulle.
eläkkeelläkin voi tehä jotain työtä jos pystyy vain tekemään... (: ):
myös olen vahvasti eristäytynyt persoona, mikä vaikeuttaa paljon työrintamalla enkä ole maailman puheliain ihminen.
Kyllä mä lähimmäisille ja tutuille puhun paljonkin toisinaan mutta vieraille en puhu juuri ollenkaan(OUTOA HÖH??). - Rva Väkäleuka
juha8222 kirjoitti:
on ongelmia
on masennusta ja ahdistusta sekä jotain psykoosia
tai jotain noista vaikka masennus
niin se on yksi yleisimmistä syistä päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, se on totta.
itsellä on suuri motivaatio-ongelma työntekoon ja vaikea ahdistus.
kallonkutistajat itse ehdottivat mulle ekana työkyvyttömyyseläkettä ja minä aluksi emmittyäni suostuin siihen, se on kuitenkin parasta lääkettä mulle.
eläkkeelläkin voi tehä jotain työtä jos pystyy vain tekemään... (: ):
myös olen vahvasti eristäytynyt persoona, mikä vaikeuttaa paljon työrintamalla enkä ole maailman puheliain ihminen.
Kyllä mä lähimmäisille ja tutuille puhun paljonkin toisinaan mutta vieraille en puhu juuri ollenkaan(OUTOA HÖH??).Meitä on paljon. Mitä enemmän meiltä vaaditaan muuttumista, sen vaikeammaksi käy tilanteemme. Toiset ovat eristäytyviä jo lapsesta ja nauttivat omasta seurastaan. Miksi sitä ei voisi vain hyväksyä ja antaa ihmisten tehdä rauhassa työtään, ilman että on vaatimuksia kahvitunneista tai yhteisistä illanistujaisista. Menkööt ne, jotka tahtovat aina ympärilleen ihmisiä ja arvostavat sitä team-henkeä.
Nämä samaiset eristäytyvät persoonat ovat kovia työntekijöitä jos heille järjestetään suotuisat työnteko-olosuhteet. Heidän luonaan voi käydä ohimennen moikkaamassa ja helpottaa sitä ulkopuolisuuden tunnetta. Heitä voi tosiaankin moikkailla ja kertoilla omia kuulumisiaan.
Joskus ikä, yksityiselämässä tapahtuneet suuret muutokset, sairaudet tms. voivat laukaista hirvittävän sosiaalisen kammon. Kaikki tuntuu turhalta ja usein lääkäri näkee vain loppuunpalaneen ihmisen jota ei kannata enää kouluttaa muuhun työhön. Joka ei kykene sosiaalisten pelkojen vuoksi, arkuuden tai kroonisen väsymyksen kanssa työhön. Silloin "pääsee" eläkkeelle. Nuoria onneksi vielä hieman enemmän kannustetaan tavalliseen elämään erilaisten tukimuotojen kautta.
Kannattaisi kiinnittää huomiota työtekijän persoonaan ja pyrkiä järjestämään tälle hyvät työolosuhteet joihin kuuluu tietynlainen vapaus olla esim. eristäytyvä ilman sitä se on ihan hullu -leimaa. Tuo arkuus todellakin saattaa väistyä ajan kanssa tai sitten työyhteisö tottuu näihin "kummajaisiin".
Olen pahoissa vaikeuksissa juuri tämän ymmärtämättömyyden vuoksi. En tiedä mikä kohdallani on lopputulos mutta jotain asialle on tehtävä. Luultavasti heille on helpompaa luopua minusta ja vikkelästi sillä eihän kukaan ole korvaamaton ja poissaoloni vain aiheuttavat toisille vaikeuksia ja enempi työtä. Siitä olen pahoillani, mutta toistaalta koen että minua olisi voitu auttaa hyvin helposti. Oma pieni komero jossa olisin tyytyväisenä pakertanut eläkkeelle asti. Työntekijänä olen kiltti ja tunnollinen. Rehellinen ja aito. Enkä koskaan puhu kenestäkään pahaa selän takana. Pyrin itse ymmärtämään erilaisuutta ja olenkin sitä mieltä että vasta tutun ja turvallisen maailman romahduttua ympäriltä voi kasvaa ihmiseksi joka näkee kanssakulkijoissaan muutakin kuin se pinnan. - HAE APUA
nmnh kirjoitti:
Jännitykseen on tietenkin muitakin hoitomuotoja kuin lääkkeet, kuten keskusteluapu. Itselleni ei siitä kyllä ollut mitään apua, kun jahnattiin vain samoja asioita kerrasta toiseen. Ja rauhoittavia ei saa ilman reseptiä.
esiintyy kaikilla, mutta toiset eivät saa sitä kuriin, se on hyvä pohja paniikkisairaudelle. Masennustahan se vain lisää, kun jännittää. Elämän liekki palaa vain hiljaa ja monesta jää paitsi kun ei uskalla mennä sellaiseen paikkaan jossa paniikki saattaa iskeä.
- oiukju
Älä huolehdi, ei tosta mitään tuu!
on sen niminen valmiste ku anti stress, mulla se on vaikeina aikoina auttanu. ku en kuitenkaa mittää lääkkeitä halua syyä. kokkeileppas ja kerro sitte helepottiko :D
Mun tytöllä myös auttoi anti stress,kun jännitti eskari aikana taksilla kulkemista eskariin.Anti stress auttoi.Enää ei jännittänyt.
- Ujoli
Voin sanoa sinulle, että voit olla onnellinen jos olet päässyt miesvaltaiseen työpaikkaan. Itsekin olin ennen ja siellä lähes unohdin ujouteni, en kokenut olevani niin erilainen kuin muut kun miehet yleensäkin puhuvat "silloin kun on asiaa". Lähinnä työasioista puhuttiin ja tosiaan urheilusta, jonkun verran politiikasta ja perhejutuista jne. Aina pääsin mukaan juttuihin ja jos en päässyt tai halunnut niin ei siitäkään kukaan mitään sen kummempia johtopäätöksiä tehnyt.
Nyt jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja täällä on lähes pelkästään naisia. Siinä vaatimuksetkin heti nousevat, pitäisi olla koko ajan valmis tyhjänpäiväiseen lörpöttelyyn ja aina olla valmiiksi jotain sanottavaa mietittynä kun ei kukaan ala muiden mielipiteitä kyselemään tai antamaan puheenvuoroa jos ei sitä ota. Nyt kaikki ovat alkaneet syrjiä minua, olen aina ulkopuolinen kun olen kuulemma niin tyly ja leuhka kun en osallistu heidän keskusteluihin (kun tosiaan vain tarvitsisin vain jonkinlaisen tilan, että saisin puheenvuoron eikä sitä tarvitsisi väkisin ottaa, niin voisinkin osallistua).
Jos vielä joskus pääsen takaisin miesvaltaiseen työpaikkaan, menen heti vaikka palkka pienenisi puoleen ja tarjolla olisi pelkkiä yövuoroja! - Laventelia
Uudessa työpaikassa uuden työntekijän ei kannatakaan heti ensimmäisenä olla suunapäänä. Enemmän arvostetaan sitä, että kuuntelee. Kyllä ne siellä kyseleekin ihan varmasti. Jos tämä tosiaan on vähän työssäoppimis/harjoittelupaikan oloinen, niin ei ole pahaksi jos kyselet jotain ammattiin liittyviä kysymyksiä. Esim. jos joku on ollut alalla esim. 20 vuotta, niin aloittelijan kommenti "tais olla sillon aika erilaista" saattaa saada koko porukan muistelemaan menneitä.
Lääkkeistä saattaa olla apua jos paniikki on kova, mutta jännittäminen (jopa pieni panikointi) on ihan normaalia uudessa työpaikassa. Ei kannata eristäytyä, istuskelet sitten vaikka hiljaa ja kuuntelet. Jos porukka on puheliasta, niin aina sinne jonkun samanmielisen kommentin tai kysymyksen voi sanoa väliin, jos siltä tuntuu. Jos taas sakki on hiljaista, niin ei sinullakaan tarvitse ottaa juttelusta paineita. - 17sepponen
Moi,
Mulla on ihan samanlaisia fiiliksiä, vaikka olen suunnilleen samanikäinen mies. Et varmasti ole edes yhtä ujo ja arka kuin minä, koska olet sentään saanut puolison. Lisäksi sulla on kavereita, joten et sä mihinkään omaan kuoreen ole sulkeutunut.
Kannattaa lakata ajattelemasta, että se on jotenkin huono asia olla hiljaa. Ei sun ole pakko puhua kenellekään yhtään mitään. Sinun nykyisellä ajattelutavalla ei voita yhtään mitään, ja se ei ole tuotteliasta. Jos joku möläyttää, että miksi tuo pirjo on niin hiljaa, niin sano takaisin: "Miksi itse puhut koko ajan, vaikka ketään ei kiinnosta sun jutut?" Tai jotakin muuta vastaavaa. Lakkaa tuntemasta itsesääliä ja tajua se fakta, että kaikkien ihmisten ei tarvitse olla samanlaisia. Ole ylpeä ujoudestasi, sillä se tekee sinusta omaperäisemmän kuin 99% ihmisistä. - ukkeli 33
Hmmm..
Esim. joogan,liikunnan ja hieronnan yms...pitäisi rauhoittaa. - Kaasip
Cipramil (tai vastaava) ja 1kk kuluttua et taatusti jännitä. Myös rauhoittavia voi kokeilla alkuun. Monet antoivat hyviä vinkkejä mutta 20v asiaa tutkineena ja lukeneena sekä asiasta kärsineenä ylläolevat olivat ainoita jotka auttoivat. Kirjastoista löytyy runsaasti tietoa asiasta (kahvikuppineuroosi,torikammo, jännittäminen jne jne). Eräiden tutkimusten mukaan syy on geeneissä sillä on löydetty alueita joissa tätä jännittämistä kokee 80% ihmisistä kun taas toisilla paikoilla maapallolla vain 5%. Kyse voi tietysti olla muustakin mutta sinun kannaltasi tärkeintä linenee työkyvyn ylläpito. Jännittäminen voidaan todeta verikokeista mutta esim. kela ei sitä korvaa ja vaikeaakin se on. Rentoutusäänite auttaa myös mutta siinä menee puoli vuotta ennen kuin tajuaa idean. Terapia auttaa harvoin sillä usein terapeutti ei todellisuudessa tajua kuinka kaaoksessa mieli on kun jännittää eikä jännitämistä oteta tosissaa. Jännittämiseen erikoistuneita psykologeja on mutta harvassa.
