Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!
Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.
3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).
Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen.
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!
Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.
3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).
Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.tamperelainen.fi/Uutiset/Paikalliset-kumppanit/Anu-Palosaari/Miksi-Suomi-vihaa-lapsiaan
myös täältä löytyy karmeaa luettavaa siitä, kuinka lastensuojelu kyykyttää ja kiusaa toisinajattelevia vanhempia, erityisesti niitä , jotka uskaltautuvat kertomaan kohtaamisistaan sosiaaliviranomaisten kanssa julkisesti:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
lapsikauppaa ja huostaanottoklustereita
myös täältä löytyy karmeaa luettavaa siitä, kuinka lastensuojelu kyykyttää ja kiusaa toisinajattelevia vanhempia, erityisesti niitä , jotka uskaltautuvat kertomaan kohtaamisistaan sosiaaliviranomaisten kanssa julkisesti:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
lapsikauppaa ja huostaanottoklustereita
http://www.uta.fi/~tlmihap/femu/4_2010.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215322
Mitä muuta kuin alhaista hyeenamaista toisineläjien ja -ajattelevien kyykytystä ovat esim. ensi- ja turvakotien vanhemmuuden arvioinnit, perhetyö, huolikartoitukset ja yhä kasvava osa huostaanotoista?
Hyeenamaiselle ajojahdille, rouvasakkien suorittamalle rakinsieluiselle ryhmäkiusaamiselle on lastensuojelukoneisto kehittänyt tapansa mukaan propagandistisen ja hämärän nimen: sitä kutsutaan virallisesti moniammatilliseksi yhteistyöksi.
http://www.knuutilaki.net/node/31
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://lapsikauppa.blogspot.com/
"[...] eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan [...]"
Aivan. Juuri noin. Ja oikeastaan ei ole tarkalleen ottaen kyse edes TOTTELEMISESTA, vaan siitä, ilmaiseeko vanhempi sosiaalityöntekijän ja kunnallisen lastensuojelun mielestä kylliksi halua MIELLYTTÄÄ. Eli tuleeko vanhempi viestittäneeksi tietysti alistuneisuudestaan.
Voin kertoa, että esimerkiksi energisyys, ulospäinsuuntautuneisuus eli yksinkertaisesti hyvä (fyysis-psyykkinen) kunto ovat piirteitä, joita lastensuojelu ja kaikenlaiset sosiaalirouvien koplat inhoavat asiakkaassaan (eli toisissa naisissa).
Lastensuojelu saattaisi suhtautua mukavammin asiakkaaseen, jos hän näyttäisi edes hiukan repsahtaneelta, väsyneeltä, onnettomalta. Naisen pitäisi pysyä tuossa roolissa.
Iltalehti 26.6.2006. "Siskoilla viiraa pahasti päästä".
Vaikuttava raportti paljastaa, että kajajahtaneet fundamentalistit ovat ottaneet vallan Ruotsin taistelevassa naisliikkeessä. -
Taistelija: Feministijohtaja Ireen von Wachenfeldtin mielestä käynnissä on sukupuolten keskinäinen maailmansota.
Voisivatko miehet Ruotsissa, tai Suomessa pitää kokouksia, joissa hoilattaisiin "hirttäkää naiset, tappakaa naiset"? No eivät! tai voisisivat, mutta pian tulisi sinitakit käymään, eikä se kyllä olisi nukkumatti.
Voisiko ylipäätänsä mikään kansanryhmä Ruotsissa, tai Suomessa harrasta moista kiihotusta väkivaltaan joutumatta siitä edesvastuuseen.? Vain yksi, nimittäin naisliike, eikä sekään Suomessa.
Naapurissa sensijaan ei koira feministien perään hauku paljastaa Evin Rubar kaksiosaisessa ohjelmassa. Sukupuolisota.
VAARALLISINTA äärifeministien touhuissa ei ole iskulauseiden huutelu, sehän on vain metelinpitoa. Pelottavinta on se, että he hehkuttavat salaliittoteoriaa, jonka mukaan miesten satanisti-pedofiili-verkko katta maan koko valtakoneiston.
Impiä raiskatan ja tehdään raskaksi, sikiöt kidutetaan julmasti hengiltä. Lapsia ryöstetään ja surmataan kammottavissa rituaaleissa. Kaikki tämä tapahtuu viranomaisten tieten keskellä ruotsalaista yhteiskuntaa, autotalleissa ja hotellihuoneissa.