- Niiiinpä
Oh, tuo on niin totta. Mitään apua ei terapeuteista ole jos on todella arka ja paniikinomainen jännittäjä. Se vain on nähty. Puhumallahan ei tällainen asia parane, jos todella jännittää! Itselläni ei myöskään auta "siedättyminen" vaan yhä tulee sama jännitys ja pakokauhuntunne. Olo on turvaton. Sitä ei oteta tosissaan, vaan olet kaikkien mielestä pelkästään laiska ihminen kun et käy töissä.
- Vv 65
Onneks olkoon valtavasti !
Aloitit todella hyvän aihepiirin keskustelun. Minulle tuli hyvämieli kun arvaan miten montatuhatta
ihmistä autat aiheellasi. Menestystä SULLE !- hyvä olo
Moi mullakin tullu hiki kohtauksia yleisö tilaisuuksissa muta läysin hyvän lääkkeen ja se on auttanu en tarvii ottaa kun puoli pilleriä lääke on Rivatril 2mg kokeikaa hyvä ollu otan tunnin ennen lähtöä saa resptillä,kokeilkaa...
- are78
ei kaikki niin ajattele. itse ainakin hakeudun sellaisiin tilanteisiin kun ujostuttaa, olen huomannut sen auttavan. tsemppiä:)
- ex-jännittäjä
Ajatteles, varmasti niitä muita työntekijöitä myös jännittää kun uusi työntekijä tulee taloon! Samalla tavalla he pähkäilevät, mitenkähän sen keskustelun saisi aikaiseksi ilman että antaisi itsestään typerää kuvaa..
Ujous voi ilmetä kahdella päinvastaisella tavalla: joko sitä on tosi hiljainen, tai sitten hermostuksissaan höpöttää suuna päänä. Jos joku siis on "kadehtittavan" verbaalinen voipi syy ollakin salainen arkuus.
Entäpä, olisiko se yhtään kummallista kenenkään osapuolen mielestä jos uusi työntekijä reilusti - vaikkapa ihan kuin ohimennen - mainitsisi ääneen, että "kylläpä tämä uutena teidän porukoissanne oleminen jännittää minua "( voihan sitä vitsaillakin: "ettehän te minua kuitenkaan pure, vai kuinka, hehe heh..?")
Yllättäen porukat saattavatkin lämmetä ottamaan sinut - ja tilanteesi - mukavasti huomioon.
Jos kauheasti jännittää jossakin seurassa, voi vaikka kuvitella mielessään että jokaisella on jokin vaikkapa pukeutumisessa oleva nolo juttu, jota he yrittävät salailla: jollakin on väärää paria olevat kengät, jollakin "missillä" sukassa silmäpako - ja kauhea pissahätä sen lisäksi -, jollakulla hiukset ovat oikeasti peruukki jne. jne. Itse olen joskus kokeillut tätä mielikuvitusleikkiä ennen porukan edessä esiintymistä ja ihan väkisin alkoi sisäisesti hihityttää ja tuli rennompi olo..
Aika mainioita ehdotuksia tuossa ovatkin kirjoittajat esittäneet,mutta vielä olisi yksi, joka itseäni auttoi pääsemään 20 vuoden tukahduttavasta ujoudesta eroon erittäin nopeasti ja tehokkaasti: kansalaisopiston teatteri- ja ilmaisutaidon kurssi. Siellä ammattitaitoisen ohjaajan avulla sain karistaa turhan vakavan itseeni ja toisiin suhtautumiseni ja huomata leikkimielisten harjoitusten aikana, että ihan samanlaisia herkkiä ja vahvoja pulliaisia me loppujen lopuksi olemme jokainen! Telepaattinen halaus! - Hyvä tulee
vähän niin, että vähät välität siitä, mitä muut ajattelevat. Olet hyvä sellaisena kuin olet ja varmaan vielä parempi vähemmän jännittäjänä. Itse olin lapsena jännittäjä sairauteen asti. Nyt ole antanut mennä vaan ja saanut yllättäen oikein hyviä juttutuokioita. Ehkä itse olen se, jota pitäisi vähän jarrutella. Lisäksi olen huomannut, että jännittäjän kannattaisi harjoittaa esim. jotain liikutalajia, tanssit aerobic tai rohkeammassa tapauksessa näyttely. Kokeile kerran, saat varmasti uskallusta lisää ja huomaat, että olet hyvä ja kelpaava ihminen muiden joukossa. Elämää ei kannata tuhlata turhasta pähkäilemiseen, ajattele myös sitä, miten paljon iloa voit omalla läsnäolemisellasi jollekin toiselle antaa. Huomaavaisuuden ei aina tarvitse olla edes suurieleistä, kun se tulee sopivaan aikaan ja paikkaan. Voimia sinulle ystävä!
- apuaaa
Oleppa välittämättä,on hyvä sanoa,tee sitä ja tätä,urheile mene ryhmiin,muuta kun ei ole menijäksi.Jos saisi sen varmuuden vaikka lääkkeistä,olis asiat hyvällä mallilla.Kun ihminen saa otteen vaikka puhumisesta ja uskaltamisesta,ei tarvita pitkään lääkkeitä kun tajutaan minähän osaan ja uskallan.Joten nuorena pelot pois ,siis yli kaksikymppisenä ,vaikka lääkeillä ja iloa elämään ,yksi käynti lääkärillä ,voi olla paremman alku. Kirjoitan kokemuksesta,olin nuori jännittäjä, kaikki tuntui pelottavan ,jo vuoroni puhua sai hien ainkin käsiin.Kävin erikoislääkärillä ja sain lääkkeet,ja ei mennyt kovin kauvan aloin opiskella ja puhuinki ja esiinyin ryhmille,joten turha kärsiä, lääkkeistä pääsee eroon kun itseesä oppii luottamaan. Kurjista kurjin keino rentouttaa viinalla itensä,siihenkin voi langeta,jos ei apua hae.
- Hiljainentyttö87
apuaaa kirjoitti:
Oleppa välittämättä,on hyvä sanoa,tee sitä ja tätä,urheile mene ryhmiin,muuta kun ei ole menijäksi.Jos saisi sen varmuuden vaikka lääkkeistä,olis asiat hyvällä mallilla.Kun ihminen saa otteen vaikka puhumisesta ja uskaltamisesta,ei tarvita pitkään lääkkeitä kun tajutaan minähän osaan ja uskallan.Joten nuorena pelot pois ,siis yli kaksikymppisenä ,vaikka lääkeillä ja iloa elämään ,yksi käynti lääkärillä ,voi olla paremman alku. Kirjoitan kokemuksesta,olin nuori jännittäjä, kaikki tuntui pelottavan ,jo vuoroni puhua sai hien ainkin käsiin.Kävin erikoislääkärillä ja sain lääkkeet,ja ei mennyt kovin kauvan aloin opiskella ja puhuinki ja esiinyin ryhmille,joten turha kärsiä, lääkkeistä pääsee eroon kun itseesä oppii luottamaan. Kurjista kurjin keino rentouttaa viinalla itensä,siihenkin voi langeta,jos ei apua hae.
Kiitos kovasti kaikille vastanneille! Nyt on jo toinen työpaivä takana ja edelleen ahistaa.. Tänään nimittäin jo pomo kysyi että miten olet pärjännyt, ja kun sinä oot niin HILJAINEN siis oikeesti, meneehän siinä lukkoon vielä entistä enemmän. Eipä tullut suusta kovin viisasta vastausta vaikka jälki käteen tuli tietysti ja menihän tuo pomokin paikalta aika vaivihkaa..
Ensin ajattelin että kyllä se tästä ihan suht hyvin lähti työt menemään mut kun tuli toi ensinmäinen vastoinkäyminen niin... Että onko ne muut työntekijät jo jotain musta puhuneet kun enhän mä ole edes pomoon vielä niin useasti törmännyt...
Ihan hyviä vinkkejä tuli jos vain osais niitä sitten toteuttaa, haluaisin kovasti jutella mut mikä siinä pitää olla niin vaikeeta?! En tosiaankaan halua minnekään työkyvytömyyseläkkeelle kun ei ole tullu vielä kunnolla töissä oltua, en alennu siihen.... Jotain rentoutus lääkettä voisin kokeilla esim. anti stress nimistä, saako ihan tavan apteekista?? Jos se sitten vähän rentouttas eikä tule sitä ajatusta koko ajan että uskallanko nyt mennä ja kysyä (jotain töihin liittyvää asiaa tms). Auttaako ne sitten? - työ tärkein
Hiljainentyttö87 kirjoitti:
Kiitos kovasti kaikille vastanneille! Nyt on jo toinen työpaivä takana ja edelleen ahistaa.. Tänään nimittäin jo pomo kysyi että miten olet pärjännyt, ja kun sinä oot niin HILJAINEN siis oikeesti, meneehän siinä lukkoon vielä entistä enemmän. Eipä tullut suusta kovin viisasta vastausta vaikka jälki käteen tuli tietysti ja menihän tuo pomokin paikalta aika vaivihkaa..
Ensin ajattelin että kyllä se tästä ihan suht hyvin lähti työt menemään mut kun tuli toi ensinmäinen vastoinkäyminen niin... Että onko ne muut työntekijät jo jotain musta puhuneet kun enhän mä ole edes pomoon vielä niin useasti törmännyt...
Ihan hyviä vinkkejä tuli jos vain osais niitä sitten toteuttaa, haluaisin kovasti jutella mut mikä siinä pitää olla niin vaikeeta?! En tosiaankaan halua minnekään työkyvytömyyseläkkeelle kun ei ole tullu vielä kunnolla töissä oltua, en alennu siihen.... Jotain rentoutus lääkettä voisin kokeilla esim. anti stress nimistä, saako ihan tavan apteekista?? Jos se sitten vähän rentouttas eikä tule sitä ajatusta koko ajan että uskallanko nyt mennä ja kysyä (jotain töihin liittyvää asiaa tms). Auttaako ne sitten?Kun pomo sanoi sun olevan hiljainen, ei hän varmaankaan tarkoittanut mitään kielteistä, vaan oli oikeasti kiinnostunut, miten viihdyt ja pelkäsi sun olevan sen takia hiljainen, koska et viihdy töissäsi.
- näinkin
Hiljainentyttö87 kirjoitti:
Kiitos kovasti kaikille vastanneille! Nyt on jo toinen työpaivä takana ja edelleen ahistaa.. Tänään nimittäin jo pomo kysyi että miten olet pärjännyt, ja kun sinä oot niin HILJAINEN siis oikeesti, meneehän siinä lukkoon vielä entistä enemmän. Eipä tullut suusta kovin viisasta vastausta vaikka jälki käteen tuli tietysti ja menihän tuo pomokin paikalta aika vaivihkaa..
Ensin ajattelin että kyllä se tästä ihan suht hyvin lähti työt menemään mut kun tuli toi ensinmäinen vastoinkäyminen niin... Että onko ne muut työntekijät jo jotain musta puhuneet kun enhän mä ole edes pomoon vielä niin useasti törmännyt...
Ihan hyviä vinkkejä tuli jos vain osais niitä sitten toteuttaa, haluaisin kovasti jutella mut mikä siinä pitää olla niin vaikeeta?! En tosiaankaan halua minnekään työkyvytömyyseläkkeelle kun ei ole tullu vielä kunnolla töissä oltua, en alennu siihen.... Jotain rentoutus lääkettä voisin kokeilla esim. anti stress nimistä, saako ihan tavan apteekista?? Jos se sitten vähän rentouttas eikä tule sitä ajatusta koko ajan että uskallanko nyt mennä ja kysyä (jotain töihin liittyvää asiaa tms). Auttaako ne sitten?Lienee vähä aloja jossa ei tarvise puhua,ei asiatonta läppää, vaan edes työstä olla kiinostunut puhumaan,turhia neuvoja eräiltä alä puhu,koska kyllä pomo haluaa ihmisen olevan kiinostunut työstään ja sanoin se ilmaistaan kysymällä ja ottamalla esille asioita.Eihän se viisaalta vaikuta jos ei puhu. Mutta moni onkin ihan hyvä työntekijä jopa hauska ihminen ,kun vain menee lääkärille joka ohjaa eteenpäin ,tai itse antaa lääkkeet.Se itseensä luottaminen on ihana tunne, kun vain ei jää kärvistelemän sen itseäkin vaivaaman jutun takia,ja heti alkuun pitänee saada se puhehana auki,ettei tule omituisen ihmisen leimaa.Mutta kun pähkäilet asiaa olet jo matkalla apua hakemaan, kaikkea hyvää vain sinulle.
- Asennetta peliin
Hiljainentyttö87 kirjoitti:
Kiitos kovasti kaikille vastanneille! Nyt on jo toinen työpaivä takana ja edelleen ahistaa.. Tänään nimittäin jo pomo kysyi että miten olet pärjännyt, ja kun sinä oot niin HILJAINEN siis oikeesti, meneehän siinä lukkoon vielä entistä enemmän. Eipä tullut suusta kovin viisasta vastausta vaikka jälki käteen tuli tietysti ja menihän tuo pomokin paikalta aika vaivihkaa..
Ensin ajattelin että kyllä se tästä ihan suht hyvin lähti työt menemään mut kun tuli toi ensinmäinen vastoinkäyminen niin... Että onko ne muut työntekijät jo jotain musta puhuneet kun enhän mä ole edes pomoon vielä niin useasti törmännyt...
Ihan hyviä vinkkejä tuli jos vain osais niitä sitten toteuttaa, haluaisin kovasti jutella mut mikä siinä pitää olla niin vaikeeta?! En tosiaankaan halua minnekään työkyvytömyyseläkkeelle kun ei ole tullu vielä kunnolla töissä oltua, en alennu siihen.... Jotain rentoutus lääkettä voisin kokeilla esim. anti stress nimistä, saako ihan tavan apteekista?? Jos se sitten vähän rentouttas eikä tule sitä ajatusta koko ajan että uskallanko nyt mennä ja kysyä (jotain töihin liittyvää asiaa tms). Auttaako ne sitten?Mahtoiko pomosi olla fiksu, koska ei jäänyt enempää kiusaamaan? Moni asia voitetaan asenteella. Tottakai tiedän, ettei se ole helppoa, mutta kannattaa yrittää. Siis, miksi ajattelet, että pomokin lähti kiusaantuneena tai harmistuneena pois? Ajattele ihan tietoisesti, että pomo on sun puolellasi ja toivoo, että homma lähtee mukavasti käyntiin.
Sitten voi katsella vähän ympärilleen, onko kaikki täydellisiä. Ei ole, tiedän sen varmasti. Ja kuitenkin hekin ovat siellä yhä töissä. Toki porukan pitää voida sen verran keskustella keskenään, että voidaan sopia työhön liittyvistä yksityiskohdista, mutta muuten pomolle ja työnantajalle tärkeintä on, että työ tulee tehdyksi ja jälki on hyväksyttävää.
Vielä voi kokeilla sellaista, että etsii työkavereiden joukosta jonkun mukavan oloisen ja pitää häntä ystävänään, vaikka ei hänen kanssaan siitä olisi sopinutkaan. Tiukassa paikassa voi sitten katseellaan etsiä, josko tuota ystävää näkyisi. Häntä voi pitää henkisenä tukenaan. - pitkäaikaistyötön
Hiljainentyttö87 kirjoitti:
Kiitos kovasti kaikille vastanneille! Nyt on jo toinen työpaivä takana ja edelleen ahistaa.. Tänään nimittäin jo pomo kysyi että miten olet pärjännyt, ja kun sinä oot niin HILJAINEN siis oikeesti, meneehän siinä lukkoon vielä entistä enemmän. Eipä tullut suusta kovin viisasta vastausta vaikka jälki käteen tuli tietysti ja menihän tuo pomokin paikalta aika vaivihkaa..
Ensin ajattelin että kyllä se tästä ihan suht hyvin lähti työt menemään mut kun tuli toi ensinmäinen vastoinkäyminen niin... Että onko ne muut työntekijät jo jotain musta puhuneet kun enhän mä ole edes pomoon vielä niin useasti törmännyt...
Ihan hyviä vinkkejä tuli jos vain osais niitä sitten toteuttaa, haluaisin kovasti jutella mut mikä siinä pitää olla niin vaikeeta?! En tosiaankaan halua minnekään työkyvytömyyseläkkeelle kun ei ole tullu vielä kunnolla töissä oltua, en alennu siihen.... Jotain rentoutus lääkettä voisin kokeilla esim. anti stress nimistä, saako ihan tavan apteekista?? Jos se sitten vähän rentouttas eikä tule sitä ajatusta koko ajan että uskallanko nyt mennä ja kysyä (jotain töihin liittyvää asiaa tms). Auttaako ne sitten?Eikö tuollainen jännitys jo vaikuta työntekoonkin? Varsinkin, jos huomaat vähänkään että sinua vahdataan ja kiusataan hiljaisuudestasi? Itse menen ainakin aivan lukkoon, pää lyö tyhjää haluaisi paeta eikä työnteosta tule mitään koska aivot käyvät ylikierroksilla. Osoita siinä sitten että osaat jotakin ja olet etevä.
Surkuhupaisinta tuossa on, että oikeasti (myös minä) olen tunnollinen ja ahkera työntekijä! Sain yhdestäkin työpaikasta vain laiskan leiman otsaani. Se tuntuu pahalta ja on väärin, kun eivät ihmiset tiedä totuutta.
Mutta tsemppiä sinulle!
- puhua, ole
oma itsesi. Työstä riittää aina juttua.
Voi myös kysyä toisesta jotain ja unohtaa kokonaan itsesi.
Ärsyttää ne, muka niin sanvalmiit hemmot, jotka haluavat itsetunnolleen pönkitystä toisia
arvostelemalla. Itse jos ei puhu mitään , toinen kommentoi, "että siinä ne tärkeimmät".
tai mainitsee punastelusta tmv.Inhottavaa.
Pitää vaan löytää toisesta se "heikko kohta" ja muistella sitä hiljaa mielessään.
Omaa itsetuntoaan voi kehittää ajatuksin. Jokainen saa olla sellainen kuin on.
Ei ujous ja hiljaisuus ole mikään sairaus tai muu, puheliaat vain osaavat pitää paremmin puoliaan.
Nykypäivän maailma vain on puheliaiden ja sanavalmiiden valtakunta.
Mutta tämä maailma on meidän kaikkien. - wwwqqqqq
pelätä. pyyä lääkäriltä opamox tabletteja ne vie pois turhat jännitykset ja pelot edullisia ja toimii!
Xanoria vain pahoissa tilanteissa (paniiikkihäiriö), KOUKUTTAA kovemmin kuin mikään muu benzo.
Diapamit ja Opamoxit suht. kevyttä kamaa jos ei ala mättämään nitä koko ajan.
Itse en ole joutunut lääkekoukkuun, mutta tunnen ihmisiä jotka on.- 53v työtön
rockmaukka kirjoitti:
Xanoria vain pahoissa tilanteissa (paniiikkihäiriö), KOUKUTTAA kovemmin kuin mikään muu benzo.
Diapamit ja Opamoxit suht. kevyttä kamaa jos ei ala mättämään nitä koko ajan.