Rubar kysyy turvakotijärjestö ROCKS:in puheenjohtajalta Ireen von Wachenfeldtiltä, miksi murhaajien jäljiltä ei löytynyt ainuttakaan ruumista, eikä edes yhtään malliin sopivaa lasta ole kadoksissa.
- Mistä sinä sen tiedät? Miten voit väittää sellaista, tivaa Wachenfeldt. Itse hän ilmoittaa saaneensa tietonsa naisilta, jotka puhuvat omasta kokemuksestaan.
RUOTSISSA feminismi on vahva poliittinen voima. siksi siellä yliopistotutkijankin on mahdollista olla yksisilmäinen aktivisti.
Luonnollisesti Ruotsin naistutkimuksen piirissä on pääosin vastuuntuntoisia tieteentekijöitä, mutta näkyypä siellä olevan todella outoakin väkeä.
Omasssa sarjassaan maailmankin mittakaavassa painii Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren, jonka kehittämän teorian mukaan miehet lyövät naisia siksi, että he saavat siitä eroottisen nautinnon. Nainen puolestaan muuttuu parisuhteessa zombieksi, joka hyväksyy väkivallan, koska mies aivopesee hänet.
FST:n esittämä rohkea dokumentti herättää pohtimaan, miksi yksi ääriliike on saanut Ruotsissa näin suuren ja poikkeuksellisen toimintavapuden - ha miksi Suomessa on toisin".
(Onko Suomessa toisin?)
******
Suomessa ei ole toisin.
Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus väitettiin, että Tamapereella harrastettaisiin saatanapalvontarituaaleja.
Tampereen poliisi tutki asiaa, mutta ei löytänyt yhtään kadonneeksi ilmoitettua lasta.
Ilmoituksen tehnyt lastentautien erikoilääkäri oli poliisille entuudestaan tuttu.
Hänen passitettiin Vanhan Vaasan mielisairaalaan.
Samassa ohjelmassa erä toinen "asiantuntija" Alibi lehden mukaan lupasi kirjoittaa 2000:lla eurolla todistuksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, näkemättä lasta.
Myöhemmin hänet vangittiin perättömistä syytöksistä, joita oli useita.
MOT ohjelmissa Sinun lapsesi eivät ole sinun. -Ei valitusoikeutta. -Lääkärit tuomareina. -Turvakodit tuomarina ,käsiteltiin perättömiä väkivalta ja insestisyytöksiä.
Löytyvät nimihaulla netistä.
City lehdessä julkaistiin laaja artikkeli aiheesta, jossa oli noin 7oo kommenttia.
Löytyy haulla - kunnes toisin todidtetaan -
Quo vadis female?
Ai, että lastensuojelun hirmukoneisto on feministinen ja sosiaalirouvat ovat feministejä? Älä naurata.
Jos parisuhteissasi ilmenee ongelmia, niiden käsittelyyn löytynee parempi palsta kuin tämä lastensuojeluun erikoistunut Suomi24:n osasto.
saisi koskaan olla pelkkä viranomaisen vallankäytön väline, mutta sitä se usein ikävä kyllä on.
On todella sinisilmäistä höyrypäisyyttä uskoa, että sillä sekunnilla kun henkilö allekirjoittaa työsopimuksen kuntatyönantajan kanssa, hän muuttuu uudeksi, erilaiseksi ihmislajin edustajaksi. Toisin sanoen hänestä tulee TÄYSIN virheetön, TÄYSIN rehellinen, hänen mahdolliset luonnevammansa tai muut väärät asenteensa ihmisiin eivät vaikuta hänen työssään, vaikka muuten vaikuttavatkin. Hänestä on tullut uusi, täydellinen luomus; hän on viranomainen!
Ja sitten vielä piipitetään, että "sattuuhan niitä virheitä, mutta äärimmäisen harvoin." Miten niin harvoin? Eihän kokonaistilannetta ole koskaan arvioitu, koska yksittäistapauksiin ei puututa!
Presidenttikin selittää yksittäistapauksiin puuttumattomuutta eli hänkään ei ole tutustunut yhteenkään yksittäistapaukseen, miten lasta lopulta on viranomaisten toimesta pyöritetty, millaisen näytön varassa kaikki on tapahtunut vai onko ollut näyttöä ollenkaan millekään lainmukaisille toimille. Ei siitäkään kovin kauan ole, kun Tarja Heino tutkimuksessaan ihmetteli, miten hallinto-oikeus jakeli päätöksiään ilman, että huostaanoton syitä edes mainittiin oikeudessa.