Itse en ole joutunut lääkekoukkuun, mutta tunnen ihmisiä jotka on.Xanor on tehokas ja kyllä myös koukuttava. Olen syönyt sitä nyt noin 25 vuotta, ja aion syödä toivottavasti vielä toisetkin 25 vuotta. Annoskoko on vaihtunut kyllä puoleen tai kolmasosaan, eli kyllä siitäkin pääsee eroon, mutta hallitusti.
Itse olen päättänyt, että syön sitä loppuelämäni, vaikka se olisikin terveydelle haitallista. Haitallisempaa nimittäin olisi täydellinen eristäytyminen yhteiskunnasta ja muusta maailmasta. Joten - jos se lääke auttaa, niin mietitään sitten haittoja ja hyötyjä ja verrataan niitä. Minulla hyödyt ovat suuremmat.
Tuolla mainittiin noita "teknolääkkeitä". Cipramil aiheuttaa sekavuutta, samoin Aurorix. Olen myös kokeillut muutamia muita, mutta niillä on tosi sotkevat haittavaikutukset. Xanor on siinä mielessä hyvä, että se ikäänkuin "jarruttaa aivojen ylikierroksia", jolloin aivot työskentelevät tehokkaammin (paradoksi, mutta totta)
- assdadasdasd
Hyvin näyttää juttu luistavan ainakin tällä hetkellä. Eikö omien ongelmien kertominen vieraille ihmisille ahdista sitten yhtään?
- sulle
Ole vaan oma itsesi ja sano itselles, että on mullakin oikeus elää. Älä ala syömään mitään mömmöjä.
Vähitellen varmaan pääset hyvään vauhtiin siellä työpaikalla kunhan totut kaikkeen uuteen.
Lämmöllä sua ajatellen.- derfgtyju
Jotkut ei vaan tajua että paniikkiin tai pahempaan ahdistukseen ei auta kuin ne "mömmöt". Siinä ei terapiat ja rentoutukset auta jos hormonit ym. ei ole kohdallaan.
- tuttu ongelma
Samaa ongelmaa ollut ja pillereitäkin on tarjottu vaikka en ole edes asiasta puhunut lääkärille. Lääkäri otti puheeks. No joka tapauksessa ittellä yleensä auttaa kun ottaa ns. henkisen yliotteen muihin eli ajattelee muita tai sitä henkilöä kenelle puhuu alempiarvoiseksi ja sellaisesksi jota ei tarvitse jne. Tota ajattelutapaa EI sitten pidä viedä liian pitkälle tai sen enempää näyttää ettei luo väärää kuvaa itsestään. Toinen mikä auttaa on varsinkin jos täytyy esiintyä esim. koulussa koko luokalle että tarkkailee yleisöä kuin että antaa sen mielikuvan tulla omaan päähän että kaikki on tarkkailemassa sua ja sun virheitä. Se jopa tekee siitä välillä hyvinkin hauskaa, kun alkaa katella ihmsiten reaktioita varsinkin siinä tilanteesa jos kyselee ja itse päättää keneltä kyselee.
- kekko2
Hei, mene jollekin sellaiselle kurssille, jossa opetellaan esiintymistä.Tai tehdään paljon töitä luokan edessä. Kun pakotat itsesi luokan eteen esiintymään ja teet sitä tarpeeksi usein, niin ujous karisee. Äläkä pelkää mokaamista. Kaikki mokaa joskus.
Itse olin aiemmin aika ujo, mutta kun koulussa jouduin paljon esiintymään, niin nyt uskallan pitää puheen missä vaan, eikä jännitä.
Ja mieti sinne työpaikalle hyviä keskustelun aiheita etukäteen. Sää on aina takuuvarma aihe tai edellis illan televisio-ohjelmat. - PUHUTAAN
no voi ei,ompas harmillisen kuuloista,mutta normaalia että jännittää uusi työpaikka,kyllähän siinä nyt jutun aihetta riittä kun kyselet muilta vähän ikää,missä päin asuvat yms. voit toki ilmoittaa muille työkavereile että olet hiljainen,ja että kysyvät sinulta rohkeasti asioita. olen itsekin ujo ja hiljainen,mutta kaikki sen tietävät enkä ole siitä sen suurempaa aihetta nostanut.. sanoin vain että ei minusta kannata niin välittää,saatan olla vähän hiljainen..
jotkut ihmiset luonnostaan vaan ovat hiljaisia,ja jotkut eivät osaa pitää turpaansa kiinni,vaikka koko työpaikan muut työntekijät niin ajattelisivat..
Työniloa sinulle uuteen työpaikkaa..kyllä sinä siellä pärjäät hyvin,kun menet rohkeasti vaan juttelemaan niiden kanssa :)- hiljainentyttö87
Täytyy varmaan puheenaiheita kirjoittaa lapulle illalla ja töissä toteuttaa ne :) Mutta auttaako se jos sanoo että minä nyt vähän oon hiljainen että saa mulle puhua, oon vähän hidas lämpiämään...
Ei ainakaan haluais lopettaa kesken.. vaikka välillä tuntuukin siltä. Tai pitäs lähtee lääkärin puheille. - vinkkejä
hiljainentyttö87 kirjoitti:
Täytyy varmaan puheenaiheita kirjoittaa lapulle illalla ja töissä toteuttaa ne :) Mutta auttaako se jos sanoo että minä nyt vähän oon hiljainen että saa mulle puhua, oon vähän hidas lämpiämään...
Ei ainakaan haluais lopettaa kesken.. vaikka välillä tuntuukin siltä. Tai pitäs lähtee lääkärin puheille.Ensimmäiseksi jätät kahvin ja kaikki kofeiinituotteet pois, pahin ahdistuksen ja jännityksen aiheuttaja mitä on keksitty, kokeile juoda vaikkapa litra kahvia yhdellä kertaa ja huomaat mitä se kofeiini aiheuttaa jännitykseen taipuvaisille ihmisille. Nikotiinituotteet pois, nikotiini on kamalaa myrkkyä ja pelkotilojen aiheuttaja,pahassa krapulassa poltettua päivän ensimmäistä tupakkaa ja miten se aiheuttaa herkille ihmisille kauhu ja pelkotiloja ei tajua kukaan muu kuin sellaisen polttanut, kun nikotiini kiihdyttää krapulassa jo ennestään täysin sekaisin olevaa autonomista hermostoa, ei paljon naurata hulluksi tulemisen ja kuolemanpelko.Ei liian usein alkoholia, niin elimistö ehtii kunnolla toipumaan käyttökertojen välissä ja ei ole alkoholista johtuva myllerrys käynnissä sisäisessa maailmassa käynnissä. Terveellinen ruokavalio ja terveelliset elämäntavat( riittävä yöuni, paljon liikuntaa, ei verensokerinheilahteluja eli säännölliset ruoka-ajat, sekä mahdollisimman stressitöntä elämää, jos vaan mahdollista).
Kun kemialliset ärsykkeet on karsittu pois tai ainakin vähennetty niin minimiin kuin mahdollista, voi ruveta yrittämään sopeutumista elämään yliherkän autonomisen hermostonsa kanssa, joka ei koskaan parane, mutta jonka kanssa voi oppia elämään kun harjoittelee ja sen jälkeen jännityksenkin kanssa tulee toimeen. Vaikeaa se on, mutta suosittelen ennemin kuin mitään lääkkeitä. Kun oppii tuntemaan oman jännityksensä ja sisäisen maailmansa, jolla on oma tahtonsa, niin jopa paniikkihäiriökohtauksen pystyy estämään, vaikka se meinaa tulla päälle , usko pois!:)
- se on ihana
Mulla on sama juttu. Työpaikalle tuli aivan sairaan kaunis nainen / tytteli töihin ja se on oikeestaan ihan mukava ja puheliaskin, mut eri kerroksessa töissä kuin minä. Mulla on ainoastaan yksi asia mielessä kun näen hänet aina silloin tällöin, mutta en mä sitä sille kehtaa sanoa. Voi surkujen surku. Oon sinkkumies ja varmaan sellaiseksi jäänkin, jos en koskaan saa suutani auki muuta kuin hölmistyksestä kun silmilläni häntä ihailen!
- super jännittäjä
Itse oon kokeillut kaikki mahdolliset cipralexit, mirtazapinit ja propralit sekä luontaistuotekaupan antistressin. Mikään ei auttanut, kunnes kokeilin rauhoittavia ja nyt voin jopa syödä työpaikalla. Ennen kärvistelin sen 10 tuntia työmatkoineen syömättä ja hirveää oli. Huono puolihan noissa rauhoittavissa on se, että lopulta ei voi ilmankaan olla. Teveisin 4-vuotta Xanaxia.
- Nainen34
Tässä vähän toisenlainen näkökulma ujouteen.Kts linkki.
Ei se välttämättä ole mikään häiriö ;) Ollaan vaan ihan rohkeasti ujoja :) tai sellaisia kuin ollaankin. Tsemppiä. Tiedän kyllä tunteen hyvin. Kauan ujouden kanssa kamppailutuani olen päättänytkin hyväksyä asian. Muut saa sitten ajatella mitä tahtovat - ei ujous ole este työlle. Olen mitä olen - ujo ja ylpeä siitä :)
http://personal.inet.fi/koti/seppo.kaikkonen/OppiSoppi/sosiaalisuus.html - sanoikaan
Että lapsenteko parantaa sosiaalisuutta?
- apua?
Moni on saanut apua vastaavassa tilanteessa esim.Pirkko Jalovaaran rukouksesta.
Näin olen kuullut ja halusin tämän kertoa. - ...
voi hyvä luoja!! on ihmisillä ongelmat..
- hyujik
Sinullakin noita ongelmia tuntuu selvästi olevan.
- Cocenut samaa
Sinun täytyy tarttua itseä niskata kiinni ja rakentaa itseluottamusta, sen voi tehdä esimerkiksi liikunta suorituksessa, opettelet ylittämään omat rajasi, rohkaiset mielesi ja kun onnistut ,saat mielihyvää. Aluksi voit käyttää luontaistuotteita, sieltä löytyy jännittäjille myös sopivia tabletteja, esimerkiksi Antistress valmiste, jooga ja hengitysharjoitukset ovat hyviä jännityksen laukaisijoita. On hyvä opetella vain ottamaan rennosti ja rentoutumaan
- 1962 A
Hei. Olen nyt 48v ja lukion toiselta luokalta saakka olen ollut ns. sosiaalisten tilanteiden jännittäjä. Ja tämä kaikki alkoi yhdestä ainoasta ruokatunnista isossa ruokapöydässä, koulussa. Kärsin tästä jännittämisestä, kunnes noin 8 vuotta sitten erosin avoliitosta ( kaksi lasta ) ja sain tuosta erosta selviämiseeni työpaikkalääkäriltä lääkkeen nimeltään Optipar 20 mg. Tätä ennen yritin selvitä erilaisista tilanteista hetkellisten apujen lääkkeillä mm. Propral ( mielsin sen sydänlääkkeeksi, beetasalpaaja ), Alprox ( väsytti mielettömästi, tämän avulla kävin yo-markkinointimerkonomiksi lukemassa ). Edellisessä työpaikassani pelkäsin, jos joku koputti oveen ja tuli sisään, olin varmaan yhtä punainen kuin työpuseroni. En ymmärrä mistä johtui, että yhtäkkisiin tapahtumiin reagoin noin. Kaupungilla kulkiessani pelkäsin jonkun tuttavan pyytävän minua kahville, voi sitä tunnetta. Kun henkisesti en ollut sen luontoinen ollenkaan, että pelkäisin, se vain tuli se tunne jostain. Pankki- ja kassajonot olivat kanssa kauheita. Kävin hypnoositerapiassa ja ns. jännittäjien ryhmissä kokoontumassa, josko sieltä apua saisin. Tuli tunne, etten kuulu sinnekään, koska ei minulla ollut mitään hissipelkoja tai ahtaanpaikan kammoja tai saunan lauteella istuessa pelkoja. Lopetin tuon leikin lyhyeen.
Niin, ohjeeni on, että ei lääkitys ole yhdessä terapian kanssa pahasta. Olen syönyt nyt kahdeksan vuotta ja tiedän, että jos en ota kahteen päivään lääkettäni ( 1tbl/pvä) niin silloin alkavat vieroitusoireet mm. irrallisuuden tunne tai huimaus. Mutta lääkärini kanssa yhdessä lopetan sitten jossain vaiheessa, sillä lääkkeiden avulla ymmärrän, ettei ehkä olisi tullut edes eroa, jos olisin näitä syönyt jo avoliitossani ollessa. Kaikki ongelmat johtuivat pelkästä hemmetin paniikkihäiriöstä. Suosittelen lämmöllä, että otat tämän lääkkeen puheeksi lääkärin kanssa. Olen onnellinen nykyisessä palveluammatissani ilman pelkoja ja pakokauhun tunteita, punastumisestani puhumattakaan, sen voin jo laittaa vaihdevuosien syyksi.
Vielä lopuksi, ennen lääkitystä peitin jännittämiseni pelkkään huumoriin ja patskan puhumiseen. Samalla hauska ja samalla kuoreen vetäytyjä. Siinäpä yhtälö :) - uusi oppilas
Voimia ja jaksamista sinulle uusien haasteiden edessä. Minulla alkaa myös koulu ja jännittäjä olen kans! Tuttu siis tunne! Sosiaaliset tilanteet ahdistavat, mutta koita ajatella hyviä puolia mitä työstä saat. Kohtaat myös pelkosi kun menet uuteen työpaikkaan! Tiedän, että itsellenikin voi tulla tuskaisia hetkiä uudessa opiskeluympäristössä ja itku voi tulla kotona. Yritetään kestää ja kohdata pelot! Kiitos tärkeästä aiheesta!:D
- urartur
Mee rouheesti uudelle työpikallesi. Tuo munkkeja tai jtk, josta äijät tykkää. Älä puhu mitään. Kirjoita muitten nähden kertakaäyttölautaselle: Oon lyönyt vetoa, että en saa ekana päivänä {viikkona] puhua mistään, paitsi kortinpeluusta, ratsastuksesta, koirien kouluttamisesta tms. Sinua lähellä olevasta. Johan on ihme, jos ei väki (siis miehet & naiset) rupea kehittämään jutunjuurta. Erikoisuus on aina positiivista, jos sen sellaiseksi kääntää =)
- Kokemusta on
Itselleni kaikkein kamalinta on juuri uudessa työpaikassa aloittaminen. Ongelma iski totaalisesti päälle, kun valmistuin ammattiin 27-vuotiaana. Kaiken piti olla kunnossa, kun kerran oli ammatti ja uusi työpaikka. Mutta sitten iski järkyttävä paniikki, olin huolesta ja murheesta sekaisin. Murehdin juuri sitä, miten selviydyn kahvipöytäkeskusteluista uudessa työpaikassa tai ylipäätään, miten selviydyn uusista työtehtävistä. Osaanko mitään, olenko hyvä työntekijä, mitä jos tuotan pettymyksen työnantajalle jne.? Itselleni selvisi myöhemmin, että kyseessä on paniikkihäiriö. Kolme vuotta on kulunut tuosta ensimmäisestä paniikkikohtauksesta. Pätkätöissä olen ollut aina kun niitä on tarjoutunut. Ja huomaan, että AINA, kun aloitan uudessa työpaikassa, tilanne on sama. Ahdistus nousee ja alan panikoimaan sitä, miten selviydyn, pystynkö lunastamaan lupaukseni, olenko hyvä työntekijä jne. Ja kun mietin näitä kiivaasti, tulee mukaan fyysiset oireet, kuten huimaus, epätodellinen olo, niskat jumittuu täysin jne. Ja kun tilanne menee näin pahaksi, ei siinä enää auta rentoutusharjoitukset tai se, että yrittää ajatella järkevästi. Ainoa pelastus on kohtuullinen määrä lääkettä, jolla tilanne saadaan laukaistua.
Käyn edelleen psykoterapiassa ja pahimpina aikoina minua on auttanut Stesolid, joka on rauhoittava lääke ja siihen tarvitaan resepti lääkäriltä. Masennuslääkkeitäkin olen kokeillut, mutta niitä en pysty syömään pahojen sivuvaikutusten takia. Rauhoittavissa lääkkeissä sivuvaikutuksia ei juurikaan ole. On totta, että niissä riippuvuusriskin vaara on suuri. Mutta jos on järki päässä, niin niiden kanssa pärjää. Itse söin pahimpana aikana Stesolidia päivittäin (noin 1/2 tabl päivässä) ja kun ahdistus ja stressi väheni, lopetin lääkkeen pikku hiljaa. Tällä hetkellä en syö mitään lääkettä. Mielestäni lääkettä voi ottaa, jos oikeasti tuntuu siltä, että elämä on pelkkää selviytymistaistelua päivästä toiseen. Ei loputtomiin kannata kärsiä.
Eli mikäli tuntuu, että jännitys ja ahdistus on suurta ja valtaa liian suuren osan elämästäsi, kannattaa mennä lääkärille juttelemaan asiasta ja pyytää jonkinlaista lääkitystä. Ja myös psykoterapia voi auttaa asiaa. Usein ihminen tekee asioista päässään suuremman numeron, kuin mitä pitäisi. Terapeutti voi antaa tähän asiaan uusia näkökulmia. Eli kuten siihen, että kaikki ihmiset eivät välttämättä heti ajattele sinusta pahaa, vaikka oletkin hiljainen. Ja että ujous ei ole häpeä! Ja toisaalta opettaa sinua myös arvostamaan itseäsi sellaisena kuin olet! Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua sinulle! Jaksamista!- kokeilisit
koota sen verran rohkeutta että seuraavan kerran kun joku kysäisee hiljaisuudestasi, kertoisit että oot aina ollut aika hiljainen, sen jälkeen jää seläntakana puhumiset taakse eikä sua leimata "sairaaksi". Kerran se kirpaisee ja saat itseluottamusta tästä. Sen jälkeen voi olla helpompaa jutella muistakin asioista. Itse olen 20 hengen esimiehenä työssäni huomannut monia nuoria pelottavan jo ajatuksen että täytyy olla toisten veroinen vaikka on vasta aloittelija. Et sinä siitä syystä potkuja tule saamaan että kerrot esimiehellesi jännittäväsi, hän saattaa toimia tiedon välittäjänä muille ja sinut jätetään rauhaan turhilta kysymyksiltä. Jos kuitenkin tulisit kiusatuksi tästä syystä samainen esimies on velvollinen puuttumaan asiaan. Tsemppiä! Terveisin 5 lapsen äiti ja itsekin paniikkihäiriöinen (esimies)
- Muscade
Kannattaa kokeilla ennen lääkkeitä muita keinoja. Piikkimatto säännöllisesti käytettynä (aluksi päivittäin puoli tuntia, myöhemmin omien tuntemusten mukaan, suoraan iholle) rauhoittaa ja rentouttaa. Jos löydät kapeamman piikkivyön, sitä voi käyttää jänittävissä tilanteissakin löysien vaatteiden alla. Matto rentouttaa heti, mutta vasta säännöllisen useamman viikon käytön jälkeen se alkaa tasoittaa oloa yleisemminkin. Toisena säännöllinen sykettä nostava, itsestä mukavalta tuntuva liikunta vähintään pari kertaa viikossa, esim. zumba, tai toisena lajina rentouttava pilates tai jooga. Kolmanneksi matalahiilihydraattinen ruokavalio (erityisesti sokeri ja valkoinen vehnä minimiin ja lisäksi kahvi pois). Näillä keinoilla jännittäminen lieventyy. Ujoudesta ei tarvitse päästä eroon, mutta kokemusten kautta se vähenee. Kannattaa siis hiljalleen ja lempeästi totuttaa itseään erilaisiin tilanteiseen. Lisäksi ujoudesta ja jännittämisestä kannattaa jutella puolison tai hyvän ystävän kanssa, jolloin asia saa ehkä omassa mielessä uudet mittasuhteet. :)
- miss cinderella
Olen kärsinyt ujoudesta/masennuksesta vuosikausia ja kokeillut n. kymmentä erilaista lääkettä. Käytössä ovat olleet mm. antidepressiivit, ssri:t, rauhoittavat, beetasalpaajat, erilaiset särkylääkkeet. Olen myös kokeillut erilaisia terapioita ja lukenut sivukaupalla ns. 'itsehoito-oppaita'. Kaiken tämän jälkeen on todettava, että ehdottomasti paras keino ujouteen on ns. siedätyshoito. Eli altistus sosiaalisille tilanteille. Aloitetaan ihan pienistä jutuista ja noustaan, askel kerrallaan tilanteeseen, jossa voi jo lopuksi kohdata sen kaikkein pahimman pelkonsa, esim. yleisön edessä puhumisen. Tämä tekniikka on raskas ja vaativa, mutta toimii todella! Lääkkeet saattavat auttaa tilapäisesti, mutta pahimmassa tapauksessa ne vain aiheuttavat riippuvuuden, joten ihmisellä on vanhojen vaivojensa lisänä vielä lääkeriippuvuus!
- syy ja seuraus
Muistaa sopii lääkkkeet korjaa juuri sitä kemiaa joka sulkee ujon,tai onko aina nimitys ujo oikea,siellä ihmisessä saatttaa tapahtua kemiallinen muutos,ja se ei poppa konstein parane.Vaan kemia ihmisessä järkkyy joissakin tilaneissa,joillakin aina.Lääkärin sanojen mukaan on suuri ryhmä ihmisiä jotka ei olis työelämässä,vaan kemia korjataan oikealla kemialla lääkitys,ja ihminen käy työssä ja pärjää.tamä on ammmattilaisen mielipide, joten parasta kaikille lienee asiallisin konsten kohdata tilanne ,jos vuosia menee hukkaan kokeillen ja kokeillen , itse yksin, on se elämässä tärkeistä vuosista pois, ja työ on tärkeä .Ja ihminen kun itse tiedostaa missä mennään, ja kuinka haluaa edetä ,jää viimein omaan harkintaan mitä tahtoo.Valoisia päiviä työässä ja kotona.
- Käynyt läpi..
Ilman noita mömmöjäkin selviää. Sain terkkarista jonkun levyn ihan vain henkiseksi tueksi. Eipä tarvinnut sen jälkeen enää napata. Sillä käynnillä pari menemään, että kriisitilanne meni ohi, syke tasaantui ja olo helpotti. Enemmän tulee haittaa, kuin hyötyä pitkässä käytössä. Omilla aivoilla on paljon parempi tulla toimeen. Ihan luomuna. Totta tosiaan, hyviä ystäviä ei saa reseptillä :D
- pöollpoölpoö
kannattaa hommata harrastuksia ja muuta toimintaa, seurata urheilua lyödä vetoa polttaa tupakkia lähetellä työkavereille sähköpostilla kaikkia typeriä videonpätkiä tuoda pullat nimipäivänä ym. ym.
- sekopää
Pirjo lähtee nyt paskalle!!! .... Tiesitkö että jos osaat toimia kavereitten kanssa ja avomiehesi kanssa osaat toimia myös muittenki kanssa. Mutta se etttääää mistä saat tehtyä sen alotteen että väkisin olet "oma ITsesi" on toinen juttu. Positiivisista kokemuksista tulet itsevarmemmaksi. itsevarmuus auttaa keskustelussa. Itse olen ollut todella ujo. Väkisin olen yrittäny muuttaa ajatusmaailman. Puhun mitä sylki suuhun tuo. Sori :D ... en oo hullu. KAi . Ja osaan kirjottaaaki ehkä. ootko muuten tehny pakkomielteen siitä että pitäis jutella jotain. Sano "Mitäs Markolle kuuluu" Markolla taitaa mennä paskat housuun ku oot pirjo aina ollu hiljaa ja se sanoo et "iha hyvää" Meen nyt nukkuun kun tästä ei taida olla mitään apua välttämättä. Jumalan siunausta :) Mietinpä muuten tässä vielä kun sua jännittää kamalasti ja tulee se olo että nyt pitäs puhua niin koitappa keksiä ittelles joku semmonen konsti millä nollaat pääs ja ajattelet että AIVAN V*TUN SAMA vaikka puhuisinki tyhmiä ja en keksi yhtä hyviä juttuja kun kaverit keksii. KOSKA jos et koskaan ava suuta niin sitten et myös avaa sitä. Se pitäää murtaa se muuri koska sulla on yksinkertasesti fobia jota voi verrata vaikkapa laskuvarjohyppäämiseen Et uskalla hypätä mutta sitten yhtäkkiä hyppäätkin ja kohta hyppäät toisen kerran ja sitten siitä tulooki sun lemppari harrastus vai mitä. Mutta jos vakavasti pirjo puhutaan niin zemppiä. Ja vie toiseks Ne rauhottavat ei välttämättä poista ongelmaa. Mutta jos ongelma tuntuu tosi vakavalta niin kyllä tohon lääkkeet löytyy. Pikkuveljelläni on ollu paniikkihäiriö lääkitys se oli kyllä pahaa katsottavaa ku loppujen lopuks rupes käyttään väärin. JA NE MUUTEN SITTE pistää todella pahaan koukkuun
- Hiljaa hyvä tulee
Minä olen ollut aina hiljainen, varsinkin pienenä, mutta nyt vanhemmuuten 55v. sitä kyllä on vähitellen reipastunut niin ettei aina välitä tuleeko sanottua niin fiksusti vai ei. Sanon asiani ulos omalla tavallani ja porukat oppii sitten ajan kanssa ymmärtämään mitä toi nyt tarkottaa. Että kyllä minusta erilasissa porukoissa juttelu on nimenomaan vastavuoroista.
Olen joutunut itsekkin vaihtamaan työpaikkaa usein näinkin vanhana, alkuunhan se tietysti on sellaista tilanteen seuraamista sivusta, siinä ikäänkuin opiskelee sitä porukkaa millainen se on ja porukan tarttee myös saada aikaa tutustua uuteen tulokkaaseen ennenkuin keskustelua voi luontevasti syntyä. Onhan poikkeuksiakin tietysti mutta niissä paikoissa missä itse olen ollut se menee näin. Mutta ei se yleensä ihan päivässä tapahdu, että juttelu alkaa sulavasti luistaa, kyllä siihen menee aikaa molemmilta osapuolilta ja on minusta ihan normaalia, eikä siihen mitään pillereitä tarvita vaan aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa tutustua ihmisiin molemmin puolin ja niin sieltä löytyvät ne juttukumppanit, kuin itsestään ja näin pikkuhiljaa sinusta tulee porukan osa. Älä jännitää..itesekin aloitan uuden työn. Mulle riittää kun tiedän että varmaankin opin talon tavoille äkkiä ja olen kiva.. =)
Olen ikää myöden tullut itsevarmemmaksi ja se auttaa.. sinunkin kohdallas. Tsemppiä.. ja olethan saanut työpaikan..et ole ihan lukossa voinu olla haastattelussa.. =)- wertyw4ty
Todella hyviä ajatuksia ja neuvoja tällä palstalla kirjoittaneilta.
Kiitos kaikille.
Tsemppiä,,
- yksinkertaisuus
kokeile jännittämisen laukaisuun näinkin yksinkertaista konstia: ota vasemman käden ranteesta kiinni kun jännittää tai puhut. itse ja moni läheinen on kärsinyt samasta asiasta ja paniikki oireilu häviää. kuulostaa tyhmältä mutta kokeile. tehostusta saat lisäämällä jonkun voima sanan mitä ajattelet mielessäsi. esim.aurinko. samaa konsti auttaa kun viha saa vallan ihmisestä.tämä saa pitämään itsensä "hyökkäämättä". tämä konsti on vartioilla, poliisilla yms. opetetaan myös itsepuolustus kursseilla. et menetä mitään jos kokeilet, eikä tartte heti alkaa syömään lääkkeitä.
- Hummingbirth
Ei mitään lääkkeitä. Hyväksy ja siedä vain itsesi sellaisenaan. Jos haluat muutosta ja tai tukea, mene psykoterapiaan. Esimerkiksi ryhmäpsykoterapiassa voit käytännössä kohdata ongelmasi ja oppia uusia taitoja sekä hyväksyä itsesi paremmin sellaisena kuin olet.
- zobanen
Ole vaan oma ujo itsesi. Ihmiset ovat erilaisia. Toiset puheliaita, toiset ujoja. Jos sinua kuitenkin kamalasti
rassaa, niin jooga on yksi hyvä tapa tutustua itseensä. Se auttaa avautumaan sekä itselle että toisille. Pelko häipyy pois ja tilalle tulee rauhan ja luottamuksen tunne. Ja voi elää elämäänsä iloisempana ja omana itsenään.
onnea elämääsi - take it easy :)
,,Propralia. Sitä kayttää monet esiintyvät taiteilijat ramppikuumeeseen ja itselläni oli samanlaisia oireita aiemmin ja Propral tasaa sydämmen sykkeen nopeasti eikä jännitys pääse ottamaan valtaa. Siihen ei tule myöskään riippuvuutta koska ei vaikuta keskushermostoon.
- Hauenleuka
sillä on mitä muut ajattelee.
Sisäistä tämä ja mene hommiin. Suuta ei itse asiassa tarvitse avata kuin välttämättömissä paikoissa ellei itse halua. Keskustelemaan oppii ajan kanssa, kun ei välttele tilaisuuksia.
Jos tekee ns. tyhmiä kysymyksiä niillä voi jopa selvitä yllättäviä juttuja.
- VoisOlla..
Kuulostaa jonkin asteiselta sosiaalisten tilanteiden pelolta. Itselläni se on vielä kahta kauheampana, joten tiedän mistä kyse. Kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä vaikkapa terveyskeskukseen, sielä ohjaavat sinut jonkin hoitajan/lääkärin juttusille. Beetasalpaajat auttavat aika hyvin ja niitä voi ottaa aina silloin tällöin ilman riippuvaisuutta. Usko mua, kannattaa hakea apua. Se on pieni vaiva siitä mitä saat vastineeksi - vapautuneemman elämän. Onnea ja tsemppiä jatkoon! :)
- Nainen vm. 55
Nuorena, alle kakskymppisenä menin sotkuun töihin. Jännitin niin paljon, aika pitkän aikaa, että kävin joka työvuoron alussa oksentamassa vessassa!!! Tämä vaiva paranee kyllä iän ja kokemuksen myötä. Missään nimessä älä pilaa elämääsi hakeutumalla millekään eläkkeelle!!! Sinun kannattaisi puhua pomosi kanssa luottamuksellisesti asiasta että hän tietäisi mistä oikeasti on kysymys eikä olettaisi mitään tai uskoisi muitten puheita. Kyllä pomoasi pitää kiinnostaa kuinka pärjäät ja varmistaa se että saat sen tuen mitä tarvitset uuteen työpaikkaan sopeutumisessa. Töitähän sinä olet sinne tullut tekemään. Se sosiaalisuus tulee ajan myötä. Jos sinusta tuntuu ettet todellakaan selviä kaikesta siellä työpaikassa niin kannattaa käydä juttelemassa lääkärin kanssa ja kertoa rehellisesti mikä on tilanne. Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät (alkua aina vaikeaa)!
- annakaikkienkukkie..
Pieni lapsi syntyy erilaisella temperamentilla varustettuna. Toiset ovat jo vauvoina äänekkäitä ja vaativia ja toiset hiljaisempia eli temperamentti on synnnynnäistä. Jos ujoon ja herkkään (joka on temperamentin piirre) lapseen suhtaudutaan säälittelevästi ja sillä tavalla, että hänessä on "jotain vikaa" saattaa tämä aiheuttaa lapselle myöhemin sosiaalisia pelkoja ja alemmuudentunnetta. Ujous ja herkkyys eivät ole sairaus, vaan rikkaus ja tätä kannattaa ujolle pienelle lapselle korostaa ja hyväksyä se piirre hänessä, niin lapsikin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Ujot ja herkät ihmiset kokevat elämän yleensä paljon syvemmin ja rikkaammin, mikä on ehdottomasti hyvä puoli.
Hyväksytään kaikki erilaiset temperamentit ujot sekä ne puheliaat ihmiset, jotka syytävät kaiken aivotoimitansa puheena muiden kuultavaksi, joka sekin saattaa olla ujouden piirre.
Sulle ujo ihminen voin antaa vain neuvon: kerro työpaikalla että, olet ujo, etkä kovin puhelias, mutta työt pyrit tekemään parhaasi mukaan ja vihdyt työssäsi, vaikket juttelekaan. Ja muista, että olet hyvä sellaisena kuin olet, eikä sinun pidä ottaa keskusteluista vastuuta, jos se ei tunnu luontevalta. Muista myös, että jotkut ujot puhuvat paljon ja yrittävät näin peittää ujouttaan. Itsensä hyväksymistä voit oppia joko lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tai juttelemalla jonkun ulkopuolisen asiantuntian kanssa.
Onnea elämään sulle ja ole ylpeä ujoudestasi. Kyllä elämä kantaa.
t. 50v. ujo nainen, joka siitä huolimatta ja sen takia on onnellinen elämässään - Lähihoitaja.
Lääkkeiden suhteen kannattaa tosiaan ottaa huomioon, että kaikki "mömmöt" eivät ole yhtä pahoja kuin toiset. Ei siis kannata ottaa sellaista asennetta, että jos jotakin kokeilee, on pakko kokeilla saman tien kaikkia.
SSRI (esim. Cipralex) todennäköisesti auttaa ainakin jonkin verran. Haittavaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta niitä saattaa olla hyvinkin vähän. Niitä on lähinnä hoidon alussa. "Koukkuun jäämisestä" ei tarvitse stressata, koska SSRI:tä kuuluukin ottaa säännöllisesti, muuten se ei auta mitään. Voi saada vaikka yleislääkäriltä, jos osaa kinuta.
Propral eli beetasalpaaja voi auttaa silloin tällöin otettuna.
Sen sijaan bentsodiatsepiinit (Xanor, Diapam, Opamox, useimmat unilääkkeet...) ovat tavallaan vahvempia lääkkeitä. Niihin ei olisi hyvä jäädä koukkuun, sillä siinä vaiheessa ne auttavat vähemmän kuin harvakseltaan otettuina, toleranssi siis kasvaa. Lisäksi ilmeisesti voi tulla sellaisia haittavaikutuksia, joiden ei edes välttämättä tiedä olevan lääkkeestä lähtöisin. Jos jotakin apua haluaa asiaan saada, ei siis kannata saman tien alkaa kokeilla rauhoittavia.
Aspiriinia tai muita kipulääkkeitä ei myöskään pitäisi käyttää säännöllisesti mm. siksi, että ne ärsyttävät vatsaa. AntiStress taas on luontaistuote, jonka vaikutuksia tai haittavaikutuksia ei ole ilmeisesti kunnolla tutkittu - kuten ei muidenkaan luontaistuotteiden - joten sen antama hyöty ei ole mitenkään varmaa.
Asiaa voi tutkia tarkemmin netistä vaikka ihan Googlen avulla, jos osaa päätellä, mitkä sivut ovat luotettavia ja mitkä eivät.- yksi ukko 52 v
"Sen sijaan bentsodiatsepiinit (Xanor, Diapam, Opamox, useimmat unilääkkeet...) ovat tavallaan vahvempia lääkkeitä. Niihin ei olisi hyvä jäädä koukkuun, sillä siinä vaiheessa ne auttavat vähemmän kuin harvakseltaan otettuina, toleranssi siis kasvaa."
Niinpä niin. Aiemmin kirjoitin, että olen syönyt Xanoria 25 vuotta, alkaen 1,5 mg /vrk. Nykyään menee 0,5-0,75 mg/vrk. Tätä rataa aion jatkaa lopun ikääni, ehkä annosta vielä pienentäen. Näitä annoskokoja tuntemattomille kertoisin, että nämä ovat ERITTÄIN pieniä. Monet syövät jopa 6-8 mg / vrk.
Toleranssi kyllä kasvaa, jos sen ANTAA kasvaa! Tämä on oleellista. Pitää koko ajan yrittää pienentää annosta, niin sitten saa tarvittaessa lisähyötyä. Näitä ei sitten oikein voi ottaa "harvakseltaan". Kyllä sen käytön pitää olla jokapäiväistä, mutta maltillista. - Lähihoitaja.
yksi ukko 52 v kirjoitti:
"Sen sijaan bentsodiatsepiinit (Xanor, Diapam, Opamox, useimmat unilääkkeet...) ovat tavallaan vahvempia lääkkeitä. Niihin ei olisi hyvä jäädä koukkuun, sillä siinä vaiheessa ne auttavat vähemmän kuin harvakseltaan otettuina, toleranssi siis kasvaa."
Niinpä niin. Aiemmin kirjoitin, että olen syönyt Xanoria 25 vuotta, alkaen 1,5 mg /vrk. Nykyään menee 0,5-0,75 mg/vrk. Tätä rataa aion jatkaa lopun ikääni, ehkä annosta vielä pienentäen. Näitä annoskokoja tuntemattomille kertoisin, että nämä ovat ERITTÄIN pieniä. Monet syövät jopa 6-8 mg / vrk.
Toleranssi kyllä kasvaa, jos sen ANTAA kasvaa! Tämä on oleellista. Pitää koko ajan yrittää pienentää annosta, niin sitten saa tarvittaessa lisähyötyä. Näitä ei sitten oikein voi ottaa "harvakseltaan". Kyllä sen käytön pitää olla jokapäiväistä, mutta maltillista.Näiden lääkkeiden vaikutukset ovat toki yksilöllisiä, esim. se, millä lailla Xanoriin kehittyy toleranssi. Haluan kuitenkin painottaa, että SSRI-lääkkeitä pidetään kuitenkin yleisesti pitkäaikaiskäytössä bentsodiatsepiineja parempina ja turvallisempina. Yksi ukko 52 v sanoi aiemmassa viestissään, että Cipramil oli aiheuttanut sekavuutta. Tässäkin asiassa vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta suoranainen sekavuus lienee hyvin harvinainen haittavaikutus SSRI:ssä. "Tokkuraista" oloa voi sen sijaan tulla. Tämä asia korjaantunee yleensä vaihtamalla lääkevalmistetta johonkin toiseen SSRI:hin. Myös oikean annoksen löytäminen on olennaista. Jos serotoniinilääke aiheuttaa aluksi jotakin tällaista, ei kannata heittää hanskoja naulaan ko. lääkkeiden suhteen, vaan yrittää muuttaa annostusta taikka valmistetta toiseen SSRI:hin. Tähän valmisteen ja annostuksen etsimiseen voi joskus mennä jonkin aikaa. Ennen tätä ei kannattaisi kuitenkaan mielestäni alkaa miettiä bentsodiatsepiineja.
- yksi ukko 52 v
Lähihoitaja. kirjoitti:
Näiden lääkkeiden vaikutukset ovat toki yksilöllisiä, esim. se, millä lailla Xanoriin kehittyy toleranssi. Haluan kuitenkin painottaa, että SSRI-lääkkeitä pidetään kuitenkin yleisesti pitkäaikaiskäytössä bentsodiatsepiineja parempina ja turvallisempina. Yksi ukko 52 v sanoi aiemmassa viestissään, että Cipramil oli aiheuttanut sekavuutta. Tässäkin asiassa vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta suoranainen sekavuus lienee hyvin harvinainen haittavaikutus SSRI:ssä. "Tokkuraista" oloa voi sen sijaan tulla. Tämä asia korjaantunee yleensä vaihtamalla lääkevalmistetta johonkin toiseen SSRI:hin. Myös oikean annoksen löytäminen on olennaista. Jos serotoniinilääke aiheuttaa aluksi jotakin tällaista, ei kannata heittää hanskoja naulaan ko. lääkkeiden suhteen, vaan yrittää muuttaa annostusta taikka valmistetta toiseen SSRI:hin. Tähän valmisteen ja annostuksen etsimiseen voi joskus mennä jonkin aikaa. Ennen tätä ei kannattaisi kuitenkaan mielestäni alkaa miettiä bentsodiatsepiineja.
Tiedän kyllä Xanorin vaarat. Itselleni se on kuitenkin täsmälääke. Olen kokeillut noin viittä eri betasalpaajaa ja serotoniinilääkettä. Mikään niistä ei toiminut, ja todella oireet olivat epämiellyttäviä. En kehoita ketään mihinkään. Parasta olisi jos pärjäisi ilman näitä aineita. Oleellisin kappale puuttui kuintenkin viimeisestä kirjoituksestani:
Itse olen päättänyt, että syön sitä loppuelämäni, vaikka se olisikin terveydelle haitallista. Haitallisempaa nimittäin olisi täydellinen eristäytyminen yhteiskunnasta ja muusta maailmasta. Joten - jos se lääke auttaa, niin mietitään sitten haittoja ja hyötyjä ja verrataan niitä. Minulla hyödyt ovat suuremmat.
- Joskus täytyy vaan u
Ymmärrän hyvin tilannettasi: olen itsekin aina ollut ujo ja jännitän vieläkin uusissa tilanteissa. MUTTA asialle voi tehdä paljon!
Jälkikäteen harmittaa vietävästi että omasta elämästä on mennyt yli kymmenen vuotta hukkaan masennuksen yms. sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia joiden vuoksi opiskelut kärsineet tosi paljon ja elämä ollut muutenkin tosi rajoittunutta. Vuosikausia sain kamalia paniikkikohtauksia ja jouduin väkisin itkua pidätellen pinnistelemään luokkahuoneissa ja käytävillä peläten tulevani hulluksi. Yläasteelta asti esim. vaikkapa ruokajonossa oleminen oli mahdotonta. Lopulta tilanne johti täydelliseen romahdukseen ja parin kk:n sairauslomaan, opiskelijana pääsin kuitenkin onnekseni psykoterapiaan ja aloitin Cipramilin. Taustalla oli siis vakava krooninen masennus, joka usein tuntui kuolemaakin pahemmalta vaihtoehdolta.
Kannattaakin varmistaa ettei taustalla ole mitään muita mielen ongelmia ja sen jälkeen tarttua rohkeasti ongelmaan. Itse hoidin masennusta mainitsemani lääkkeen ja psykoterapian avulla ja tilanteen parannettua hiukan myös liikunnasta tuli hyvä apu. Kävelylenkillä käyminenkin päivittäin auttaa kumman paljon ja samalla saa ajatuksiaankin järjestykseen.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen olisi kamala virhe, sillä koulussa/työelämässä kannattaa sinnitellä viimeiseen asti. Jos jää kotiin nousee kynnys sieltä lähtemiseen varmasti ja ongelmat kasvavat aina vain isompiin mittasuhteisiin. Itselläni pelastus on ollut että olen taistellut päivän kerrallaan jännitystä vastaan ja siedättänyt itseäni. Se ei ole helppoa ja kestää todella aikansa että helpottaa, mutta ei kannata luovuttaa! Lopetin itsekin masennuslääkkeen omatoimisesti muutaman vuoden käytön jälkeen ja puolisen vuotta sen jälkeen tunsin jo pärjääväni omillani suht kohtuullisesti. Varuilla minulla oli jo aiemmin mainittu Xanor/Xanax (en muista tarkkaan lääkkeen nimeä, jonkun tyyppinen rauhoittava), mutta söin niitä yhteensä vain kaksi tai kolme, muutaman kerran bussireissua varten kun jännittämien tuntui sietämättömältä enkä olisi pystynyt kulkemaan paikallisbussimatkan vertaa ja kerran työhaastattelua varten. Lääke toimikin lähinnä henkisenä tukena, tiesi aina että hätätilanteessa olisi jotain mihin voisi turvautua ja silloin voimia riiti enemmän sillä ei tarvinnut pelätä hajoavansa kokonaan. Muuten tuollaisia lääkkeitä ei kannatakaan käyttää sillä tiedän monta surullista tapausta rauhoittavien väärinkäyttäjistä.
Tulipas pitkä sepustus... Joka tapauksessa tarkoituksena on siis rohkaista, että pahoistakin tilanteista ja ongelmista selviää kyllä ja että ei kannata jäädä tuleen makaamaan! Sain tuon työpaikan jossa aloitin siis vähän aikaa uuden koulun aloittamisen jälkeen. Jännitin myös töissä aivan kamalasti ja työkaveritkin/esimies taisivat huomautella että olenkin hiljaista sorttia, mutta totesin siihen vain että olen hitaasti lämpiävä. Tiesin itsekin etten ole yhtään sen parempi tai huonompi vaikken aina niin seurallinen olekaan, ja pikkuhiljaa siihen oli aina vain helpompi myös uskoa. Nykyään ujouttani ei luultavasti (esim. uudet työntekijät) huomaa, työkaverit tulevat tutuiksi aikaa myöten ja kun oppii miten tulla toimeen kenenkin kanssa ja kuulee miten "tyhmiä" juttuja muutkin keskenään puhuvat ei jännitä tilanteita niin paljon ja ongelma voi kadota itsestään. Itselläni kun ongelma oli luultavasti se että kiinnitin liikaa huomiota itseeni ja tähän ongelmaan, minkä lisäksi tunsin aina olevani jotenkin huonompi/tyhmempi/epäkiinnostava verrattuna muihin.
Kannattaakin muistaa että muutkin ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä missä sinäkin!! Kun on ystävällinen, huomioi muut, vastaa kysymyksiin ja on kiinnostunut muista, pääsee jo pitkälle. Ja harjoittelijana sinulla on loistava mahdollisuus kysellä tyhmiäkin ja välillä tehdä vaikka tikusta asiaa (useimmat on hyvillään kun heidän osaamistaan arvostetaan "hei, sä varmaan osaat sanoa kannattaisko mun...vai....? Kunhan vain ei heittäydy liian avuttomaksi ja sitä kautta taakaksi muillle).
En vieläkään osallistu kuin pakollisiin työpaikan virkistystilaisuuksiin, mutta nyt pari vuotta myöhemmin jännitys on jo hyvin hallussa ja voin sanoa että olen todella paljon vahvempi kuin olisin koskaan uskaltanut haaveillakaan. Uskaltaminen vaatii rohkeutta, mutta onnistuminen nostaa itsetuntoa!
Tsemppiä sinulle!!- maan matonen
Mulla taas on niin päin,että sain pitkän työttömyysjakson jälkeen määräaikaisen työn toiselta puolelta Suomea.Ekat työviikot menossa ja minä vaan mietin,että selviänkö minulle annetuista työtehtävistä.Olen pestissä täysin yksin.En haluaisi luovuttaa kerran,kun olen jalkani työpaikan oven rakoon saanut.Pelkään sitä,että kolme kuukautta menee ja en ole saanut mitään aikaiseksi ja olisin pettymys työpaikalleni.
Miksi kaikki muut osaavat ottaa rennosti,mutta minä en?Miten te muut selviätte tällaisista ajatuksista? - Hyvän vinkin saanut
maan matonen kirjoitti:
Mulla taas on niin päin,että sain pitkän työttömyysjakson jälkeen määräaikaisen työn toiselta puolelta Suomea.Ekat työviikot menossa ja minä vaan mietin,että selviänkö minulle annetuista työtehtävistä.Olen pestissä täysin yksin.En haluaisi luovuttaa kerran,kun olen jalkani työpaikan oven rakoon saanut.Pelkään sitä,että kolme kuukautta menee ja en ole saanut mitään aikaiseksi ja olisin pettymys työpaikalleni.
Miksi kaikki muut osaavat ottaa rennosti,mutta minä en?Miten te muut selviätte tällaisista ajatuksista?Työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla voi olla yritys. Itselläni on toiminimi (olen siis yksityinen elinkeinonharjoittaja) ja olen tk-eläkkeellä. Entisen Tukiaseman palstoilta sain sen vinkin, että voin pitää toiminimen vaikka pääsin tk-eläkkeelle. Teen yrityksessäni hyvin vähän hommia, mutta parhainta on, että pysyy jotenkin elämässä kiinni ja huolehtii kirjanpidot yms.
Sellaiselle varsinkin, jos on pieni eläke, eli nuorena jää tk-eläkkeelle, niin noin voi ansaita lisätuloja, jos on sellainen ammatti, että onnistuu.
- apuva mies
Jatkan tätä keskustelua edelleeen.
Minulle työterveyshuolto määräsi uutta työtä,
johon minulla ei ole minkäänlaista koulutusta.
Ko. työhön on normaalisti n. 2v. erikois-koulutus.
Nyt minun pitäisi mennä tuohon työpisteeseen, täysin kouluttamattomana ja tietämättömänä. Työ on tarkkuutta vaativaa, erikois-osaamista vaativaa.
Pelottaa aivan HIRVEESTI !! Kärsin ahdistuneisuudesta ja masennuksesta.
Miten työterveys voi määrätä kouluttamattoman ihmisen, erikois-osaamista vaativaan
työhön.
Pelkään että teen jotain peruuttamattoman väärää ja karkeita virheitä !
Työn-antaja on iso , kunnallinen yhteisö.
Voinko vain kieltäytyä työstä, vai mitä tekisin ??
Työttömäksikään en haluaisi vielä jäädä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)684803Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu152290- 261816
- 131546
- 321481
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51328- 101247
- 151156
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41121- 231102